Luuletko että miehesi voisi rakastaa sinua jos sinut olisi raiskattu/raiskattaisiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Marjaana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En seksistä sinällään ahdistu. Ainoastaan noista edellä mainitsemistani tilanteista!
Miten tuollasen voi kertoa? Miten sen voi edes aloittaa?

Ei ole väliä, kunhan kerrot. Vaikka sanot ensin että haluat paljastaa jotain joka on vaikuttanut sinuun paljon ja sitten sanot suoraan.

Mies voi reagoida eri tavoin. Hän voi sääliä sinua, tuntea surua ja joka tapauksessa hän luultavasti tuntee vihaa raiskaajaa kohtaan. Suojelunhalu ainakin herää.
 
[QUOTE="titi";26034774]Mun mielestä sun kannattaisi kertoa tuolle miehelle, jos olet ihan vakavissasi hänen kanssaan. Se auttaisi miestäkin ymmärtämään, miksi saatat kavahtaa/säikähtää joitain tiettyjä kosketuksia/asioita. Näin myös mies välttäisi noita asioita, eikä se raiskaus putkahtaisi varmaankaan niin usein mieleen, mikäli jotkut kosketukset yms. sen muuten saa mieleesi palaamaan? Lisäksi asiasta avautuminen miehelle osoittaa suurta luottamusta häntä kohtaan. Ja minä vähän luulen, että noinkin kamala asia olisi helpompi kestää, jos sen voi jakaa rakkaansa kanssa. Mun mielestä olisi siis parempi, että mies saisi tietää asiasta nyt, eikä vasta vuosien päästä, mikäli teidän juttu kestää. Tsemppiä paljon! :) :hug:[/QUOTE]

peesaan
 
Miehini jätti minut mm. sen takia että minut raiskattiin omassa kotonamme ja hänen mielestään se oli pettämistä kun päästin sen miehen meille. Ja kyllä, olen kokenut syyllisyyttä koska tämä on tällainen epäselvä tapaus, ei mikään puskaraiskaaminen :(
 
[QUOTE="mies";26034778]Ei ole väliä, kunhan kerrot. Vaikka sanot ensin että haluat paljastaa jotain joka on vaikuttanut sinuun paljon ja sitten sanot suoraan.

Mies voi reagoida eri tavoin. Hän voi sääliä sinua, tuntea surua ja joka tapauksessa hän luultavasti tuntee vihaa raiskaajaa kohtaan. Suojelunhalu ainakin herää.[/QUOTE]

En missään tapauksessa halua mitään sääliä!! Enkä mitään raivareitakaan!! En en en!
Tämä mies on tosi rauhallinen mut kuitenkin sosiaalinen. Tulee ihan kaikkien kanssa toimeen, enkä osaa kuvitella häntä mielessänikään mitenkään vihaisena tai sellaista.
Ei kuitenkaan ole mikään hissukka tai nöhverö :D Hän on kohtelias ja ottaa muut huomioon.
 
[QUOTE="noh";26034789]Miehini jätti minut mm. sen takia että minut raiskattiin omassa kotonamme ja hänen mielestään se oli pettämistä kun päästin sen miehen meille. Ja kyllä, olen kokenut syyllisyyttä koska tämä on tällainen epäselvä tapaus, ei mikään puskaraiskaaminen :([/QUOTE]

Sun mies on täysi idiootti ja k***pää ja muita sanoja joitan en voi tällä palstalla käyttää. Onneksi heitä on vain harvoja. Suurin osa miehistä kestää tälläisen asian eikä syytä naista.
 
[QUOTE="noh";26034789]Miehini jätti minut mm. sen takia että minut raiskattiin omassa kotonamme ja hänen mielestään se oli pettämistä kun päästin sen miehen meille. Ja kyllä, olen kokenut syyllisyyttä koska tämä on tällainen epäselvä tapaus, ei mikään puskaraiskaaminen :([/QUOTE]

:( Niin... Vähän noita olen just miettinyt. Että jos mies ajattelee että oikea nainen kyllä pystyy itsensä tuollaiselta suojelemaan?
 
