Johdattaako Jumala aviopuolison luokse?

[no]

Lahden ja noon haaste on siinä että ymmärtäisivät lukemansa ja muiden antamat käsitteet. Vittu mitä pöljiä!

Mistä sinä olet karannut tai lomalla?

 

[Sivupersoona]

Mikä sen estää ettei enää nykyään apinoista kehity ihmisiä?

Käsittääkeni se kehitysketju pitäisi olla kokoajan näkyvissä.

Tai sitten ihmisen ensimmäinen vaihe vaan on ollut hyvin lähellä apinan kaltainen, mutta nyky apinalajeista ei mikään.

 

[no]

Mikä sen estää ettei enää nykyään apinoista kehity ihmisiä?

Käsittääkeni se kehitysketju pitäisi olla kokoajan näkyvissä.

Tai sitten ihmisen ensimmäinen vaihe vaan on ollut hyvin lähellä apinan kaltainen, mutta nyky apinalajeista ei mikään.

Hyvä havainto. Kun niitä kalloja on kaivettu, niin pystyisikö niistä löytämään merkkejä inhimillisyydestä. Toisaalta hautaustapa, jossa on perhe haudattu yhteen hautaan kertoo jotakin inhimillisyydestä.

 

[Sivupersoona]

Minua on hämmentänyt vaimon kielteinen suhtautuminen alastomuuteen. Ainakin sellaiseen läheisempään tarkasteluun.

Usein minulle on vastattu sen johtuvan uskonnollisesta kasvatuksesta. Pitääkö tuo paikkansa?

Vieläkö nykyäänkin opetetaan vaimon verhoavan itsensä?
Onko edelleen ainoa oikea tapa, pimeässä peitonalla?

Jos nainen on luotu miehelle avuksi, ja todettu sopivaksi, niin miksi mies ei saisi katsella häntä ilman verhoutumista?

Erotiikasta puhuminen on hänelle myös kiusallista. Pitäisikö puhuminenkin lopettaa.

Onko minulla ihan mahdottomat toiveet?

 

[Ei ole.]

Vaimosi olisi vakavasti terapian tarpeessa, koska tuo on sinunkin asettamistasi luonnottomaan ja epätyydyttävään tilanteeseen. Harva uskonto oikeasti tuollaisia sanelee, mutta hän on ilmeisesti elänyt hyvin ahdasmielisessä ympäristössä. Ettekö koskaan puhu hänen lapsuusoloistaan, henkisestä ilmapiiristä ym? Kyllä tuo olisi jo perheterapian, siis ohjatun keskusteluprosessin paikka jos mikä. Jonkun ammatti-ihmisen pitäisi sanoa hänelle selkeästi, että asia on nyt ongelma, ja jonkun papin, ettei tuollainen kuulu edes uskonnon henkeen. Eli että hänellä on ihan oma trauma, jota ei voi loputtomiin jatkaa, koska siitä kärsii nyt toinen ansiottomasti. Ja sinun pitää sanoa siitä itsekin, oikeasti, usein - tai kirjoittaa kaikki mietteet ja tuntemukset kirjeenä!

 

[Mutta silti]

lämpimän rakastavassa ilmapiirissä. Hyväksyen, mutta ei hyväksyen tilanteen jatkumista ihan samana aina vaan ilman mitään kehitysprosessia, vaikka hidasta. Koska en minä ainakaan usko, että hän itsekään on valtavan onnellinen asiasta. Tajuaahan tuon, että tässä nyt joku hiertää ja hän on siihen osaltaan vahvasti vaikuttamassa, eikä ehkä tervein perustein.

 

[no]

Minulle tulee mieleen vaimon itsensä häpeäminen ja on kai mahdollista, että se on juurrutettu häneen lapsuudessa. Itsetunnon latistaminen ja alastomuuden kieltäminen on voitu laittaa kaiken edelle. Vaimosi ei ole saanut kehittyä naiseksi nauttien naisuedestaan ja arvosten kehoaan. Hänen kehonsa on hänelle väline ja ilmeisen turha sellainen. Terapiaan minäkin ohjaisin. Jospa sinuakin auttaisi suhtautua asiaan oikein, kun tiedät sen olevan ongelma ja se ei todellakaan riipu sinusta tai haluistasi tai tekemisistäsi.

