J
Kyllä olen kertonut. En tollasia juttuja salaile, koska nuo on sellasia asioita mistä en ainakaan itse tule koskaan pääsemään yli.
Olin silloin 16-v ja mieheni tapasin 19-vuotiaana, vaikka olisi kulunu enempikin aikaa, olisin kertonut.
Olin silloin 16-v ja mieheni tapasin 19-vuotiaana, vaikka olisi kulunu enempikin aikaa, olisin kertonut.
Viimeksi muokattu:
V
"vieras"
Vieras
A
Ap.
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja jassåå;24136828:
Kuinka miehesi suhtautui asiaan? Kun aikaa oli kuitenkin kulunut pidempään kuin pari päivää. Oliko vaikea ottaa puheeksi vai tuliko ihan luonnostaan? Onko muuttanut miehesi suhtautumista sinuun? Helpottiko kertominen omaa oloasi?
Hän oli vihainen kyseiselle henkilölle, meinasi jopa kostaa tapahtuneen, kun raiskaaja ei saanut tuomiota. Edelleen kun mies näkee tämän tyypin kävelevän vastaan, näen miehen silmistä vihan, mutta kyllä näen raiskaajan silmistä myös pelon...
A
Ap.
Vieras
Anteeksi. Vauva heräsi. On pakko mennä.
Palaan tähän aiheeseen huomenna koska on tärkeä minulle! Vastata saa toki vieläkin jos joku haluaa.
Palaan tähän aiheeseen huomenna koska on tärkeä minulle! Vastata saa toki vieläkin jos joku haluaa.
Olen kertonut. Asiasta on pitkä aika, eikä miehelle tullut mitään, koska en uskaltanut kertoa kellekään...Ajattelin että se on minun vikani, että olisin kyllä voinut estää sen. Olen päässyt asian yi kuitenkin, vaikka pahaa tekee kun ajattelee sitä 
P
"pomppu"
Vieras
Mua ei ole raiskattu, mutta silti olen sitä mieltä että tuo on niin iso ja vakava asia että miehen kuuluu tietää asiasta. Ei tietenkään jokaiselle ohikiitävälle tyypille, mutta kun suhde on vakaalla pohjalla ja molemmilla yhteinen tulevaisuus tähtäimessä.
H
"hmm"
Vieras
[QUOTE="pomppu";24137031]Mua ei ole raiskattu, mutta silti olen sitä mieltä että tuo on niin iso ja vakava asia että miehen kuuluu tietää asiasta. Ei tietenkään jokaiselle ohikiitävälle tyypille, mutta kun suhde on vakaalla pohjalla ja molemmilla yhteinen tulevaisuus tähtäimessä.[/QUOTE]
Miksi vasta sitten? Tuo on niin iso asia, että kyllä siitä olisi hyvä päästä puhumaan jo paljon ennen kuin ollaan vakaalla pohjalla.
Miksi vasta sitten? Tuo on niin iso asia, että kyllä siitä olisi hyvä päästä puhumaan jo paljon ennen kuin ollaan vakaalla pohjalla.
A
Ap.
Vieras
Minä nimenomaan mietin että missä vaiheessa se olisi hyvä kertoa? Jos mies 'pääsee' rakastumaan ja paukauttaa tuollaisen asian niin entä jos pelästyy ja perääntyy? Jos ajatteleekin ettei sitten ole sama ihminen kuin aiemmin - ei se ihminen johon hän on rakastunut/ollut rakastumassa?
Eli pitäisikö kertoa aiemmin jo että mies voi perääntyä heti eikä sitten vasta kun on suhde vakiintunut?
Entä miten itse voi varautua miehen reaktioon? Voiko se olla vihaa ja raivoa vaikka tapahtuneesta noin pitkä aika?
En ole kellekään miehelle tästä kertonut vielä. Ikinä. Juuri kai sen vuoksi että en tiedä miten voisin varautua ja suhtautua miehen reaktioon. Yhdelle tyttökaverille olen vain kertonut.
Eli pitäisikö kertoa aiemmin jo että mies voi perääntyä heti eikä sitten vasta kun on suhde vakiintunut?
Entä miten itse voi varautua miehen reaktioon? Voiko se olla vihaa ja raivoa vaikka tapahtuneesta noin pitkä aika?
En ole kellekään miehelle tästä kertonut vielä. Ikinä. Juuri kai sen vuoksi että en tiedä miten voisin varautua ja suhtautua miehen reaktioon. Yhdelle tyttökaverille olen vain kertonut.
