E
V
Vieras
Vieras
A
Ammattilainen
Vieras
E
er
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Oisko jollain linkkiä johonkin testiin niin tutkittais tääkin asia!
H
h
Vieras
Älykkyysosamäärän katsotaan jakautuvan ns. Gaussin kellokäyrän mukaan. Älykkyydeltään keskitasoisia on eniten, ÄO-testissä heikosti tai hyvin suoriutuvia vähemmän.
G-tekijän (g-factor; general factor) avulla voidaan selvittää henkilön eri älykkyysalueiden mediaani.Älykkyysosamäärä eli ÄO on standardoidusta testistä saatu pistemäärä, joka kuvaa testatun henkilön kognitiivisia kykyjä eri osa-alueilla, tyypillisesti matemaattis-loogisessa päättelyssä, kolmiulotteisessa ajattelussa, kielellisessä lahjakkuudessa ja muistitoiminnoissa. Älykkyysosamäärän mittaaminen liittyy psykometriseen teoriaan siitä, mitä älykkyys on. Kriitikkojen mukaan ÄO-testit ovat liian kapea-alaisia ja leimaavia, eivätkä ne mittaa esimerkiksi musikaalista tai sosiaalista lahjakkuutta. Suuri älykkyysosamäärä voi leimata lasta ja häntä voidaan painostaa liiallisiin suorituksiin kun taas tulokset alhaisesta älykkyysosamäärästä voivat saada ihmiset ajattelemaan että hänestä ei ole mihinkään.
Alfred Binet (1857-1911) kehitti Ranskan valtion toimeksiannosta ensimmäisen älykkyystestin v. 1903. Se koostui muutamasta kymmenestä tehtävästä, joita oli kokeiltu eri-ikäisillä lapsilla, kehitysvammaisilla ja sotilailla. Testiä käytettiin aluksi erityisopetusta tarvitsevien koululaisten seulomiseen ja kehitysvammaisten luokittamiseen.[1]
Alkujaan älykkyysosamäärän käsite otettiin käyttöön, jotta eri-ikäisten lasten älyllistä suorituskykyä voitaisiin vertailla. Älykkyysosamäärä laskettiin jakamalla lapsen älykkyysikä hänen iällään ja kertomalla näin saatu luku 100:lla. Esimerkiksi jos lapsi oli 10-vuotiaana yhtä kehittynyt kuin 13-vuotiaat keskimäärin, hänen älykkyysosamääränsä oli 130; jos taas hän oli vasta samalla tasolla kuin 8-vuotiaat keskimäärin, älykkyysosamäärä oli 80. Näin määriteltynä käsitettä ei voitu soveltaa aikuisiin, koska aikuisiällä suoriutuminen käytetyissä älykkyystesteissä ei samalla henkilöllä enää sanottavasti muutu iän mukana.
Nykyinen pisteytys perustuu persentiileihin. Vastaukset pisteytetään ja pistemäärää verrataan normaalijakaumaan, jonka keskiarvo on 100 ja keskihajonta tyypillisesti 24, 16 tai 15. Kyvykkyyttä kuvaava pistemäärä suhteutetaan testattavan ikään, eli suoritusta verrataan oman ikäryhmän yleiseen suoritustasoon. Kokeiden pistemäärät ovat nousseet vuosien saatossa (Flynnin ilmiö), joten testit normalisoidaan uudelleen pistemäärien keskiarvon pitämiseksi sadassa. Suurin osa (n. 68 %) ihmisistä asettuu älykkyysosamäärältään välille 85-115, kun keskihajonta on 15. Tällöin ÄO 50-69 merkitsee lievää, 35-49 keskitasoista, 20-34 vaikeaa ja tätä pienempi syvää kehitysvammaisuutta.[2]
ÄO-kokeen antamien tulosten yhteydestä älykkyyteen on kiistelty. Älykkyystestit mittaavat monia kognitiivisen toiminnan osa-alueita (esimerkiksi matemaattis-loogista päättelykykyä, kolmiulotteista ajattelua, kielellistä lahjakkuutta, muistitoimintoja). Eri osa-alueilla suoriutumisen pohjalta määrittyy älykkyysosamäärä. Yhtenäisen arvon laskennan mielekkyyttä on arvosteltu. Suoriutuminen eri osa-alueilla on kuitenkin useimmiten melko yhdenmukaista.[3] Älykkyydessä katsotaankin olevan erityinen g-tekijä (g-factor; general factor), joka vastaisi jollain tavalla perinteisesti ymmärrettyä älykkyyttä.[3]
Älykkyysosamäärä korreloi jossakin määrin koulumenestyksen kanssa. Älykkyysosamäärä ei suoraan ole yhteydessä esimerkiksi sosiaaliseen lahjakkuuteen, joka on yhteydessä metataitoihin ja persoonallisuuteen. Usein lahjakkuus ymmärretään samaksi kuin älykkyys. Älykkyys on kuitenkin vain yksi lahjakkuuden puolista.[4]
Testeistä on pyritty tekemään mahdollisimman riippumattomia testattavan kulttuuritaustasta, kielitaidosta tai opinnoista. On kuitenkin havaittu, että koulutus parantaa menestymistä ÄO-tutkimuksessa. Keskustelua on käyty siitä, vaikuttaako esimerkiksi Internetin mahdollistama testiharjoittelu menestymiseen mittaustilanteessa. Yksittäisessä testissä tulokseen voivat vaikuttaa haitallisesti olosuhteet, esimerkiksi krapula, unen puute, masennus tai masentuneisuus. Tunnetuimpia testejä ovat David Wechslerin kehittämät testit aikuisille (WAIS) ja lapsille (WISC) sekä Cattellin ja Cattellin ei-verbaalinen älykkyystesti, jota älykkäiden yhdistys Mensa käyttää jäsenikseen pyrkiviä testatessaan.
