Minä en ole koskaan kerjännyt kavereilla ruokaa...kun olin pieni,en toki isompanakaan
Mutta siis meillä vanhemmat oli/äiti on vieläkin alkoholisteja ja meillä oli veljeni kanssa aina kauhea nälkä kun kotiuduimme ja usein kotona ei ollut mitään syötävää..
Kaikki ihmetteli miten minäkin söin koulussa ihan hirveesti ruokaa,niin miksiköhän.
kavereillakin usein istuin huoneessa odottamassa kun kaveri söi perheensä kanssa.Muistan että oli tosi paha mieli odottaessa,ei sen takia että nälkä oli kamala vaan sen takia ettei meillä juuri koskaan syöty perheen kesken.
Se oli mun mielestä jotain niin ihanan kuuloista...
Nyt aikuisena tuntuu että se ruoattomuus on kostautunut mulle sillä että olen tosi kova syömään,lievää ahmimishäiriötäkin on ollut.On vieläkin mielestäni ihan uskomatonta että voin ostaa kaupasta mitä ruokaa vaan kun pienenä kaikista kivoista ruoista sai vain haaveilla,tai jos niitä ostettiin , ei niitä saanut syödä kun ihan vähän.
Sama juttu sukkien kanssa,meillä pojilla on varmaan sata paria sukkia kummallakin , ihan vaan sen takia että itse kaivoin usein sukkani pyykkikorista,ja ne olivat aika usein myös risoja.
No joo meni siis aikalailla ohi aiheen ,mutta siis todellakin meillä saa kaveritkin ruokaa ja välipalaa ja vaikka mitä jos heillä on nälkä.Mulla sydäntä raastaisi ajatella että kylävieraalla on kamala nälkä.Mä repisin sen ruoan vaikka mistä jos oltais niin köyhiä ettei muka olis varaa parille lapselle välipalaa tai ruokaa antaa.
Mekin tehtiin veljeni kanssa usein "pelkkistä"eli kaurahiutaleita,vettä ja sokeria sekasin ja kurkusta alas