Jos miehesi pettäisi sinua varatun naisen kanssa, mitä tekisit?

[QUOTE="Vieras";25536516]Mites naisen kävi, kun mies sai tietää?[/QUOTE]
Kuulemma lensi pihalle kuin leppäkeihäs ja pohtivat asiaa tahoillaan kuukauden päivät siten että se nainen asui kavereillaan, nyttemmin käsittääkseni ovat taas yhdessä ja käyneet selvittelemässä suhdettaan terapiassa. Kaiketi ihan onnellisia ovat. Minä erosin tästä kyseisestä miehestä - ei ollut ensimmäinen kerta kun petti mutta päätin että jäi viimeiseksi.

 

niinpä. koska et ole paha ihminen, tarvitset hyvän tekosyyn. oletko kuitenkaan miettinyt asiaa lasten kannalta hetkeäkään? olet tekemässä monen viattoman elämästä helvettiä. pettäjä itse saattaa jopa olla kiitollinen, jos ei ole saanut jätetyksi itse.

pettäjä soitti itse äidilleni kun hävetti niin. en ole antanut anteeksi, että hänen omatuntonsa oli kalliimpi aarre kuin minun perheeni. ehkä olisi ero tullut muutenkin, mutta myöhemmin. olisin tarvinnut ne vuodet.

Lapsille olisi mielestäsi parempi elää valheessa? Entä jos vuosien päästä mies jää kiinni ja siinä sitten paljastuu, että auvoinen kotielämä on aina ollut yksi iso valhe ja isä petturipukki? Sekö olisi lapsille hyväksi? Ei kaikki ole kuten sinä ja olis mielissään siitä, että isukki on valehdellut äidille koko ajan samalla kun on paneskellut Kerttu-tätiä.

 

Mä kävin jututtamassa sitä naista ja hän kiisti kaiken. Mieheni oli siis jo itse tunnustanut. JOS se nainen olisi myöntänyt mulle mokanneensa, mä en olisi tehnyt sen enempää, mutta sen ämmän "Mulla ei ole mitään salattavaa tai hävettävää!" jäi sen verran kaikumaan korviin että kysäisin siltä lutkalta että "Sittenhän sulla ei liene mitään sitä vastaan, että pirautan miehellesi?" Se akka suuttui ja lähti naama punaisena ovet paukkuen kiitämään paikalta ja mä soitin sen miehelle ja kerroin kaiken mitä tiesin asiasta.

eli kysymys ei ollut miehen oikeudesta tietää vaan sinun oikeudestasi anteeksipyytelyyn

 

eli kysymys ei ollut miehen oikeudesta tietää vaan sinun oikeudestasi anteeksipyytelyyn

Niinpä. Voi miten jaloa .

 

Enköhän minä ajattelisi että aikuiset ihmiset ilmoittavat itse puolisoilleen sen mikä suhteessaan kullakin merkityksellistä.

Musta tuntuu että se ois varmaan sille miehelle erittäin merkityksellistä,mutta nyt ilmeisesti vaimo päättää että mies voi hyvin elää ilman tätä tietoa.

 

[QUOTE="vieras";25536537]Lapsille olisi mielestäsi parempi elää valheessa? Entä jos vuosien päästä mies jää kiinni ja siinä sitten paljastuu, että auvoinen kotielämä on aina ollut yksi iso valhe ja isä petturipukki? Sekö olisi lapsille hyväksi? Ei kaikki ole kuten sinä ja olis mielissään siitä, että isukki on valehdellut äidille koko ajan samalla kun on paneskellut Kerttu-tätiä.[/QUOTE]

mietis vielä. lapset ei elä valheessa tai totuudessa, vaan perheessä tai sen raunioilla. on hävytöntä yrittää kääntää heidät saamapuolelle. todistaa sitä, että sulla tosiaan on missio

 

Ja lisätään vielä, että itse haluaisin tietää jos minua petetään! Jos saisin kuulla, että joku ystäväni on tiennyt että minua petetään eikä ole asiasta minulle kertonut, pitäisin tätä ystävääni yhtä lailla pettäjänä - olen sanonut kaikille läheisilleni että mä haluaisin tietää ja jos he tätä pyyntöä jättäisivät kunnioittamatta, en kovin korkealle arvostaisi.

Ja sen naisen mies, kenelle kerroin, suuttui ensin minulle aivan silmittömästi mutta laittoi pari päivää myöhemmin anteeksipyyntö-tekstarin ja kiitti, että oli todella hyvä että kerroin.

