Jos ei ole ystäviä, on syytä katsoa peiliin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Beep
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Emäntä:
samaa miettinyt viime aikoina...
kuulin juurikin että hyvä " ystäväni" on puhunut minun ja mieheni asioita ympäri kyliä.



Kyllä vain, ystävyys on kahden kauppa. Joskus luottaa vääriin ihmisiin ja toisaalta ne oikeatkin ihmiset muuttuvat ajan saatossa eikä ehkä vuosien päästä ystävyys olekaan samalla tasolla kuin ennen. Joskus taasen ei ehkä lähiympyröissä ole saman henkistä porukkaa.

Mutta jos koskaan ei ole löytynyt yhtään ystävää, niin ihan ensiksi kannattaa sinne peiliin katsoa ja vasta sitten ihmetellä, mikä niissä muissa on vikana, kun ei ne ala mun ystäviksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 43v:
Minulla ja monella muullakin varmasti puuttuu sellainen luonteva verkosto elämästä monien muuttojen vuoksi - siinä on yksi yleinen syy yksinäisyyteen - aina pitäisi jaksaa etsiä niitä ihmisiä, uusia ihmisiä.
On minulla ystäviä, mutta eniten kaipaan tuota sukulaisten, pitkäaikaisten tuttujen verkostoa, jota ei joka päiväisessä elämässä ole.
Joo, vikaa on itsessänikin, monta hyvää ystävää olen kadottanut elämän aikana omaa itsekkyyttäni/piittaamattomuuttani.


Toisaalta miksi et voisi vielä ottaa yhteyttä näihin vanhoihin ystäviin/sukulaisiin? Voi se ystävyys palautua vielä vuosienkin jälkeen ja vanhalta pohjalta on helpompi jatkaa, kuin alkaa rakentamaan uutta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Näinhän se varmaan on kuin ap kirjoittaa. Joo, olen katsonut peiliin, mutta minkäs teen ns. ystäville, jos eivät hyväksy mun elämänvalintoja. Entiseen ei ole paluuta.


Eivät ne mitään oikeita ystäviä sitten ole, jos eivät hyväksy. Oman itsensä kustannuksella ei kannata väkisin pitää ystävyyttä yllä, joka ei toimi, josta koituu liikaa mielipahaa.

On rohkeaa olla oma itsensä muille, silläkin "uhalla" että ihmiset eivät rinnalla pysykään.

Hädässä ystävä tunnetaan pitää niin hyvin paikkaansa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Kyllä vain, ystävyys on kahden kauppa. Joskus luottaa vääriin ihmisiin ja toisaalta ne oikeatkin ihmiset muuttuvat ajan saatossa eikä ehkä vuosien päästä ystävyys olekaan samalla tasolla kuin ennen. Joskus taasen ei ehkä lähiympyröissä ole saman henkistä porukkaa.

Mutta jos koskaan ei ole löytynyt yhtään ystävää, niin ihan ensiksi kannattaa sinne peiliin katsoa ja vasta sitten ihmetellä, mikä niissä muissa on vikana, kun ei ne ala mun ystäviksi.


Aikuisilla on jo omat kuviot, aikuisena on vaikea ystävystyä ellei jossain esim. työpaikassa näe jotain ihmistä joka päivä ja sitä kautta tutustu hyvin. Jos ei nuorena vielä tavannut oikeanlaisia ihmisiä (kuten mun tapaus) on aikuisena tutustuminen huomattavasti vaikeampaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Alkuperäinen kirjoittaja idunnor:
Oon katsonut ja huomannut että olen ihan erilainen kuin moni muu, siinä syy miksi ystäviä ei ympärillä ole ja olen paljon onnellisempi nyt :) On mulla kuitenkin olemassa mieheni joka on myös ystäväni ja hänen kanssaan on antoisampia keskusteluja kuin kenenkään kanssa on koskaan ollut.


Mistä noi sun profiilin lauseet on otettu? Mä niiiiin tykkään sun profiilistasi. :heart:

Omasta päästä :D Kiitos :)

muoks. Paitsi tämä "Mitä enemmän ihminen tietää, sitä paremmin hän ymmärtää tietojensa vajavaisuuden." En muista enää mistä kirjasta bongasin mutta siellä tuo oli kirjoitettuna hivenen eri tavalla, muokkasin sopivammaksi omaan ajatusmaailmaan.
 
