Jotenkin outoa, kun jotkut kutsuvat itseään eläimen (esim. koiran) äideiksi / isiksi

Mie oon äiti kaikille tämän katon alla asuville, olipa ne karvasia tai ei.

 

no totta helkkarissa semmonen kirja pitää olla..

 

[QUOTE="joo";24554517]ja sitten varmaan hankitaan se vauvakirja koiraa varten. sillä sellanen todellakin on jo keksitty![/QUOTE]

Kiitti tiedosta, pitääpä käydä ostamassa moinen. Ei tartte sitten enää kirjata pennun elämän alkuvaiheita ruutupaperille!

 

Minä olen lapsille äiti ja koiralle mami. Koira tuli vuotta ennen lapsia ja mami vakiintui käyttöön silloin jo. Äitiä ei tainnut tulla mieleenkään käyttää vaikka mami samaa tarkoittaakin. Karvaiseksi lapseksi meidän koiraa kyllä kutsutaan

 

Koska meidän kodissa kuulee muutenkin enemmän äitiä ja isää kuin "Mattia" ja "Maijaa", niin olemme koirallekin äiti ja isä.

 

En ole koskaan ollut äiti lemmikeilleni. Äiti olen vain biologisille ihmislapsilleni. Niille, jotka olen kohdustani ulos puskenut. Mamma sen sijaan olen ollut niin kissoille, koiralle, hamstereille kuin kanillekin.

 

Eläin on eläin vaikka olisi lemmikkieläin ja perheenjäsen. En ole eläimen äiti ja käytän eläimestä sanaa se. Käytän kyllä myös ihmisestä sanaa se, mutta se ei vähennä yhtään ihmisen arvoa. Höpöttelen lemmikeille kaikkea hassua, mutta en koskaan kutsu itseäni niiden äidiksi.

 

Minusta taas eläinviha on sairasta.

 

[QUOTE="joo";24554517]ja sitten varmaan hankitaan se vauvakirja koiraa varten. sillä sellanen todellakin on jo keksitty![/QUOTE]

Mä keksin sellaisen jo 80- luvulla. Tein ihan itse koiralleni vauvakirjan. Siinä oli tällaisia osioita kuin "Minä tulin tähän maailmaan (koirani syntymäpäivä) & koirani syntymäpaikka.
Äidin ja isän nimet, sukutaulu. Sisarusten nimet.
"tassunjälkeni 8-viikkoisena", "koska opin sisäsiistiksi".
"oppia ikä kaikki- osio", koska opin: istumaan käskystä, tulemaan luokse,
maahan- käsky, paikalla. "Ensimmäinen näyttelyni"
Siinä oli valokuvia ja kaikkea, mitä vauvakirjoissakin on. Jopa "ensimmäinen tupsu pentuturkistani" ja "ensimmäinen minulta leikattu kynsi".
Ikävä kyllä, se kirja on hukkunut. Se olisi tosi hauskaa luettavaa.

 

Mä olen kissalle mama ja mies papa

 

miulla on tuon nuoremman hampaita tallessa.. ja kalenterissa on ekan kolmen kuukauden ajalta paino viikon välein ylhäällä. sit en enää ruvennu nostelee kun oli laskettu niin lähellä ja koiralla reilusti painoo.. ja ovenkarmissa on myös pennun säkäkorkeus merkattuna, niinku tytönki pituus.. vanhemmasta koirasta ei oo mitään pentu juttuja kun otettiin se melkein aikuisena, se onki semmonen reppana ku piesty edellisellä omistajalla melkein hengiltä, mut nykyään tasapainonen koira.. tarvis vaan todella paljon rakkautta..

 

Mie oon äiti kaikille tämän katon alla asuville, olipa ne karvasia tai ei.

Olispa kiva kuulla miten puhuttelet äitinä hyttysille ja kärpäsille.

