Jos ei ole ystäviä, on syytä katsoa peiliin

[vieras]

Mulla olis kyllä halua, mut aikaa ei ole Mulla on monta hyvänpäiväntuttua joiden seurassa tulee aina sellainen olo että toinen on samalla aaltopituudella ja olis kiva viettää aikaa yhdessä, mut kun ei ole sitä aikaa edes tutustua sen paremmin.

 

[näin täälä]

Mulla kaikkos kaikki kaverit siinä vaihees,ku sain ekan lapsen enkä voinu enää noin vaan lähtee baariin tms.

 

[chrissy]

Täällä on mun mielestä ollut viime aikoina paljon juttua ystävättömyydestä, yksinäisyydestä jne.

Mun mielestä ihmisessä itsessään on myös syytä, kun ei ole ystäviä, mutta asia ilmaistaa usein niin, että syytä ei olisikaan. Täytyisi myös itse katsoa peiliin. Oletko katsonut?

entä jos ei ole aikaa ystäville? oma perhe vie ajan eikä ole edes yrittänyt saada aikuisiällä enää ystäviä, kun on muuttanut pois entisten lapsuudenkavereiden luota, ja on muuttanut niin monta kertaa, että voimat ja energia eivät anna periksi enää tehdä sitä työtä mitä vaatii tutustua johonkin niin hyvin että tietää luotettavaksi?

toi aika-käsitekkin on vähä sellanen et... mäki teen vuorotyötä ja joskus saattaa mennä viikko tai parikin ettei kerkeä kavereita näkemään. sitä pitää vaan yrittää tasapainottaa sitä vapaa-aikaa kavereiden ja perheen kanssa.

Joku vapaahetki kaverille ja toinen miehelle/ perheelle.

Mun kaveripiirissä melkein kaikilla on lapsia ja jokunen vapaa menee sit heitä tavatessa ja toinen sit perheen kesken.

se on taas sit eri asia haluaako sitä tasapainottaa. ajanpuutteeseen kun on niin helppo sit vedota. ( joskus tosin ei vaan ehdi )

Mut munkin kavereissa on onneks ymmärtäväistä sorttia eikä olla laittamassa välejä poikki jos ei kahteen viikkoon olla nähty.

 

[Keittiönoita]

Mut munkin kavereissa on onneks ymmärtäväistä sorttia eikä olla laittamassa välejä poikki jos ei kahteen viikkoon olla nähty.

Joskus ystävyyssuhteiden puuttuminen tai niiden päättyminen johtuu juuri siitä, että siihen toiseen halutaan pitää yhteyttä enemmän kuin mitä tämä haluaa. Ystävä voi siis olla muuten ihan mukava, mutta hänestä tulee riippakivi liian "takertumisen" vuoksi.

 

[piina]

Olen katsonut peiliin. Mutta ei se ole asiaa auttanut. Olen sellainen ku olen, ja jos ei vaan ole törmännyt semmoseen samanhenkiseen ihmiseen ni sit vaan ei ole...

Mä en yleensä etsi samanhenkisiä, vaikka kivaa onkin, kun sellaisiinkin törmää. Mulla on siis myös ystäviä, jotka ovat aivan erilaisia kuin mitä itse olen. Näiden kanssa joskus vitsaillaankin niillä asioilla, missä toinen on aivan erilainen kuin toinen.

Mun ystävät ovat tietyllätapaa samanlaisia kuin itse, mutta toisaalta taas ihan erilaisia.

Mun mielestä on rikasta tutustua erilaisiin ihmisiin, sekä niihin, joiden kanssa on heti samalla aaltopituudella sekä niihin, joita ei alkuun ymmärrä laisinkaan. Pitkällä aikatähtäimellä voi kuitenkin molemmista tulla niitä hyviä ystäviä. Jos heti kättelyssä tyrmää, ettei toi ole mun tyyppiä ollenkaan, en jaksa tutustua. Voi olla, ettei niitä uusia ystäviä löydy omien ennakkoluulojen vuoksi.

