Jos aikuinen nainen ei osaa nukkua kun puoliso ei ole kotona

[QUOTE="vieras";23817827]Jos aikuinen nainen ei osaa nukkua yksin niin silloin kyseessä ei ole aikuinen nainen vaan jollain tapaa henkisesti häiriintynyt yksilö josta miehen kuin miehen kannattaa pysytellä kaukana koska tuo on ongelmista todellakin vasta alkua, ne paljon pahemmat tulevat sitten pidemmän ajan kuluessa. Näin neuvon ja tulen neuvomaan joka ikistä miestä joka tuollaisen naisen matkaan on harhautunut tai harhautumassa.[/QUOTE]


on kyl lääkityksen tarpeessa ja toodella yksin jätetty nukkumaan!!

 

Täytyy sanoa, että pidän todella outona sitä jos ei osaa nukkua miehen poissaollessa.
Eli joo, valvokoon jos ei osaa nukkua. Miehellä on oikeus menoihinsa.

 

Tunnustan, olen 28v. periaatteessa aikuinen nainen ja pelkään aivan törkeästi kaikenlaisia asioita, yksi niistä on yksin yön yli oleminen. Nytkin mies on ulkomailla yhden yön ja ahdistaa kun nukkuma-aika lähenee, tai on jo oikeastaan mennytkin. Ja siis oikeastaan en ole yksin, on mulla täällä 3v. ja 3kk ikäiset lapset Mutta ne ei jotenkin lohduta...

Mutta en silti kiellä miestä menemästä, baarissa tuo ei käy ollenkaan, työkin on päivätyötä, joten todella harvoin on öitä että joudun olemaan yksin. Ehkä siks pelottaakin niin paljon. Ja kaikista hauskinta tässä on että olen itse yötöissä, vieläpä sellasissa missä vois olla aihettakin jotain pelätä =) Nyt oon tosin äitiyslomalla...

 

Olen sitä mieltä, että asia ei kuulu mulle eikä muillekaan pätkän vertaa. Jos naisesta tuntuu pahalta jääd yksin kotiin hänellä on oikeus sanoa se ääneen miehelleen. Jos mies haluaa mennä hänellä on oikeus siihen, jne, mutta myös "pelkääminen" on sallittua.

Mutta et ole ihan normaali kyllä sinäkään joka kirjoitat "Näin neuvon ja tulen neuvomaan joka ikistä miestä joka tuollaisen naisen matkaan on harhautunut tai harhautumassa." Aivan kuin joku aikuinen mies sun neuvojasi kaipaisi, tai sitten ei ole kyseessä aikuinen mies. Ällöttää tuollainen toisten asioihin sotkeutuminen ja selän takana pahaa puhuminen. Jokainen ottakoot selvää itse ihmisistä keneen tutustuu ja sen perusteella muodostakoot suhteitaa!

 

Mä nukun kyllä paremmin, kun se on sängyssä/kotona.
Ei pelota
(Mun mielikuvitus on yliampuva)

 

Ettekö te ihmiset, jotka ymmärtävät tilanteen, ole koskaan asuneet yksin?

 

Täytyy sanoa, että pidän todella outona sitä jos ei osaa nukkua miehen poissaollessa.
Eli joo, valvokoon jos ei osaa nukkua. Miehellä on oikeus menoihinsa.

No samaa mieltä. En ole koskaan ajatellut, että joku ihan tosissaan ei osaa nukkua, vaan olen ajatellut, että tuo on sellainen sanonta, jolla tarkoitetaan, että tuntuu oudolta mennä nukkumaan yksin tai että jotenkin vain nukkuu huonommin kuin normaalisti.

 

Täällä taas keskustellaan hienosti toisten ihmisten asioista, elämästä ja ratkasuista.
Jos jollekkin on ok, et toinen on radalla ja toinen yksin himassa, se on ok.
Jos jollekkin on ok, et toinen on toisella puolella maailmaa ja toinen yksin himassa, se on ok.
Jos jollekkin on ok, et ottaa b-rappuun patukkaa, se on ok.
Jos jollekkin on ok, et perheessä syödään lihaa, se on ok.
Jos jollkkein on ok, et ei oo erillisiä menoja, et eletään sitä vitun tylsää ja kiduttavaa ja paskaa elämää ihan kaksin 24/7 - työt, se on ok. Oli se sitten teijen mielestä miten sairasta tahansa.

