Jotenkin outoa, kun jotkut kutsuvat itseään eläimen (esim. koiran) äideiksi / isiksi

Voi luoja mitä lässytystä taas Jos kutsun itseäni koirani äidiksi, on koirani liian hyvin pidetty ja lapset jää kakkossijalle

Jos kutsun itseäni jatkossa koirien isäksi, niin onko se parempi? Tai jos kutsun itseäni koirien rehtoriksi, niin onko lapseni sitten nostettu elämässäni ykkösasemalle ja koirille taattu riittävän huono kohtelu?

 

Minusta siinä ei ole mitään outoa.Eikä siinä jos joku rakastaa lemmikkiä kuin lasta.

No se on jo sairasta jos rakastaa lemmikkiä kuin lasta

 

Miisei voisi sanoa? Miksei koiralle voisi sanoa, "tule tänne, äiti antaa ruokaa"?
Pitäisikö sanoa, "tule tänne, minä annan ruokaa", tai" tule tänne, xxx (etunimesi) antaa ruokaa? Tai vaan tule tänne, ja ilmehtiä ja elehtiä ruokakupin kanssa, ettei tarvitsisi määritellä mikä olet sille? Mitä väliä?
Ei eläimet tajua millä nimellä määrittelet itsesi niille. Tärkeämpää on, että ne, varsinkin koirat tietävät että vaikka olet äiti niin sinä määräät.

 

[QUOTE="meriska";24554241]Onhan se outoa Siitä huomaa että lemmikit alkaa olla "liian hyvin pidettyjä", usein näissä tapauksissa lapset jää perheessä kakkossijalle[/QUOTE]
mikä sinä olet määrittämään kuinka paljon joku saa jotakin toista rakastaa?

 

Mulla mun oma äiti puhuu mun kissoille, kuin oisin niiden äiti "menkääpäs äitin luo keittiöön, ni saatte ruokaa.."

Mut me ollaan miehen kans kissoille isoja kissoja.

 

[QUOTE="vieras";24554289]No se on jo sairasta jos rakastaa lemmikkiä kuin lasta[/QUOTE]
miten sinä voit sanoa kuinka paljon joku toinen voi jotain toista rakastaa?mikä on sallittu määrä rakkautta?

 

Aika sairaan aseman elukat nykysin saa kodeissa.

totta!
Kissat kuuluu navettaan hiiriä metsästään ja sit kun tulee talvi ne jäätyy ulos ja mätänee. ja keväällä taas uusi kissa.

 

[QUOTE="vieras";24554289]No se on jo sairasta jos rakastaa lemmikkiä kuin lasta[/QUOTE]

Huomaa että toisilla ei ole ollut ikinä mitään eläintä ja on vieraantunut kaikesta.

 

[QUOTE="a.p";24554157]Oon kai aika ahdasmielinen, mut mielestäni äiti voi olla vain lapselle. Koira taas ei ole lapsi.[/QUOTE]

Mun kaveri suuttu, ku sen kissoja ei puhuteltu, että "hän". EI SE OLE MIKÄÄN SE, VAAN HÄN!

 

[QUOTE="meriska";24554241]Onhan se outoa Siitä huomaa että lemmikit alkaa olla "liian hyvin pidettyjä", usein näissä tapauksissa lapset jää perheessä kakkossijalle[/QUOTE]

No enpä usko. Kuten Bluekin sanoi, hankalampaa olis puhua omistajista nimillä, eikä todellakaan tuollaiset mamittelut ja isittelyt tarkoita että laittaa eläimet lastensa edelle. Ja kyllä eläimistäkin kuuluu väittää jos sellaisia on lemmikiksi hankkinut. Ei siinä mitään pahaa ole.

 

Hih, mä oon just tommonen "äiti" meidän koiralle.. Meillä lapsia, ja jotenkin vaan on tullut tavaksi se, että koiranpennullekin juttelen, että "äiti antaa sulle ruokaa" .. Ja koira ei todellakaan ole mulle mikään lapsi tai sen korvike..

