Jos haluaisit kaksi lasta ja mies vaan yhden, mitä tekisit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yhden äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yhden äiti

Vieras
Alunperin olisi ollut 2 lasta molempien haave. Mutta vaikea raskaus ja vauva-aika sekä talousasiat olisi saaneet miehen mielen muuttumaan. Olisit yrittänyt taivutella toiseen lapseen jo 3v mutta mies ei suostu. Mitä tekisit?
 
Koettaisin ymmärtää.
Ei se parisuhde ja lasten lukumäärä VOI mennä vain sen mukaan, mitä nainen on päättänyt ja haluaa, mielensä saa muuttaa.

Siinä kun ollaan kaksin, ei mies naiselle parisuhdetta ja tenavia tekemässä.

Mieli voi sitäpaitsi muuttua toisenkin kerran.
Elämää ei voi eikä kannata aikatauluttaa ja elää etukäteen, eli tähän on turha mulle vastata, että 'mä olen sitten jo niin ja niin vanha, uudelleen kiinni työelämässä, kaikki alkais uudelleen alusta, ikäero olisi mielestäni just nyt sopiva jne...'
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Empuuu
Minä en tyytyisi yhteen, siskoni on minulle maailman tärkein ihminen ja haluaisin antaa lapselleni mahdollisuuden tällaiseen ihmissuhteeseen (tiedän, ettei heistä välttämättä tule läheisiä, mutta haluan antaa sen mahdollisuuden). Entiedä mitä tekisin, eroaisinko vai mitä tekisin. Ehdottaisin ehkä adoptiolasta, jos suhde mieheen olisi vähänkin vaikea saattaisin erotakkin.

Ehkä eroaisin, hankkisin lapsen luovutetuilla sukusoluilla yksin ja kun lapsi olisi syntynyt ehdottaisin miehelle yhteenpaluuta.
 
En osaa sanoa koska mulla ei ole itselläni koskaan ollut voimakasta halua tai tarvetta saada lasta, saati toista. Joten en tiedä mitään siitä "pakottavasta" kaipuusta enkä voi sellaisen puolesta mitään ehdottaa. Mutta tällä kokemuksella, jos meillä tuollainen tilanne olisi, niin todennäköisesti tyytyisin yhteen lapseen. Tämä siksi, että meillä on erittäin hyvin toimiva (pieni) perhe nyt, mieheni on lapsen ohella tärkein ihminen mulle maailmassa ja meidän elämä rullaa hyvin. En lähtisi tätä pakkaa purkamaan vain siksi, että minä haluaisin sen toisen lapsen.

Vaikeita asioitahan nuo ovat, jokaisella on oikeus olla haluamatta tai haluta lisää lapsia. Jos elämä muuten on perheessä mallillaan, parisuhde voi hyvin jne., niin mun mielestä olisi ilman muuta parasta antaa asian olla kuin rikkoa esikoiselta perhe ja lähteä etsimään uutta isäehdokasta.
 
  • Tykkää
Reactions: 2good2be4gotten
[QUOTE="jaaha";28250463]Lupauksista pidetään kiinni, mies saisi suostua kahteen lapseen koska on luvannut. Sama pätisi toisin päin.[/QUOTE]

Ei kai tuossa nyt kukaan ollut luvannut mitään? Haave ei ole lupaus.
 
[QUOTE="jaaha";28250463]Lupauksista pidetään kiinni, mies saisi suostua kahteen lapseen koska on luvannut. Sama pätisi toisin päin.[/QUOTE]
Niinhän se on. "Vain nainen voi muuttaa mieltään".
Oikeasti mies on ensimmäisen lapsen tultua maailmaan herännyt siihen todellisuuteen että jo tämä yksi lapsi on liikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kai merilä;28250553:
Niinhän se on. "Vain nainen voi muuttaa mieltään".
Oikeasti mies on ensimmäisen lapsen tultua maailmaan herännyt siihen todellisuuteen että jo tämä yksi lapsi on liikaa.