Mikä helvetti siinä on, että toisten ihmisten tuntemuksia, fiiliksiä ja tapaa elää, korostaen, tapaa elää pitää ruotia ja arvostella ja sitten vielä haukkua?

En taas tiedä mistä tässä alunperin puhutaan, mutta aika umpimielitä ja oman elämän tyytymättömyyttä on lähteä tälläisiä asioita vetämään siihen linjaan, että jollakin on ongelma, jos ei voi/halua/osaa olla yksin. Se vaan kun ei kuulu muille kun sille parille mikä on kyseessä ja syitä voi olla miljoona ja ehkä edes lähipiiri ei tiedä syitä.

SItten jos joku kärsii uniongelmista, on traumatisoitunut jne. ei se oo sellanen, mistä pitää pysytellä kaukana. Läheisriippuvaisuus kyllä on todella ongelma, jos se on sille ongelma, jolla sitä ei ole.

Jos kaikki keskittyy omiin elämiin vaan.. niissä kuitenkin on yhellä jos toisella omia pieniä ongelmia.

Ja jokainen elää omalla tavallaan sitä parisuhdetta. Ei edes jonkun parisuhdeterapeutin joskus sanoma miten pitää elää päde kaikkiin.

 

Jos joku ei osaa nukkua ilman puolisoaan, niin kannattais varmaan opetella...

 

Jos mun mies on yötä pois - tosi harvoin kyllä on - mä nukun sillai kuin mä nukuin kun asuin yksin: ikkuna auki (huhti-lokakuussa, ei sentään talvella) ja kun rupean nukkumaan, niin laitan tv:n päälle ja ajastuksella sammumaan n. tunnin kuluttua. Mutta ihan hyvin saan nukuttua!

Mies ei osaa ruveta nukkumaan tv päällä eikä ikkuna auki. Sillä on/on ollut masennusta ja ahdistusta ja sitä kai jotenkin ahdistaa kaikki äänet mitä ulkoa kuuluu. Mä taas tykkään niistä, varsinkin sateen äänestä!

 

Ettekö te ihmiset, jotka ymmärtävät tilanteen, ole koskaan asuneet yksin?

Olen asunut, ja pelännyt jumalattomasti. Mulla varmaan on joku läheisriippuvuus. Tai sit johtuu siitä kun jouduin lapsena ja teininä olemaan aina välillä yksin öitä kotona ja pelotti ihan sairaasti.
Pelkään pimeää, mörköjä, rosvoja, hulluja raiskareita, sitä että käärme on luikerrellut sisään meille tai että sängyn alla on peikko. Pelkään myös yksin ollessani pestä hiukset tai meikit kun joudun laittamaan suihkussa silmät kiinni.
Otin koiran lievittämään pelkoani, odotan vaan että pentu kasvaisi isoksi ja olisi vahtikoirana.

 

Meillä mies saa kyllä mennä, sillon otan pojan viereen nukkumaan.
Jos on viihteellä ollu ja tulee yöllä kotiin niin joutaa sohvalle sillon

 

edellyttääkö parisuhde samassa vuoteessa nukkumista.

Ei toki mitenkään välttämättä. Silti haluaisin kyllä joskus nukkuakin toisen vieressä. Siihen sisältyy kyllä paljon hyviäkin asioita. Ehkä (minun kannaltani) paras ratkaisu olisi nukkua välillä yhdessä ja välillä erikseen. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole vielä sitä ihmistä, jonka kanssa nukkuisin, eli tämä ongelma ei ole kovin ajankohtainen.