Mutta tosiaa liian erilaisista ihmisistä ei usein voi millään tulla hyviä ystäviä. Mä esim. en itse pysty olla ystävä liian tiukkapipoisen ihmisen kanssa. Mä en jaksa sellaista jatkuvaa höösäystä eikä hän mun leväperäisyyttä.

 

[vieras]

Jos niitä ystäviä ei vielä ole, se tutustuminen jo vaatii hieman enemmänkuin vain aikataulujen sovittaminen niiden jo olemassa olevien ystävien kanssa. Mulle paras aika kahvitella olis arkipäivisin ennen klo 12, sit oon loppupäivän töissä tai lapset kotiutuu ja vapaapäivät mieluiten vietän pereen kans kun työpäivinä eli 5pv viikossa perheaika on todella vähissä. Mut tuo aika taas on suurimmlle osalle se kun ne on itse töissä...

 

[piina]

Mulla olis kyllä halua, mut aikaa ei ole Mulla on monta hyvänpäiväntuttua joiden seurassa tulee aina sellainen olo että toinen on samalla aaltopituudella ja olis kiva viettää aikaa yhdessä, mut kun ei ole sitä aikaa edes tutustua sen paremmin.

Näin aikuisiällä ei ystävysty hetkessä eikä parissa vuodessakaan (tai minä itse ainakaan) ja tosiaan on itseläkin jäänyt monta kaveria, joista olen pitänyt ja joiden seurassa olen viihtynyt, ihan siitä syystä, kun niin harvoin ollaan nähty ja sitten on toinen jo muuttanutkin pois...

 

[vuorolainen]

Jos niitä ystäviä ei vielä ole, se tutustuminen jo vaatii hieman enemmänkuin vain aikataulujen sovittaminen niiden jo olemassa olevien ystävien kanssa. Mulle paras aika kahvitella olis arkipäivisin ennen klo 12, sit oon loppupäivän töissä tai lapset kotiutuu ja vapaapäivät mieluiten vietän pereen kans kun työpäivinä eli 5pv viikossa perheaika on todella vähissä. Mut tuo aika taas on suurimmlle osalle se kun ne on itse töissä...

näinpä juuri. Mun parhaat ystävät on noin 20-30 v vanhempia itseäni ja vapaa-ajalla ei yhteisiä juttuja oikein ole. Minä pyörin lasten kans ja kaverit harrastaa teatteria sun muuta mihin mulla ei olis aikaa eikä rahaakaan. Näihin ihmisiin olen tutustunut töissä ja muita kavereita mulla ei oikein ole, kun ei ole mitään "foorumia" minkä kautta ttustua esim omanikäisiin. Onneks on kuitenkin nämä työkaverit, heidän kans on monet asiat puitu ja ovat olleet tukena.

 

[endie]

minä en ymmärrä miten jotkut voi sanoa, että ei kaipaa ystäviä, vaan että se oma perhe riittää .
tulee vain mieleen, että sellaisilla ihmisillä ei ole kunnollisia ystäviä koskaan ollutkaan. sellaiset kun ovat ehdoton rikkaus kuitenkin.
ja itse kuvittelisin, että ihminen, jolla ei ole mitään muuta "sosiaalista elämää" kuin se oma perhe , on vähän ns.tylsä. :ashamed:

 

[ai]

ei voi yleistää... mulla on aina ollu kaikki kaverit menevää sorttia, kun mulle ja miehelle tuli lapsi, kaikki vanhat kaverit vaan kaikkos- sain kuulla siihen syynkin: no kun sulla on lapsi, niin et koskaan voi lähteä mihinkään! ...Olisin kyllä lähtenyt jos olisi edes kerran kysytty... Pidetään kyllä edelleen yhteyttä viikottain. Ja olen saanut paljon uusia kavereita, joilla on myös lapsia ja samat intressit. Hankalaa se aluksi oli, mutta pää vaan kylmänä, ei kannata hermostua. Pienellä paikkakunnalla se onkin sitten hankalampaa onneksi nykyaikana on netti!