Ja tuosta miehen reagoinnista asiaan.. Sitähän ei voi etukäteen tietää, mutta varmasti mies siitä järkyttyy ja voi mennä aikaa, että pääsee siitä yli, niinkuin tiiru yllä kirjoittikin. Mutta ei heti kannata ahdistua, jos mies ei heti tuosta tokene. Se voi olla, että hän vain tarvitsee vähän aikaa sulatella sitä, sillä varmasti tuo on pahin painajainen mitä kukaan mies voi omasta rakkaastaan kuvitella. Etkös sinä sanonut, että mies olisi rakastumassa sinuun. Ja luulenpa myös, että suojelunhalu vain kasvaa.

Mutta sanonpa vielä, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, eikä kaikki miehet varmastikaan reagoisi näin. Mutta suosittelisin silti kertomaan miehelle. Se todella osoittaisi hänelle, miten paljon häneen luotat. Sitäpaitsi, rehellisyys on onnellisen suhteen perusta.
 
:( Niin... Vähän noita olen just miettinyt. Että jos mies ajattelee että oikea nainen kyllä pystyy itsensä tuollaiselta suojelemaan?

Terve ja normaali mies ei ikinä ajattelisi noin! Päinvastoin, miesten suojeluvaisto tuntuu heräävän aina, kun tulee puhe jostain raiskaustapauksista. En ole IKINÄ kuullut kenenkään miehen sanovan, että oikean naisen tulisi pystyä puolustautumaan raiskaajalta. Taitaa olla niitä raiskaajia ne miehet, ketkä tuollaisia edes ajattelee.

Elä oikeasti ainakaan tuota pelkää, että mies noin ajattelisi.
Ja jos ajattelee, niin onko sellainen mies sun mielestä jotenkin rakastamisen arvoinen? Joka oikeasti ajattelisi niin, että naisten täytyisi olla fyysisesti kykeneviä puolustautumaan ketä tahansa miestä vastaan, tai muuten se nainen ei ole nainen ollenkaan? Mikäli olen puheistasi oikein ymmärtänyt, niin tämä sinun miehesi vaikuttaa oikein ihanalta yksilöltä, enkä oikeasti usko että hän ajattelisi noin.
 
[QUOTE="titi";26034813]Ja tuosta miehen reagoinnista asiaan.. Sitähän ei voi etukäteen tietää, mutta varmasti mies siitä järkyttyy ja voi mennä aikaa, että pääsee siitä yli, niinkuin tiiru yllä kirjoittikin. Mutta ei heti kannata ahdistua, jos mies ei heti tuosta tokene. Se voi olla, että hän vain tarvitsee vähän aikaa sulatella sitä, sillä varmasti tuo on pahin painajainen mitä kukaan mies voi omasta rakkaastaan kuvitella. Etkös sinä sanonut, että mies olisi rakastumassa sinuun. Ja luulenpa myös, että suojelunhalu vain kasvaa.

Mutta sanonpa vielä, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, eikä kaikki miehet varmastikaan reagoisi näin. Mutta suosittelisin silti kertomaan miehelle. Se todella osoittaisi hänelle, miten paljon häneen luotat. Sitäpaitsi, rehellisyys on onnellisen suhteen perusta.[/QUOTE]

Kyllä ollaan vähän rakastumisesta ja rakkaudesta puhuttu. Mitään varmaa ei kuitenkaan olla päätetty ja asia etenee ihanasti omalla painollaan. Asutaan erillään ja vietetään öitä toistemme luona toisinaan. Useampiakin öitä putkeen mutta ei olla vielä päätetty että koska muutettaisiin yhteen tai miten muutot sumplittaisiin. Ei siis olla vielä "päätetty" suoranaisesti että yhdessä eletään loppu elämä vaikka rakastuneita olemmekin.
En osaa selittää :D

Voiko mies saada raivarit ja suuttua vaikka raiskaus ei ole tapahtunut nyt kun me ollaan oltu yhdessä?? Vähän pelkään sitä että jos se oikeen raivostuu ja hermostuu ja huutaa ja paiskoo tavaroita, uhkailee jne. En osaa siihen varmaan oikein suhtautua.

Ja entä jos pyytää 'aikaa'? Mitä sitten teen? Lähden pois hänen luota?
Kerronko kasvotusten vai puhelimessa? Vai tekstiviestillä?
 
