Jokin ratkaisu tehtävä pian

[Raakku vai Raate]

Pyydän apua, kokeneet ystävät.Myös nuorempien parien näkemys on minulle tärkeä.
Olen 58 v naimisissa oleva, juuri varhaiseläkkeelle sairauden vuoksi päässyt nainen.Aviomies on työelämässä.Tästä 18 v kestäneestä avioliitosta ei ole lapsia, muut lapset aikuisia, omillaan.

Asioitten pitäisi olla kunnossa, mutta alkoholin vuoksi kaikki menossa pahempaan päin.Mies juo käytännössä kaiken vapaan ajan, mutta työnsä on hoitanut niin, ettei poissaoloja juuri ole ollut. Hän on vastuullisessa asemassa, vastaa tavallaan ihmisten hengistä.

Muutaman kerran käynyt juomisen vuoksi lääkärissä, mutta minusta mitään motiivia ei ole. Saanut esim. antabusta ja kokeeksi masennuslääkettä, mutta ei syönyt lääkkeitä monta päivää.

Juomisjaksojen aikana tapahtunut monenlaisia haavereita, joissa kuitenkin aina selvinnyt kuin ihmeen kaupalla. Humalassa ajaminenkaan ei ole tavatonta, mutta nykyisin harvinaisempaa.Fyysitä väkivaltaa ei ole ollut koskaan, henkistä sitäkin enemmän. Hän katoaa ilmoittamatta mihin menee, ajaa esim. asuntoautolla johonkin yksinäiseen paikkaan juopottelemaan

Alkoholia kuluu erilaisia määriä, mutta viikonlopun aikana useita pulloja, väkeviä ja viinejä ja oluet päälle. Tarkkaa käsitystä määristä ei ole, mutta yleensä hän aloittamansa pullon tai purkin juo siltä seisomalta, ei lopeta ainakaan niin kauan kuin juomista on.Mitä krapulaa ei näytä tuleva, ei moraalista eikä fyyistä. Hän ei suostu puhumaan olostaan ja tuntemuksistaan.Koko avvioliiton aikana hän on 2 kertaa pyytänyt anteeksi tapahtumia. Hänen mukaansa kukin saa omilla rahoillaan tehdä mitä tahtoo.
Ystävyyssuhteet ovat lähes loppuneet, vierailuille en uskalla enää lähteä, matkat päättyvät katastrofiin. Olen salaillut asioita aikani, mutta nyt alkanut puhua avoimesti, jos tilanne on ollut senlaatuinen.
Hankalia onnettomuuksia on tapahtunut mm. monta pahaa tulipalouhkaa, lasia on särkynyt ja haavoja on tullut, muuta materiaa on särkynyt runsaasti.Hän on meinannut jäädä kuumaan saunaan, lumihankeen pakkasessa jne.Koko ajan pelkään, että jonakin päivänä hänen lapsensa syyttävät minua kun tapaturma sattuu, koska heillä ei ole aavistustakaan tilanteesta eikä minulla ole oikeutta sitä heille kertoakaan.Mieheni ei pidä siitä, että olen yhteydessä hänen lapsiinsa tai sukulaisiinsa eikä hän paljon pidä yhteyttä itsekään.

