Jo riipii joulustressi, missä vietätte joulunne ja käytännön ongelmia

[Sonta klaus]

Meillä kolme lasta alle 5-vuotiaita, isovanhemmat ja muu suku 250 km päässä. Viime jouluna oli ensimmäinen kerta kun olimme aaton kotona, sitä ennen aina mummolassa. Mummolajouluihin kuuluu alkoholinkäyttö hiprakkaan saakka (tunnen oloni vaikeaksi kikattavassa seurueessa koska en itse käytä), mummon ja ukin riitely, aikuisten sisarusten väliset kähinät, serkkujen uhmakohtaukset ym. Viime vuonna menivät välit poikki muutamaksi viikoksi, koska olimme kuulemma niin itsekkäitä kun vietimme jouluaaton kotona. Kutsuimme ihmiset välillä meille, kukaan ei tullut, tietenkään.

Lähdimme heti joulupäivän aamuna mummolaan. Siellä järjestettiin "toinen aatto", ihan yllätyksenä meille. Laulettiin lauluja ja annettiin meidän lapsille lahjoja. Kaikki suvun lahjat olivat siis siellä eikä niitä haluttu meille antaa kotiin jaettavaksi. Me annoimme kyllä omamme hyvissä ajoin heille. Minulle valitettiin miten ei joulu tuntunut oikealta kun olimme kotonamme. Jouduin selittämään eri ihmisille syyn päätökseemme ja loppujouluni meni perseelleen, olin ahdistunut kaikesta tenttaamisesta ja valittamisesta.

Oli kivaa kotona kun ostettiin ekaa kertaa kuusi, koristeltiin, käytiin rauhassa saunassa ja kukaan ei riidellyt eikä humaltunut. Tein jouluruokaa joka oli hyvää. Joulupäivän aamuna sitten tungin ruuat pakastimeen ja salaatit unohtui jääkaappiin ja oli pilaantuneet kun tulimme takaisin. Tämäkin minua rasittaa, tehdä hyvää ruokaa ja heittää pakastimeen tai roskiin, kun kuitenkin pitää lähteä seuraavana päivänä mummolaan, jossa toki jouluruuat myös. Miksi minun pitää heittää ruuat roskiin, miksei välillä ole muiden vuoro.

En tiedä mitä tämän joulun kanssa tehdään. Lapsille on tylsää kun suurin osa lahjoista tulee suvusta ja niitä ei anneta meille aatoksi. Joulupukki tuo vain muutaman lahjan ja varsinainen vyöry odottaa mummolassa, jossa järjestetään toinen joulu. Kuulemma he myös säälivät lapsiamme kun olemme niin itsekkäitä että kiellämme lapsiltamme sukulaisten tapaamisen. En jaksa enää. Olen saanut kaiken päälle masennusdiagnoosin ja käyn terapiassa. Sitä ei suku tiedä enkä uskalla kertoa. Tämä on varmaan naurettavan kuuloista mutta kamppailen arkipäivän asioiden kanssa ja mietin jopa itsemurhaa tai muutoin itseni satuttamista jotta vältän joulun ja muut konfliktit suvun kanssa.

 

["vieras"]

Kotona vieteään joulu aina. Tapaninpäivänä käydään vanhemmillani, vaikka asuvat vain 4 kilometrin päässä.

Itse olen viettänyt lapsuuden viikonloput ja joulut hiprakassa olevien vanhempieni seurassa ja aina illat päätyi riitelyyn. Ikinä en suostuisi sellaisiin jouluihin omien lasten kanssa.

Itsekästä ei ole olla omassa kodissa, vaan itsekästä on vaatia toista tulemaan omasta kodista paikkaan, jossa ei ole hyvä olla. Sanot jo nyt vanhemmillesi, että vietätte joulun kotona ja syötte suurimman osan jouluruoista pois ja tapanin päivänä vaikka menette sitten kylään.

 

[Sonta klaus]

Kiitos vastauksesta. Kyseessä ovat miehen vanhemmat, omani ovat kuolleet muutama vuosi takaperin. Minusta tehdään kuitenkin syyllinen kaikkiin "ikäviin asioihin", ei mieheltäni kukaan tiukannut miksi olimme kotona, vaan minun kimppuuni käytiin. Kuin minä olisi paha nainen joka vie suvulta pikkupojan ja päättää asiat. Päätös kotijoulusta oli kuitenkin yhteinen.