[QUOTE="mies";26034831]Kuka mies noin ajattelee? Oli mies tai nainen niin kaikelta ei voi suojautua.[/QUOTE]

No itse itsestäni vähän ajattelin aluksi niin. Että alistuinko liian helposti? Annoinko sen tapahtua? Olisinko voinu tehdä jotain toisin?
 
No itse itsestäni vähän ajattelin aluksi niin. Että alistuinko liian helposti? Annoinko sen tapahtua? Olisinko voinu tehdä jotain toisin?

Nuo ajatukset ovat luonnollisia joita tulee jokaiselle uhrille. Olisit tehnyt mitä tahansa niin ajattelisit silti noin :( Ihminen ei ole kone joka on toimintakykyinen kaikissa tilanteissa, vaan monesti ihminen lamaantuu uhkaavissa ja yllättävissä tilanteissa. Uhri on usein ankarin itseään kohtaan, muut tuntevat enemmän myötätuntoa.
 
Voiko mies saada raivarit ja suuttua vaikka raiskaus ei ole tapahtunut nyt kun me ollaan oltu yhdessä?? Vähän pelkään sitä että jos se oikeen raivostuu ja hermostuu ja huutaa ja paiskoo tavaroita, uhkailee jne. En osaa siihen varmaan oikein suhtautua.

Ja entä jos pyytää 'aikaa'? Mitä sitten teen? Lähden pois hänen luota?
Kerronko kasvotusten vai puhelimessa? Vai tekstiviestillä?

Jos mies on idiootti niin kyllä voi. Mutta se riski sun täytyy vain ottaa. Haluaisitko oikeasti olla suhteessa miehen kanssa joka syyttää uhria ja sinä et vain sitä tietäisi? Kuvittele tilanne muiden naisten kohdalle, jos itseäsi syyllistät. Jos ystäväsi raiskattaisiin ja hänen miehensä syyttäisi häntä, mitä olisit tuosta miehestä mieltä?
 
No itse itsestäni vähän ajattelin aluksi niin. Että alistuinko liian helposti? Annoinko sen tapahtua? Olisinko voinu tehdä jotain toisin?

Tämä on täysin normaalia, käytännössä jokainen uhri ajattelee näin. Suosittelen edelleen sitä psykologin kanssa juttelemista. Ei se tarkoita että olisit hullu. Ammatilaisen kanssa puhumisesta voi olla apua.
 
Edelleen olen sitä mieltä että tuo asia vaivaa sinua liikaa ja tavallaan on liian iso osa elämääsi. Se ei tarkoita että sinussa olisi vikaa! Kuten joku muukin sanoi, sinun olisi hyvä hankkia keskusteluapua. Se auttaisi elämässä eteenpäin.
 
[QUOTE="mies";26034882]Nuo ajatukset ovat luonnollisia joita tulee jokaiselle uhrille. Olisit tehnyt mitä tahansa niin ajattelisit silti noin :( Ihminen ei ole kone joka on toimintakykyinen kaikissa tilanteissa, vaan monesti ihminen lamaantuu uhkaavissa ja yllättävissä tilanteissa. Uhri on usein ankarin itseään kohtaan, muut tuntevat enemmän myötätuntoa.[/QUOTE]

Kiitos tästä. En ole koskaan kuullut yhtä lohduttavaa asian suhteen. Enpä siitä juuri ole puhunutkaan koska tapahtuman koen omaksi syykseni ja aloinj jo uskoa siihen itsekin miten ex-mies kohteli kun asiasta kerroin.
 
No pitäiskö se sitten kertoa suoraan vai voisko vaikka viestillä kertoa??

Ja sitten sekin että kokisinko oloa kovin hyväksi jos joku oikeasti minua suojelis? Kun ei sellasta oo ennen ollu. Ei oo ollu sellasta ihmistä joka suojelis. Päinvastoin.
 
Minusta ap ei tarvi mitään psykologin apua. Olen nimittäin kuullut miehistä jotka eivät voi hyväksyä sitä että puoliso on raiskattu. Eli ap:n ajatus ei ole sinänsä mitenkään outo. Ne miehet vaan ovat itse hieman kummallisia ja poikkeustapauksia. Mutta ap:na ehdottomasti kertoisin sille miehelle raiskauksesta, jos on normaali ja fiksu mies niin se vaan kasvattaa suojelunhalua
 

Yhteistyössä