Sisällysluettelo [piilota]
1 Älykkyysosamäärän merkitys
1.1 Älykkyysosamääriä eri keskihajonnoilla
2 Älykkyysosamäärän reliabiliteetti ja validiteetti
3 Älykkyysosamäärän heritabiliteetti
4 Sukupuoli ja älykkyysosamäärä
5 Rotu ja älykkyysosamäärä
6 Korkean älykkyysosamäärän seurat
7 Katso myös
8 Lähteet
9 Kirjallisuutta
[muokkaa] Älykkyysosamäärän merkitys
Älykkyysosamäärän merkitys ja tulkinta on muuttunut aikojen kuluessa. Yhteistä kaikille älykkyydestä käytetyille mittauksille on se, että normaali älykkyysosamäärä on 100 ja että älykkyysosamäärä ei ole absoluuttinen tai suhteellinen asteikko, vaan järjestysasteikko.
Ensimmäinen älykkyysosamäärän määritelmä tulee Alfred Binetin vuonna 1904 lapsille kehittämästä testistä, joilla hän halusi selvittää oppilaat, joille olisi annettava lisäopetusta. Lapsen älykkyysosamääräksi katsottiin henkinen ikä jaettuna fyysisellä iällä kerrottuna sadalla. Tämän määritelmän vahvuus oli, että se pysyi yleensä muuttumattomana lapsuusiän ajan. Kyseinen määritelmä ei kuitenkaan sovi aikuisten älykkyyden ilmoittamiseen.
Myöhemmin älykkyysosamäärä määriteltiin normaalisti jakautuneeksi, ja älykkyysosamäärän keskiarvoksi valittiin 100. Käytännössä älykkyysosamäärä ei noudata aivan normaalijakaumaa, tosin se on hyvin lähellä sitä. Tilastomatematiikalla voidaan todistaa yksilön ominaisuuksien poikkeavuuksien alkaavan seurata normaalijakaumaa jo alle sadan henkilön otannoissa.[5] Jottan älykkyystestit olisivat luotettavia on niitä normitettaessa otanta yleensä tähän verrattuna ainakin parikymmenkertainen tai yli.[6]
Nykyinen älykkyysosamäärän tulkinta perustuu persentiileihin, jotka siirretään normaalijakaumalle. Esimerkiksi älykkyys, jonka alle jää 98 prosenttia väestöstä, vastaa normaalijakaumassa pistettä joka on kahden keskihajonnan päässä keskiarvosta.
[muokkaa] Älykkyysosamääriä eri keskihajonnoilla
ÄO-luokitus Keskihajonta 15 Keskihajonta 16 Keskihajonta 24 Jakautuminen väestöön[7][8][9]
Erittäin korkea ÄO 130 ÄO 132 ÄO 148 2 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
Huippuälykkyys
Älykkyysosamäärän mittauksissa kriteerinä on ÄO, joka on kaksi keskihajontaa väestön keskiarvon yläpuolella
Korkea ÄO 115 ÄO 116 ÄO 124 16 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
Normaali ÄO 100 ÄO 100 ÄO 100 50 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
68%:lla suomalaisista on normaali älykkyysosamäärä
Matala ÄO 85 ÄO 84 ÄO 76 84 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
Erittäin matala ÄO 70 ÄO 68 ÄO 52 98 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
Älyllinen kehitysvammaisuus
Älykkyysosamäärän mittauksissa kriteerinä on ÄO, joka on kaksi keskihajontaa väestön keskiarvon alapuolella (WHO:n luokitus)
[muokkaa] Älykkyysosamäärän reliabiliteetti ja validiteetti
Jotta älykkyysosamäärä voisi olla luotettava mittari, täytyy älykkyysosamäärätestillä olla riittävä reliabiliteetti ja validiteetti.
ÄO-testin reliabiliteetilla viitataan testin tulosten toistettavuuteen. Reliabiliteettia voidaan mitata teettämällä samoilla henkilöilla kaksi älykkyystestiä ja vertaamalla samojen henkilöiden tekemien testien tuloksia. Eri testikertojen tulosten välistä korrelaatiota kutsutaan reliabiliteettikertoimeksi. Mitä suurempi tämä kerroin on, sitä suurempi reliabiliteetti testillä on.[10]
ÄO-testin validiteetista puhuttaessa viitataan siihen, miten hyvin testi mittaa haluttua ominaisuutta eli kognitiivisia kykyjä. Validiteettia mitataan vertaamalla ÄO-testin tuloksia ja kognitiivisia kykyjä vaativia suorituksia kuten koulumenestystä.[10] Älykkyysosamäärän ja elämässä menestymisen välillä on havaittu yhteys. Tutkimus Skotlannissa näytti, että 15 pistettä alhaisempi ÄO merkitsisi 20 % pienempää mahdollisuutta ylittää 76 vuoden ikä ja 30 pistettä alempi tulos tarkoittaisi 37 % pienempää mahdollisuutta. Tutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetty muiden 'kolmansien tekijöiden' (kuten yleinen terveys) vaikutusta ÄO:n ja kuolemisen välillä, joten älykkyyttä ei voida pitää kuolleisuuden kausaalisena syynä.[11] Charles Murrayn tutkimuksissa ÄO:n ja tulotason väliltä löytyi korrelaatiota.[12]
[muokkaa] Älykkyysosamäärän heritabiliteetti
Älykkyysosamäärän heritabiliteetilla tarkoitetaan sitä osuutta, joka populaation sisäisestä ÄO-tulosten vaihtelusta on selitettävissä perinnöllisillä tekijöillä; muu osa vaihtelusta selittyy ympäristötekijöillä. Heritabiliteettia voidaan tutkia muun muassa adoptio- ja kaksostutkimusten avulla. Tutkimuksissa on havaittu, että perinnölliset tekijät selittävät 40-80 prosenttia ÄO:n vaihtelusta. Varhaisessa lapsuudessa heritabiliteetti selittää vähemmän kuin puolet ÄO:n vaihtelusta populaatiossa, mutta aikuisten ÄO:n vaihtelusta se selittää valtaosan.
