Tämä on nyt siinä mielessä ajankohtaista mulle, että yhdellä tuttavalla menee huonosti. Hän on kertonut masennuksestaan ja siitä, ettei ole esim. viiteen viikkoon avannut verhoja ja istuu vaan kotonaan. Myönsi myös päivittäiset itsetuhoajatukset :/
Koen tilanteen erittäin vaikeaksi ja olen mielestäni tehnyt parhaani hänen eteensä. Kylmästi en voisi suhtautua enkä sanoa ihmiselle, että hei älä nyt viitti tuollaista puhua.
Niin paljon näitä itsemurhatapauksia tässä maassa, että hirvittää. Ja nyt pelottaa, koska melko lähelläni on ihminen, joka taistelee ajatuksiensa kautta. Loppuen lopuksi en pysty varmaan ketään pelastamaan, mutta omalta osaltani kaikkeni yritän.
Ilokseni olen todennut, että hyvinkin pieni asia saa toisen päivän aurinkoisemmaksi.