Jos joutuisit sinkuksi, löytäisitkö helposti uuden kumppanin?

Niinpä, ulkonäöllä ei loppupeleissä oo mitään merkitystä..missään tässä elämässä..
.

Ulkonäkö on kuitenkin se, mikä ensin kiinnittää huomion ja saattaa herättää mahdollisen kiinnostuksen. Uskotko siihen usein kuultuun väitteeseen tai oletko huomannut tosielämässä, että miehet eivät uskalla lähestyä kauniita naisia, koska pitävät heitä ns. oman tasonsa yläpuolella olevina? Että helpommin lähestyttäisiin tavallisen näköisiä naisia?

 

munaa varmaan helpommin saisi, kumppania en äkkiä löytäisi enkä etsisikään. ja kranttu olen vielä kaiken lisäksi

 

Ulkonäkö on kuitenkin se, mikä ensin kiinnittää huomion ja saattaa herättää mahdollisen kiinnostuksen. Uskotko siihen usein kuultuun väitteeseen tai oletko huomannut tosielämässä, että miehet eivät uskalla lähestyä kauniita naisia, koska pitävät heitä ns. oman tasonsa yläpuolella olevina? Että helpommin lähestyttäisiin tavallisen näköisiä naisia?

Mun mielestä ne "tasot" ulkonäön perusteella on ällöttäviä, puistattaa jotenkin et ihminen syntyy tähän maailmaan sen näköisenä kun sattuu syntymään ja sitten hän joutuu olemaan sen ulkonäön perusteella jotain "tasoa".
Toki valtaosa ihmisistä kai käyttää jonkinlaista tasoluokitusta ja kyllä mä itsekin pääni sisällä saatan ainakin vihapäissäni sellaiseen sortua. :ashamed:

Mutta joo, uskon että toisia ihmisiä on helpompi lähestyä kuin toisia. Ehkä jotkut pitävät "hyvännäköistä" ihmistä uhkana tai jotain sinnepäin..
Ja sit joskus olen ajatellut, että niitä "tavallisen näköisiä" kohdellaan ehkä paremmin, koska heitä pidetään inhimillisempinä ja "hyvännäköisiä" helposti koppavina ja ilkeinä ihan vaan ulkonäön perusteella?

 

Tuskin löytäisin. Varmaankin n. puolet tämän ikäisistä vapaista miehistä on keskikaljaa litkiviä sohvalla makaavia munanraapijoita...nuorempana oli laajempi laadukkaiden miesten valikoima vapailla markkinoilla. Ja silti tuli joskus valittua väärin .

Rakastun myös todella harvoin, enkä helposti ihastukaan. Nyt on niin hyvä olla, että vaikea kuvitella että vastaavaa löytyisi kovin helposti, joka siis puolin ja toisin miellyttäisi tässä määrin. Vähempäänkin olisi enää vaikea tyytyä.

 

Uskoisin että minusta kiinnostuisi kyllä joku jamppa mutta se löytäisinkö itse ketään minua miellyttävää arveluttaa. Nykyinen on lähes täydellinen minulle ulkoisesti ja sisäisesti joten samankaltaista timangia olisi todella vaikea löytää Ja kun on katsellut millaisia sinkkumiehiä on tarjolla kavereiden kainaloissa niin tarjonta ei kovin edustavaa ja laadukasta ole ollut ihme kun nykyjään on niin paljon kauniita fiksuja naisia yksin.

 

En usko että alkaisin kumppania etsimään ja tuskin ne kotoa hakevat.

Elämäni ensimmäiset 27 vuotta olin pääosin sinkkuna ja kai tämän ainoan todellisen suhteen jälkeenkin tapaisin uuden kumppanin vasta sellaisen parin vuosikymmenen jälkeen.

 

Tuskin löytäisin. Varmaankin n. puolet tämän ikäisistä vapaista miehistä on keskikaljaa litkiviä sohvalla makaavia munanraapijoita...nuorempana oli laajempi laadukkaiden miesten valikoima vapailla markkinoilla. Ja silti tuli joskus valittua väärin .

Mut hei, aina voi ryhtyä puumaksi . Silloin ei tarttis tyytyä näihin keski-ikäisiin sohvaperunoihin .

 

En yhtään osaa sanoa. Olen ollut niin pitkään "pois markkinoilta", että miten osaisin enää ollakaan :O

 

Mut hei, aina voi ryhtyä puumaksi . Silloin ei tarttis tyytyä näihin keski-ikäisiin sohvaperunoihin .

Nöyy!

 

Mut hei, aina voi ryhtyä puumaksi . Silloin ei tarttis tyytyä näihin keski-ikäisiin sohvaperunoihin .

Häpeäkseni tunnustan esineellistäväni himoittaviksi objekteiksi parikymppisiä poikasia....

 

Joo, jos ihastuisin/rakastuisin helposti. Mutta kun kukaan ei vain kolahda, enkä viitsi olla suhteessa jossa tunnetta ei ole tarpeeksi.

 

Häpeäkseni tunnustan esineellistäväni himoittaviksi objekteiksi parikymppisiä poikasia....

No siis... onhan ne ilo silmälle . Ja voishan sellaista kokeilla... Mut en mä kyllä tulevaisuutta lähtis minkään parikymppisen kanssa rakentamaan .

 

No siis... onhan ne ilo silmälle . Ja voishan sellaista kokeilla... Mut en mä kyllä tulevaisuutta lähtis minkään parikymppisen kanssa rakentamaan .

