Täällä taas keskustellaan hienosti toisten ihmisten asioista, elämästä ja ratkasuista.
Jos jollekkin on ok, et toinen on radalla ja toinen yksin himassa, se on ok.
Jos jollekkin on ok, et toinen on toisella puolella maailmaa ja toinen yksin himassa, se on ok.
Jos jollekkin on ok, et ottaa b-rappuun patukkaa, se on ok.
Jos jollekkin on ok, et perheessä syödään lihaa, se on ok.
Jos jollkkein on ok, et ei oo erillisiä menoja, et eletään sitä vitun tylsää ja kiduttavaa ja paskaa elämää ihan kaksin 24/7 - työt, se on ok. Oli se sitten teijen mielestä miten sairasta tahansa.
Mikä helvetti siinä on, että toisten ihmisten tuntemuksia, fiiliksiä ja tapaa elää, korostaen, tapaa elää pitää ruotia ja arvostella ja sitten vielä haukkua?
En taas tiedä mistä tässä alunperin puhutaan, mutta aika umpimielitä ja oman elämän tyytymättömyyttä on lähteä tälläisiä asioita vetämään siihen linjaan, että jollakin on ongelma, jos ei voi/halua/osaa olla yksin. Se vaan kun ei kuulu muille kun sille parille mikä on kyseessä ja syitä voi olla miljoona ja ehkä edes lähipiiri ei tiedä syitä.
SItten jos joku kärsii uniongelmista, on traumatisoitunut jne. ei se oo sellanen, mistä pitää pysytellä kaukana. Läheisriippuvaisuus kyllä on todella ongelma, jos se on sille ongelma, jolla sitä ei ole.
Jos kaikki keskittyy omiin elämiin vaan.. niissä kuitenkin on yhellä jos toisella omia pieniä ongelmia.
Ja jokainen elää omalla tavallaan sitä parisuhdetta. Ei edes jonkun parisuhdeterapeutin joskus sanoma miten pitää elää päde kaikkiin.