ihminen jolla ei olisi huolia
ei mielipidettä mitä haluaa julki tuoda
ei aihetta mäkättää eikä marmattaa
niin kaikki viisas että neuvoa ei tarvitsisi kysellä
Niin tällä palstalla ei olisi mitään virkaa enää.
Näin mä ainakin sen ajattelen, tää palsta on sitä varten että voi kysyä,neuvoa,mäkättää,marmattaa ja purkaa mieltä
Mutta ikävä kyllä, ei se aina vain niin helppoa ole.
teet näin tai noin, niin tai tuolla tavalla niin aina löytyy ihminen tai kaksi jotka sitä kritisoivat. aina löytyy joku joka kivittää vain kivittämisen ilosta
Jos satun puhumaan asiasta mikä minua äitinä voisi kenties huolettaa, jotta saan asiat kunnolla mietittyä tulen täältä kysymään neuvoa mitä pitäis kannattaisi tehdä.
Jos puhun mieheni entisestä, tai hänen lapsestaan alkaa heti suurimmalla osalla jyllää mielessä tyypilliset stereotypiat ja alkaa kuvittelemaan että :
vihaan miehen exää, en halua edes tietää mitään hänestä, tai jos kyse on lapsesta ajatellaan heti mitäs menit ottaa lapsellisen miehen, sä et ilmiselvästi halua lasta nähdäkkään jne
Jos puhun huolista mikä koskee omia lapsiani ja heidän suhdetta heidän isäänsä, huolista mitkä kenties ovat ihan täysin aiheettomia niin silti
alkaa taas jyllää lukijan mielessä: " niinpä ihan sama mitä isä on mieltä, sähän tuputat ne lapset sinne jotta pääset niistä eroon" jne
Siis ihan täysin se ja sama. Ei kuitenkaan kukaan tiedä kuinka lämpimät välit mulla on mieheni esikoiseen, kukaan ei välttämättä tiedä että mä rakastan tätä tyttöä kuitenkin. Kukaan ei tajua että mä olen niin onnellinen että exälläni on nykyinen vaimo ja olen onnellinen siitä että he saivat perheenlisäystä
Olen myös onnellinen että exäni pitää yhteyttä lapsiinsa.
Silti kun nämä asiat on minulle itsestään selvyyksiä, niin en välttämättä jaksa kertoa koko tarinaa, minä tykkään tosta tytöstä...mutta
Tästäkin tulee moitteita...niinpä mitäs avaudut tänne. No minnekkä muualle?
ei mielipidettä mitä haluaa julki tuoda
ei aihetta mäkättää eikä marmattaa
niin kaikki viisas että neuvoa ei tarvitsisi kysellä
Niin tällä palstalla ei olisi mitään virkaa enää.
Näin mä ainakin sen ajattelen, tää palsta on sitä varten että voi kysyä,neuvoa,mäkättää,marmattaa ja purkaa mieltä
Mutta ikävä kyllä, ei se aina vain niin helppoa ole.
teet näin tai noin, niin tai tuolla tavalla niin aina löytyy ihminen tai kaksi jotka sitä kritisoivat. aina löytyy joku joka kivittää vain kivittämisen ilosta
Jos satun puhumaan asiasta mikä minua äitinä voisi kenties huolettaa, jotta saan asiat kunnolla mietittyä tulen täältä kysymään neuvoa mitä pitäis kannattaisi tehdä.
Jos puhun mieheni entisestä, tai hänen lapsestaan alkaa heti suurimmalla osalla jyllää mielessä tyypilliset stereotypiat ja alkaa kuvittelemaan että :
vihaan miehen exää, en halua edes tietää mitään hänestä, tai jos kyse on lapsesta ajatellaan heti mitäs menit ottaa lapsellisen miehen, sä et ilmiselvästi halua lasta nähdäkkään jne
Jos puhun huolista mikä koskee omia lapsiani ja heidän suhdetta heidän isäänsä, huolista mitkä kenties ovat ihan täysin aiheettomia niin silti
alkaa taas jyllää lukijan mielessä: " niinpä ihan sama mitä isä on mieltä, sähän tuputat ne lapset sinne jotta pääset niistä eroon" jne
Siis ihan täysin se ja sama. Ei kuitenkaan kukaan tiedä kuinka lämpimät välit mulla on mieheni esikoiseen, kukaan ei välttämättä tiedä että mä rakastan tätä tyttöä kuitenkin. Kukaan ei tajua että mä olen niin onnellinen että exälläni on nykyinen vaimo ja olen onnellinen siitä että he saivat perheenlisäystä
Olen myös onnellinen että exäni pitää yhteyttä lapsiinsa.
Silti kun nämä asiat on minulle itsestään selvyyksiä, niin en välttämättä jaksa kertoa koko tarinaa, minä tykkään tosta tytöstä...mutta
Tästäkin tulee moitteita...niinpä mitäs avaudut tänne. No minnekkä muualle?