Heritabiliteettia koskevat tulokset on saatu länsimaissa ja Japanissa tehdyistä tutkimuksista. Vähemmän kehittyneissä maissa, joissa aliravitsemus ja sairaudet ovat suuria ongelmia, ympäristötekijät saattavat selittää suuremman osan ÄO:n vaihtelusta populaatiossa kuin kehittyneissä maissa.
[muokkaa] Sukupuoli ja älykkyysosamäärä
Monet kokeet on painotettu niin, että naisten ja miesten keskimäärin saamat tulokset ovat yhtä suuret. On huomattu, että miehet saavat parempia tuloksia kvantitatiivisia ominaisuuksia ja tilallista hahmottamista vaativissa osatesteissä, kun taas naiset pärjäävät paremmin kielellistä lahjakkuutta mittaavissa osatesteissä. Miesten tulosten hajonta on myös suurempi kuin naisten, joten miehet ovat yliedustettuina sekä parhaita että huonoimpia tuloksia saaneiden joukossa.
Sukupuolten ÄO-eroista on tehty monia tutkimuksia ja niiden tuloksista on asiantuntijoiden keskuudessa kiistelty. Joidenkin tutkimusten mukaan miesten ja naisten välillä on keskimäärin noin 4 pisteen keskiarvoinen ÄO-ero miesten hyväksi, mutta useimmissa tutkimuksissa eroa ei ole havaittu.[13] Vuonna 2005 Ian Deary, Paul Irwing, Geoff Der ja Timothy Bates tekivät tutkimuksen, jossa keskityttiin 1292 tyttö-poika sisarusparin ASVAB-tuloksiin. Tutkimuksen mukaan keskimääräinen ÄO on miehillä ja naisilla sama, mutta miehet ovat yliedustettuja molemmissa ääripäissä, kun taas naisilla hajonta on vähäisempi: tutkimuksen mukaan sekä lahjakkaimmassa että heikkolahjaisimmassa 2 %:ssa on kaksi kertaa niin paljon miehiä kuin naisia.
[muokkaa] Rotu ja älykkyysosamäärä
Pääartikkeli: Rotu ja älykkyysosamäärä
Kirjallaan The Bell Curve (1994) R. J. Herrnstein ja Charles Murray saivat aikaan vilkkaan keskustelun rodun ja älykkyyden yhteydestä. Teoksessaan he esittivät muun muassa, että eri ihmisrotujen älykkyydessä on eroja. Heidän mukaansa kaakkoisaasialaiset saivat kokeissa korkeimmat pistemäärät. Kirjan tilastojen mukaan afrikkalaislähtöisten amerikkalaisten ÄO on keskimäärin yhden keskihajonnan (15 pistettä) matalampi kuin eurooppalaislähtöisten. Kirjan julkistuksen aikaan Yhdysvaltain medioissa keskusteltiin runsain mitoin tutkimuksen väittämästä mustien ja valkoisten älykkyyserosta, muttei juuri lainkaan aasialaisten ja valkoisten älykkyyserosta. Sama ilmiö toistui Suomessakin Tatu Vanhasen tutkimuksen kohdalla vuosikymmen myöhemmin.
American Psychological Association (APA) asetti selvitystyöryhmän, jonka tehtävä oli arvioida kysymystä aiheesta tehdyn tutkimuksen valossa. Raportissa päädyttiin johtopäätökseen, että rotujen väliset keskimääräiset älykkyysosamääräerot ovat olemassa mutta että erojen syyt ovat tuntemattomat.[14] Myös Herrnsteinin ja Murrayn käyttämiä tilastoanalyyseja ja lähtöoletuksia on syytetty virheellisiksi. Kirjan kirjoittajat saivat uhkauksia, ja heitä on pitänyt rasisteina muun muassa musta demokraattipoliitikko Jesse Jackson.