 

[Keittiönoita]

ei voi yleistää... mulla on aina ollu kaikki kaverit menevää sorttia, kun mulle ja miehelle tuli lapsi, kaikki vanhat kaverit vaan kaikkos- sain kuulla siihen syynkin: no kun sulla on lapsi, niin et koskaan voi lähteä mihinkään! ...Olisin kyllä lähtenyt jos olisi edes kerran kysytty... Pidetään kyllä edelleen yhteyttä viikottain. Ja olen saanut paljon uusia kavereita, joilla on myös lapsia ja samat intressit. Hankalaa se aluksi oli, mutta pää vaan kylmänä, ei kannata hermostua. Pienellä paikkakunnalla se onkin sitten hankalampaa onneksi nykyaikana on netti!

Ja kun kysyit itse, kukaan ei koskaan lähtenyt?

 

[chrissy]

minä en ymmärrä miten jotkut voi sanoa, että ei kaipaa ystäviä, vaan että se oma perhe riittää .
tulee vain mieleen, että sellaisilla ihmisillä ei ole kunnollisia ystäviä koskaan ollutkaan. sellaiset kun ovat ehdoton rikkaus kuitenkin.
ja itse kuvittelisin, että ihminen, jolla ei ole mitään muuta "sosiaalista elämää" kuin se oma perhe , on vähän ns.tylsä. :ashamed:

tätä on oikein hyvä peesata!

 

[ai]

ei voi yleistää... mulla on aina ollu kaikki kaverit menevää sorttia, kun mulle ja miehelle tuli lapsi, kaikki vanhat kaverit vaan kaikkos- sain kuulla siihen syynkin: no kun sulla on lapsi, niin et koskaan voi lähteä mihinkään! ...Olisin kyllä lähtenyt jos olisi edes kerran kysytty... Pidetään kyllä edelleen yhteyttä viikottain. Ja olen saanut paljon uusia kavereita, joilla on myös lapsia ja samat intressit. Hankalaa se aluksi oli, mutta pää vaan kylmänä, ei kannata hermostua. Pienellä paikkakunnalla se onkin sitten hankalampaa onneksi nykyaikana on netti!

Ja kun kysyit itse, kukaan ei koskaan lähtenyt?

kyllä kysyin, muttei niitä paljoa kiinnosta mennä paikkoihin jossa olisi kiva jutella(pari kertaa kävin baarissa niitten kanssa, mutta aika onnetonta se on kun ei siellä kuule mitään), leffassa ne ei käy, ainoo niitten vapaa-ajan intressi on baareilu(vielä 26-vuotiaana, kun sinkkuja ovat). Uusien kavereitten kanssa käyn vaikka misää: shoppaillaan, käydään leffoissa, ja syödään sekä mökkeillään- täytyy tunnustaa, että nautin tällaisesta paljon enemmän.

 

minä en ymmärrä miten jotkut voi sanoa, että ei kaipaa ystäviä, vaan että se oma perhe riittää .
tulee vain mieleen, että sellaisilla ihmisillä ei ole kunnollisia ystäviä koskaan ollutkaan. sellaiset kun ovat ehdoton rikkaus kuitenkin.
ja itse kuvittelisin, että ihminen, jolla ei ole mitään muuta "sosiaalista elämää" kuin se oma perhe , on vähän ns.tylsä. :ashamed:

Minä olen erakko, ollut lapsesta asti. Viihdyn yksin, inhoan väkijoukkoja ja puhelimessa puhumista. Kaikkein kamalinta on jos on pakko mennä kylään tai joku tulossa tänne. Haluan olla yksin.

 

[Keittiönoita]

Jos niitä ystäviä ei vielä ole, se tutustuminen jo vaatii hieman enemmänkuin vain aikataulujen sovittaminen niiden jo olemassa olevien ystävien kanssa. Mulle paras aika kahvitella olis arkipäivisin ennen klo 12, sit oon loppupäivän töissä tai lapset kotiutuu ja vapaapäivät mieluiten vietän pereen kans kun työpäivinä eli 5pv viikossa perheaika on todella vähissä. Mut tuo aika taas on suurimmlle osalle se kun ne on itse töissä...