Ajattelin myös tuota tapania, jos silloin pakataan lapset autoon ja ollaan mummolassa vaikka yksi yö. Kyllä siitäkin herneet vedetään ja pahasti. Enkä tiedä suostuuko mieheni. Hän kuitenkin viihtyy kotikotonaan, juo siellä alkoholia perheensä kanssa ja on onnellinen. Äitinsä passaa eikä tarvitse mitään tehdä. Kotona joutuu näkemään vaivaa jouluvalmisteluissa. Hän ei siis haluaisikaan olla meillä kotona vaan mielellään sinne mummolaan. Mitä väliä että minä kärsin.

 

[tiedän tunteen]

Kieltämättä aika hyvissä ajoin alat miettiä jouluasioita, mutta ymmärrän että sekin voi jo ahdistaa, jos sulla on nyt henkisesti rankkaa.
Mä päätin muutama vuosi sitten, että me vietetään joulu kotona. Siitä tuli hirveää kitinää sekä omilta vanhemmiltani että miehen puolelta, mutta tein selväksi, että joulu on mulle sitä aikaa, jollloin todella rauhoitutaan kotiin, ja meillä on nyt oma koti eikä me lähdetä sieltä yhtään mihinkään jouluna. Sanoin, että kaikki ovat meille tervetulleita joulun viettoon ja meille kyllä mahtuu, mutta kukaan ei sitten kuitenkaan jaksanut lähteä matkustamaan jouluna - miksi siis meidän pitäisi?
Tämä joulujuttu on mun mielestä jonkinlainen sukupolvenvaihdos. Vietän mielelläni joulun vaikka koko suvun kanssa, mutta haluan laittaa joulun kotona enkä laukata ympäri maata. Odotan mielenkiinnolla, ottaako kukaan kutsua vastaan tänä jouluna...
Enivei, keskity sinä nyt hoitamaan itseäsi ja yritä olla stressaamatta joulusta, siihen on kuitenkin vielä aikaa

 

[chef]

Aatto ollaan kotona. Meille saa tulla jouluksi, mutta me ei kyllä mennä minnekään.

 

[Sonta klaus]

Kiitos sinullekin. Minä mietin sellaista, että vuoroteltaisiin. Kukin vuorollaan järjestäisi aaton ja toiset matkustaa. Silloin kenenkään ei tarvitse koko ajan olla tienpäällä jouluna. Sovittaisiin että jokainen tuo jonkun ruokalajin tullessaan. Tämähän ei käy, koska eivät ne muut lähde matkustamaan. Ja miehen äiti tekee kaiken ruuan omien lastensa kanssa, ei siinä miniällä ole mitään sananvaltaa. Olen siellä kuin vierailulla, vieraiden kanssa. Ei puhettakaan että voisin osallistua johonkin. Tämäkin syö naista, koska olen hyvä laittamaan ruokaa, tein paremmat laatikot jouluna kuin anoppi. On kuitenkin kauhea loukkaus jos ehdotan että voisin tehdä jonkun ruuan ja viedä sinne, silloin anopin tekeleet ei kelpaa ja hän vetää herneet nenään. Voisin mennä sinne aatoksi jos voisin tehdä jotain, olla osa perhettä enkä mitään vieras.

 

[purjosipuli]

Mä jännitän ja stressaan ensi joulua sillä et päästäänkö kotikotiin kun kovasti haluan. Laskettu aika on joulukuun alussa, riippuu siis ihan fiiliksistä joutuuko väsäämään kotijoulun vai pääseekö reissuun.

 

[tiedän tunteen]

Kiitos sinullekin. Minä mietin sellaista, että vuoroteltaisiin. Kukin vuorollaan järjestäisi aaton ja toiset matkustaa. Silloin kenenkään ei tarvitse koko ajan olla tienpäällä jouluna. Sovittaisiin että jokainen tuo jonkun ruokalajin tullessaan. Tämähän ei käy, koska eivät ne muut lähde matkustamaan. Ja miehen äiti tekee kaiken ruuan omien lastensa kanssa, ei siinä miniällä ole mitään sananvaltaa. Olen siellä kuin vierailulla, vieraiden kanssa. Ei puhettakaan että voisin osallistua johonkin. Tämäkin syö naista, koska olen hyvä laittamaan ruokaa, tein paremmat laatikot jouluna kuin anoppi. On kuitenkin kauhea loukkaus jos ehdotan että voisin tehdä jonkun ruuan ja viedä sinne, silloin anopin tekeleet ei kelpaa ja hän vetää herneet nenään. Voisin mennä sinne aatoksi jos voisin tehdä jotain, olla osa perhettä enkä mitään vieras.