Tunnustan että syy yksinäisyyteeni on minussa itsessäni; en kelpuuta enää jokaista kylähullua/vajakkia kaverikseni vaan tahdon ihmisen, jonka kanssa voi keskustella edes yleisellä tasolla vaikkapa uutisista ja käydä tämän kanssa taidenäyttelyissä jne. Olisi ihanaa myös mennä kahville ilman että tämä kaveri voivottelisi kovaan ääneen kun kaikki maksaa niin hurrrjasti (ei minullakaan ole kovasti rahaa mutta katson kahvittelun hyvässä seurassa sen arvoiseksi että voin siitä maksaakin). Sekin olisi hienoa, että kaveri jaksaisi kuunnella eikä esim. haukottelisi tai lähtisi vessaan kesken jutun.

Vuosia roikuin epätyydyttävissä ihmissuhteissa, lopulta päästin irti. Viidestä ystävästä jäi jäljelle yksi, eikä hänkään kovin läheinen.
 
olin kauan ollut sitä mieltä että mutta ei ole kuin yksi todellinen ystävä, mutta kun koin sokkieron, huomasin että ystäviä on paljonkin. He tekivät eteeni paljon ja ihan konkreettisia asioita; toivat ruokaa, tekivät polttopuita, hoitivat elukat yms. Jopa mies naapurista oli avuksi mm. lastenhoidossa ja välillä itsekin kyseli kuulumisia.
Ilman heitä en olisi selvinnyt!
 
Alkuperäinen kirjoittaja idunnor:
muoks. Paitsi tämä "Mitä enemmän ihminen tietää, sitä paremmin hän ymmärtää tietojensa vajavaisuuden." En muista enää mistä kirjasta bongasin mutta siellä tuo oli kirjoitettuna hivenen eri tavalla, muokkasin sopivammaksi omaan ajatusmaailmaan.


Älä pahastu, jos mäkin saan inspiksen koota omat tärkeimmät lauseeni omaan profiiliini joku kaunis päivä. Toimit inspiraation lähteenäni, hahhah... :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Näinhän se varmaan on kuin ap kirjoittaa. Joo, olen katsonut peiliin, mutta minkäs teen ns. ystäville, jos eivät hyväksy mun elämänvalintoja. Entiseen ei ole paluuta.


Eivät ne mitään oikeita ystäviä sitten ole, jos eivät hyväksy. Oman itsensä kustannuksella ei kannata väkisin pitää ystävyyttä yllä, joka ei toimi, josta koituu liikaa mielipahaa.

On rohkeaa olla oma itsensä muille, silläkin "uhalla" että ihmiset eivät rinnalla pysykään.

Hädässä ystävä tunnetaan pitää niin hyvin paikkaansa.

Mä en nyt oikein ymmärrä näitä sun vastauksia?
Siis sinänsä ihan asiallisia, mutta outoja sun aloitusviestiä miettiessä.
Sanoit, että peiliin pitäis kattoa, jos ystäviä ei ole. Ja nyt kun täällä on kerrottu miksei niitä ole, kuten esim yllä, sanot, etteivät siis ole todellisia ystäviä olleetkaan, ja parempi kun menivät.
Ehkä näin, mutta siinä on se syy, miksei tällä ihmisellä ole ystäviä!!
Ja jossain syytit vastaajaa, kun on antanut tehdä itselleen ohareita. Juu, totta osittain sekin, mutta mitäs sitten vaikka olisikin antanut tehdä vain sen yhden? Silti ei olisi sitä ystävää, joka teki sen ohariN!
Get it?

 
Alkuperäinen kirjoittaja outoa:
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Näinhän se varmaan on kuin ap kirjoittaa. Joo, olen katsonut peiliin, mutta minkäs teen ns. ystäville, jos eivät hyväksy mun elämänvalintoja. Entiseen ei ole paluuta.


Eivät ne mitään oikeita ystäviä sitten ole, jos eivät hyväksy. Oman itsensä kustannuksella ei kannata väkisin pitää ystävyyttä yllä, joka ei toimi, josta koituu liikaa mielipahaa.

On rohkeaa olla oma itsensä muille, silläkin "uhalla" että ihmiset eivät rinnalla pysykään.

Hädässä ystävä tunnetaan pitää niin hyvin paikkaansa.