[muokkaa] Korkean älykkyysosamäärän seurat
Korkean älykkyysosamäärän seura on nimensä mukaisesti seura/organisaatio, johon liittyäkseen tarvitaan korkea älykkyysosamäärä standardoidusta testistä. Tunnetuin on Mensa, jonka jäseneksi pääsemiseen vaaditaan tulos, joka on korkeampi kuin 98 prosentilla väestöstä. Toisin sanoen tuloksen tulee olla yli kaksi keskihajontaa keskimääräisen tuloksen eli 100:n yläpuolella. Suomen Mensa siirtyi elokuussa 2007 käyttämään keskihajontaa 15; aiemmin se oli 24. Siten Mensan jäsenyyteen vaaditaan Suomessa nykyisin vähintään tulos 131.[15][8]
Maailman korkein mitattu älykkyysosamäärä Guinness World Recordsin mukaan on yhdysvaltalaisella Marilyn vos Savantilla. Hänen älykkyysosamäärästään on hieman ristiriitaista tietoa, mutta sen arvellaan kuitenkin olevan 228. Vos Savant osallistui 10-vuotiaana älykkyystestiin ja sai 23-vuotiaiden huippupisteet.[16] Vos Savant on ammatiltaan kirjoittaja ja kolumnisti. Hän on tekosydämen kehittäjän Robert Jarvikin vaimo.
Muita poikkeuksellisen älykkäitä henkilöitä tulee julkisuuteen aika ajoin. Vuonna 2009 kaksivuotiaasta brittiläisestä Elise Tan-Robertsista tuli Mensan nuorin jäsen. Hän kehittyi eri alueilla, kuten puhe- ja lukutaidoissa sekä motorisissa kyvyissä, huomattavan nopeasti, ja hänen ikään suhteutettu älykkyysosamääränsä on arviolta 156.[17]
G-tekijän (g-factor; general factor) avulla voidaan selvittää henkilön eri älykkyysalueiden mediaani.Älykkyysosamäärä eli ÄO on standardoidusta testistä saatu pistemäärä, joka kuvaa testatun henkilön kognitiivisia kykyjä eri osa-alueilla, tyypillisesti matemaattis-loogisessa päättelyssä, kolmiulotteisessa ajattelussa, kielellisessä lahjakkuudessa ja muistitoiminnoissa. Älykkyysosamäärän mittaaminen liittyy psykometriseen teoriaan siitä, mitä älykkyys on. Kriitikkojen mukaan ÄO-testit ovat liian kapea-alaisia ja leimaavia, eivätkä ne mittaa esimerkiksi musikaalista tai sosiaalista lahjakkuutta. Suuri älykkyysosamäärä voi leimata lasta ja häntä voidaan painostaa liiallisiin suorituksiin kun taas tulokset alhaisesta älykkyysosamäärästä voivat saada ihmiset ajattelemaan että hänestä ei ole mihinkään.
Alfred Binet (1857-1911) kehitti Ranskan valtion toimeksiannosta ensimmäisen älykkyystestin v. 1903. Se koostui muutamasta kymmenestä tehtävästä, joita oli kokeiltu eri-ikäisillä lapsilla, kehitysvammaisilla ja sotilailla. Testiä käytettiin aluksi erityisopetusta tarvitsevien koululaisten seulomiseen ja kehitysvammaisten luokittamiseen.[1]
Alkujaan älykkyysosamäärän käsite otettiin käyttöön, jotta eri-ikäisten lasten älyllistä suorituskykyä voitaisiin vertailla. Älykkyysosamäärä laskettiin jakamalla lapsen älykkyysikä hänen iällään ja kertomalla näin saatu luku 100:lla. Esimerkiksi jos lapsi oli 10-vuotiaana yhtä kehittynyt kuin 13-vuotiaat keskimäärin, hänen älykkyysosamääränsä oli 130; jos taas hän oli vasta samalla tasolla kuin 8-vuotiaat keskimäärin, älykkyysosamäärä oli 80. Näin määriteltynä käsitettä ei voitu soveltaa aikuisiin, koska aikuisiällä suoriutuminen käytetyissä älykkyystesteissä ei samalla henkilöllä enää sanottavasti muutu iän mukana.
Nykyinen pisteytys perustuu persentiileihin. Vastaukset pisteytetään ja pistemäärää verrataan normaalijakaumaan, jonka keskiarvo on 100 ja keskihajonta tyypillisesti 24, 16 tai 15. Kyvykkyyttä kuvaava pistemäärä suhteutetaan testattavan ikään, eli suoritusta verrataan oman ikäryhmän yleiseen suoritustasoon. Kokeiden pistemäärät ovat nousseet vuosien saatossa (Flynnin ilmiö), joten testit normalisoidaan uudelleen pistemäärien keskiarvon pitämiseksi sadassa. Suurin osa (n. 68 %) ihmisistä asettuu älykkyysosamäärältään välille 85-115, kun keskihajonta on 15. Tällöin ÄO 50-69 merkitsee lievää, 35-49 keskitasoista, 20-34 vaikeaa ja tätä pienempi syvää kehitysvammaisuutta.[2]
ÄO-kokeen antamien tulosten yhteydestä älykkyyteen on kiistelty. Älykkyystestit mittaavat monia kognitiivisen toiminnan osa-alueita (esimerkiksi matemaattis-loogista päättelykykyä, kolmiulotteista ajattelua, kielellistä lahjakkuutta, muistitoimintoja). Eri osa-alueilla suoriutumisen pohjalta määrittyy älykkyysosamäärä. Yhtenäisen arvon laskennan mielekkyyttä on arvosteltu. Suoriutuminen eri osa-alueilla on kuitenkin useimmiten melko yhdenmukaista.[3] Älykkyydessä katsotaankin olevan erityinen g-tekijä (g-factor; general factor), joka vastaisi jollain tavalla perinteisesti ymmärrettyä älykkyyttä.[3]
Älykkyysosamäärä korreloi jossakin määrin koulumenestyksen kanssa. Älykkyysosamäärä ei suoraan ole yhteydessä esimerkiksi sosiaaliseen lahjakkuuteen, joka on yhteydessä metataitoihin ja persoonallisuuteen. Usein lahjakkuus ymmärretään samaksi kuin älykkyys. Älykkyys on kuitenkin vain yksi lahjakkuuden puolista.[4]
Testeistä on pyritty tekemään mahdollisimman riippumattomia testattavan kulttuuritaustasta, kielitaidosta tai opinnoista. On kuitenkin havaittu, että koulutus parantaa menestymistä ÄO-tutkimuksessa. Keskustelua on käyty siitä, vaikuttaako esimerkiksi Internetin mahdollistama testiharjoittelu menestymiseen mittaustilanteessa. Yksittäisessä testissä tulokseen voivat vaikuttaa haitallisesti olosuhteet, esimerkiksi krapula, unen puute, masennus tai masentuneisuus. Tunnetuimpia testejä ovat David Wechslerin kehittämät testit aikuisille (WAIS) ja lapsille (WISC) sekä Cattellin ja Cattellin ei-verbaalinen älykkyystesti, jota älykkäiden yhdistys Mensa käyttää jäsenikseen pyrkiviä testatessaan.
