M
Mysteerio
Vieras
Huomasin että alempana oli tilannettani hieman vastaava avaus, mutta koska jokainen suhde on omanlaisensa avaan mieluummin oman ketjun.
Olen seurustellut itseani yli kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa nyt reilun kaksi kuukautta. Vaikea sanoa milloin tapailu muuttui seurusteluksi, silla se vain luontevasti liukui siihen ja olemme nahneet lahes alusta alkaen tiiviisti.
Hän sanoo että seurustelemme, ja jos _kysyn_ kertoo hän että välittää minusta, rakastaa jne. Mutta itse olen pistänyt merkille hänen käytöksensä muutoksen. Ei enää pidä kädestä kiinni kadulla (alussa nappasi käteni ja minut aina mahd lähelle itseään), hän ei enää katso minua samalla tavalla pää kallellaan syvälle silmiini, katsoo enemmän televisiota kuin minua, ei ole kimpussani kokoajan kuten alussa. Kyllä, tiedän että tämä on aivan tyypillistä alkuhuuman haihtumista, eikä sen välttämättä tarvitse tarkoittaa negatiivista kehitystä suhteessa, mutta oman kokemukseni mukaan aiemmassa suhteessani sen tilalle tuli jotenkin syvempi yhteys. Tässä minua hirvittää se, että alkuhuuman jälkeen häntä ei huvita kehittää syvempää yhteyttä minuun, koska tämä ei ole ns oikeaa rakkautta. Itse en osaa olla välinpitämättömässä suhteessa jossa vain oleskellaan yhdessa sen kummempaa toista kohtaan tuntematta!
Vertaan tilannetta aiempaan pidempään suhteeseeni, ja siinä alkuhuuma vaihtui tiiviiseen yhdessäoloon, olimme kokoajan yhdessä tekemässä asioita, juttelimme kaikesta mahdollisesta todella henkilökohtaisella tasolla jne. Muistan miten hän katsoi syvälle silmiini, oli _täysin_ läsnä minulle ihmisenä, ystävänäkin, en kaipaa tätä eksääni, mutta kaipaan sellaista yhteytta nykyiseen mieheeni. Hän ei taida olla vain sellainen ihminen joka sitä kaipaisi... Ehkä hän näyttää ja kokee tunteitaan erilailla kuin minä, mutta minulle jää usein hieman tyhjä olo hänen kanssaan, henkinen yhteys puuttuu.. Alkuhuuman tuoma intensiivisyys ja kokemani hellyys ja huomio häneltä tuntui ihanalta, ja sen vähentyessä koen menettäneeni jotakin. Se harmittaa minua, sillä muuten kyllä mielelläni olisin tämän miehen kanssa, ja näen hänessä paljon asioita joista pidän ja joita arvostan.
Olen seurustellut itseani yli kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa nyt reilun kaksi kuukautta. Vaikea sanoa milloin tapailu muuttui seurusteluksi, silla se vain luontevasti liukui siihen ja olemme nahneet lahes alusta alkaen tiiviisti.
Hän sanoo että seurustelemme, ja jos _kysyn_ kertoo hän että välittää minusta, rakastaa jne. Mutta itse olen pistänyt merkille hänen käytöksensä muutoksen. Ei enää pidä kädestä kiinni kadulla (alussa nappasi käteni ja minut aina mahd lähelle itseään), hän ei enää katso minua samalla tavalla pää kallellaan syvälle silmiini, katsoo enemmän televisiota kuin minua, ei ole kimpussani kokoajan kuten alussa. Kyllä, tiedän että tämä on aivan tyypillistä alkuhuuman haihtumista, eikä sen välttämättä tarvitse tarkoittaa negatiivista kehitystä suhteessa, mutta oman kokemukseni mukaan aiemmassa suhteessani sen tilalle tuli jotenkin syvempi yhteys. Tässä minua hirvittää se, että alkuhuuman jälkeen häntä ei huvita kehittää syvempää yhteyttä minuun, koska tämä ei ole ns oikeaa rakkautta. Itse en osaa olla välinpitämättömässä suhteessa jossa vain oleskellaan yhdessa sen kummempaa toista kohtaan tuntematta!
Vertaan tilannetta aiempaan pidempään suhteeseeni, ja siinä alkuhuuma vaihtui tiiviiseen yhdessäoloon, olimme kokoajan yhdessä tekemässä asioita, juttelimme kaikesta mahdollisesta todella henkilökohtaisella tasolla jne. Muistan miten hän katsoi syvälle silmiini, oli _täysin_ läsnä minulle ihmisenä, ystävänäkin, en kaipaa tätä eksääni, mutta kaipaan sellaista yhteytta nykyiseen mieheeni. Hän ei taida olla vain sellainen ihminen joka sitä kaipaisi... Ehkä hän näyttää ja kokee tunteitaan erilailla kuin minä, mutta minulle jää usein hieman tyhjä olo hänen kanssaan, henkinen yhteys puuttuu.. Alkuhuuman tuoma intensiivisyys ja kokemani hellyys ja huomio häneltä tuntui ihanalta, ja sen vähentyessä koen menettäneeni jotakin. Se harmittaa minua, sillä muuten kyllä mielelläni olisin tämän miehen kanssa, ja näen hänessä paljon asioita joista pidän ja joita arvostan.