Mä en nyt oikein ymmärrä näitä sun vastauksia?
Siis sinänsä ihan asiallisia, mutta outoja sun aloitusviestiä miettiessä.
Sanoit, että peiliin pitäis kattoa, jos ystäviä ei ole. Ja nyt kun täällä on kerrottu miksei niitä ole, kuten esim yllä, sanot, etteivät siis ole todellisia ystäviä olleetkaan, ja parempi kun menivät.
Ehkä näin, mutta siinä on se syy, miksei tällä ihmisellä ole ystäviä!!
Ja jossain syytit vastaajaa, kun on antanut tehdä itselleen ohareita. Juu, totta osittain sekin, mutta mitäs sitten vaikka olisikin antanut tehdä vain sen yhden? Silti ei olisi sitä ystävää, joka teki sen ohariN!
Get it?


Eli jos kirjoittajan ystävät eivät hyväksy hänen elämänvalintojaan, ei ne ole oikeita ystäviä. Ja tämä kirjoittaja ymmärtää että hänen elämänvalintansa on tärkeämpiä kun ne ystävät, joten hän on ns. katsonut peiliin, eli tietoinen syistä. Mitä muuta sä et ymmärrä?

Tosta oharihommasta mä en tiedä sen enempää, itse en tosiaan montaa kertaa odottelisi missään, jos ohareita tulisi. Kai se omaa syytä on, jos antaa sen jatkua? Kuten esimerkissäni Stockkan kellon alla seisoskelu ja toinen ei ilmaantuisikaan paikalle.

(Nyt nukkumaan)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Naw2012:
Olen katsonut peiliin. Mutta ei se ole asiaa auttanut. Olen sellainen ku olen, ja jos ei vaan ole törmännyt semmoseen samanhenkiseen ihmiseen ni sit vaan ei ole...
Mä en yleensä etsi samanhenkisiä, vaikka kivaa onkin, kun sellaisiinkin törmää. Mulla on siis myös ystäviä, jotka ovat aivan erilaisia kuin mitä itse olen. Näiden kanssa joskus vitsaillaankin niillä asioilla, missä toinen on aivan erilainen kuin toinen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Naw2012:
Olen katsonut peiliin. Mutta ei se ole asiaa auttanut. Olen sellainen ku olen, ja jos ei vaan ole törmännyt semmoseen samanhenkiseen ihmiseen ni sit vaan ei ole...
Mä en yleensä etsi samanhenkisiä, vaikka kivaa onkin, kun sellaisiinkin törmää. Mulla on siis myös ystäviä, jotka ovat aivan erilaisia kuin mitä itse olen. Näiden kanssa joskus vitsaillaankin niillä asioilla, missä toinen on aivan erilainen kuin toinen.

En mä sinänsä vaadi toiselta jotain tiettyjä ominaisuuksia, vain sen että tulee juttuun sen kans ja pystyy luottamaan. Noin yleensä en mikään puheliain tyyppi ole... Voisin kuvitella vaan että samanhenkisen kans tulisin parhaiten juttuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Naw2012:
En mä sinänsä vaadi toiselta jotain tiettyjä ominaisuuksia, vain sen että tulee juttuun sen kans ja pystyy luottamaan. Noin yleensä en mikään puheliain tyyppi ole... Voisin kuvitella vaan että samanhenkisen kans tulisin parhaiten juttuun.
Ymmärän, mitä tarkoitat :) Mutta joskus voi yllättyä, miten hyvin tuleekin juttuun ihan erilaisen ihmisen kanssa kuin mitä itse on.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Alkuperäinen kirjoittaja idunnor:
muoks. Paitsi tämä "Mitä enemmän ihminen tietää, sitä paremmin hän ymmärtää tietojensa vajavaisuuden." En muista enää mistä kirjasta bongasin mutta siellä tuo oli kirjoitettuna hivenen eri tavalla, muokkasin sopivammaksi omaan ajatusmaailmaan.


Älä pahastu, jos mäkin saan inspiksen koota omat tärkeimmät lauseeni omaan profiiliini joku kaunis päivä. Toimit inspiraation lähteenäni, hahhah... :D

:D En.
 
Mulla ois todella paljon ystäviä, jos haluaisin. Mutta en vaan välitä tarpeeksi ylläpitääkseni ystävyyssuhteita. Mulle riittää perhe ystäviksi, ja työkaverit tuttaviksi. Muutamaan lapsuudenkaveriin tulee pidettyä hyvin satunnaisesti yhteyttä. En kaipaa mitään naisten juorukerhoja, kahvilla ravaamista ja soittelua. Joskus jopa ärsyttää kun ihmiset yrittävät ystävystyä kanssani "väkisin", ja suunnittelevat mitä kaikkea kivaa voitas yhdessä tehdä. Ei huvita. Mä vietän aikani mielummin mun perheen kanssa. Sorry vaan.
 