Yleensä asioita ei käsitellä. Joskus saan huutokohtauksen ja kerron miltä tuntuu. Tuntuu yhä pahemmalta.Tähän asti olen hoitanut kotiasiat siten, että hän pitää paikkaa lähinnä hotellina. Seksi loppui kuin seinään vuosi sitten. Hän ilmoitti, ettei enää halua. Rakkautta on ainakin ollut paljon. En oikein osaa sanoa nykytilannetta. Kiukku ja pettymys ovat niin hallitsevia.Tunnen vain, että olen vastuussa.
Mies ei muuta pois, eikä suostu hakemaan apua. Hän ilmeisesti uskoo selviytyvänsä itse. Tätä on jatkunut ja jatkunut. Kun viimeksi kysyin asiaa, hän yllättäen vastasi, ettei ole menettänyt toivoaan.Hän ehkä nykyisin tajuaa olevansa jonkinlainen alkoholisti.Lääkärissäkäynnit ovat yhtä tyhjän kanssa. En tiedä mitä puhuu ja ilm. lääkärit havaitsevat täydellisen motivaation puutteen mitä tulee alkoholin jättämiseeen.
Kaikkialla annetaan ohjeeksi kaikenlainen mahdollistamisen lopettaminen, mutta miten sen teen? Pitääkö yksin lähteä rakkaasta kodista ja jättää kaikki? En suinkaan ole välinpitämätön sen suhteen miten mies selviää. Voi selviytyä ihan hyvin, mutta todennäköisesti tapahtuu peruuttamatonta.Omat voimat ovat kuitenkin vähissä.Toisaalta tämänikäisenä elämääkään ei niin paljon ole jäljellä.
Kysymys kuuluu:Onko jotakin sellaista mitä en osaa ottaa huomioon ja josta voisi olla apua? Mitä eri ikäiset ihmiset tekisivät vastaavassa tilanteessa? Rakkaan läheisen jättäminen tuntuu ylivoimaiselta, mutta niin tuntuu alituinen varuillaaolo ja surukin.Vastauksista kiittäen.

 

[Posliinikukka]

Ajattelin ensin, että en kommentoi noin vaiketa tilannetta, koska vaarana voi olla kommentit, jotka vain pahentavat tilannetta. Enkä olisi vastannutkaan jos en olisi samantyyppistä elämänvaihetta sivuuttanut.

Olen pahoillani nykyisestä hankalasta elämäntilanteesta. Tosi on, että alkoholistin läheiset kärsivät eniten. Oletko ajatellut itse hakea apua elämäntilanteeseesi. Olet käsittääkseni pisteessä, että jaksamisen kanssa on jo vähän ongelmia?

Itselläni on kokemusta lähisukulaisen alkoholinkäytöstä. Alkoholinkäyttö oli jo siinä pisteessä, että kuolema oli ainoa lääke ja tavallaan helpotus meille omaisille, koska mitään apua mistään ei saatu kun asianosainen ei sitä itse halunnut.

Alkoholismi on vaikea sairaus. Miehesi on sentään yrittänyt hakea itse apua, mikä sinänsä on jo positiivista, toivoa ei ehkä ole menetetty.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa ja ne varmaan tiedät itsekin. Tuskin meistä sivullisista kukaan voi Sinun puolestasi ratkaisua tehdä - se on tehtävä itse.

Puntarissa on oma hyvinvointi ja tasapainoinen ja hyvä elämä jonka olet työvuosien jälkeen ansainnut. Sinun täytyy miettiä rooliasi nykyisessä parisuhteessa. Haluatko olla hotellinpitäjä siihen saakka, että jotain vakavaa tapahtuu.

Vaikka eroaisit miehestäsi, et välttämättä lopeta huolehtimista. Voit huolehtia vuosia vielä jälkeenpäin. Jos miehesi ei lopeta juomista tai vähennä, menettää hän vähän ajan kuluttua työnsä ja terveytensä ja jopa omaisuutensa. Henkinen väkivalta lisääntyy yms lieveilmiöt. Alkoholisti ei välitä loppupeleissä perheestään vaan ainoa ajatus on juominen ja päivän viina-annoksen saaminen.

Voisit yrittää ehdottaa, että lähtisit yhdessä esim A-klinikalle?

Kannattaa puhua ongelmasta avoimesti, salailu pahentaa vain tilannetta ja syyhän ei ele Sinun vaikka sitä häpeätkin. Salaamalla tavallaan petaat miehellesi helpompaa tietä juomiselle. Voit myös mielestäni ilmoittaa viranomaisille ja Sinun pitäisikin, mikäli näet että hän lähtee humalassa ajamaan.

Se että lapset eivät tiedä ei ehkä ole hyvä asia. Kun juominen menee pitemmälle tulee se joka tapauksessa sitten ilmi ja ehkä " ei niin kivana yllätyksenä"

Voimia päätöksentekoon.