Jos haluat itse auttaa häntä, niin kehu häntä hänen huomaamattaan, siis aivan vähän kerrallaan.

 

[kerettiläinen_.]

Itse Jeesus ei ole mitään sanomisiaan kirjoittanut ylös, vaan Uusi Testamentti on kirjoitettu vasta kauan aikaa hänen kuolemansa jälkeen. Ne, jotka ovat raamattua lukeneet, tietävät, että Markuksen, Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit kertovat samoista asioista, mutta painottaen joitakin asioita enemmän kuin toisia ja jätten toiset asiat kokonaan pois. Raamattu on IHMISTEN kirjoittamaa tekstiä, ei jumalan kirjoittamaa.

Minusta Raamatussa on paljon hyvää, mutta myös paljon sellaista, mikä otetaan aivan liian kirjaimellisesti. Eihän esimerkiksi Raamatussa puhuta sanaakaan papeista tai paaveista. Miksi siis esimerkiksi katolilaisuus on niin suuri uskontokunta, mutta siihen oleellisesti kuuluvat rukousnauhat, paavit, rippituolit yms. ovat sellaisia, jotka on vasta jälkikäteen tuotu uskontoon mukaan? Minusta on outoa, että esimerkiksi paavia palvotaan ("...on vain yksi jumala, älä tunnusta muita jumalia..."), mutta Raamattua puolestaan tulkitaan kirjain kirjaimelta esimerkiksi abortti- ja homoasiassa.

 

[Näin täällä taas]

Psykologian lait!

Oli ilmiö alunperin mikä tai mitä tahansa, ihminen muokkaa sen vähitellen juuri omanlaisekseen. Toisaalta, ei uskalla aina lähteä hakemaan omanlaistaan, vaan muokkaa itseään tarjotun version mukaan. Ja esim. kristinuskossahan on varmaan tuhansia eri variantteja, niitä kehittyy heti, kun paikalla on yli yksi ihmistä.

Eli: monesti ihmisellä on esim.tarve rituaaleihin, se näkyy ilmiössä kuin ilmiössä vappumarssista ikoniin tai aikuistumisriitteihin. Eri ihmistyypit tarvitsevat erilaisen version uskonnosta ja hakeutuvat sellaiseen suuntaukseen ja lahkoon. Toisaalta sellaisessa kasvaminen tekee myös ihmistä omanlaisekseen, eli se on kierre. Jyrkässä suunnassa kasvanut ei koskaan saa sitä täysin sisältään, toisaalta pelokas ihminen hakeutuukin monesti jyrkkään ja mustavalkoiseen, eli helppoon maailmankuvaan.

Ei Yläkerran Eetua ei käy syyttäminen siitä, että samaan asiaan tulee ihan eri versioita, se on inhimillistä. Eikä voi sanoa, että uskonto on sitä ja tätä, vaan että on esim. jyrkkiä versioita, olivat ne politiikassa tai uskonnossa tai missä vaan, ja sitten on niitä tasapainoisempia, suvaitsevampia ja laajakatseisempia versioita, taas missä vaan. Yritän sanoa, että ääriateisti ja ääriuskova ovat lähes samaa aatetta, esimerkiksi, ja sitten taas rauhallisesti suhtautuvat molemmissa ovat lähempänä toisiaan. Eli ei se ratkaise, mitä aatetta kannattaa, vaan miten sitä kannattaa, siinä se ero.

Olen joskus ennenkin muistellut täällä yksiä veljeksiä, joista toinen oli jyrkkä luonnonsuojelija ja ateisti, toinen taas muistaakseni helluntalainen, voimakkaasti aatettaan. Ihmiset sanoivat, että kun ovat niin erilaisia, mutta päinvastoin, minusta se aate oli siinä vain mitättömän pieni ero. Veljekset olivat ihan samanlaisia. Se on tuurista kiinni, minkä aatteen pariin nyt päätyy toimimaan luonteensa mukaan. Jos siinä olisi ollut kolmas veli, ei jyrkästi mitään, se olisi sitten ollut se eri maailmankuvan omaava.