Tuo lienee yksi tavallisimmista syistä, miksi uusiin ihmisiin tutustuminen ja ystävystyminen on hankalaa.

 

[Keittiönoita]

kyllä kysyin, muttei niitä paljoa kiinnosta mennä paikkoihin jossa olisi kiva jutella(pari kertaa kävin baarissa niitten kanssa, mutta aika onnetonta se on kun ei siellä kuule mitään), leffassa ne ei käy, ainoo niitten vapaa-ajan intressi on baareilu(vielä 26-vuotiaana, kun sinkkuja ovat). Uusien kavereitten kanssa käyn vaikka misää: shoppaillaan, käydään leffoissa, ja syödään sekä mökkeillään- täytyy tunnustaa, että nautin tällaisesta paljon enemmän.

Mutta luultavasti suakaan ei olisi kiinnostanut lähteä baareihin, jos he olisivat kysyneet?

Varsin usein käy niin, että lapsen saamisen jälkeen joutuu etsimään uusia ystäviä. Ne vanhatkin kyllä saattavat palata siinä vaiheessa, kun itse saavat lapsia.

 

[endie]

sitäkin olen ihmetellyt, kun moni aina näissä ketjuissa kertoo kuinka entiset kaverit jäi kun itse sai lapsen. että ne "ex-kaverit " käy vain baareissa jne.
siis mitä ?! olenko mie oikeesti ainoo, jolla kyllä ne lapsettomatkin kaverit on osanneet pyytää kahville / tulla kylään / käydä jumpalla jne jopa sen jälkeen kun olin saanut lapsen.
taidan olla onnekas , nyt vasta tajuan.. :|

 

[...]

minä en ymmärrä miten jotkut voi sanoa, että ei kaipaa ystäviä, vaan että se oma perhe riittää .
tulee vain mieleen, että sellaisilla ihmisillä ei ole kunnollisia ystäviä koskaan ollutkaan. sellaiset kun ovat ehdoton rikkaus kuitenkin.
ja itse kuvittelisin, että ihminen, jolla ei ole mitään muuta "sosiaalista elämää" kuin se oma perhe , on vähän ns.tylsä. :ashamed:

Aijaa? Mulle tulee mieleen että sulla on vähän tylsä ja ankea perhe, jos et voi olla ystävä omien perheenjäsenten kanssa.

 

[ai]

sitäkin olen ihmetellyt, kun moni aina näissä ketjuissa kertoo kuinka entiset kaverit jäi kun itse sai lapsen. että ne "ex-kaverit " käy vain baareissa jne.
siis mitä ?! olenko mie oikeesti ainoo, jolla kyllä ne lapsettomatkin kaverit on osanneet pyytää kahville / tulla kylään / käydä jumpalla jne jopa sen jälkeen kun olin saanut lapsen.
taidan olla onnekas , nyt vasta tajuan.. :|

kaikilla ei mene ihan noin! hyvä että itelläs menee!

 

[endie]

minä en ymmärrä miten jotkut voi sanoa, että ei kaipaa ystäviä, vaan että se oma perhe riittää .
tulee vain mieleen, että sellaisilla ihmisillä ei ole kunnollisia ystäviä koskaan ollutkaan. sellaiset kun ovat ehdoton rikkaus kuitenkin.
ja itse kuvittelisin, että ihminen, jolla ei ole mitään muuta "sosiaalista elämää" kuin se oma perhe , on vähän ns.tylsä. :ashamed:

Aijaa? Mulle tulee mieleen että sulla on vähän tylsä ja ankea perhe, jos et voi olla ystävä omien perheenjäsenten kanssa.

mulla on kyllä hyvä ja ihana perhe mutta ei he silti korvaa ystäviä.
kuten eivät ystävätkään korvaa perhettä. kummallakin on oma tärkeä paikkansa ja merkityksensä.jos toinen puuttuisi, niin kuvittelisin, että olisin onnettomampi.tiedä häntä.