 

[ajatuksia vain]

Hmmm...Vaikeita asioita. Toisaalta jotenkin kirjoituksestasi kuitenkin kumpuaa toivoa. Älä tee hätäisiä päätöksiä, kriisit yleensäkin ottavat aikansa ja saattaahan olla että tästä on vielä tie ylös.

Nousee mieleen pari kysymystä; esim. kuvailemasi henkinen väkivalta ei ainakaan tuossa muodossaan ole henkistä vakivaltaa (jos lähtee ilmoittamatta ym). Onko suhteessasi jotain toisenlaista henkistä väkivaltaa jota en aikaisemmin maininnut?

Sitten nuo huonot ja etäiset välit lapsiin ja muihin sukulaisiin. Noissahan on selkeästi ainakin jonkintasoinen yhteys. Onkohan takana jotain mahdollisesti selvitettävissä olevaa syytä väien poikki menemiseen?

Olet nyt liian hädässä tuon miehesi ongelman kanssa. Koeta pysyä vahvana ja pidä itsesi henkisessä ja fyysisessä kunnossa. Olemalla vahva autat mahdollisesti myös miestä kriisissä, ja voit paremmin kohdata mitä tuleman pitää.(ei tietenkään tarkoita että sinun pitäisi hyväksyä asioita).

Kuulostaa että rakkautta on välillänne. Kuinka niin "ratkaisu tehtävä pian"...Tarvitset hieman etäisyyttä asiaan. Olisiko ihan vain lyhytkin matka kohdallasi mahdollinen päästäksesi henkisiin asemiin.

 

[anniina*]

Olet juuri päässyt eläkkeelle, nyt olisi sinun aika saada nauttia elämästä! Jos et halua erota miehestäsi, voisitko ajatella alkavasi elää "itsekkäämmin"? Pitäisit yhteyttä omiin ystäviisi ja sukulaisiin, matkustelisit, tekisit asioita joista pidät? Välittämättä mitä mies tekee ja miten hän pärjää? Eihän hänkään ajattele kuin itseään.

Mielestäni olisi myös asiallista kertoa miehen lapsille mikä on tilanne alkoholin käytön suhteen. Mitenkähän vakuutukset korvaavat, jos humalassa sytyttää tulipalon? Mahtaako tulla korvauksia? Ei ole oikein, että joudut "hyysäämään" aikuista ihmistä ja vahtimaan hänen tekemisiään!

Minun "korvaani" kalskahti tuo seksin loppuminen vain miehen päätöksestä. Miten avioliitossa vain toinen voisi tuollaisen asian päättää? Olisiko alkoholi vienyt mieheltä kyvyn koko hommaan vai mikä lienee syynä?

Ehkä vielä kannattaisi jutella rauhallisesti miehen kanssa asioista. Miten hän asian ajattelee, tajuaako, miten loukkaa käytöksellään sinua ja olisiko valmis esim. muuttamaan pois yhteisestä kodistanne omaan asuntoon, jossa voisi ryypätä rauhassa sinua häiritsemättä?

Monella paikkakunnalla on niitä AA-kerhojen yhteydessä toimivia omaisryhmiä. Sieltä varmaan saisit vertaistukea ja hyviä ohjeita selviytymiseen.

Tsemppiä.

 

[Aloittajan mietteitä]

Kiitos ystävällisille ihmisille. Tiesin, että joku jaksa paneutua asiaan ja se auttaa.
Toki rakkautta on, eihän tämä muuten ole mahdollista. Se tarkoittaa, että on normaaleitakin päiviä ja kiinteä puhelinyhteys.Kummallista, että siten keskustelu sujuu jossain määrin, mutta face to face vain hiljaisuutta.Ymmärrän, ettei ihmistä voi avata.

Kiire tulee siitä, että tunnen oman mielen ensi kertaa murentuneen. Yksinolo on melkein itkeskelyä, voimat vähissä ja paino pudonnut yht äkkiä.Kai olen unohtanut syödä tai jotakin. Sairauteni vaatii joitain ratkaisuja esim. pyrkiäkö operaatioon aktiivisemmin vai ei.Ajattelen, että jos elämää on jäljellä vähän, en lähde mihinkään, mutta jos olisi varmuus useista vuosista, ehkä kykenisin panemaan pillit pussiin.