 

Minä nukun huonosti,jos mies on poissa siten etten tiedä monelta hän on takaisin tulossa. Jotenkin automaattisesti heräilen kuuntelemaan käykö ovi yms. Jos taas tiedän miehen olevan poissa yön tai vaikka viikonkin esim. työmatkalla nukun yleensä ihan hyvin,vaikka mielikuvitus tahtookin olla turhan vilkas pimeänä aikana

 

Meillä ei miehellä juuri ole yhden yön menoja. Kun menot yleensä tulee olemaan yli viikon, työreissuja. Eka yö on aina kummallinen, nukun äärettömän huonosti mutta jahka siihen tilaan ja äänettömyyteen tottuu niin nukun kui pieni possu

 

Minä oikeastaan pidän vähän surullisena ettei osaa nukkua yksin..koska sehän tietää jos jotain yllättävää sattuu, kuolema,sairastuminen,ero jne.niin tarvii lääkkeitä nukkumiseen. Itse nukun jopa paremmin kun mies ei ole kotona, olen aina nauttinut yksinolosta 100%.

 

No mä olen tosi huono nukkumaan yksin, pelkään monia asioita kun pimeä tulee. Päivisin se tuntuu naurettavalta, mutta minkäs teet? Silti mies saa mennä ja väkisin onkin ollut yötä poissa joskus töiden puolesta jne. Ei ne minun pelot ole kuitenkaan syy kieltää miestä menemästä eikä itse asiassa mieheni tai kukaan muukaan tiedä näistä peloistani.

Olisi helppoa jos pelkäisi vaikka murtovarkaita tai jotakin todellista. Itse pelkään kaikkea yliluonnollista, että paha tulee tai näen jonkun hahmon vain seisovan sänkyni vieressä.. Onnistun hyvin peloissani kuvittelemaan kaikenlaista ja pienetkin äänet saa liian suuret mittasuhteet ja olen täysin varma että kuulin askeleita tai jonkun hengittävän. Voitte uskoa että oli kamalaa mennä nukkumaan kun asuin yksin!! Ahdistavaa aikaa.

Minut ainakin on peloteltu jo lapsuudenkodissa, joten sieltä tämä on lähtöisin. Äitini uskoi kaikkeen yliluonnolliseen, kummituksiin ja pahoihin henkiin. Jos vaikka lapsena kertoi hänelle peloistaan niin hän vain tyynesti totesi että niin, semmoisiakin on olemassa ja pahuutta on. Meidän kotonamme myös sattui kaikenlaista outoa, mitä ei voi järjellä selittää.

 

Exällä oli masennuksensa kanssa univaikeuksia. Jos olin esim. yövuorossa niin hän nukkui huonosti. Pyöritteli ajatuksiaan koko yön ja aamuun menessä hän oli varma että en välttämättä ollutkaan töissä, vaan huorissa. Kiva tulla aamulla töistä kotiin kun huuto alkoi välittömästi ja mikään järkipuhe ei uponnut. Jos olin väsynyt niin olin nussinut koko yön ja jos olin pirteä niin olin nukkunut jonkun vosun kainalossa.

 

Täälä on just viime yö valvottu kun mies oli baarissa. Nukuin kai tunnin pätkissä.

Ei mulla mitään ongelmaa ollut nukkua yksin kun olin lapseton sinkku.

Luulen et mulla on taustalla se et lapsuuden kodissa oli alkoholismia ja muitakin ongelmia mm. väkivaltaisuutta ja olin lapsista vanhin joten usein vastuussa pikkuveljistäni. En siis uskaltanut kunnolla nukkua kun milloin vain saattoin puhjeta aikuisilla riita keskellä yötä. Enkä puhu mistään pikkukinasteluista. Joten minun piti varmistaa ettei pikkuveljillä ole hätää.

Tämä ei tosin ole ikinä mieheeni vaikuttanut, koskaan en ole kieltänyt menemästä vaikka olen sanonut että en nuku kovin hyvin kun hän ei ole kotona. Meillä ei ole riitaa oikeastaan ikinä enkä ole hänen takiaan ikinä joutunut pelkäämään. Meillä on lähes kaksivuotias poika ja olen tällä hetkellä raskaana.

Viime yönä havahduin useasti siihen että sydän jyskytti ja olin yltäpäältä hiessä. Kuuntelin jokaista rasahdusta ja yritin rauhoitella itseäni uneen. Asumme siis mekin maatasossa.

Joten kai mulla on vaan päässä vikaa kun en nuku kunnolla kun mies on poissa, ja tuon kannattais nyt ehdottomasti lähteä kälppimään kun mistäs sitä tietää mitä hulluuksia musta vielä paljastuu tän mun ongelman lisäks..