No joo, meilläkin oli joskus puhetta tuosta vuorottelusta, mutta ei siitä tullut käytännössä mitään. Juuri sen takia, että kukaan ei halua matkustaa! Molempien vanhemmat ovat kuitenkin terveitä ja suht nuoria, ja muuten kyllä matkustelevat innolla.
Ruokahomma on mulla ihan sama juttu, joulu ei ole joulu jos menen jonkun toisen valmiiseen pöytään. Olen varmaan vähän kohtuuton ja yli-itsekäs tässä asiassa, mutta kuten sanoin, joulu on mulle oikeastaan ainoa aika vuodesta, jolloin pääsen töiden puolesta oikeasti rentoutumaan. Sitä paitsi olen kaksi kertaa saanut anopin ruoista ruokamyrkytyksen, joten ei kiitos anopin joulupöperöille

 

[yxvaan.]

Mitäpä jos huomenna juttelisitte miehesi kanssa. Kertoisit miltä sinusta tuntuu ja miten kovasti ressaat asiaa. Jospa pääsisitte yhteisymmärykseen.

Unohtaka ensimmäisenä suku. Teette niinkuin teidän omalle perheelle tuntuu parhaalta.

Minä en ainakaan suostuisi pilaamaan jouluani ja lasteni joulua näin. Mie rakastan joulua. Olemme onnekseni saaneet mieheni kanssa sovittua että joulut ollaan kotona. Meillä neljä lasta ja suku asuu kaukana. Ja vaikka he ihania ovatkin olisi kauhea työ lähteä raahaamaan perhettä, lahjoja, tavaroita, lemmikkejä. Eikä meidän majoittaminen ja ruokkiminenkaan ole mikään pikkujuttu. Ja lisäksi kun molempien suku asuu erisuunnassa, se jatkuva huono omatunto...


Eli me käymme sukuloimassa ennen joulua. Joulunvietämme rauhassa kotona ja olemme just niinkuin itse haluamme. Meillä ukko ei niin välitä joulusta. Mutta antaa minun hössätä, ja miehän hössään. Eli koti on koristeltu ja ruokaa riittää.
Vieraat ovat erittäin tervetulleita. Mutta me pysytään kotona.



Ja lahjoista, jos eivät voi antaa niitä aatoksi niin eiköhän se ole heidän omaa pikkumaisuuttaan. Hankitte itse ne tärkeimmät toiveet ja sillä hyvä. Eivät lapset tartte mitään valtavaa lahjavuorta joista suurinosa krääsää.
Jos rahasta tiukkaa alette ostelemaan lahjoja jo nyt, hyvät alennuksetkin menossa.


Nauti joulusta, älä sairastutua itseäsi ressaamalla suvun takia. Toivottavasti miehellesikin on terveytesi ja hyvinvointisi sukua tärkeämpää.





Ja vielä tuo alkoholi. Miten mie en sitä heti hokannut. Ei pitäisi kuulua lastenjouluun Lasillinen, pari on ihan ok. Mutta jos sitä juodaan liikaa. En veisi lapsiani sellaineen paikkaan.

 

[Sonta klaus]

Ihanaa, lisää vastauksia. Juttelen mieheni kanssa, mutta hän on vähän sellainen, ettei halua riitoja eikä halua pahoittaa sukulaisten mieltä, niin vaatii että minun on joustettava. On siis parempi että vain minulle tulee paha mieli kuin että koko suvulle tulee paha mieli. Yksi loukkaantuu vs. 10 loukkaantuu. Olemme myös tähän asti kiltisti matkustaneet ja tehneet kuten muut ovat halunneet, siitä roolista on aika vaikea päästä irti.

 

[yxvaan]

teillä on hyvä alku viimevuodelta. Nyt vain jatkatte samaa linjaa.

Käyttö ennen joulua kylässä ja sanotte että nähdään sitten ensivuonna. Näin mekin tehdään

Hankalaahan tuo on os mies tahtoisi mennä ja joku sopuratkaisu olisi läydettävä. keskustelua keskustelua.


Mutta nyt hyvää yötä.

 

["Kantarelli"]

Onko nyt niin että tuosta mummolajoulusta teidän perheessä kärsii vain sinä - miehesi nauttii, entä lapset?

 

[Sonta klaus]

Lapset tykkäävät olla sekä kotona että mummolassa. Heille on varmastikin aika sama. Olenkin teeskennyt iloista lasten takia, etteivät he aisti mun ahdistusta joulumatkustelusta. Väkisin vaan suu hymyyn vaikka vituttaa. Lapset ovat sietäneet matkustelun ihan hyvin. Mies ja lapset tietysti saavat myös olla rauhassa, minähän se joudun pakkaamaan ja huolehtimaan asiat jotta pääsemme lähtemään. Olen muutenkin sellainen että sopeudun ja mukaudun muiden halujen mukaan ja omat haluni ovat listalla viimeisenä.