Kauneuskäsityskin on erilainen vaikkapa slaaveilla ja jossain muualla, ja samoin uskonto on muuttunut värikkääksi ortodoksisuudeksi ja toisaalla pelkistetyksi versioksi. Koskaan ei saisi sanoa 'uskovat sitä ja tätä', koska jo pieneen otokseen mahtuu ihan eri versioita. Yksi jyrkkä värittää vaan aina aatteen ulospäin, ja koko muu lauma saa kärsiä siitä... Ja aina ihminen käyttää mitä tahansa pönkkäämään omaa näkemystään ja omia pelkojaan, oikeutti aate sen tai ei.

 

[Äskeinen tosin]

oli se kuuluisa OT ketjun alkuperäisen aiheen kannalta, eli tuumailin jatkoa edelliseen ruutuun enkä aiheeseen.

Ketjun aiheesta arvelen, että hyvinkin mahdollista, sattuuhan arjessa aina merkillisiä yhteensattumia, joiden takana voi olla joku, tai olla olematta. Mutta sen verran fiksuna ja inhimillisenä Yläkerran Eetua pidän, että eiköhän tuo johdata joskus poiskin siitä tilanteesta, kun ihmiset eivät osaa hommaa hoitaa vaan vain telovat itseään ja toisiaan. Mikä ei liene tarkoitus.

 

[Mikko Lahti]

viimes kun petyin kunnolla ajattelin, että nyt käy niin, että joko en usko enää koskaan mihinkään tai tästä se vasta alkaa kun ei ole mitään merkkejä siitä, että tärppäis muuta kuin pettymystä. Vielä ei ole oikein selvinnyt, että loppuko luottamus vai tostako se vasta alkaa kun ei voi enää tosiaankaan minkään perusteella enää ajatella muuten. Sitä tässä mietiskelen. Kummiskos olis.

Tietysti,jos makaat kaivon pohjalla,niin varmaa on ainakin se ettei alemmaksi enää pääse. Joten suunta on ylöspäin.


Mistä apu yksinäisyyteesi? Se oikeahan sinun pitäisi saada jakamaan talon ja tavarat,kehon ja tulevaisuuden. Miksipä et siis kysyisi onko mies Herraltasi, ja mitä voisit tehdä parisuhteenne hyväksi?

Jokaiselle yksinäiselle on olemassa oikea apu. Sanoohan Jumala: ”Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” Miksi ei siis Herra antaisi pyytävälle sopivaa apua luvatessaan että jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Kysymys on siitä mitä haluat tehdä ja minkä tien valita


Meidänkin päivinämme löytyy Herran antama elämänkumppani.


30.04.1998 olin Venäjällä, Olenogorskin kaupungissa, paikallisen evankeliumiseurakunnan 5-vuotisjuhlassa.

Kokouksen jälkeen iloisesti naurava, mustatukkainen nainen ja pitkä,tyylikkäästi pukeutunut mies tulivat tulkin ja minun luokse. Nainen sanoi hymyillen: ”Tässä on minun mieheni. Muistatko kun kaksi vuotta sitten rukoilit minulle aviopuolisoa? Kiitos Herralle, joka antoi. Rukoile myös poikani Valodjan puolesta, joka menee armeijaan.”

Entinen yksinhuoltajaäiti iloitsi siis Herran antamasta miehestä. Pidän Venäjä-matkoistani päiväkirjaa, siksi muistan tapauksen hyvin vieläkin.

 

[Mitä Herra tekee?]

et vastannu kysymykseeni: Entä jos on jo yhden kanssa mennyt naimisiin, niin mistä tietää onko hän Jumalan minulle tarkoittama? Voiko Jumala järjestää minulle uuden miehen, vaikka Raamatunhan mukaan "sitä ei saa erottaa, minkä Jumala on yhdistänyt" ? Ja eikös Jumala juuri yhdistänyt, kun meidät vihittiin.

Aina on tuntunut, että mies ei ole minulle oikea, mutta työtä tekemällä saan sen tunteen itselleni, että hän on oikea.

Lisään vielä viestiini. Onko mahdollista, että Jumala tekeekin tuosta mun miehestä mulle sopivan. (Tai muuttaa suunnitelmiaan mun valintojen mukaan), koska meidän lasten sydämet oikeasti särkyis, jos me erottais. Olis siis tosi väärin, jos Jumala nyt antais mulle jonkun toisen miehen, kun olen jo toisen kanssa naimisissa!

 

[been there, done that]

Aina on tuntunut, että mies ei ole minulle oikea, mutta työtä tekemällä saan sen tunteen itselleni, että hän on oikea.

Mitäpä, jos ottaisit vastuun itse itsestäsi ja päätöksistäsi? Jumalaan luottaminen on uskon asia ja monelle se sopii, mutta maallisemmatkin asiat on hyvä pitää mielessä omaa elämäänsä suunnitellessa ja päätöksiä tehdessä.

 

[Sivupersoona]

Vaimosi olisi vakavasti terapian tarpeessa, koska tuo on sinunkin asettamistasi luonnottomaan ja epätyydyttävään tilanteeseen. Harva uskonto oikeasti tuollaisia sanelee, mutta hän on ilmeisesti elänyt hyvin ahdasmielisessä ympäristössä. Ettekö koskaan puhu hänen lapsuusoloistaan, henkisestä ilmapiiristä ym? Kyllä tuo olisi jo perheterapian, siis ohjatun keskusteluprosessin paikka jos mikä. Jonkun ammatti-ihmisen pitäisi sanoa hänelle selkeästi, että asia on nyt ongelma, ja jonkun papin, ettei tuollainen kuulu edes uskonnon henkeen. Eli että hänellä on ihan oma trauma, jota ei voi loputtomiin jatkaa, koska siitä kärsii nyt toinen ansiottomasti. Ja sinun pitää sanoa siitä itsekin, oikeasti, usein - tai kirjoittaa kaikki mietteet ja tuntemukset kirjeenä!

Omalta osaltani kyllä olen sanonut hänelle varmaan tuhansia kertoja.

Siis kertonut miten haluaisin nähdä hänet myös alastomana muuallakin, kun pelkästään saunassa.
Hänen pitäisi tehdä se vapaaehtoisesti. Puolipakolla en halua sitä tehdä.

Aluksi kuvittelin hänen rohkaistuvan vähitellen.

Senjälkeen oli esteenä, jos vaikka lapset yllättää.

Nyt kun lapsetkin on maailmalla, niin siitähuolimatta hän ei voi sitä tehdä. Hän kyllä itsekin ymmärtää minun haluni nähdä, mutta silti sitä hän ei voi tehdä.

Sen verran hänen lapsuudesta olen selville saanut, että isä on ollut jonkinverran komenteleva. Ja ilmeisesti häntä ei ole riittävästi arvostettu. Ihmeen pitkään nuokin lapsuuden kokemukset vaikuttavat.

En myöskään keksi miten hänet terapiaan houkuttelisin. Suuttui varmasti ja kokisi painostuksena.
Ennemmin kärsin itse. Kai tähän on jollainlailla jo tottunut.

Helpotti sekin tieto etten ihan mahdottomia ole vaatimassa.

Varsinaisen ketjun aihetta mietin ja totean. Onkohan minulle johdatettu se oikea puoliso?
Itsestä tuntuu, että on, mutta silti jää kysymysmerkkejäkin.

 

[no]

Varsinaisen ketjun aihetta mietin ja totean. Onkohan minulle johdatettu se oikea puoliso?
Itsestä tuntuu, että on, mutta silti jää kysymysmerkkejäkin.

Minä uskoisin, että on. Vaimosi ajattelee varmasti myös niin, mutta ehkä hän olisi halunnut 999 kysymystä vähemmän Toisaalta voi olla , että olet ainoa ihminen, joka olisi tilanteeseen sopeutunut?

 

[kaikille kaikkea vai joillekin ei mitään?]

Miksi mun luo ei oo johdatettu ketään, eikä mua johdatettu kenenkään luo? Jos oon jotain suhdetta etsinyt, niin sen löytäminen on aina perustunut omaan aktiivisuuteeni ja omiin ratkaisuihini. Nyt kun en ole etsiskellyt, niin olen saanut olla totaalisen yksin. Reilu meininki?

 

[Mikko Lahti]

et vastannu kysymykseeni: Entä jos on jo yhden kanssa mennyt naimisiin, niin mistä tietää onko hän Jumalan minulle tarkoittama? Voiko Jumala järjestää minulle uuden miehen, vaikka Raamatunhan mukaan "sitä ei saa erottaa, minkä Jumala on yhdistänyt" ? Ja eikös Jumala juuri yhdistänyt, kun meidät vihittiin.

Aina on tuntunut, että mies ei ole minulle oikea, mutta työtä tekemällä saan sen tunteen itselleni, että hän on oikea.

Lisään vielä viestiini. Onko mahdollista, että Jumala tekeekin tuosta mun miehestä mulle sopivan. (Tai muuttaa suunnitelmiaan mun valintojen mukaan), koska meidän lasten sydämet oikeasti särkyis, jos me erottais. Olis siis tosi väärin, jos Jumala nyt antais mulle jonkun toisen miehen, kun olen jo toisen kanssa naimisissa!

Valkeuden Jumala ei järjestä sinulle mitään uutta miestä,vaan sinä itse järkkäät , jos tuohon ikävään ja väärään ratkaisuun päädyt.

Herra haluaa, että olet uskollinen miehellesi ,joka sinulla nyt on. Ole uskollinen,niin laupeuden Jumala on uskollinen auttaja myös parisuhdeongelmien ylitse. Herra vahvistaa liittonne niin että voit iloita hyvästä yhteiselämästänne vielä kultahääpäivänäkin.

Ja eikö Jumala tekisi sinusta lukija miehellesi sopivaa,jos Herran tahtoa etsit?Ensimmäinen asia on tietysti se että tulet elävään Jeesus-uskoon ,niin saat Herraltasi voiman rakastaa miestäsi ja vastustaa lihasi heikkouksia.

Rakastaminen on myös tahtokysymys mitä suurimmassa määrin.

Toki elävä Jumala myös kasvattaa miestäsi hyvään suuntaan jos pysyt uskollisena.

"Ole uskollinen kuolemaan asti,niin minä annan sinulle elämän kruunun",sanoo Herra.

 

[Asian lukenut minäkin]

Viimeisessä lauseessa ei kyllä alkuperäisessä yhteydessään puhuttu parisuhteesta mitään, vaan suhteesta yläkertaan.

Muutenkin olen näissä Lahden teksteissä huomannut yhtä ja toista, mitä evankelis-luterilainen kirkko ei ihan suoraan siunaisi ja kannattaisi, eikä kaikkea edes mutkan kautta. Aina kun sellainen ihminen rupeaa paasaamaan, jolla asia on lyönyt yli, on syytä epäillä myös puhujaa omista tulkinnoista.

Kirkon kanta ei kyllä ole, että liittoa kuin liittoa pitäisi jatkaa, seurauksilla millä tahansa. Höpö höpö. Rakastaminen on pitkälle myös tahtokysymys, kyllä, mutta rajansa on silläkin, ja sen tietää myös Yläkerran Eetu. Näin on ainakin minulle kirkko opettanut, ja kauan ja paljon on opettanutkin. Eiköhän Lahti jätetä tuo mustavalkoinen ylilyövä saarnaaminen ja jopa vääristely näillä palstoilla, joku ihan oikeasti vielä kuvittelee kaikkea tuota kirkon ainoiksi näkemyksiksi. Et sinä luultavasti tuolla asiaasi ainakaan edistä...

 

[Ja tällä en tarkoittanut]

että pitäisi lähteä hakemaan oikeampaa vain, kun ei edellisen kanssa ole ihan kivaa enää. Mutta se ei ole kirkonkaan kanta, että jos kyseessä on tosiaan jonkun sortin perhehelvetti, siihen pitäisi jäädä.

 

[no]

Minä en sitten ymmärrä näiden saarnamiesten tekstejä, ovat kyllä auttamattomasti ulkona tästä päivästä. Ihan kuin olisi jäänyt levy päälle. Herrako sitä tahtoi? Ja tällä on puutu sisältöön.

 

[Se ei riipu aatteesta]

vaan persoonan rakenteesta ja tilasta. Eli tällainen saarnamies olisi ihan samanlainen, olisi hän sattunut hurahtamaan mihin aatteeseen tahansa. Ja nämä nimenomaan 'hurahtavat'. Suhteellisuudentajukin annettiin kyllä ihmiselle ihmistä luotaessa, mutta kuka mitäkin hukkaa elonsa vaiheissa, ne syyt löytyvät sitten muista oppaista kun tuosta keittokirjaa isommasta. Jokainen puhuu omasta asiastaan, mutta miten ja paljonko, ei riipu siitä asiasta vaan puhujasta ja puhujan taustoista.

 

[vastauksesta.]

et vastannu kysymykseeni: Entä jos on jo yhden kanssa mennyt naimisiin, niin mistä tietää onko hän Jumalan minulle tarkoittama? Voiko Jumala järjestää minulle uuden miehen, vaikka Raamatunhan mukaan "sitä ei saa erottaa, minkä Jumala on yhdistänyt" ? Ja eikös Jumala juuri yhdistänyt, kun meidät vihittiin.

Aina on tuntunut, että mies ei ole minulle oikea, mutta työtä tekemällä saan sen tunteen itselleni, että hän on oikea.

Lisään vielä viestiini. Onko mahdollista, että Jumala tekeekin tuosta mun miehestä mulle sopivan. (Tai muuttaa suunnitelmiaan mun valintojen mukaan), koska meidän lasten sydämet oikeasti särkyis, jos me erottais. Olis siis tosi väärin, jos Jumala nyt antais mulle jonkun toisen miehen, kun olen jo toisen kanssa naimisissa!

Valkeuden Jumala ei järjestä sinulle mitään uutta miestä,vaan sinä itse järkkäät , jos tuohon ikävään ja väärään ratkaisuun päädyt.

Herra haluaa, että olet uskollinen miehellesi ,joka sinulla nyt on. Ole uskollinen,niin laupeuden Jumala on uskollinen auttaja myös parisuhdeongelmien ylitse. Herra vahvistaa liittonne niin että voit iloita hyvästä yhteiselämästänne vielä kultahääpäivänäkin.

Ja eikö Jumala tekisi sinusta lukija miehellesi sopivaa,jos Herran tahtoa etsit?Ensimmäinen asia on tietysti se että tulet elävään Jeesus-uskoon ,niin saat Herraltasi voiman rakastaa miestäsi ja vastustaa lihasi heikkouksia.

Rakastaminen on myös tahtokysymys mitä suurimmassa määrin.

Toki elävä Jumala myös kasvattaa miestäsi hyvään suuntaan jos pysyt uskollisena.

"Ole uskollinen kuolemaan asti,niin minä annan sinulle elämän kruunun",sanoo Herra.

Joo OK, kun aattelin, että tämä ei nyt alunperin vaikuttanut miltään ihannemieheltä, valheta, alkoholismia jne. Olin kyllä alunperin uskossa, sitten lupio, kun tapasin tämän miehen. Juuri siksi ajattelen, että ei voi olla Jumalan antama, kun olin luopio (tai oikeastaan koskaan en ole ollut luopio, koska aina olen uskonut Jeesukseen, mutta harrastin esiaviollista seksiä ja elin muuten synnissä).

Nyt taas tahdon elää Jumalan tahdossa ja rukoilen (Ja opetan Jeesuksesta lapsilleni). Mieheni ei tosiaankaan ole mikään uskovainen (suoraan sanottuna vastustaa), mutta Raamatun mukaan hänenkin pitäisi joskus tulla uskoon.

 

[näin]

Kirkon kanta ei kyllä ole, että liittoa kuin liittoa pitäisi jatkaa, seurauksilla millä tahansa. Höpö höpö. Rakastaminen on pitkälle myös tahtokysymys, kyllä, mutta rajansa on silläkin, ja sen tietää myös Yläkerran Eetu.

en todellakaan luule, että jossain väkivaltaisessa suhteessa pitäisi elää. Enkä suoraan usko kenenkään sanomisiin.

 

[Hoh hoijaa taas]

Älä vie lasten mielenterveyttä. Anna edes vaikka kirkon kasvattaa, niin ei tule näitä höyrypäitä... Normaaliin terveeseen ev.lut.uskoon ei kuulu edes tuollainen fraseologia tai muu merkillisyys. Eli tämä nyt on äärijotain. Tiedoksi asiaa tuntemattomille.

Jos se mies ei ole juonut vielä järjen valoaan, eiköhän se tee johtopäätöksensä asiasta. Ja joku viranomainen ehkä sitten lapsista, jos tuo alkaa lyödä yli kovin pahasti. Veikkaisin. Toivottavasti ainakin.

 

[Mikko Lahti]

et vastannu kysymykseeni: Entä jos on jo yhden kanssa mennyt naimisiin, niin mistä tietää onko hän Jumalan minulle tarkoittama? Voiko Jumala järjestää minulle uuden miehen, vaikka Raamatunhan mukaan "sitä ei saa erottaa, minkä Jumala on yhdistänyt" ? Ja eikös Jumala juuri yhdistänyt, kun meidät vihittiin.

Aina on tuntunut, että mies ei ole minulle oikea, mutta työtä tekemällä saan sen tunteen itselleni, että hän on oikea.

Lisään vielä viestiini. Onko mahdollista, että Jumala tekeekin tuosta mun miehestä mulle sopivan. (Tai muuttaa suunnitelmiaan mun valintojen mukaan), koska meidän lasten sydämet oikeasti särkyis, jos me erottais. Olis siis tosi väärin, jos Jumala nyt antais mulle jonkun toisen miehen, kun olen jo toisen kanssa naimisissa!

Valkeuden Jumala ei järjestä sinulle mitään uutta miestä,vaan sinä itse järkkäät , jos tuohon ikävään ja väärään ratkaisuun päädyt.

Herra haluaa, että olet uskollinen miehellesi ,joka sinulla nyt on. Ole uskollinen,niin laupeuden Jumala on uskollinen auttaja myös parisuhdeongelmien ylitse. Herra vahvistaa liittonne niin että voit iloita hyvästä yhteiselämästänne vielä kultahääpäivänäkin.

Ja eikö Jumala tekisi sinusta lukija miehellesi sopivaa,jos Herran tahtoa etsit?Ensimmäinen asia on tietysti se että tulet elävään Jeesus-uskoon ,niin saat Herraltasi voiman rakastaa miestäsi ja vastustaa lihasi heikkouksia.

Rakastaminen on myös tahtokysymys mitä suurimmassa määrin.

Toki elävä Jumala myös kasvattaa miestäsi hyvään suuntaan jos pysyt uskollisena.

"Ole uskollinen kuolemaan asti,niin minä annan sinulle elämän kruunun",sanoo Herra.

Joo OK, kun aattelin, että tämä ei nyt alunperin vaikuttanut miltään ihannemieheltä, valheta, alkoholismia jne. Olin kyllä alunperin uskossa, sitten lupio, kun tapasin tämän miehen. Juuri siksi ajattelen, että ei voi olla Jumalan antama, kun olin luopio (tai oikeastaan koskaan en ole ollut luopio, koska aina olen uskonut Jeesukseen, mutta harrastin esiaviollista seksiä ja elin muuten synnissä).

Nyt taas tahdon elää Jumalan tahdossa ja rukoilen (Ja opetan Jeesuksesta lapsilleni). Mieheni ei tosiaankaan ole mikään uskovainen (suoraan sanottuna vastustaa), mutta Raamatun mukaan hänenkin pitäisi joskus tulla uskoon.

Mukava kuulla jos olen voinut olla Herrassa avuksi.
Varmasti armon ja totuuden Jumala on sinun kanssasi, sillä Herran armo on ihmisymmärrystä ylempi. Hän auttaa sinua pilvisinä päivinä vaikeuksien ylitse jos haluat olla uskollinen miehellesi ja pysyä Jumalan sanan lupauksissa.

Jatka vaan rukoilemista ja opettamista-Äläkä murehdi tulevia ,sillä huominen pitää murheen itsestään. Iloitkaa aina Herrassa!Eikö Jumala voisi myös muuttaa miehesi sydäntä ja kääntää hänet kuoleman tieltä elämän tielle Jeesuksessa?.

Sinä olet vanhurskas ja taivaaseen matkalla oleva Jeesuksen seuraaja. Siksi elävä Herra sanoo sinulle:"Vanhurskaan rukous voi paljon,kun se on harras".