 

[QUOTE="Sippe";24554347]Huomaa että toisilla ei ole ollut ikinä mitään eläintä ja on vieraantunut kaikesta.[/QUOTE]

Heheh Kyllä meillä kuule on kaksi kissaa ja koira mutta en mä niille lässytä että"tulepas nyt äidin luokse"! On se vaan naurettavan näköistä kun jotkut tekee niin

 

Mun mies puhuu mun koirille musta mammana. Itse en kyllä edes keksi mitään tilannetta missä käyttäisin meidän elukoille itsestäni mitään nimitystä. Tai siis tarkoitan että en koskaan ole esitellyt itseäni niille esim. äitinä, mammana tai edes omalla etunimelläni.

 

koirat lopulta on ku lapsia, ne tarvii rakkautta ja rajoja. mie oon meijän koirille mamma ja mies on isi.
lasken laps luvuks meillä neljä, kaks ihmispentuu ja kaks koiraa. en ikinä vois kohdella koiriani huonommin kun lapsia, enkä myöskään toisin päin.

 

No enpä usko. Kuten Bluekin sanoi, hankalampaa olis puhua omistajista nimillä, eikä todellakaan tuollaiset mamittelut ja isittelyt tarkoita että laittaa eläimet lastensa edelle. Ja kyllä eläimistäkin kuuluu väittää jos sellaisia on lemmikiksi hankkinut. Ei siinä mitään pahaa ole.

Lemmikistään voi välittää vaikka niille ei lässytäkkään

 

meillä on kaksi aivan mahtavaa kissaa.. ja kyl niillä on meillä isi ja äiti.. ja se suurin syy miksi näin on johtuu siitä että mieheni ei halua lapsia ikinä joten meillä lapset sitten ovat karvaisempia ja välillä turhankin omatoimisia..
en pidä sitä mitenkään outona koska en tule saamaan omia lapsia(enkä niitä edes halua) niin miksen sitten hankkisi kissoja elämääni ja pitäisi heitä lapsinani?? rakastan lemmikkejä kuin ne olisivat lapsiani.. komennan niitä monestiki mutta myös rakastan ylikaiken!!!

 

koirat lopulta on ku lapsia, ne tarvii rakkautta ja rajoja. mie oon meijän koirille mamma ja mies on isi.
lasken laps luvuks meillä neljä, kaks ihmispentuu ja kaks koiraa. en ikinä vois kohdella koiriani huonommin kun lapsia, enkä myöskään toisin päin.

Tässä just huomaa kuinka koirat on nostettu perheissä liian korkeelle jalustalle Aina tulis ihmisen olla ylempänä koiraa, myös lasten tulis olla ylempänä! Ja aina lapset ensin!

 

koirat lopulta on ku lapsia, ne tarvii rakkautta ja rajoja. mie oon meijän koirille mamma ja mies on isi.
lasken laps luvuks meillä neljä, kaks ihmispentuu ja kaks koiraa. en ikinä vois kohdella koiriani huonommin kun lapsia, enkä myöskään toisin päin.

Mutta ne eivät ole lapsia!
Ja kyllä lapset tulis aina asettaa koiran edelle eikä pitää tasavertaisina

 

[QUOTE="vieras";24554421]Tässä just huomaa kuinka koirat on nostettu perheissä liian korkeelle jalustalle Aina tulis ihmisen olla ylempänä koiraa, myös lasten tulis olla ylempänä! Ja aina lapset ensin![/QUOTE]
Arvasin että joku alkaa vääntämään tuohon mie88:n kommenttiin: "en ikinä vois kohdella koiriani huonommin kun lapsia"

Totta helvetissä koira on arvoasteikossa lasta alempana mutta tarkoittaako se mielestäsi sitä että sitä alempiarvoista pitää kohdella jotenkin huonosti? Jos lasta joutuu komentamaan niin pitääkö sen takia koiraa käydä potkaisemassa että arvojärjestys säilyy?