 

[Keittiönoita]

sitäkin olen ihmetellyt, kun moni aina näissä ketjuissa kertoo kuinka entiset kaverit jäi kun itse sai lapsen. että ne "ex-kaverit " käy vain baareissa jne.
siis mitä ?! olenko mie oikeesti ainoo, jolla kyllä ne lapsettomatkin kaverit on osanneet pyytää kahville / tulla kylään / käydä jumpalla jne jopa sen jälkeen kun olin saanut lapsen.
taidan olla onnekas , nyt vasta tajuan.. :|

Mä ainakin nimimerkin "ai" kirjoituksista ymmärsin, että ne vanhat kaverit on juurikin nitä, joita ei kiinnosta muu kuin baareissa oleminen.

 

[endie]

sitäkin olen ihmetellyt, kun moni aina näissä ketjuissa kertoo kuinka entiset kaverit jäi kun itse sai lapsen. että ne "ex-kaverit " käy vain baareissa jne.
siis mitä ?! olenko mie oikeesti ainoo, jolla kyllä ne lapsettomatkin kaverit on osanneet pyytää kahville / tulla kylään / käydä jumpalla jne jopa sen jälkeen kun olin saanut lapsen.
taidan olla onnekas , nyt vasta tajuan.. :|

Mä ainakin nimimerkin "ai" kirjoituksista ymmärsin, että ne vanhat kaverit on juurikin nitä, joita ei kiinnosta muu kuin baareissa oleminen.

jep. voihan se niinkin olla. jos se omakin elämä on ollut pelkkää baarieloa ystävien kanssa, niin kaippa se sitten noin voi mennä.

 

[Keittiönoita]

jep. voihan se niinkin olla. jos se omakin elämä on ollut pelkkää baarieloa ystävien kanssa, niin kaippa se sitten noin voi mennä.

Voi se. Mulla on ollut yksi ystävä - perheellinen tosin - joka sen kerran, kun jonnekin ilman lapsia pääsi, halusi nimenomaan tanssimaan. Ja mä taas en millään olisi jaksanut lähteä baariin, kun vielä siihen maailman aikaan halusin päästä ihmisten aikaan nukkumaan ja jos olisin ystävän kanssa riekkunut valomerkkiin asti baarissa, seuraavana päivänä olisin ollut ihan hyytynyt.

 

[Ei aina niin yksinkertaista]

Muutimme nykyiselle paikkakunnalle työ- ym. syistä pari vuotta sitten enkä ole onnistunut ystävystymään kenenkään kanssa täällä. Perhekahvilat ja äiti-vauvaryhmät on kyllä tullut kokeiltua mutta tuntui että kaikilla oli kaverit valmiina ja vähän ujona ihmisenä en sitten osannut rikkoa "jäätä". Ystävien ja sukulaisten puute asuinpaikkakunnalla on tuonut tietynlaista ahdistusta kun ei ole turvaverkkoa lähellä.

Vanhat ystäväni asuvat noin 1-2 tunnin ajomatkan päässä ja näen heitä muutaman kerran vuodessa, parin kolmen kuukauden välein. Pidämme kuitenkin tiiviisti yhteyttä joka viikko puhelimitse ja sähköpostitse joten se lievittää yksinäisyyttä ja olen todella iloinen että ystävät - perheelliset ja lapsettomat - ovat pysyneet elämässäni välimatkasta huolimatta. Aikuisiällä ei aina ole helppo luoda uusia ystävyyssuhteita, ainakaan tällaisen ujomman ja hitaammin lämpiävän ihmisen. Ei vaikka yrittäisi olla aktiivinen, harrastaa ja luoda sosiaalista verkostoa.

 

[JoopaJoo]

Mulla ei ole ystäviä, mutta en myönnä siitä kärsiväni. Olen mielummin tyytyväinen siihen, että ystävyys on loppunut johonkin nartuksi muuttuneeseen "ystävään", joka on tullut vuosien aikana mulle katkeraksi esim. vakituisesta työpaikasta ja tuloista. Minkä minä sille voin?