JA TÄMÄ SITTEN SISÄLTÄÄ TODELLAKIN VALITUSTA.
4.6 heräsin kolmen maissa aamuyöstä selkäkipuun, joka pisti kävelemään ees taas ja roikkumaan pöydässä kiinni.
miehellä oli töihin meno kuuteen ja ihmetteli siinä touhuani katsellessa, että mitäs nyt tehdään johon mie
että "mene vaan töihin". otin särkylääkkeen, käperryin sänkyymme kiivenneen esikoisen kylkeen ja onnistuin nukahtamaan. heräsin joskus yhdeksän pintaan ja havaitsin, että selkää jomotti yhä minkä lisäksi
pissatessani tajusin valuvani verta. soitin äidin lapsenvahdiksi, ilmoitin miehelle että käyn ainakin
näytillä synnärillä ja hyppäsin taksiin. otin kuitenkin sairaalalaukun mukaan, ajattelin ettei
sitä koskaan tiedä... perillä minut pistettiin käyrille makoilemaan, jolloin havaittiin selviä supistuksia.
sain lämpimän jyväpussin oloa helpottamaan ja pistin miehelle viestiä, että toisi miule mäkkiruokaa kunhan pääsisi töistä .
jossain vaiheessa hoitaja ehdotti suihkua ja siellä liotessa menikin sitten parin tunnin verran, minkä
jälkeen havaitsin selkäkivun kadonneen ja supistuksiakin piirtyi käyrään enää vain harvalti.
mies lähti sitten kotiin ja mie koetin nukkua, mutta selkään ja mahaan sattui kamalasti aina kun
yritin vaakatasoon.. pieretti ja kakatti, mutta kumpaakaan ei tullut. kärvistelin siinä sitten ja luin parikin kirjaa läpi, kunnes kahden jälkeen yöllä kutsuin hoitajan ja pyysin jotain joka pistäisi mahan toimimaan.
. kätilö halusi katsoa kohdunsuun ja totesi, että "sinä olet kuule 3cm auki".. siinä vaiheessa olin kyllä
:O
kätilö kysyi haluaisinko kokeilla ilokaasua, johon vastasin myöntävästi. pistin miehelle
viestin "kulta, kun heräät soita äiti sinne ja tule.. taitaa olla menoa!" minkä jälkeen kävelin synnytyshuoneeseen. olo olo epätodellinen ja mietin, että nytkö se tosiaan tapahtuu? ilokaasusta tuli kiva pikakänni, mutta jonkin ajan päästä vaikutus ei ollut enää riittävä.
kysyin vahvemmista vaihtoehdoista ja kätilö kehui epiduraalia, ähisin että se sitten vaikka
neula selkään onkin pahin painajaiseni. no, se epiduraalihan sattui enemmän kuin helvetin paljon mutta auttoi.. hetkeksi. jonkin aikaa miula oli lämmin ja rento olo, lukuunottamatta rajua käsien tärinää
joka sai kätilön huolestumaan raskausmyrkytys-taustani vuoksi. sain peiton päälle & jotain lääkettä suoneen (vai selkään?) mikä saikin sen ärsyttävän pikaparkinsonin loppumaan. tässä vaiheessa vuoro vaihtui ja sain aivan ihanan, nuoren kätilön joka oli edellispäivänä ottanut miut vastaan. epiduraalin vaikutus alkoi siinä vaiheessa kadota
ja täytyy myöntää, että en olisi uskonut toiseen pakaraan voivan koskea niin sietämättömästi... mihinkään muualle ei sattunut kuin perseeseen |O
lisäksi tuntui, että olen paskantamassa kolmen vuoden ummetuksen jälkeen.. kohdunsuu oli 9cm auki ja
ja soitin sekä miehelle että äidille vihaisena, myös kätilö huolehti ehtiikö mies paikalle.
onneksi ehti, ja piti toista jalkaani koukussa kun kätilö piti toista. kätilö tsemppasi hokemalla
"hyvä! sinulla on kuule uskomaton ponnistusvoima" ja sitten kuulinkin, että musta tukka näkyy.
vauvan kroppa ei meinannut tulla läpi, minkä syyksi paljastui se että tyttö oli käsi poskella mutta
sainpas puserrettua pienokaisen ulos. klo 13.00 pikkuinen tuli kuin vesiliukumäestä, paljas pylly ja
ja tumma tukka vain vilahti. kamalampaa oli sitten tikkaus, mieslääkäri venytteli ja ronkki
kipeitä paikkojani sekä iski ainakin kuusi puudutuspiikkiä, siinä vaiheessa ulvoin täysin hysterisenä
ja melkein kipusokissa. oma mies taas taisi saada pahimmat traumat siitä, että kun hetken ponnistin
lattialla sellaisen jakkaran päällä, paskansin niin nätisti tajuamatta itse siitä mitään
4.6 heräsin kolmen maissa aamuyöstä selkäkipuun, joka pisti kävelemään ees taas ja roikkumaan pöydässä kiinni.