 

Kuulemma lensi pihalle kuin leppäkeihäs ja pohtivat asiaa tahoillaan kuukauden päivät siten että se nainen asui kavereillaan, nyttemmin käsittääkseni ovat taas yhdessä ja käyneet selvittelemässä suhdettaan terapiassa. Kaiketi ihan onnellisia ovat. Minä erosin tästä kyseisestä miehestä - ei ollut ensimmäinen kerta kun petti mutta päätin että jäi viimeiseksi.

ja vahva nainen. Toivotan sinulle oikein paljon onnea elämääsi =)

 

[QUOTE="Vieras";25536585]ja vahva nainen. Toivotan sinulle oikein paljon onnea elämääsi =)[/QUOTE]

Kiitos! Nyt on hyvä olla, ei tarvitse edes epäillä että nykyinen pettäisi ja tietää itsekin, että jos niin tekee, suhde päättyy saman tien. Mutta luottamus on ihan eri tasolla kuin eksän kanssa vaikka töitä sen eteen on joutunut tekemään PALJON!

 

mietis vielä. lapset ei elä valheessa tai totuudessa, vaan perheessä tai sen raunioilla. on hävytöntä yrittää kääntää heidät saamapuolelle. todistaa sitä, että sulla tosiaan on missio

Joo, sillä hetkellä elävät perheessä. Pointti onkin se, että jos vuosien päästä paljastuu että isä kävi vieraissa vaikka esitti uskollista ja rakastavaa isukkia ja aviomiestä, lapsuus voikin näyttää ihan toiselta.

Mille "saamapuolelle"?

Ja mikä "missio"? Onko jotenkin väärin haluta kertoa/tietää totuus? Valehtelu on nykyään ilmeisesti parempi vaihtoehto kuin totuuden puhuminen.

 

[QUOTE="vieras";25536608]Joo, sillä hetkellä elävät perheessä. Pointti onkin se, että jos vuosien päästä paljastuu että isä kävi vieraissa vaikka esitti uskollista ja rakastavaa isukkia ja aviomiestä, lapsuus voikin näyttää ihan toiselta.

Mille "saamapuolelle"?

Ja mikä "missio"? Onko jotenkin väärin haluta kertoa/tietää totuus? Valehtelu on nykyään ilmeisesti parempi vaihtoehto kuin totuuden puhuminen.[/QUOTE]

lapset tarvii perheen. toki kaikella on hintansa ja isompaa lasta jolla se perhe on, on varaa suututtaa jos perheessä on huijattu. mutta aikuisten kotkotukset on nuoremman lapsen silmiin kotkotusta.

saamapuolelle eli kertomisesta hyötyjiin

ei ole valehtelemista jos et mene kertomaan asiaa josta sulla ei ole velvollisuus kertoa. ei ole väärin haluta kertoa, mutta voi olla väärin toimia sen halun mukaisesti

 

lapset tarvii perheen. toki kaikella on hintansa ja isompaa lasta jolla se perhe on, on varaa suututtaa jos perheessä on huijattu. mutta aikuisten kotkotukset on nuoremman lapsen silmiin kotkotusta.

saamapuolelle eli kertomisesta hyötyjiin

ei ole valehtelemista jos et mene kertomaan asiaa josta sulla ei ole velvollisuus kertoa. ei ole väärin haluta kertoa, mutta voi olla väärin toimia sen halun mukaisesti

Sä puhut niin selvästi omasta kokemuksesta, että et ole ollenkaan objektiivinen. Ei kaikki ole niin kuin sä.

 

Varmaan keskittyisin vain omaan parisuhteeseeni, tai siis siihen mitä siitä on jäljellä. En usko, että menisin naisen miehelle vasikoimaan - heidän suhteensa on sellainen asia mikä ei minulle mitenkään kuulu, enkä osaa ajatella että kyse olisi pahasta naisesta joka väkisin sai vastentahtoisen mieheni sänkyyn houkuteltua...ei, kyllä mä vihani omaan ukkooni kohdistaisin, samoin pettymyksen ja muut tunteet.

Näin kuvittelisin. Varma en voi olla, kun en ole koskaan tuollaista kokenut.

