Opetukseksi, karu kertomus tosielämästä:
Olin riparilla isosena, ikää 19v. Mulla oli uimaopettajan koulutus ja suunnittelin nuoriso-ohjaajan kanssa "hauskan" pelastus-shown, jossa olisin hypännyt veteen ja mut olisi sitten pelastettu hukkumasta. Sen jälkeen olisi mukava siirtyä iltanuotiolle ja hiljentyä aiheeseen liityvään hartauteen. Kaikki olisi mennyt loistavasti, mutta...Ajattelin, että haluaisinkin järjestää sen näytöksen aamulla, kun illalla voisi tulla kylmä jne. Puhuin siitä nuoriso-ohjaajalle ja hän sanoi että selvä, tehdään niin. Myöhemmin sain huomata, ettei hän sanonut tuota minulle... Menin sitten sinne järveen muistutettuani vielä tätä ohjaajaa asiasta. Ihmettelin, kun ei mitään tapahtunut. Huikkailin, että voisivat tulla jo ja pian tuli pappi joka ihmetteli, että eikös tän pitänyt olla illalla vasta. Pahat aavistukset heräsivät ja eikö kohta tullut paloauto, ambulanssi sekä poliisi pillit ulvoen paikalle. Olin täysin pöllähtänyt enkä saanut sanaa suustani, pappi siinä selitti asian...Oli hämmästyttävän rauhallisia pelastusmiehiä, sanoi et ei se mitään kun ei oikeeta hälytystä ollut juuri nyt.
Tästä olen saanut kuulla kerran jos toisenkin...Paras tilanne oli omissa häissä, kun se samainen pappi hymyillen kehotti vihkipuheessa välttämään paloautoja yms...Olin revetä naurusta siinä alttarilla B)