Sisällysluettelo [piilota]
1 Älykkyysosamäärän merkitys
1.1 Älykkyysosamääriä eri keskihajonnoilla
2 Älykkyysosamäärän reliabiliteetti ja validiteetti
3 Älykkyysosamäärän heritabiliteetti
4 Sukupuoli ja älykkyysosamäärä
5 Rotu ja älykkyysosamäärä
6 Korkean älykkyysosamäärän seurat
7 Katso myös
8 Lähteet
9 Kirjallisuutta
[muokkaa] Älykkyysosamäärän merkitys
Älykkyysosamäärän merkitys ja tulkinta on muuttunut aikojen kuluessa. Yhteistä kaikille älykkyydestä käytetyille mittauksille on se, että normaali älykkyysosamäärä on 100 ja että älykkyysosamäärä ei ole absoluuttinen tai suhteellinen asteikko, vaan järjestysasteikko.
Ensimmäinen älykkyysosamäärän määritelmä tulee Alfred Binetin vuonna 1904 lapsille kehittämästä testistä, joilla hän halusi selvittää oppilaat, joille olisi annettava lisäopetusta. Lapsen älykkyysosamääräksi katsottiin henkinen ikä jaettuna fyysisellä iällä kerrottuna sadalla. Tämän määritelmän vahvuus oli, että se pysyi yleensä muuttumattomana lapsuusiän ajan. Kyseinen määritelmä ei kuitenkaan sovi aikuisten älykkyyden ilmoittamiseen.
Myöhemmin älykkyysosamäärä määriteltiin normaalisti jakautuneeksi, ja älykkyysosamäärän keskiarvoksi valittiin 100. Käytännössä älykkyysosamäärä ei noudata aivan normaalijakaumaa, tosin se on hyvin lähellä sitä. Tilastomatematiikalla voidaan todistaa yksilön ominaisuuksien poikkeavuuksien alkaavan seurata normaalijakaumaa jo alle sadan henkilön otannoissa.[5] Jottan älykkyystestit olisivat luotettavia on niitä normitettaessa otanta yleensä tähän verrattuna ainakin parikymmenkertainen tai yli.[6]
Nykyinen älykkyysosamäärän tulkinta perustuu persentiileihin, jotka siirretään normaalijakaumalle. Esimerkiksi älykkyys, jonka alle jää 98 prosenttia väestöstä, vastaa normaalijakaumassa pistettä joka on kahden keskihajonnan päässä keskiarvosta.
[muokkaa] Älykkyysosamääriä eri keskihajonnoilla
ÄO-luokitus Keskihajonta 15 Keskihajonta 16 Keskihajonta 24 Jakautuminen väestöön[7][8][9]
Erittäin korkea ÄO 130 ÄO 132 ÄO 148 2 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
Huippuälykkyys
Älykkyysosamäärän mittauksissa kriteerinä on ÄO, joka on kaksi keskihajontaa väestön keskiarvon yläpuolella
Korkea ÄO 115 ÄO 116 ÄO 124 16 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
Normaali ÄO 100 ÄO 100 ÄO 100 50 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
68%:lla suomalaisista on normaali älykkyysosamäärä
Matala ÄO 85 ÄO 84 ÄO 76 84 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
Erittäin matala ÄO 70 ÄO 68 ÄO 52 98 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
Älyllinen kehitysvammaisuus
Älykkyysosamäärän mittauksissa kriteerinä on ÄO, joka on kaksi keskihajontaa väestön keskiarvon alapuolella (WHO:n luokitus)
[muokkaa] Älykkyysosamäärän reliabiliteetti ja validiteetti
Jotta älykkyysosamäärä voisi olla luotettava mittari, täytyy älykkyysosamäärätestillä olla riittävä reliabiliteetti ja validiteetti.