 

[QUOTE="vieras";25536608]Joo, sillä hetkellä elävät perheessä. Pointti onkin se, että jos vuosien päästä paljastuu että isä kävi vieraissa vaikka esitti uskollista ja rakastavaa isukkia ja aviomiestä, lapsuus voikin näyttää ihan toiselta.[/QUOTE]

Tuo on silti pieni kolahdus verrattuna siihen miltä lapsena koettu ero tuntuu ja mitä sen käytännön seuraukset ovat.

Erosta seuraa lasten pettymys ja lohduton suru, turvattomuus, stressi, masennus, elintason romahdus, muuto slummiin, uusperhe, koulukoti, sekakätyttö, ammattikoulu, lapsia liian nuorena, kyvyttömyys elää parishuhteessa, vankila, ennenaikainen kuolema.. vaikutukset voi viedä kokonaisen sukulinjan tuhoon.

Jos ap taas ei sekaannu vaan keskittyy omaan elämään niin riski että mikään näistä toteutuu on huomattavasti pienempi.

 

Tuo on silti pieni kolahdus verrattuna siihen miltä lapsena koettu ero tuntuu ja mitä sen käytännön seuraukset ovat.

Erosta seuraa lasten pettymys ja lohduton suru, turvattomuus, stressi, masennus, elintason romahdus, muuto slummiin, uusperhe, koulukoti, sekakätyttö, ammattikoulu, lapsia liian nuorena, kyvyttömyys elää parishuhteessa, vankila, ennenaikainen kuolema.. vaikutukset voi viedä kokonaisen sukulinjan tuhoon.

Jos ap taas ei sekaannu vaan keskittyy omaan elämään niin riski että mikään näistä toteutuu on huomattavasti pienempi.

Voi jestas... Onneksi mulla ei ole lapsia, niistähän ois tän perusteella tullut vähintään murhaajia, kun olisin niiden petturi-isän lempannut.

Mä olen oman suhteeni päätökset jo tehnyt, jätin miehen. Eräänlaista tyydytystä saan siitä, että exäni todella kärsii. Voi sitä itkun ja valituksen määrää... Harmi että multa se ei saa myötätuntoa. Ja olen oikeasti vain onnellinen nyt, kun en tuhlaa aikaani ihmiseen, joka minua pettää.

 

Seurais muutto slummiin erosta? Brasiliaanko vai mihin?

 

[QUOTE="vieras";25536696]Sä puhut niin selvästi omasta kokemuksesta, että et ole ollenkaan objektiivinen. Ei kaikki ole niin kuin sä.[/QUOTE]

ei ehkä. mutta aika epäreilu heitto sulta jos et sano mille mä olen sokea.

 

Tuo on silti pieni kolahdus verrattuna siihen miltä lapsena koettu ero tuntuu ja mitä sen käytännön seuraukset ovat.

Erosta seuraa lasten pettymys ja lohduton suru, turvattomuus, stressi, masennus, elintason romahdus, muuto slummiin, uusperhe, koulukoti, sekakätyttö, ammattikoulu, lapsia liian nuorena, kyvyttömyys elää parishuhteessa, vankila, ennenaikainen kuolema.. vaikutukset voi viedä kokonaisen sukulinjan tuhoon.

Jos ap taas ei sekaannu vaan keskittyy omaan elämään niin riski että mikään näistä toteutuu on huomattavasti pienempi.

Jaa. Mulla on taas se toinen kokemus.

Isä petti äitiä ja joutui paljastamaan kun isyysasia meni oikeuteen ja vielä todettiin tän toisen naisen lapsen isäksi. Tai siinä vaiheessa kun oli vaarassa paljastua, tekikin sen. Niille jäi aikaa siirtää puoliksi ollut omaisuus 'turvaan'. Ei isä kuitenkaan lähteä halunnut vaan jatkaa pikku perheensä kanssa eikä ikinä enää tekisi näin. Eli perhe pysyi kasassa mutta kyllä se asia mulle kävi 'hienovaraisin vihjauksin' selväksi riitojen yhteydessä. Mutta se oli jo taakse jäänyttä elämää!

Paitsi ettei ollut. Äidin kuoleman jälkeen selvisi, että isälläni oli ollut jo pitkään suhde toiseen naiseen, ei kuitenkaan tähän jonka kanssa oli lapsi. Isä katsoi myös asiakseen raahata tän naisen meille noin 2 kk äidin kuoleman jälkeen. En mennyt kotiin niin kauan kun se nainen oli siellä, ymmärsi jättää sen naisen käynnit yhteen kertaan. Enkä kyllä paljon isänkään kanssa asunut. Ja kyllä mulla oli vaan erittäin veemäinen olo. Oli vaikea arvostaa kumpaakaan vanhempaa. Äitiä, joka jäi väkivaltaisen miehen luo joka oli jo pettänyt. Isää, joka esitti perheenisää ja juoksi silti sinne mihin jalkoväli osoittaa.

