[QUOTE="Vieras";26056465]Peliriippuvuus on sairaus ja siihen ei auta muu, kun se, että peliriippuvainen itse haluaa ja hakee apua. Mä oon tosi läheltä seurannut peliriippuvaisen elämää...

Tosi surullista katseltavaa! Osaa kyllä käyttää tarvittaessa vaikka kavereiden postilaatikkoa, että saa uuden luottokortin. On siis todella ovela, eikä pystynyt myöntämään, että mitään ongelmaa edes on... Kaiken omaisuuden oli myynyt/pantannut, että sai pelata. Onneksi halusi itse parantua ja sai apua, lääkkeet ja terapian. Peliriippuvainen kun tosi usein masentuu, niin tarvitsee oikeesti avun. Nykyään tämä ihminen on muuttunut ja hänellä on oma perhe. Monta vuotta tätä kesti, ennenkun pääsi "kuiville", lääkkeitä on vasta nyt pystynyt vähentämään, terapian sai lopettaa muutaman vuoden käyntien jälkeen. Kävi myös ryhmässä, jossa on monia, jotka päässeet pelaaamisesta eroon. Eli ei ole todellakaan mikään pikkujuttu... Äkkiä rupee tulemaan suurempia ja suurempia velkoja. Onneksi tämä ihminen, josta kerroin, niin menetti luottotietonsa, eikä sen jälkeen saanut pikavippejä, luottokortteja ym. Nyt hänellä on asiat kunnossa, onneksi! Tsempit ap:lle!!![/QUOTE]
Huh! Onneksi on tuntemasi peliriippuvainen päässyt kuiville.
Tähän mennessä mieheni ei ole sotkenut luottotietojaan, ei ottanut pikavippejä tai muutakaan vastaavaa. Mutta ilmeisesti luottokorttinsa limittiä on käyttänyt aika paljonkin pelkkään pelaamiseen. Ja tietysti kaiken "ylimääräisen" rahan myös. Tämä kaikki on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että mieheni on todella tarkka rahoista, säästäväinen ja järkevä. Eikä hän pysty onneksi myymään omaisuuttaan, sillä kaikki on puoliksi kanssani. Enkä vieläkään usko että hän sellaista tekisikään.
Nyt täytyy kuitenkin todella keskustella vakavasti miehen kanssa. Ajattelin ehdottaa hänelle vakavasti avun hakemista. Ja vähintään saa siirtää kortittomalle tilille palkkansa, josta siirrän hänen tililleen bensa- ja työpaikkaruokailurahaa. Muut tarpeensa saa ilmoittaa ja sitä mukaa siirretään rahaa. Onhan tuo kuin lapsen holhousta, mutta näköjään mieheni ei itse pysty käyttäytymään kuin vastuullinen aikuinen.
Uskomattominta tässä on se, että mies on jo vuosia syöttänyt minulle pajunköyttä miten huono ja holtiton rahankäyttäjä minä olen. Enkä todellakaan ole. Olen kuitenkin jo kauan tuntenut syyllisyyttä jos olen ostanut itselleni joskus uuden paidan, hiusvärin, lapsille jotain jne. Olen aina vähentänyt rahat ruokaostoista, enkä ole tarvinnut mieheltä rahaa. Silti minä olen ollut se holtiton rahankäyttäjä, eikä suinkaan mieheni.