 

miulla on tuon nuoremman hampaita tallessa.. ja kalenterissa on ekan kolmen kuukauden ajalta paino viikon välein ylhäällä. sit en enää ruvennu nostelee kun oli laskettu niin lähellä ja koiralla reilusti painoo.. ja ovenkarmissa on myös pennun säkäkorkeus merkattuna, niinku tytönki pituus.. vanhemmasta koirasta ei oo mitään pentu juttuja kun otettiin se melkein aikuisena, se onki semmonen reppana ku piesty edellisellä omistajalla melkein hengiltä, mut nykyään tasapainonen koira.. tarvis vaan todella paljon rakkautta..

Sairasta, ei mahda mitään

 

Me olemme kissoille ja koirallemme emäntä ja isäntä. Lapsillemme olemme isä ja äiti. En kyllä osaisi lässyttää kissalle että tule tänne, äiti antaa ruokaa . Kissonjen emä saa pitää kyllä sen tittelin.

 

Jos kaiken ottaa kirjaimellisesti niin kannattaa vissiin kiertää kaukaa kaikki muut ihmiset.

 

Joo, olen kahden koiran äiskä. Voi kamalaa, on tää maailma niin sairas. Kyllä mä olen vinoutunut ja eläimet vähintään vahingoittuneet. Hirveetä, kaameeta!

Oikeasti, keksikää oikeita kauhistelun aiheita. Tälläisen asian kauhistelu on vaan osoitus kauhistelijan huumorintajuttomuudesta.

 

[QUOTE="vieras";24554597]Eläin on eläin vaikka olisi lemmikkieläin ja perheenjäsen. En ole eläimen äiti ja käytän eläimestä sanaa se. Käytän kyllä myös ihmisestä sanaa se, mutta se ei vähennä yhtään ihmisen arvoa. Höpöttelen lemmikeille kaikkea hassua, mutta en koskaan kutsu itseäni niiden äidiksi.[/QUOTE]
Mä en ole ihmisenkään äiti, jos en ole sitä ihmistä synnyttänyt. Mulle ihminenkin on vain yksi eläimistä, yhtään ihmisen arvoa elollisena olentona väheksymättä. Mutten pidä ihmistä sen arvokkaampana kuin vaikkapa kastematoa. Eläimiä me ollaan kaikki

 

Mä oon äiti mun hevoselle. Puhun sille koko ajan tyyliin "äiti antaa sulle leipää" tai "tuleppa tänne äitin luokse".

 

On se varmaan outoa juu, mutta elämää se vaan on. Ja meillä oon koiralle mami koska on helpompi puhua että mami antaa ruokaa kuin että käyttäs nimeään. Ja nukkuuhan se mamin vieressäkin pikkukarvaturpa

 

Mä oon äiti mun miehelleni. On niin vaivalloista kutsua miestä, että "tulisitko tänne Leenan luokse". Samassa se mies tottelee äiti-sanaa kuin lapsetkin!

 

En ole kutsunut itseäni enää kissan äidiksi, kun sain oikean lapsen.

 

Just eilen höpöttelin marsulle "No nyt iskä ajoi pihaan." Ei kai tämmöstä tartte NIIN vakavasti ottaa?

 

[QUOTE="a.p";24555014]Mä oon äiti mun miehelleni. On niin vaivalloista kutsua miestä, että "tulisitko tänne Leenan luokse". Samassa se mies tottelee äiti-sanaa kuin lapsetkin![/QUOTE]
YÄK!!!! Mä en ikinä voisi olla parisuhteessa enkä edes yhden yön suhteessa miehen kanssa, jolle olisin äiti. Ja mä sentään olen melko avarakatseinen

 

Mun täytyy sanoa, että en ole koskaan ollut koirilleni "äiti". Ja mua häiritsee se, ett muutamat ystäväni tosiaan sanovat itseään koiriensa äideiksi.

Koirille mä olen aina ollut joko "mä" tai ihan minä itse etunimelläni.

 

YÄK!!!! Mä en ikinä voisi olla parisuhteessa enkä edes yhden yön suhteessa miehen kanssa, jolle olisin äiti. Ja mä sentään olen melko avarakatseinen

Hehe, et tainnut huomata sarkasmia.