Kultapieni, niillehän vois opettaa vaikka mitä!
Eikä tokikaan parisuhteeseen, vaan käyttöön.

 

Mahdollisesti, eipä noista miehistä ole ikinä suuremmin pulaa ollut, mutta olen kyllä päättänyt että jos vielä joskus niin auvoiseen tilaan pääsen (eli sinkuksi) en kyllä enää miesten vaivoikseni huoli.

 

Kultapieni, niillehän vois opettaa vaikka mitä!
Eikä tokikaan parisuhteeseen, vaan käyttöön.

Hyi sua! :ashamed:

 

Ulkonäkö on kuitenkin se, mikä ensin kiinnittää huomion ja saattaa herättää mahdollisen kiinnostuksen. Uskotko siihen usein kuultuun väitteeseen tai oletko huomannut tosielämässä, että miehet eivät uskalla lähestyä kauniita naisia, koska pitävät heitä ns. oman tasonsa yläpuolella olevina? Että helpommin lähestyttäisiin tavallisen näköisiä naisia?

Mä kuulun niihin tavallisiin tai oikeamin niihin ei niin kauniisiin, joihin on helppo lähestyä. Mutta myös niihin, jotka eivät ole haluttua eli mun kanssa on hauska jutella, mutta ne on muut joihin ihastutaan ja rakastutaan. Näin miehen jo löytäneenä pidän sitä hyvänä asiana ja ehkä jos nyt sinkuksi joutuisinkin, niin lasten ollessa pieniä voi olla ihan hyväkin asia, että saa olla rauhassa. Voi rauhassa jutella tai tapaillakin, mutta ei tarvitse keneenkään sitoutua.

 

joo löytisi. on jo tarjollakin.

 

Ja jätetään tästä ajatusleikistä pois kuolema, pettäminen ja jättäminen, sillä niistä aiheutuisi surua ja ahdistusta, joka vaikuttaisi kaikkeen.

Eli lähtötilanne olisi se, että olet henkisesti vapaa. Löytyisikö uusi kumppani miten helposti? Mitä luulet?

uutta kun toipuu entisestä? Siis en! Jos nyt ei sitten tule se sielun kumppani... Sen tietää kun tulee maisemiin! Miks tykkäsin entisestä: sille oli helppo puhua! Olin oma ihteni! En tiiä mutta sinusta vieläkin tykkään! mutta jos tykkäät exästäs niin ei mitään mahkuja minuun! miks : titanic?

 

En usko että kelpaisin kellekään. En tosin itekään ihan kaikkia kelpuuttais.

 

Olen ollut sinkku jo vuosia enkä tiedä löydänkö enää ketään. En koe että olisi pakko löytyä. On muuten kumma että jos naisella on lapsia niin tuntuu että hänelle sallitaan helpommin olla loppuelämänsä sinkku..mutta kun on lapseton, kuten minä, voidaan pitää vanhana piikana...

 

Rehellisesti, en usko.

Ensinnäkin, jos nyt jäisin yksin en usko että mitään elämänkumppania kaipaisin pitkiin aikoihin. Toisaalta en myöskään olisi valmis ottamaan kumppanikseni ketä tahansa. Todennäköisyys sille että tapaisin miehen kehen rakastuisin tosissaan, mieskin tuntisi samoin minua kohtaan ja olisi vielä valmis ottamaan elämäänsä mukaan koko tämän lapsilaumani kaikkine arjen vaatimuksineen tuntuu... aikas pieneltä.

Luulen että tuossa tilanteessa kaipaisin enemmän sitä sinkkuäidin itsenäisyyttä ja vapautta kuin parisuhdetta. Varsinkin kun lapset olisi jo tehty niin luulen että kumppania alkaisin kaivata vasta kun lapset ovat isompia, ehkä siinä vaiheessa kun nuo isommat eivät enää asuisi kotona. Silloin voisi uuden miehen olla helpompi myös sopeutua perheeseen.

 

En, enkä tiedä haluaisinkokaan. Ainakaan mitään kovin nopeatempoisesti etenenvää. Asumaan en ihan heti kyllä ketään tänne ottaisi. Ainakin nyt uskon niin.

 

En vissiin kauhean helposti, kun erosta on aikaa jo 2 vuotta ja sinkku olen edelleen.
No ei, olishan noita tulijoita ollut varmaan kymmeniäkin, ei sillä. Mutta olen aika nirso. Ja myöskin rakastun vääriin miehiin.

 

itse asiassa mä olen niin kaamean näköinen alasti, että jos mun ukko joskus mut hylkää, niin mä en saa enää koskaan seksiä.
Enkä ole lihava. Silti on selluliittia, raskausarpia, roikkuva vatsanahka, roikkuvat nahkalärpäkkeet navan vieressä ja karvoja. Voi juma, kukaan ei ole niin karvainen kuin minä!

(Itse asiassa on aika ihme, että saan edes avioltani...)

Sitte: ehkä mua kiinnostais vaan yks tietty mies. Ja se on naimisissa, mua 15 vuotta nuoremman kanssa... Eli ei mitään mahkuja.

 

Joo uskon kyllä et löytäisin jos haluaisin.
Siitä en oo varma olisinko kenenkään kanssa valmis jakamaan arkea ja asuntoa, mut sellainen poikaystävä omalla asunnolla (keskustassa) ois kiva