Eikö eläintä saisi joskus hemmotella? Ei sille tarvitse ostaa maastopyörää tai pleikkaria kuten lapselle vaan uusi mehevä puruluu ajaa saman asian.

 

kivittäkää pois, mutta yleisesti ottaen rakastan paljon enemmän lähes kaikenmoisia eläimiä, kuin lapsia.

ja on mun kissa mun vauva, ja mä sen äiti.

 

[QUOTE="vieras";24554421]Tässä just huomaa kuinka koirat on nostettu perheissä liian korkeelle jalustalle Aina tulis ihmisen olla ylempänä koiraa, myös lasten tulis olla ylempänä! Ja aina lapset ensin![/QUOTE]

Tää voi tulla sulle nyt ihan äärimmäisen pahana shokkina, mutta lapset ei ole koiran mielestä koskaan koirien yläpuolella. Koiran yläpuolelle koiran näkökulmasta katsottuna pääsevät vain ne joihin koira luottaa, eikä koira tasan luota lapseen. Koira kokee lapset lähinnä pentuina ja kavereina, eikä siis laumassa heitä itseään ylempiarvoisina.

Toki ne lapset ovat alfanaaraan jälkeläisiä ja se jo sinänsä on nostattava asia, mutta koiralla ei yleensä ole pienintäkään tarvetta esim. totella lasta ilman että koira hyötyy siitä jotakin. Nami naaman edessä koira saattaa ehkä totella helppoja käskyjä, mutta lapsen auktoriteetti ei riitä käskyttämään koiraa ilman nameja vähääkään tiukemmassa tilanteessa.

Johtajuus ja arvoasteikolla ylempänä olo ansaitaan, eikä lapset osaa sitä ansaita. Niinpä lapset ovat koiran mielestä sitä alempia tai vähintäänkin samalla viivalla. Näin se homma menee, halusit tai et ja olitpa asiasta ihan mitä mieltä tahansa.

 

Mä olen koko lauman äiti ( koira, liskoja ja lapsia)

 

lapset ON meillä ylempänä kun koirat, mutta kyse oli kohtelusta ei arvojärjestyksestä. joka muuten meillä on minä, mies, lapset ja koirat saapi oman keskinäisensä päättää.. mutt samat säännöt koskee kumpiakin kuten sisällä ei riehuta, toiselta ei oteta mitään kädestä/suusta jne..
kyllä eläimetkin tarvii rakkautta ihan siinä missä ihmisetki!

 

[QUOTE="vieras";24554421]Tässä just huomaa kuinka koirat on nostettu perheissä liian korkeelle jalustalle Aina tulis ihmisen olla ylempänä koiraa, myös lasten tulis olla ylempänä! Ja aina lapset ensin![/QUOTE]

Mun mielestä ymmärsit väärin tän jutun pointin.
Se, että ihminen on "ylempänä", ei tarkoita että yhtäkään eläintä pitäisi kohdella huonommin kuin ihmistä. Ihminen, joka tietää ja tuntee vastuunsa ja sen, että on älyllisesti ylemmällä tasolla kuin eläimet (paitsi tunneälyltään), ei ikinä kohtelisikaan eläintä huonosti. Eikä edes ajattelisi että eläin olisi jotenkin alempitasoinen olento, kuin itse on.
Tällaisissa perheissä, joissa lapset kasvatetaan eläinten kanssa ja opetetaan kohtelemaan eläimiä
perheenjäseninä, ja muutenkin rakastamaan eläimiä ja luontoa,
kasvatetaan kaikista
täysipäisimmät ja järkevimmät ihmisyksilöt.

 

ja sitten varmaan hankitaan se vauvakirja koiraa varten. sillä sellanen todellakin on jo keksitty!