Mieheni ja sukulaisten välissä ei käsittääkseni ole mitään riitaa tai toraa, vaan on normaalia olla hyvin etäisiä ja muodollisia. Sellaisen mallinhan mies on isänä lapsilleen antanut. Asioista, varsinkaan vaikeuksista ei keskustella, vaan huolet kätketään. Hyvistä asioista voidaan ilmoitusluonteisesti antaa viestiä.Isälle siis raportoidaan kun on mukavaa sanottavaa.Kysessä on pidättyväinen, mutta hyvä ihminen.

On oltava tarkka, että ymmärtää edes joitain viestejä kun sanoja ei tule eikä ole, enkä halua olla vaatimassa tai painostamassa mitään, koska se on hyödytöntä.Pitää vain yrittää vastata omasta voinnistaan. Taustalla tietysti kova huoli miehenkin tilanteesta.Hän teki sellaista,joka tällä hetkellä tuntuu peruuttamattomalta ja sellaiselta, että sitä on vaikeata antaa anteeksi. Mistään kolmiodraamasta ei ole kysymys, eikä parisuhde sillä tavoin ole ollut vaarassa.

Suru siitä, että on pakko antautua sairauden edessä tuntuu ihan kohtuuttoman kipeältä.Siihen kai lähinnä etsin tukea ja sainkin sitä. Kiitän siitä lämpimästi.

 

[ajatuksia vain]

Ok -vastauksesi selvensi tilannetta.

Oletko ajatellut että omakin sairautesi myös ahdistaa miestäsi ja aiheuttaa epävarmuutta tulevaisuudesta? Teitä on kaksi sairasta liitossa, ehkäpä kaksi itsekästä myös..?
Kääntykää toisianne päin, älkää vastaan. Sairaana ei muutenkaan tehdä hyviä päätöksiä. Asia kerrallansa.

Toivotan paranemista ja hyvää jatkoa.

 

[Pahasta irti.]

Tunnen sinun tilannettasi sillä olen itse kokenut sen. Olen sinua nuorempi mutta henkisesti erittäin kypsä ja fiksu. Kun on rakkaus omaan kumppaniin silloin tuntuu jaksavan mitä vaan. Mitävaan. Mutta totta, vuodet kuluttavat sinua joka katsot vierestä toivottoman syvällä olevaa alkoholiongelmaa. Kun aikaa kuluu niin seksi vähenee ja loppuu..tasavertaisuus katoaa, huoli sisällä kasvaa, pelko, epävarmuus, pettymykset toinen toisensa perään ja vihdoin väsyy. Sydän alkaa suremaan. Omani on ikuisesti arpeutunut siltä ajalta..

Mutta muutokset ovat mahdollisia. Niin kävi meille, meidän suhteelle. Joten jos tunnet toivoa niin sitä varmasti kannattaa myös kuunnella ja huomioida. Tunnet miehesi parhaiten..
Mutta tärkeää on selvittää mistä syystä hän juo. Juomiselle on aina syy..jokin syvemmällä. Kun se löytyy on mahdollista siirtyä eteenpäin ja irti alkoholista hiljalleen. Miehelläsi on selvästi halua nousta sieltä ainakin jonkin verran kun on ottanut käyttöönsä antabukset ym. Niiden kanssa täytyy olla vain varovaisia. Ja toinen asia on se että antabus ei hoida pois oikeaa ongelmaa, sitä syytä miksi hän juo.Lääke ei voi olla kuin väliaikainen tuki tilanteessa mutta sen varaan ei voi luottaa noin suurta ongelmaa..lääke ei ole ikuinen vain hetkellinen alussa. Miehesi tarvitsee tukea nyt sinulta, jos suinkin pystyt. Mutta ennenkaikkea hänen on itse oltava valmis muutokseen aj paranemiseen.
Riippuvuus on asia joka uppoaa yksilössä syvälle..se jättää jälkensä häneenkin. Voi tulla aikoja jolloin himo voittaa järjen ja sortuu. Mutta ajan kanssa tilanne usein rauhoittuu ja voittajaksi on mahdollista selviytyä.