Mutta ilmeisesti tämä loi mulle turvallisen olon perheestä ja erittäin hyvän kuvan parisuhteesta sekä avioliitosta???

 

Tuo on silti pieni kolahdus verrattuna siihen miltä lapsena koettu ero tuntuu ja mitä sen käytännön seuraukset ovat.

Erosta seuraa lasten pettymys ja lohduton suru, turvattomuus, stressi, masennus, elintason romahdus, muuto slummiin, uusperhe, koulukoti, sekakätyttö, ammattikoulu, lapsia liian nuorena, kyvyttömyys elää parishuhteessa, vankila, ennenaikainen kuolema.. vaikutukset voi viedä kokonaisen sukulinjan tuhoon.

Jos ap taas ei sekaannu vaan keskittyy omaan elämään niin riski että mikään näistä toteutuu on huomattavasti pienempi.

Käsi ylös kaikki, jotka ovat vanhempien eron vuoksi joutuneet masentuneena slummiin tai koulukotiin, alkaneet käyttää huumeita ja jakaneet pesää kaikille ehkäisystä välittämättä, menneet hui kauhistus ammattikouluun, ja istuvat tällä hetkellä vankilassa kuolemaa odottamassa!

Käsi ylös kaikki, jotka vanhempien erosta huolimatta kasvoivat ihan ns. normaaleiksi ihmisiksi!

tripodin logiikan mukaan jälkimmäisiä ei juuri pitäisi maailmasta löytyä.

 

ei ehkä. mutta aika epäreilu heitto sulta jos et sano mille mä olen sokea.

Sille, että kaikki ei ole kopioita sinusta.

 

Mä ottaisin sen toisen naisen miehen ja pitäisin peliä sen kanssa. Omaa muistuttaisin siitä, että se on huono sängyssä. Muistuttaisin jatkuvasti.

 

[QUOTE="vieras";25536998]Käsi ylös kaikki, jotka ovat vanhempien eron vuoksi joutuneet masentuneena slummiin tai koulukotiin, alkaneet käyttää huumeita ja jakaneet pesää kaikille ehkäisystä välittämättä, menneet hui kauhistus ammattikouluun, ja istuvat tällä hetkellä vankilassa kuolemaa odottamassa!

Käsi ylös kaikki, jotka vanhempien erosta huolimatta kasvoivat ihan ns. normaaleiksi ihmisiksi!

tripodin logiikan mukaan jälkimmäisiä ei juuri pitäisi maailmasta löytyä.[/QUOTE]

o/

 

Minun vanhempani erosivat ollessani 6-vuotias. Syynä oli, että isä petti äitiäni. Äiti halusi eron ja potkaisi isän välittömästä ulos talosta. Jälkikäteen olen ehdottomasti sitä mieltä, että se oli äitini fiksuin teko ikinä. Isäni ei ole koskaan kyennyt olemaan uskollinen suhteissaan. Toki märisee jatkuvasti, että jos äitini olisi antanut anteeksi, niin hänen asiansa olisivat paljon paremmin. Tuskin olisi.

Itse selvisin alkujärkytyksen jälkeen hyvin. Maisterin paperit taskussa ja eläkevirka odottamassa hoitovapaan jälkeen. En myönnä saaneeni mitään traumoja erosta ja kunnioitan äitiäni yli kaiken.

 

Mitä vikaa ammattikoulussa on? Halveksuuko joku ihan oikeesti muiden ihmisten ammattikoulutaustaa? Rumasti sanottu.

 

[QUOTE="vieras";25536998]Käsi ylös kaikki, jotka vanhempien erosta huolimatta kasvoivat ihan ns. normaaleiksi ihmisiksi![/QUOTE]

Tietenkin mahdollista että vanhempien ero on parasta mitä lapsille voi tapahtua ja että äiti heti löytää uuden paljon varakkaamman, uskollisen ja muutenkin paremman isän lapsille ja niistä kasvaa tasapainoisia ihmisiä.

Tilastot puhuvat vaan tätä vastaan. Jos tämä olisi todennäköistä niin kaikkia ydinperheitä kannataisi ehkä rikkoa ainakin kerran..