A
Ap.
Vieras
Sekaannusten välttämiseksi selvennän vähän omaa tilannettani.
Eli minulla on miesystävä jota olen tapaillut jo pidempään. Molemmilla meillä on oma asunto ja silloin tällöin yövymme ominemme. Niin kuin esim. nyt kun ystäväni 5kk vanha poika on minulla hoidossa ja mies on töissä.
Mutta pääasiassa yövymme jomman kumman asunnossa yhdessä.
Kummallakaan meistä ei ole vielä omia lapsia.
Minä olen 26v ja miesystäväni 36v.
Eli minulla on miesystävä jota olen tapaillut jo pidempään. Molemmilla meillä on oma asunto ja silloin tällöin yövymme ominemme. Niin kuin esim. nyt kun ystäväni 5kk vanha poika on minulla hoidossa ja mies on töissä.
Mutta pääasiassa yövymme jomman kumman asunnossa yhdessä.
Kummallakaan meistä ei ole vielä omia lapsia.
Minä olen 26v ja miesystäväni 36v.
A
Ap.
Vieras
Olen kertonu. Enkä näe syytä miksei semmosesta kertois. Sen verran syvät arvet siitä jää että vaikuttaa kyllä kaikkeen....
Kertoisin. Raiskaus usei vaikuttaa käytökseen vielä vuosienkin päästä. Tosi tavallista on esimerkiksi se, että pienikin likaisuus ja hajut häiritsee.
A
Ap.
Vieras
No minkälaista reaktiota sitä voi odottaa? Kun asia ei ole tuore? Voiko siitä huolimatta mies saada jotkut ihme kilarit ja uhata tappaa koko raiskaajapaskan? Vai voisko tuo että aikaa on kulunut vaikuttaa siihen että mies osaisi ottaa asian rauhallisesti?
Epäröin kertomisen kanssa - paljon.
Epäröin kertomisen kanssa - paljon.
?
--..--
Vieras
olen kertonut. tapauksesta oli aikaa hieman yli vuosi kun tavattiin, seurusteltiin pari kk ennenkuin kerroin. saman miehen kans olen edelleen. totta kai pitää kertoa jos suhde on vakaalla pohjalla. sehän vaikuttaa seksielämään jos on tuore tapaus ja muuhunkin elämään. esim. mun on pakko vältellä vastaavia paikkoja kuin missä se tapahtui.
miehet suuttuu, esim oma isä oli niin vihainen silloin tapauksen aikaan että ihan hirvitti kun muuten nii kiltti mies. mut mulle ei kukaan mies ole ollut vihainen
miehet suuttuu, esim oma isä oli niin vihainen silloin tapauksen aikaan että ihan hirvitti kun muuten nii kiltti mies. mut mulle ei kukaan mies ole ollut vihainen
?
--..--
Vieras
vastausena kysymykseesi: jos on kunnon mies ni varmaan saa kilarit. rauhottuu sit ku kerrot et voit hyvin ja et suuttuminen ei auta mitää ku haluat päästä asiasta yli ja keskittyä tulevaan.
oot varmaan kuullu tämän ennenki mut SE EI OLE SUN VIKA. totta kai voit kertoa. ihan samallai kuin jos olisit ollut esim auto-onnettomuudessa.
A
Ap.
Vieras
Tää on se syy miksi kertomista välttelen. En halua mitään ihmeellistä numeroa tehdä asiasta. En halua tyynnytellä raivostunutta miestä jos uskallan tuon ääneen sanoa. En halua kohdata edes raivostunutta miestä. Hitto... en taida kyetä sitten kertomaankaan.
A
Ap.
Vieras
Ja kuinka niin "kunnon mies hermostuu"?? Mikä siitä miehestä tekee kunnollisen jos hermostuu? Minä nimenomaan toivon löytäväni miehen joka ei raivoa ja riehaannu. Ja kun tuntuu, että olen löytänyt aivan ihanan miehen rinnalleni niin pelkään, että "rikon" tämän onnen kertomalla ja joudunkin sitten huomaamaan ettei hän ollutkaan niin tyyni ja ihana kuin luulin.
?