Aina kun toinen juo on vieressä oleva kumppanikin vaarassa. Joko niin että ratkeaa itse juomaan, tai niin että uhrautuu toisen eteen mihin vaan kuten sinä, kuten minäkin tein. Tällöin luopuu omasta elämästään tavallaan, ei näe kuinka kova valta ja dominoiva alkoholikumppani on monella tapaa. Se kiusaa henkisyyttä, se vie normaalin elämän pois, se vie terveen kumppanuuden ja rakkauden vääräksi, se pilaa kaiken ympärillään-alkoholi! Helposti sinä olet uhri ja olet riippuvainen tavallaan miehestäsi koska hän on hädässä ja sinä tunnet olevasi henkilö joka huoltaa häntä ja huolehtii..eihän se niin ole mutta niin siinähelposti käy. Jännintä tuossa on se että miten sinä jäät itse kiinni siihen kurjuuteen ja pikkuhiljaa et osaa kuvitella että mitään toisenlaista elämää sinulla enää onkaan. Sinun täytyy alkaa elämään omaa elämää..et ole vastuussa hänestä. Arvosta itseäsi ja pidä huolta tsestäsi. Tunnustele onko sydämesi tarpeeksi kypsä muutoksiin..joko niihin että jatkat elämää noin ja uskot miehesi nousevan joku kaunis päivä tuosta pahasta vai luotatko elämääsi niin että kokeilet omia siipiäsi ilman miestäsi. Helppoa ei ole kumpikaan ratkaisu.

Minä uskon että miehesi ei juo satuttaakseen sinua. Hän rakastaa sinua uskoisin. Syyt ovat jokin muu.

Tutkittua on sekin että ihmisessä on 3 erilaista geeniä joka voi edesauttaa alkoholiongelman syntymiseen..sitten kun henkilön tilanne on sopiva on helppo sortua siihen. Yksi syy voi olla pelkästään geeneissä, mutta ei vain ja ainoastaan..selvittäkää puhukaa avoimesti, niin paljon ja niin kauan kuin mahdollista..se on molempien parhaaksi.

Minun mieheni oli kaikenmaailman tapaturmissa ja autoilut ym sekoilut siihen. Selvisi kuin ihmeen kaupalla kuten sinunkin miehesi. Se on äärettömän raskasta elää siinä vierellä..uuvuttaa todellakin. Tiedän-muistan. Yhä tänäkin päivänä tulee mieleen kauhunhetket, tunteet, suuria tunnemylläköitä mitä mieheni alkoholitoilailut aiheuttivat. usein sanoin minä tai viina. Viina vei aina voiton. Sitten kerran ero oli niin selvänä minussa että ilmoitin jo appivanhemmille syyt ja kaikki samoin omilleni. Meni hetki ja mieheni tajusi että menettää minut oikeasti ellei radikaalimuutos tule. Ja sehän tuli ja tässä ollaan. Onnellisia. Kaikesta koetusta huolimatta.

Mieti huolella elämäsi, ellei miehesi parane hukkaat oman elämän. Siihen älä suostu. Mutt anna mahdollisuus. Ole tiukka ja määrätietoinen. Älä anna käyttää hyväksi itseäsi ja hyvyyttäsi. Avaa silmäsi ja katso tilannetta järkevästi.
Tiedän tuon mielen murtumisen..se on rikki pitkän aikaa. Kumppanin vuoksi itsetunto ja kaikki ropisee alas.Mutta muista että sinä olet vastuussa nyt itsestäsi ja omasta jaksamisestasikin. Ja jos olet vakavasti sairas sitä suuremmalla syyllä tarvitset nyt ympärillesi arvostusta ja hyvää-sinulle itsellesi. Mihin sinun voimasi kantavat, miltä sinusta itsestä nyt tuntuu?

Tässä on minun kokemukseni..ajatukseni lyhyesti..kirjoitan sinulle lisää jos haluat. Tämä on ongelma joka tekee niin paljon pahaa..minä kärsin tavallaan vieläkin..vaikka ongelma on sivuutettu.

 

[Jutun aloittaja kiitollisena]

Kiitos vastauksista. Kai juuri se, että joillakin on lopulta tapahtunut jonkinlainen "viisastuminen" on ollut toivona mielessäni kun olen näinkin kauan ja aluksi ihan rauhallisena katsellut tilannetta ja yrittänyt tukea ja auttaa, kannustaa avun piiriin.Kaksi on sairasta, niinpä. Itsekäshän ihmispolo on aina, sitä en kiistä.Saattaa sairauteni ahdistaakin, mutta alkoholismi on ollut jo kauan ennen sairauttani.

Itselläni ei ole vaarana alkaa juomaan seurana. Kokeilin sitäkin parin vuoden ajan ja sulkeehan juomalla portteja. Joksikin aikaa, mutta ei se ole minun juttu eikä auttanut, saati että olisi antanut mitään hyvää.

Uskon olevani aika salliva ihminen, en tuomitse. Joskus kyselen. yritän kannustaa ja kuunnella, mutta miten kuuntelet tyhjää.Kaikilla ihmisillä ei ole tapana jutella. Väkisin ei voi. Olisipa helppoa,jos toinen suostuisi keskustelemaan.
Kai hänellä on normaali äly silti ja varmasti tajuaa ainakin jossain määrin, että loukkaa, mutta ilmoittaa usein, ettei ota vastuuta minusta eikä aio syyllistyä, teki mitä teki. Ja hänen rahansa ovat hänen. No, rahasta tässä ei ole kysymys.

Kun asuu kerrostalossa, on esim. tulipalon vaarassa aina muitakin ihmisiä, jos toinen jättää sähkölaitteita päälle ja uuniin ruokaa kesken nukkumisen ja sellaista. Vaaranlähteitä on riittänyt.

Kukaan aloittelija ei voi tietää kuka jää koukkuun. Asiasta ehkä puhutaan kuitenkin liian vähän.

 

[Pahasta irti.]

Kyllä mahdollista on sekin että miehesi viisastuu tai sitten pahimman kautta että hänenkin terveys pettää ja luoja antaa toisen mahdollisuuden jonka voi käyttää viisaasti tai huonosti. Alkoholin terveysongelmat ovat melkoiset. Niiden vakavuutta ei useat oikeasti ymmärrä. Voi miten kova sekin tilanne on sitten kun alkoholin myötä sairastuu-vakavasti. Elämä ei ole koskaan ennallaan sen jälkeen. Se on yksi kurja asia jonka vuoksi en ymmärrä alkoholin liikakäyttöä. Ihmetyttää aikuisten ihmisten valinnat elämässä joskus aika lujaa.

Olet toiminut oikein, kannustanut, jopa antanut vaihtoehtoja avunsaannista ja ollut hänen rinnalla. Enempää ei kukaan voi tehdä, joten sinä et ole syypää hänen käytökseensä. Se sinun täytyy muistaa. Sinä et ole syypää ollenkaan. Toivon voimia sinulle elämääsi ja sitä että vihdoin asiat järjestyisivät. Pitkä prosessi mutta mahdollinen.
Alkoholiin on helppo paeta murheita tai mitä vaan. Sitähän monet tekevät, mutta pakeneminen on samalla pakenemista omasta itsestään, elämältä. Se tulee aina vastaan..ja loppujenlopuksi tekee eniten hallaa ihmiselle itselleen.Keskustelemisen vaikeus voi johtua juuri tästä-pakenemisesta, ei halua kohdata todellisia tunteitansa ja totuutta. Puhumattomuus on helppo suoja, puhuminen taas paljastaisi miehen heikkoudet ym. Miehelle on usein niin tärkeää miehekkyys ja sen säilyttäminen, ei voi osoittaa mukamas heikkoutansa.Se on niin tyhmää ajatella niin. Jokainen meistä saa olla heikko silloin kun se tilanne on.

