Mulle sanottiin samassa sairaalassa aikoinaan, että saan itse päättää jäänkö sinne vai menenkö kotiin odottelemaan. Raskausviikkoja oli 40+5, mun olo oli ihan hyvä, supistuksia oli suht säännöllisesti mutta kohdunsuu vielä kiinni & kohdunkaulaakin jäljellä. Sanoin, että jään tänne. Sain vielä päättää senkin, menenkö vuodeosastolle (prenataali) vaiko synnytysosastolle, ja valitsin ensimmäisen koska siellä sai ruokaa
. Olin vuodeosastolla ehkä 10 tuntia, sain akupunktiota supistusten voimistamiseen, ja kun kohdunsuu oli auki ehkä sentin niin siirsivät synnytysosastolle. Siellä sain 3 cm kohdalla epiduraalin ja oksitosiinia, kun supistuksia oli ollut jo vuorokauden ajan, ja siitä se synnytys sitten lähti kunnolla käyntiin.
En valittanut, en ollut tuskainen, en ollut kärsinyt viikkokausia tai edes päiväkausia, ja silti näin. Siksi ihmetyttää tosi paljon, että miten ne nyt Milannaa noin eri lailla kohtelee...
Tokaa muksua synnyttäessäni olin 3 cm auki kun menin synnärille. Supistuksia oli ollut noin 12 tunnin ajan ennen kun sairaalaan menin. Oli uudenvuodenpäivä, eli pyhä. Sain jäädä sinne, vaikka supistukset loppuivatkin kun olin ollut sairaalassa tunnin pari. Antoivat taas oksitosiinia jotta synnytys etenisi. Silloin oli rv 41+2.
Enkä silloinkaan joutunut itse ollenkaan anelemaan että saisin sinne jäädä, tms.
En vaan oikeasti tajua, että jos lapsivettä tihkuu, paikat on auki, ja supistuksia on tullut jo hyvän aikaa siten että äiti on tuskissaan & väsynyt, niin miksi ne ei anna jäädä osastolle ja lykkää vaikka tippaa käsivarteen jotta homma lähtisi etenemään nopeammin.