miehellä oli töihin meno kuuteen ja ihmetteli siinä touhuani katsellessa, että mitäs nyt tehdään johon mie
että "mene vaan töihin". otin särkylääkkeen, käperryin sänkyymme kiivenneen esikoisen kylkeen ja onnistuin nukahtamaan. heräsin joskus yhdeksän pintaan ja havaitsin, että selkää jomotti yhä minkä lisäksi
pissatessani tajusin valuvani verta. soitin äidin lapsenvahdiksi, ilmoitin miehelle että käyn ainakin
näytillä synnärillä ja hyppäsin taksiin. otin kuitenkin sairaalalaukun mukaan, ajattelin ettei
sitä koskaan tiedä... perillä minut pistettiin käyrille makoilemaan, jolloin havaittiin selviä supistuksia.
sain lämpimän jyväpussin oloa helpottamaan ja pistin miehelle viestiä, että toisi miule mäkkiruokaa kunhan pääsisi töistä .
jossain vaiheessa hoitaja ehdotti suihkua ja siellä liotessa menikin sitten parin tunnin verran, minkä
jälkeen havaitsin selkäkivun kadonneen ja supistuksiakin piirtyi käyrään enää vain harvalti.
mies lähti sitten kotiin ja mie koetin nukkua, mutta selkään ja mahaan sattui kamalasti aina kun
yritin vaakatasoon.. pieretti ja kakatti, mutta kumpaakaan ei tullut. kärvistelin siinä sitten ja luin parikin kirjaa läpi, kunnes kahden jälkeen yöllä kutsuin hoitajan ja pyysin jotain joka pistäisi mahan toimimaan.
. kätilö halusi katsoa kohdunsuun ja totesi, että "sinä olet kuule 3cm auki".. siinä vaiheessa olin kyllä
:O
kätilö kysyi haluaisinko kokeilla ilokaasua, johon vastasin myöntävästi. pistin miehelleviestin "kulta, kun heräät soita äiti sinne ja tule.. taitaa olla menoa!" minkä jälkeen kävelin synnytyshuoneeseen. olo olo epätodellinen ja mietin, että nytkö se tosiaan tapahtuu? ilokaasusta tuli kiva pikakänni, mutta jonkin ajan päästä vaikutus ei ollut enää riittävä.
kysyin vahvemmista vaihtoehdoista ja kätilö kehui epiduraalia, ähisin että se sitten vaikka
neula selkään onkin pahin painajaiseni. no, se epiduraalihan sattui enemmän kuin helvetin paljon mutta auttoi.. hetkeksi. jonkin aikaa miula oli lämmin ja rento olo, lukuunottamatta rajua käsien tärinää
joka sai kätilön huolestumaan raskausmyrkytys-taustani vuoksi. sain peiton päälle & jotain lääkettä suoneen (vai selkään?) mikä saikin sen ärsyttävän pikaparkinsonin loppumaan. tässä vaiheessa vuoro vaihtui ja sain aivan ihanan, nuoren kätilön joka oli edellispäivänä ottanut miut vastaan. epiduraalin vaikutus alkoi siinä vaiheessa kadota
ja täytyy myöntää, että en olisi uskonut toiseen pakaraan voivan koskea niin sietämättömästi... mihinkään muualle ei sattunut kuin perseeseen |O
lisäksi tuntui, että olen paskantamassa kolmen vuoden ummetuksen jälkeen.. kohdunsuu oli 9cm auki ja
ja soitin sekä miehelle että äidille vihaisena, myös kätilö huolehti ehtiikö mies paikalle.
onneksi ehti, ja piti toista jalkaani koukussa kun kätilö piti toista. kätilö tsemppasi hokemalla
"hyvä! sinulla on kuule uskomaton ponnistusvoima" ja sitten kuulinkin, että musta tukka näkyy.
vauvan kroppa ei meinannut tulla läpi, minkä syyksi paljastui se että tyttö oli käsi poskella mutta
sainpas puserrettua pienokaisen ulos. klo 13.00 pikkuinen tuli kuin vesiliukumäestä, paljas pylly ja
ja tumma tukka vain vilahti. kamalampaa oli sitten tikkaus, mieslääkäri venytteli ja ronkki
kipeitä paikkojani sekä iski ainakin kuusi puudutuspiikkiä, siinä vaiheessa ulvoin täysin hysterisenä
ja melkein kipusokissa. oma mies taas taisi saada pahimmat traumat siitä, että kun hetken ponnistin
lattialla sellaisen jakkaran päällä, paskansin niin nätisti tajuamatta itse siitä mitään
Viimeksi muokattu: