Jotenkin outoa, kun jotkut kutsuvat itseään eläimen (esim. koiran) äideiksi / isiksi

YÄK!!!! Mä en ikinä voisi olla parisuhteessa enkä edes yhden yön suhteessa miehen kanssa, jolle olisin äiti. Ja mä sentään olen melko avarakatseinen

Juu emmääkään. Mies sanoo mua joskus muksun nukkumaan menon jälkeen äipäksi ja korjaan välittömästi asian.
Kun ollaan kahden, mä en ole äiti.

 

Mä oon meidän lapsille äiti, koiranpennulle mami. Itse asiassa mies alkoi kutsua mua mamiksi jutellessaan koiranpennulle, miehen mielestä kun oli huvittavaa, että pentu seurasi mua ihan joka paikkaan. Pentu kun jäi vinkumaan esimerkiksi suljetun vessan oven taakse, niin mies huikkasi pennulle aina puolivitsillä, että ole huoleti, mami tulee kohta.

 

[QUOTE="a.p";24555041]Hehe, et tainnut huomata sarkasmia.[/QUOTE]
Juu, en huomannut. Jokin hymiö viestissäsi olisi voinut lieventää asiaa

Mutta noin yleisesti ottan koen äärettömän vastenmielisinä miehet, jotka heittäytyvät edessäni lapsen asemaan ja hakevat sillä huomiotani. Vastenmielistä ovat myös imartelijat ja turhan paskan jauhajat. Sellaiset "yritänpä nyt tehdä vaikutuksen, jotta tolta lohkeisi edes yhdeksi yöksi". Miehen pitää olla mies eikä mikään tussunkipeä tohvelisankari.

 

Mie, kun puhun koiralle miehestäni, käytän ihan etunimeä ja sen verran paljon olen käyttänyt, että hän tietää jo sen. Minun nimeä koiramme ei niin hyvin tiedä. Tuosta hän ja se-sanan käytöstä eläimen kohdalla minulle sanoi aikoinaan englannin opettaja, että jos eläimellä on nimi, niin siitä voi käyttää sanaa hän. Eli silloin piti kirjoittaa jokin juttu englanniksi ja siinä tuli puheeksi.

Minäkin olen säästänyt ne koiramme pentuhampaat, jotka silloin löysimme. Tuolla ne on kirjahyllyssä vanhassa filmin säilytysrasiassa. Niin ja mie kyllä puhun meidän koirasta, että mitä meidän poju.

 

Mä oon kissojeni mami :heart:

 

Kyllä mulla on karvaton kaksijalkainen lapsi ja toinen karvallinen nelijalkainen. Siskoksia ne on.
Ja äiti olin edelllisellekkin kissalle ja itkin kun karvainen nelijalkainen vauvani kuoli ja sen koin vauvakseni edelleen vaikka oli kuollessaan 12v. Koimme niin menet elämänmuutokset yhdessä että oli RAKAS. Rakas on synyttämäni lapseni kuin myös tuo otettu karvainen eläinlapsi. Ja äiti oon molemmille.
Ei sitä rakkautta ole vain yhtälajia, vaan monenkirjavaa, rakastan yhtälailla vaikka tietystu eritavalla, mutta paljon. Ja minun rakkaus ainakin kasvaa ja kiinnittyy sydämeen yhteisistä kokemuksista ja yhteisestä ajasta eli koko ajan kasvaa mitä edemmäksi aika menee.

 

Minä oon meidän chinchillalle mama ja mies on papa