--,,--
Vieras
Tarkoitin lähinnä, että jos sulla on joku tärkeä ihminen, ja sua on kohdeltu huonosti ja satutettu, totta kai se pistää niillä läheisillä vihaksi! tuskin se tavaroita alkaa heittelemään, mutta mitä oikein haluat? kertoa miehelle tuosta vaikeasta tilanteesta niin, ettei mies reagoi mitenkään? jos sä esim menet baariin ja joku umpihumalainen äijä yrittää kopeloida sua ja mies on mukana, nii kai normaalimies suuttuu ja tulee siihen väliin, en tiedä...
mulla oli aikanaan pakko kertoa useammalle ihmiselle kun elämä muuttui koska tuli isompi oikeudenkäynti, jouduin 3 vko osastolle ahdistuksen takia ja opiskelut keskeytyi yms niin huomasin, että naiset otti osaa ja osoitti empatiaa, miehet poikkeuksetta reagoi "jos saisin sen tyypin käsiini"... eli olivat aluksi tod vihaisia. kyllä ne siitä laantuu kun osaa selittää, että haluaa itse keskittyä tulevaan ja haluaa että on tukena.
jos se tapahtunu ei vaikuta sun arkielämään millään lailla ja oot epävarma, niin älä kerro. mulla oli itellä ehkä eri tilanne, kun tapahtumastakin oli vaan reilu vuosi aikaa ja todellaki vaikutti elämään, niin oli pakko kertoa. ja mies on ollut uskomaton tuki, ekan tunnin se oli järkyttynyt mut osas käsitellä asian oikein. mut mulle iskostettiin jo siellä osastolla päähän et mulla ei saa olla mitään hävettävää eikä mikään ollu mun vika, niin oli sillä lailla helppo kertoa.
mut kaikki tapaukset on erilaisia.
mulla oli aikanaan pakko kertoa useammalle ihmiselle kun elämä muuttui koska tuli isompi oikeudenkäynti, jouduin 3 vko osastolle ahdistuksen takia ja opiskelut keskeytyi yms niin huomasin, että naiset otti osaa ja osoitti empatiaa, miehet poikkeuksetta reagoi "jos saisin sen tyypin käsiini"... eli olivat aluksi tod vihaisia. kyllä ne siitä laantuu kun osaa selittää, että haluaa itse keskittyä tulevaan ja haluaa että on tukena.
jos se tapahtunu ei vaikuta sun arkielämään millään lailla ja oot epävarma, niin älä kerro. mulla oli itellä ehkä eri tilanne, kun tapahtumastakin oli vaan reilu vuosi aikaa ja todellaki vaikutti elämään, niin oli pakko kertoa. ja mies on ollut uskomaton tuki, ekan tunnin se oli järkyttynyt mut osas käsitellä asian oikein. mut mulle iskostettiin jo siellä osastolla päähän et mulla ei saa olla mitään hävettävää eikä mikään ollu mun vika, niin oli sillä lailla helppo kertoa.
mut kaikki tapaukset on erilaisia.
A
Ap.
Vieras
No ehkä just kaipaisin sitä sellaista rauhallista, vankkaa tukea ja turvaa. En niinkään sellaista meuhkaamista siitä miten saunan takana on tilaa ja munat pitäis leikata pois jne.
Voiko tuollaiseen sitten valmistaa miestä etukäteen? Kertoa nyt ennen kuin seuraavan kerran ( itseasiassa tänä iltana ) nähdään että olisi vakava asia mistä pitäisi puhua? Vai paukauttaa vaan kesken iltapalan? Vai miten? Eikai nyt ainakaan nukkumaan mennessä ettei yöunet mene?
Voiko tuollaiseen sitten valmistaa miestä etukäteen? Kertoa nyt ennen kuin seuraavan kerran ( itseasiassa tänä iltana ) nähdään että olisi vakava asia mistä pitäisi puhua? Vai paukauttaa vaan kesken iltapalan? Vai miten? Eikai nyt ainakaan nukkumaan mennessä ettei yöunet mene?
V
"vieras"
Vieras
Mä neuvoisin sua kertomaan. Mies ymmärtää kyllä, kaikki miehet ei ole typeryksiä. Asia vaivaa sua kuitenkin ja on parempi kertoa nyt kuin vuosien päästä, silloin mies voisi hieman loukkaantua ettet luottanut häneen.
Sä voit etukäteen kertoan miehella et haluat kertoa hänelle hyvin arkaluontoisen jutun ja toivot ettei hän riehaanu asiasta ja kuuntelee sun asian loppuun asti. Sanot että sä luotat häneen etkä ole pystynyt muille kertomaan...
?