ÄO-testin reliabiliteetilla viitataan testin tulosten toistettavuuteen. Reliabiliteettia voidaan mitata teettämällä samoilla henkilöilla kaksi älykkyystestiä ja vertaamalla samojen henkilöiden tekemien testien tuloksia. Eri testikertojen tulosten välistä korrelaatiota kutsutaan reliabiliteettikertoimeksi. Mitä suurempi tämä kerroin on, sitä suurempi reliabiliteetti testillä on.[10]
ÄO-testin validiteetista puhuttaessa viitataan siihen, miten hyvin testi mittaa haluttua ominaisuutta eli kognitiivisia kykyjä. Validiteettia mitataan vertaamalla ÄO-testin tuloksia ja kognitiivisia kykyjä vaativia suorituksia kuten koulumenestystä.[10] Älykkyysosamäärän ja elämässä menestymisen välillä on havaittu yhteys. Tutkimus Skotlannissa näytti, että 15 pistettä alhaisempi ÄO merkitsisi 20 % pienempää mahdollisuutta ylittää 76 vuoden ikä ja 30 pistettä alempi tulos tarkoittaisi 37 % pienempää mahdollisuutta. Tutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetty muiden 'kolmansien tekijöiden' (kuten yleinen terveys) vaikutusta ÄO:n ja kuolemisen välillä, joten älykkyyttä ei voida pitää kuolleisuuden kausaalisena syynä.[11] Charles Murrayn tutkimuksissa ÄO:n ja tulotason väliltä löytyi korrelaatiota.[12]
[muokkaa] Älykkyysosamäärän heritabiliteetti
Älykkyysosamäärän heritabiliteetilla tarkoitetaan sitä osuutta, joka populaation sisäisestä ÄO-tulosten vaihtelusta on selitettävissä perinnöllisillä tekijöillä; muu osa vaihtelusta selittyy ympäristötekijöillä. Heritabiliteettia voidaan tutkia muun muassa adoptio- ja kaksostutkimusten avulla. Tutkimuksissa on havaittu, että perinnölliset tekijät selittävät 40-80 prosenttia ÄO:n vaihtelusta. Varhaisessa lapsuudessa heritabiliteetti selittää vähemmän kuin puolet ÄO:n vaihtelusta populaatiossa, mutta aikuisten ÄO:n vaihtelusta se selittää valtaosan.
Heritabiliteettia koskevat tulokset on saatu länsimaissa ja Japanissa tehdyistä tutkimuksista. Vähemmän kehittyneissä maissa, joissa aliravitsemus ja sairaudet ovat suuria ongelmia, ympäristötekijät saattavat selittää suuremman osan ÄO:n vaihtelusta populaatiossa kuin kehittyneissä maissa.
[muokkaa] Sukupuoli ja älykkyysosamäärä
Monet kokeet on painotettu niin, että naisten ja miesten keskimäärin saamat tulokset ovat yhtä suuret. On huomattu, että miehet saavat parempia tuloksia kvantitatiivisia ominaisuuksia ja tilallista hahmottamista vaativissa osatesteissä, kun taas naiset pärjäävät paremmin kielellistä lahjakkuutta mittaavissa osatesteissä. Miesten tulosten hajonta on myös suurempi kuin naisten, joten miehet ovat yliedustettuina sekä parhaita että huonoimpia tuloksia saaneiden joukossa.
Sukupuolten ÄO-eroista on tehty monia tutkimuksia ja niiden tuloksista on asiantuntijoiden keskuudessa kiistelty. Joidenkin tutkimusten mukaan miesten ja naisten välillä on keskimäärin noin 4 pisteen keskiarvoinen ÄO-ero miesten hyväksi, mutta useimmissa tutkimuksissa eroa ei ole havaittu.[13] Vuonna 2005 Ian Deary, Paul Irwing, Geoff Der ja Timothy Bates tekivät tutkimuksen, jossa keskityttiin 1292 tyttö-poika sisarusparin ASVAB-tuloksiin. Tutkimuksen mukaan keskimääräinen ÄO on miehillä ja naisilla sama, mutta miehet ovat yliedustettuja molemmissa ääripäissä, kun taas naisilla hajonta on vähäisempi: tutkimuksen mukaan sekä lahjakkaimmassa että heikkolahjaisimmassa 2 %:ssa on kaksi kertaa niin paljon miehiä kuin naisia.
[muokkaa] Rotu ja älykkyysosamäärä
Pääartikkeli: Rotu ja älykkyysosamäärä
Kirjallaan The Bell Curve (1994) R. J. Herrnstein ja Charles Murray saivat aikaan vilkkaan keskustelun rodun ja älykkyyden yhteydestä. Teoksessaan he esittivät muun muassa, että eri ihmisrotujen älykkyydessä on eroja. Heidän mukaansa kaakkoisaasialaiset saivat kokeissa korkeimmat pistemäärät. Kirjan tilastojen mukaan afrikkalaislähtöisten amerikkalaisten ÄO on keskimäärin yhden keskihajonnan (15 pistettä) matalampi kuin eurooppalaislähtöisten. Kirjan julkistuksen aikaan Yhdysvaltain medioissa keskusteltiin runsain mitoin tutkimuksen väittämästä mustien ja valkoisten älykkyyserosta, muttei juuri lainkaan aasialaisten ja valkoisten älykkyyserosta. Sama ilmiö toistui Suomessakin Tatu Vanhasen tutkimuksen kohdalla vuosikymmen myöhemmin.
American Psychological Association (APA) asetti selvitystyöryhmän, jonka tehtävä oli arvioida kysymystä aiheesta tehdyn tutkimuksen valossa. Raportissa päädyttiin johtopäätökseen, että rotujen väliset keskimääräiset älykkyysosamääräerot ovat olemassa mutta että erojen syyt ovat tuntemattomat.[14] Myös Herrnsteinin ja Murrayn käyttämiä tilastoanalyyseja ja lähtöoletuksia on syytetty virheellisiksi. Kirjan kirjoittajat saivat uhkauksia, ja heitä on pitänyt rasisteina muun muassa musta demokraattipoliitikko Jesse Jackson.