mä en halua kauheesti ystäviä vaan tuttavia. Mua ahdistaa se että pitää ns. puoliväkisin soitella ja käydä ns. ystävien luona vaikka ei pätkääkään kiinnosta. Menen kun menen ja soitan kun soitan. Silti en ole yksinäinen vaan pidän siitä että saan olla välillä rauhassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Alkuperäinen kirjoittaja kovin moni ei ymmärrä:
mä tiedän syyn siihen miksi mulla ei ole paljon ystäviä.
mä en kerkiä viettämään heidän kanssaan aikaa, olen vuorotyössä, kolmen lapsen äiti, naimisissa ihanan mieheni kanssa, joten vapaa aikana olen mieluusti perheeni parissa, ja epäsäännöllisten työaikojen vuoksi, silloin kun minulla olisi aikaa tavata ystäviä, niin he ovat itse töissä/koulussa ym.

eli tahtoisin sellaisen ystävän joka ymmärtää mitä on olla suorotyöläinen ja siinä sivussa hoitaa perhettään :)

eiköhän sairanhoitaja tai lähihoitaja ala olla yleisin ammatti suomessa. joten tuskin olet mikään poikkeus.

en ole sairaanhoitaja :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Kuule, ei se aina mene noin.

Ei menekään. Joskus ystävät kaikkoavat kun elämäntilanne muuttuu, esim. mun kohdalla kun vaihdoin paikkakuntaa ja sain kaksi pientä lasta. Uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, kun iso osa ajasta menee siihen arkirutiiniin että lapset tarhaan, itse töihin, töistä kaupan kautta kotiin, pyykinpesua, ruoanlaittoa ja nukkumaan.

On vähän ikävä sanoa, mutta koen että osaksi mun ystävien määrä on niin pieni siksi ettei ole kertakaikkiaan oikein sellaista aikaa, millä näitä ystäviä tapaisi. Ei ole kyse siitä etten haluaisi, mutta ihan joka paikkaan ei voi raahata kahta alle kaksivuotiasta. Kotona olevilla pienten lasten äideillä on paremmin aikaa istua kahvilassa tai tavata toisiaan toistensa kotona.
 
No itse en kykene/jaksa olla tekemisissä kovin läheisesti ihmisen kanssa, jonka arvomaailma menee muilla statosfääreillä ja sellaisia "ystäväehdokkaita" on sattunut aika monia omalle kohdalleni. Voin käydä joskus kylässä ja jutella, kun näkee, mut en sanoisi sitä ystävyydeksi suinkaan vielä.
Oikeastaan tällä hetkellä on vain yksi sellainen, jonka kanssa on helppo olla ja jutut kohtaa...se on siskoni ja taitaa olla myös ystäväni.
En kyllä edes haluaisi kovin montaa ystävää.:)
 
Olen muuttanut muutama vuosi sitten uudelle paikkakunnalle josta en tunne ketään. Paikka on pieni ja harratsumahdollisuuksia ei juurikaan ole. Kauppa on ainut paikka missä ylipäänsä tapaa ihmisiä. Työni takia en voi harrastaa noita harvojakaan mahdollisuuksia, tai oasllistua järjestötoimintaan. En juo enkä käy baareissa, koska olen viikonloput töissä, tätä kautta ainakin tutustuisi kai ihmisiin. töissä olen tutustunut ja ystävystynyt, mutta työnulkopuolisia yhteisiä intressejä ei oikein ole ja jo työajat tekevät mahdottomaksi työtovereiden tapaamisen työn ulkopuolella. Vanhoihin ystäviin kouluajoilta pidän yhteyttä, mutta jokaisella omat perheet ja kuviot, sekä välimatkat niin pitkiä että yhteyden pito on melko pintapuolista ja nähdään harvoin. Minusta suurin ongelma on ajan puute omalla kohdallani. Lasten tarhakavereiden äidit, joiden kanssa olen josksus vaihtanut jonkun sanan kaupassa, ovat kutsuneet usein käymään, mutta kun ei minulla ole vapaa-aikaa ja se vähä mikä on, on sellaisina vuorokaudenaikoina ja päivinä että muille ei sitten sovi.
 
Mä en ajatellut, että ap olisi tarkoittanut peiliin katsomisella sitä, että ihminen olisi "ruma, tyhmä ja ilkeä" vaan esimerkiksi sitä, ettei ihmisellä ole aikaa tai halua tutustua uusiin ihmisiin ja ystävystyä.
 

Yhteistyössä