--,,--
Vieras
meillä oli sillo tapana makoilla illalla sängyssä (tai päivälläki jos olin vapaal ja mies oli työtön) ni sanoin jotenkin et mulle tapahtui joku aika sitten yks tosi kamala ja paha asia josta haluaisin puhua, käykö jos puhutaan? - ja sanoin heti ennenku kerroin mitä oli tapahtunu, et oon päässy asian yli jo tosi hyvin. mut et haluaisin kertoo miehelle koska se on mulle niin tärkeä ja sanoin kans et toivon et hää voi ymmärtää et oon edelleen sama ihminen eikä suutu siitä mulle.
ei ehkä kannata vaan töksäyttää asiaa.
mun mies paljasti vasta myöh et oli kuvitellu viel silloinki ku kerroin et luuli aina raiskauksen olevan enempi tai vähempi SEKSIÄ. sain aika paljo kertoo sit myöhemmäs vaihees et kyseessä on väkivalta joka traumatisoi, vähän niin kuin joku yrittäis tappaa sut/kuristaa hengiltä tms. siinä vaihees se ymmärsi. toivon, et olisin tuonki osannu kuvailla silloin aikaisemmin, niin mies ois ymmärtäny paremmin. kaikki miehet ei osaa raiskausta kuvitella vaan saattaa esim tulla mustasukkaisiksi. tuntuu naurettavalta mut minkäs teet.
selitä vaan rauhassa ja aloita sillä et sulla on menneisyydessä kipeä tapahtuma josta kuitenki oot päässy jo yli. jos se suuttuu nii anna olla hetki suuttunut, kyl se leppyy pian ku näkee et sä oot kuiteski hyvässä kunnossa nyt
oon sitä mieltä et näistä asioista pitää voida puhua eikä olettaa, et uhrit kantaa niitä sisällään loppuelämän ajan. kun mä sain puhuttua, se asia ei enää ollu virtahepo olohuoneessa (tai makkarissa) vaan onnistuin käsittelemään paremmin. unohtaa ku ei voi koskaan.
voimia!
ei ehkä kannata vaan töksäyttää asiaa.
mun mies paljasti vasta myöh et oli kuvitellu viel silloinki ku kerroin et luuli aina raiskauksen olevan enempi tai vähempi SEKSIÄ. sain aika paljo kertoo sit myöhemmäs vaihees et kyseessä on väkivalta joka traumatisoi, vähän niin kuin joku yrittäis tappaa sut/kuristaa hengiltä tms. siinä vaihees se ymmärsi. toivon, et olisin tuonki osannu kuvailla silloin aikaisemmin, niin mies ois ymmärtäny paremmin. kaikki miehet ei osaa raiskausta kuvitella vaan saattaa esim tulla mustasukkaisiksi. tuntuu naurettavalta mut minkäs teet.
selitä vaan rauhassa ja aloita sillä et sulla on menneisyydessä kipeä tapahtuma josta kuitenki oot päässy jo yli. jos se suuttuu nii anna olla hetki suuttunut, kyl se leppyy pian ku näkee et sä oot kuiteski hyvässä kunnossa nyt
oon sitä mieltä et näistä asioista pitää voida puhua eikä olettaa, et uhrit kantaa niitä sisällään loppuelämän ajan. kun mä sain puhuttua, se asia ei enää ollu virtahepo olohuoneessa (tai makkarissa) vaan onnistuin käsittelemään paremmin. unohtaa ku ei voi koskaan.
voimia!
H
harmaana nyt
Vieras
Itse kerroin suhteen alussa jo miehelle. tosin ei tapahtumastakaan niin mahdottoman kauan ollut. Kaikki selvitin mitä oli, vainoavasta ex miehestä, raiskauksesta, jne. ei mies karkuun juossut. Auttoi lähestymiskiellon hakemisessakin.
Eikä mies lähtenyt vaikka ex murtautui kotiini ja pahoinpiteli. Tiedän, paljon on mieheni joutunut kestämään ja paljosta olen kiitollinen. Meillä ei suhteessa ole minkään näköisiä salaisuuksia, siksi meillä varmaan meneekin niin hyvin.
mutta kyllä miestä jotenkin valmistaisin aiheeseen, en ehkä paukauttaisi kesken iltapalan.
Eikä mies lähtenyt vaikka ex murtautui kotiini ja pahoinpiteli. Tiedän, paljon on mieheni joutunut kestämään ja paljosta olen kiitollinen. Meillä ei suhteessa ole minkään näköisiä salaisuuksia, siksi meillä varmaan meneekin niin hyvin.
mutta kyllä miestä jotenkin valmistaisin aiheeseen, en ehkä paukauttaisi kesken iltapalan.