[muokkaa] Korkean älykkyysosamäärän seurat
Korkean älykkyysosamäärän seura on nimensä mukaisesti seura/organisaatio, johon liittyäkseen tarvitaan korkea älykkyysosamäärä standardoidusta testistä. Tunnetuin on Mensa, jonka jäseneksi pääsemiseen vaaditaan tulos, joka on korkeampi kuin 98 prosentilla väestöstä. Toisin sanoen tuloksen tulee olla yli kaksi keskihajontaa keskimääräisen tuloksen eli 100:n yläpuolella. Suomen Mensa siirtyi elokuussa 2007 käyttämään keskihajontaa 15; aiemmin se oli 24. Siten Mensan jäsenyyteen vaaditaan Suomessa nykyisin vähintään tulos 131.[15][8]
Maailman korkein mitattu älykkyysosamäärä Guinness World Recordsin mukaan on yhdysvaltalaisella Marilyn vos Savantilla. Hänen älykkyysosamäärästään on hieman ristiriitaista tietoa, mutta sen arvellaan kuitenkin olevan 228. Vos Savant osallistui 10-vuotiaana älykkyystestiin ja sai 23-vuotiaiden huippupisteet.[16] Vos Savant on ammatiltaan kirjoittaja ja kolumnisti. Hän on tekosydämen kehittäjän Robert Jarvikin vaimo.
Muita poikkeuksellisen älykkäitä henkilöitä tulee julkisuuteen aika ajoin. Vuonna 2009 kaksivuotiaasta brittiläisestä Elise Tan-Robertsista tuli Mensan nuorin jäsen. Hän kehittyi eri alueilla, kuten puhe- ja lukutaidoissa sekä motorisissa kyvyissä, huomattavan nopeasti, ja hänen ikään suhteutettu älykkyysosamääränsä on arviolta 156.[17]
V
vieras
Vieras
According to the Wechsler Intelligence Scales, an IQ score in the range of 90 to 99 is classified as in the normal intelligence range.
P
pöhkö?
Vieras
mulla on kahden testin perusteella 119. mitähän tuo nyt sitten ois. aina haaveillut että oisin älykkö, mutta todellakin kaukana siitä.
oiskohan todellinen älykkyystesti se miten elämässä selviää noin yleensä. mm. sosiaalinenlahjakkus merkitsee todella paljon elämässä menestymieneen.
oiskohan todellinen älykkyystesti se miten elämässä selviää noin yleensä. mm. sosiaalinenlahjakkus merkitsee todella paljon elämässä menestymieneen.
U
utelias uuno
Vieras
noh, ootteko testanneet? oikeasti alussa kirjoitin vahigossa tekstanneet. kai sekin jotain kertoo älykkyydestä, vai kuin?
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja pöhkö?:mulla on kahden testin perusteella 119. mitähän tuo nyt sitten ois. aina haaveillut että oisin älykkö, mutta todellakin kaukana siitä.
Sehän on ihan hyvä. Tuon englanninkielisen kirjoituksen mukaan normaali äo on 90-99.
N
nooh
Vieras
No, riippuu mikä älykkyystutkimus on tehty ja onko tehty vain yksi. Onko ollut väsynyt jne.
Mutta jos normaalissa vireystasossa ja terveystilassa (ei siis psyykkisiä ongelmia päällä) tehty psykologin tekemä laaja älykkyystutkimus (ei testi vaan tutkimus) ja saatu tulokseksi 90 niin voi olla joko ihan keskivertoa tai pikkaisen alle. Mutta vaikea tuosta on sanoa. Mutta mensan testit ei sitten ihan oikeasti tutki älykkyyttä tarpeeksi laaja-alaisesti. Niiden perusteella ei tuollaisia arviota voi antaa.
Mutta ihmisessa on niin monia puolia eikä mikään testi pysty niitä kaikkia mittaamaan joten ei noita ÄÖta kannata kovin tosissaan ottaa.
Mutta jos normaalissa vireystasossa ja terveystilassa (ei siis psyykkisiä ongelmia päällä) tehty psykologin tekemä laaja älykkyystutkimus (ei testi vaan tutkimus) ja saatu tulokseksi 90 niin voi olla joko ihan keskivertoa tai pikkaisen alle. Mutta vaikea tuosta on sanoa. Mutta mensan testit ei sitten ihan oikeasti tutki älykkyyttä tarpeeksi laaja-alaisesti. Niiden perusteella ei tuollaisia arviota voi antaa.
Mutta ihmisessa on niin monia puolia eikä mikään testi pysty niitä kaikkia mittaamaan joten ei noita ÄÖta kannata kovin tosissaan ottaa.
T
tavallaan älykkö
Vieras
En halua edes tietää. Kaikki älykkyystestit mittaavat vain tietynlaista älykkyyttä ja tiedän olevani ainakin matemaattisesti tosi vähä-älyinen, mutta minulla on kyllä hyvä yleissivistys ja pystyn keskustelemaan mm. tieteellisistäkin aiheista melko pitkälle. Mitään älykkyysosamäärää en haluaisi alkaa selvittelemään. Se kertoo vain osatotuuden.
P
pöhkö?
Vieras
minullakaan se matemaattinen lahjakkuus ei ole mitään mainittavaa. oikeasti olen aina ajatellut sen perusteella olevan suorastaan jäkeenjäänyt. hmm..no kai älykkyys voisi olla luovaa selviytyimiskykyä vaikeissa tilanteissa?
A
arska76
Vieras
että hyvin on tullu toimeen vaikka älykkyysosamäärä vain 78 eli sen mukaan oon tyhmä kuin saapas
S
shailalaila
Vieras
M
"Mare"
Vieras
L
l64
Vieras
J
"joo"
Vieras
Sellainen 90-110 on niin sanotusti normaali, vielä tuon ulkopuolellakin olevat arvot ovat käytännön elämässä "normaaleja" ja tavanomaisia. Kannattaa myös muistaa, että ainakin ihan psykologien tekemissä älykkyystesteissä on monia eri osa-alueita, joten pelkkä älykkyysosamäärä kertoo aika vähän. Esim. neljästä ihmisestä, joiden kaikkien ÄO on tuo keskimääräinen 100, yhdellä voi suoriutuminen olla tasaisen keskimääräistä eri osa-alueilla, toinen voi olla muutamassa yksittäisessä asiassa todella heikko ja toisissa erittäin vahva, kolmas visuaalisesti lahjakas ja kielellisesti hieman heikko, ja neljäs päinvastoin kuin kolmas. Arvata saattaa, että näiden neljän ihmisen taidot ja kyvyt ovat samasta kokonaispistemäärästä huolimatta täysin erilaiset.
Netistä löytyy monenmoista älykkyystestiä, ja moni pitää itseään muita fiksumpana, kun tulos sellaisesta on 130 tai yli. Kannattaa kuitenkin noita tehdessään muistaa, että moni tuollainen paikka tarjoaa mahdollisuutta tilata maksullinen diplomi ÄO:staan. Tämä mahdollisuus saattaa HIEMAN vaikuttaa siihen, millaisia tuloksia testi antaa. Money talks and bullshit walks - kuvitteletteko, että kovin moni haluaisi maksaa 10-30 dollaria läpyskästä, jonka voi ripustaa seinälle, ja jossa lukee, että onneksi olkoon, älykkyysosamääräsi on 75
.
Netistä löytyy monenmoista älykkyystestiä, ja moni pitää itseään muita fiksumpana, kun tulos sellaisesta on 130 tai yli. Kannattaa kuitenkin noita tehdessään muistaa, että moni tuollainen paikka tarjoaa mahdollisuutta tilata maksullinen diplomi ÄO:staan. Tämä mahdollisuus saattaa HIEMAN vaikuttaa siihen, millaisia tuloksia testi antaa. Money talks and bullshit walks - kuvitteletteko, että kovin moni haluaisi maksaa 10-30 dollaria läpyskästä, jonka voi ripustaa seinälle, ja jossa lukee, että onneksi olkoon, älykkyysosamääräsi on 75
.
V
"vierailija"
Vieras
[QUOTE="Mare";21909808]Mun älykkyysosamäärä on 156 aikuisten testissä vaikka olen 15 
[/QUOTE]
kukaan usko tuota
[/QUOTE]kukaan usko tuota
L
lol
Vieras
[QUOTE="Mare";21909808]Mun älykkyysosamäärä on 156 aikuisten testissä vaikka olen 15 [/QUOTE]
ootko jossain mensassa vai?
[/QUOTE]ootko jossain mensassa vai?
T
Tasku Venus
Vieras
N
No joo
Vieras
Kahdesti mitattu, tuloksena 136 ja 138, eli jonkin verran keskivertoa parempi tulos. En pidä itseäni minään älykkönä, aika normiplikkana. Matemaattisesti kuitenkin aika lahjakas ja looginen päättely toimii. Mielestäni niin kauan kun ei mennä ihan ääripäissä, ei tuloksista kauheaa mekkalaa kannata pitää 
N
nooh
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Mitä väliä jollain äo:llä? Se mittaa vain yhdenlaista älykkyyttä... millä testillä mitataan todellista viisautta ja sydämen sivistystä, sitä miten ihminen käyttäytyy ja kuinka kohtelee toisia ihmisiä? Tunnen pari tyyppiä joilla on korkea äo, mutta ovat ylimielisiä moukkia vailla sosiaalisia taitoja ja käytöstapoja.
Similar threads
Uusimmat
-
V
-
VErling Haalandilla on norjalainen tsainaluokan kaunotar kumppanina 😍
- Aloittaja: Vierailija
- Viestiä: 3
-
VTunnekylmä uusoikeistolaisuus - Otto Meri (kok.): Tuskin Hurstin joulujuhlasta käännytetyt olivat nääntymässä nälkään
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 29
-
VPääseekö mitenkään halvalla käymään berliinis ennen uuttavuotta?
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 0
-
VPäivi Räsäsen äiti ei aikoinaan uskonut vankilanjohtajaa ja siksi Päikän pää meni lopullisesti sekaisin jo hyvin nuorena 😢
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 7
-
-
V
-
V
Kuumimmat
-
VSuomessa nyt Euroopan eniten työttömiä - joka viides nuori on jo työtön
- Viimeisin: vierailija
-
V
-
-
V
-
-
Ei tääkään tutkimustulos mua vakuuta muka ajan erilaisesta nopeudesta universumissa :D
- Viimeisin: -roosaruusa-