pahinta mitä sinä voit tehdä on syyllistäminen. Se tekee miehellesi lukkoja. Ja estää halua puhua tai jopa parantua. Asioista pitäisi voida pystyä puhumaan ja ilmaisemaan kehittävästi. Huutaminen helpottaa joskus, silloin tuntuu että sydämensä kyllyydestä huutaa pakahtuneita tunteita. varsinkin silloin kun vastapuoli ei ole suostuvainen jakamaan ajatuksia millään tapaa. Toki patoutumia tulee sitten sinulle. On oikeutesikin huutaa ja osoittaa mielesi kun siltä tuntuu. Väkisin ei voi. Olisipa helppoa,jos toinen suostuisi keskustelemaan.Minä uskon että miehelläsi olisi paljonkin asiaa ja puhuttavaa..mutta kuinka saada lukot auki..
Ammattiauttajat olisivat tarpeen varmasti.
Miehesi tajuaa takuulla tilanteen ja sen mitä aiheuttaa sinulle. Hän ei halua myöntää koska tietää sen olevan liiankin totta. Hän satuttaa omaa rakastaankin. Niin kauan kuin hän ei myönnä ei voi tapahtua muutosta. Hänen on nöyrryttävä ongelman edessä ja sinun edessä. Se on pakollinen juttu. Jos kieltää ongelman ei ole halukas silloin ulospääsemään. Monesti alkoholisti ajattelee itseään, himo valtaa eikä millään tunnu olevan mitään väliä. Siksi hän uhoaa ettei mukamas välitä jne. Tietynlainen kovuus sekin , sekin on vain suojautumiskeino, voi olla tiedostamatontakin.Tuosta rahasta puhuit jotakin lyhyesti. Niin jos on saman katon alla täytyy olla yhteinen tie, yhteinen tapa elää ja olla, ja valmis rahallisestikin jakamaan asioita. Muutenhan se yhteiselo on kovin vaikeaa. Mielestäni et saa arvostusta jota kumppani tarvitsee..?Ihan siis ylipäätänsä.

Totta puhut noista tulipalovaaroista ym. Se on todella huolestuttavaa koska muita asukkaita! Huih aika pelottavaa kyllä. Tuollaisessakin vaarassa on liikaa ja raskasta elää tulevaisuutta ajatellen.Henkisesti rikkoo niin paljon. Jokin ratkaisu olisi keksittävä. Kaikkien vuoksi.Oletko koskaan soittanut mihinkään auttavaan puhelimeen , esim aluksi purkasit kaikkea siellä ja sitten eteenpäin. Jostakin löytyy apua varmasti, ainakin sinulle..vaikka ainahan toivoo että molemmat pelastuvat.Tunnen tuskaasi.

Tietoa ei ole siltikään tarpeeksi kansankeskuudessa, siis tiedon tulisi olla selvästi ja helposti saatavissa ja näkyvillä, että voitaisiin estää tai ehkäistä joitakin asioita. Se on kurja tosi asia. Siltikin vaikka tietoa on ihminen tekee tyhmyyksiä. Joten sen varaan ei voi vaan koskaan tuudittautua.Nyt täytyy mennä nukkumaan välillä. Nuku hyvin ap kaikesta huolimatta.

 

[alkoholistin vaimo]

Sinä et ole vastuussa. Vain alkoholisti itse voi päättää lopettamisesta, toki varmasti läheisten rakkaus lämmittää hänekin mieltään mutta mikään ei riitä, ei mikään riitä hänelle syyksi lopettaa. Monta vuotta mietin, että en jaksa, pitää lähteä jo lastenkin takia -hyvä mies muuttui eri ihmiseksi juodessaan. Häpeä, pelko, ystävien ja sukulaisten kaikkoaminen, aavistivat....kaikki ne tunteet ja vielä lapset siinä, yksin kaiken keskellä, en voinut puhua kenellekään. Sellaisten on niin vaikea ymmärtää tai neuvoa, jotka eivät ole itse kokeneet.
Kaikki olisi ollut muuten hyvin, mutta alkoholismi toi paljon pahaa. Kerran hän sanoi ettei tiedä itsekään miksi juo, kun on maailman paras vaimo ja perhe.
Sitten hän kuoli yllättäen sydänkohtaukseen 40-vuotiaana. Siitä on jo monta vuotta, vieläkin ne ajat välillä painaa mielessä...miksi elämän piti mennä niin, toinen lapsista oireili pahasti murrosiässä. Ja kuinka aina ajattelin, että lapseni saavat onnellisen ja turvallisen lapsuuden ja olen aina kaikkeni tahnyt heidän eteensä ja sitten isän alkoholismi pilasi paljon.
Sinä et ole vastuussa miehesi juomisesta ja sinä itse teet päätöksen lähdetkö, miehesi elämä ei sen jälkeenkään ole vastuullasi. Kaikkea ei tarvitse jaksaa, vaikka niin luulemme. Pelasta itsesi jos et jaksa! Miehesi ei juo takiasi eikä myöskään lopeta takiasi, alkoholi ottaa niin suuren vallan ihmisessä, että kun on jo alkoholisoitunut, on lopettaminen todella vaikeaa. Sinä et myöskään mahdollista miehesi juomista, ei se niin ole, teet niin tai näin hän juo kuitenkin.
En ole ennen viesteihin vastannut, mutta nyt oli pakko -tästä aiheesta voisi kirjottaa satoja sivuja. En osaa muuta kuin toivottaa sinulle voimia! Olet vastuussa omasta elämästäsi, toivottavasti parannut sairaudestasi ja saat voimia nauttia elämästä, lähteminen voi olla vaikeaa mutta lopulta helpotus ja saat aloittaa uuden elämän.

 

[Ellit 50+ palstalla viihtyjä]

"Vaikka eroaisit miehestäsi, et välttämättä lopeta huolehtimista. Voit huolehtia vuosia vielä jälkeenpäin."

"En ole ennen viesteihin vastannut, mutta nyt oli pakko -tästä aiheesta voisi kirjottaa satoja sivuja."

Oletko ap. lueskellut Ellit 50+ palstaa. Siellä on vuosien saatossa varmasti tästäkin aiheesta keskusteltu.

Erosimme 10 vuotta sitten ja lasten isä on aina mielessä. Hänelle kuuluu nykyään hyvää, mutta raitistuminen on ollut pitkä tie.

Luin äsken naisjulkusta, joka "rakastaa hyvää ruokaa ja viiniä."

Tällä viikolla radiouutisista kuulin, että alkoholi altistaa rintasyövälle.
Milloin joku nainen uskaltaa sanoa julkisuudessa: "rakastan raitista elämää ja juon mieluiten maitoa."

Al-Anon ohjelmasta olen kirjoittanut Elleissä kilometriviestejä. Jos olet aikaisemmin Elleissä piipahtanut, tuskin olet voinut sivuuttaa palstoja törmäämättä minun höpinöihin.

www.al-anon.fi sivuilla voit rekisteröityä nettifoorumille.

 

[Onko pakko olla]

Alkoholisti kerran on ikuinen alkoholisti. Se on vaan niin. Ja jos pelastuu hetkeksi-sortuu taas ennemmin tai myöhemmin. Näin se on. Valitettavasti vaikka alkoholi veisi kuolemanportille asti ja siitä selviytyy niin siltikään alkoholisti ei tajua arvostaa uutta mahdollisuuttaan vaan jatkaa taas juomistaan toipumisen jälkeen välittömästi. Uskomatonta! Riippuvuudet ovat erittäin vaikeita asioita. Niiden kanssa leikitään ja leikitään kunnes loppu tulee. Elimistö ei kestä ikuisuuksia sitä rataa. Jokainen valitsee itse oman elämänpolkunsa, jos sinä ap voit tehdä muutoksia edes omaan elämääsi niin miksi et tee..sitä en ymmärrä. Tilanne vaikuttaa toivottomalta ja jo liian pitkälle menneeltä että onni voisi saapua. Mene ja tiedä sitten mutta..