Ei se näin mene. Se, joka haluaa enemmän lapsia, tulee saada tahtonsa läpi. Normaalisti vanhemmat rakastavat lapsiaan tasavertaisesti huolimatta siitä, kuinka monta niitä on. Se, että jää lapsia vaille, on suurempi suru, kuin se, että niitä rakkaita olisi 'ylenmäärin'. Jos hyppää sänkyyn, tulee vastata seuraamuksista.
 
Ei se näin mene. Se, joka haluaa enemmän lapsia, tulee saada tahtonsa läpi. Normaalisti vanhemmat rakastavat lapsiaan tasavertaisesti huolimatta siitä, kuinka monta niitä on. Se, että jää lapsia vaille, on suurempi suru, kuin se, että niitä rakkaita olisi 'ylenmäärin'. Jos hyppää sänkyyn, tulee vastata seuraamuksista.

No niin! Ensimmäistä kertaa tällainen kommentti. Yleensä aina sanotaan että se joka haluaa vähemmän saa päätttää. Tätä mieltä mäkin olen.
 
Ei se näin mene. Se, joka haluaa enemmän lapsia, tulee saada tahtonsa läpi. Normaalisti vanhemmat rakastavat lapsiaan tasavertaisesti huolimatta siitä, kuinka monta niitä on. Se, että jää lapsia vaille, on suurempi suru, kuin se, että niitä rakkaita olisi 'ylenmäärin'. Jos hyppää sänkyyn, tulee vastata seuraamuksista.
Niinpä niin täällä ne Eevat taas syöttävät niitä omenoitaan meille miespoloille.
oikeastaan miehilläKIN on kai jonkinlainen "itsemääräämisoikeus" lisääntymisen suhteen. voi olla ?ainakin luulen niin ... tai ainakin melkein tai ainakin melkein luulen niin .
 
Ei vittu mitä vatipäitä tähän ketjuun on eksynyt kolistelemaan ympäriinsä.

Mielestäni on äärimmäisen itsekästä, julmaa ja typerää rikkoa jo olemassa olevan lapsen perhe omien vauvahaaveiden vuoksi.
Ja typerää on myös vedota joihinkin seurusteluaikana "sovittuihin" lapsilukutoiveisiin, kun se kasvatusvastuu konkretisoituu vasta käytännössä, eli voi tajuta yhden lapsen jälkeen, ettei missään nimessä halua lisää - ikinä.

Ja jos ja kun on perustanut perheen, pitäisi mielestäni ensisijaisesti keskittyä pitämään kasassa se jo olemassa oleva, eikä haikailla jotain lisää ja jopa tuhota jo olemassa oleva sen vuoksi.
Järki käteen nyt.
 
Mielestäni on äärimmäisen itsekästä, julmaa ja typerää rikkoa jo olemassa olevan lapsen perhe omien vauvahaaveiden vuoksi.
Ja typerää on myös vedota joihinkin seurusteluaikana "sovittuihin" lapsilukutoiveisiin, kun se kasvatusvastuu konkretisoituu vasta käytännössä, eli voi tajuta yhden lapsen jälkeen, ettei missään nimessä halua lisää - ikinä.

Ja jos ja kun on perustanut perheen, pitäisi mielestäni ensisijaisesti keskittyä pitämään kasassa se jo olemassa oleva, eikä haikailla jotain lisää ja jopa tuhota jo olemassa oleva sen vuoksi.
Järki käteen nyt.

Entä sitten, jos se vauvan kaipuu on niin suurta, että katkeruus miestä kohtaan vain kasvaa vuosi vuodelta? Se saattaa aikanaan rikkoa perheen joka tapauksessa.
 
[QUOTE="mie vaan";28250419]Minä en tyytyisi yhteen, siskoni on minulle maailman tärkein ihminen ja haluaisin antaa lapselleni mahdollisuuden tällaiseen ihmissuhteeseen (tiedän, ettei heistä välttämättä tule läheisiä, mutta haluan antaa sen mahdollisuuden). Entiedä mitä tekisin, eroaisinko vai mitä tekisin. Ehdottaisin ehkä adoptiolasta, jos suhde mieheen olisi vähänkin vaikea saattaisin erotakkin.

Ehkä eroaisin, hankkisin lapsen luovutetuilla sukusoluilla yksin ja kun lapsi olisi syntynyt ehdottaisin miehelle yhteenpaluuta.[/QUOTE]

Eihän se esikoinen silloin sisarusta saisi, vaan sisarpuolen.
 
Jättäisin tietenkin salaa pillerit pois ja parin vuoden päästä kitisisin palstalla, kun miestä ei meidän lapset kiinnosta, ei auta niiden hoidossa ja ennen tykkäs esikoisesta niiiin kovasti ja nyt ei uutta pientä huomioi ja esikoinenkin unohtunut kun käy vaan kavereiden kanssa kaljalla ja sählyä pelaamassa monta kertaa viikossa.

Sitten se ihmettely- ja haukkumisketju, kun mies jättää vaikka on pienet lapsetkin ja kaikki tapaamisoikeudet pois ja yksinhuoltajuus minulle kiitos, eihän tuollainen vastuuton valehteleva sika pysty lapsistaan olemaan vastuussa!

Mutta tee sinä ap miten tahdot.
 
[QUOTE="123";28250658]Entä sitten, jos se vauvan kaipuu on niin suurta, että katkeruus miestä kohtaan vain kasvaa vuosi vuodelta? Se saattaa aikanaan rikkoa perheen joka tapauksessa.[/QUOTE]

Hakeutuisin jonnekin ammattiauttajalle puhumaan, sillä ei tuokaan tervettä ole. Olen kärsinyt voimakkaasta vauvakuumeesta, mutta olisin ollut valmis luopumaan haaveesta, koska mies ei halua. Minulle tärkeämpää on pitää perhe kasassa kuin saada vielä yksi. Yksi muhittamalla keskusteltu lapsi pyörii jaloissa, toinen potkii mahassa, ensimmäinen tuli miehen aloitteesta. Toki mies tiesi jo ennen ekaa, että lapsia haluaisin ja että meidän perheeseen ei tule lapsia kuin Anttilan postimyynnistä.

Tiedän, ettei vauvakuumeiluni lopu tähän kolmeen, mutta en usko, että enää onnistun miestä ylipuhumaan. Sen asian kanssa minun on vain elettävä, mutta onhan minulle jo kolme lasta enemmän kuin monella muulla, jotka lapsia haluaisivat.
 
Kertoisin siitä, että millasta oli kun minä olin ainut lapsi. Oli välillä aika yksinäistä, sanottiin koulussa lellipennuksi ja jäi pakosti paitsi tietyistä kuvioista mitä tapahtuu perheissä joissa sisaruksia on ja minusta ne asiat on tärkeitä normaalin kasvun/kehityksen kannalta.

Sanoisin myös että lapsihan on vasta 3v. me keretään vielä hyvin tekemään sille sisarus, ennen koulu-ikää ja yrittäisin suostutella lisää!!

Tuskin olisin paljon aiemmin edes sisaruksen hankintaan painostanut, sillä en varmaan 3-vuoteen haluaisi edes uutta raskautta. Vasta sen jälkeen kun esikoinen on täyttänyt 3v, haluaisin alkaa yrittämään toista vauvaa.
 
Kunnioittaisin mieheni päätöstä. Varmasti tekisi kipeää, suuret ja oikeat päätökset ei ole helppoja. Mieheni olisi tuossa tapauksessa huomannut ettei hänen voimavaransa riitäkään suuremmalle perheelle. Mieluummin pieni, hyvinvoiva ja ennen kaikkea yhtenäinen perhe kuin äärirajoilla kituuttava onneton isompi perhe.
 
Tyytyisin yhteen ja olisin onnellinen perheestäni. Hankkikaa vaikka koiranpentu perheenne lisäjäseneksi. Saatte vähän uusia tuulia, jotka mahdollisesti ilahduttavat koko perhettä.

Jos jo ensimmäinen raskaus vaikea, ymmärrän miestäsi. Kai häntä vähän vaivaa ajatus, että jäisi pahimmassa tapauksessa yksin lasten kanssa.

Teidän pitää vain keskustella ja sinun pitää miettiä mikä on tärkeää. Mies ja yksi lapsi, mies ja mahdollisesti se toinen tulevaisuudessa, kaksi lasta joilla eri isät, jne.
 

Yhteistyössä