 

[Sonta klaus]

Sellainenkin vaihtoehto on heitetty ilmaan että minä jään kotiin yksin ja mies lähtee lasten kanssa jouluksi vanhemmilleen. Silloin voidaan ajatella että kaikki saavat mitä haluavat, lapset viihtyvät molemmissa paikoissa. Isovanhemmat ja suku nauttivat lapsistani, lahjovat heidät ja mies saa olla passattavana. Mun ei tarvitse lähteä mihinkään ja voin yksin tehdä täällä joulun miten haluan. Sitten on sama vaikka kävellä rekan alle, lapsilla on perhe siellä isovanhemmilla, ei mulla ole mitään virkaa.

 

[mites olis]

aatto (ja ehkä joulupäiväkin) kotona omana perheenä, lapset ja mies joulu/tapaninpäivänä mummolaan ja sinä jäät kotiin.

 

[Sonta klaus]

Ehkä tuollainen toteutuukin että mies lähtee lasten kanssa joulupäivänä tai tapanina mummolaan. Minä sitten jään yksin. Mitä väliä sillä on että olen niiden äiti ja haluaisin viettää kotona lasteni kanssa joulun. Toki on tärkeämpää että mummo saa viettää lasten kanssa aikaa, kuin että oma äiti. Varmaan se olisi reilua sitten kaikkia kohtaan mutta en voi mitään epäreiluuden tunteelle. Minkä helvetin takia he eivät voi nostaa persettään ja matkustaa meille, meillä on vierashuone. Jättäisivät omat jouluruokansa happanemaan kotiinsa. He eivät ole kertaakaan tulleet jouluna meille, ei kertaakaan. Kun joulun tykkäävät viettää omassa kodissaan. Minulla ei sellaista oikeutta ole, tai ainakin multa viedään lapset.

 

["Äiti myös"]

Miehesi "napanuora" ei ole katkennut vielä äidistään. Ensin on paheksuntaa, mutta kyllä ne ennen pitkään tottuvat ajatukseen, että "virtasten" perheellä on tapana viettää joulu omassa kotona. He tulevat jolun jälkeen tapaamaan. Mikäl tulee kysyttävää voi heittää vastaysymyksen miksei kotona. Tai yksinkeetaisesti: se oli meidän yhteispäätös. Ja jos viitsii suoraan sanoa, haluamme lapsille päihteettömän joulun.

Jaksamista! Kyllä se ajan kanssa paranee, kun ette väitä sukulaisten tunteista vaan teette niin kuin teidän perheelle on paras.

 

["vieras"]

Sellainenkin vaihtoehto on heitetty ilmaan että minä jään kotiin yksin ja mies lähtee lasten kanssa jouluksi vanhemmilleen. Silloin voidaan ajatella että kaikki saavat mitä haluavat, lapset viihtyvät molemmissa paikoissa. Isovanhemmat ja suku nauttivat lapsistani, lahjovat heidät ja mies saa olla passattavana. Mun ei tarvitse lähteä mihinkään ja voin yksin tehdä täällä joulun miten haluan. Sitten on sama vaikka kävellä rekan alle, lapsilla on perhe siellä isovanhemmilla, ei mulla ole mitään virkaa.

Kuka huolehtii lapsista, jos kaikki juo? Jos alkoholin seurauksena tulee riitelyä ja kähinää niin ei todellakaan ole lasten paikka ja miehen matkaan ei lapsia voi laittaa.

Mitä jos näytät tämän ketjun miehellesi?

 

[Eipä uskoisi]

Minun neuvoni sinulle on näin jo viisikymppisen ihmisen kokemuksella,että puhu asiasta anoppisi kanssa. Kerro ihan rehellisesti mutta ystävällisesti, että haluaisit viettää joulun kotona lasten ja miehesi kanssa nyt,kun lapsetkin jo alkavat osallistua joulun valmisteluun. Kerro,että juuri kotona se joulun valmistelukin on tärkeää. Huolehdi siitä,että anoppisi ymmärtää,ettei hän varmaankaan tarkoita mitään pahaa vaan päinvastoin siinä että kokoontuisitte jouluksi sinne ja sano että onhan se teille helpompaa tietyllä tavalla. Mutta selitä, että sinusta olisi vaan mukava (ei mukavampi) viettää joulua kotona. Ja että tuliisitte vaikka uudeksi vuodeksi mummolaan. Koska joka tapauksessa uskon, että anoppisi uskoo tekevänsä hyvin teidät kutsuessaan. Lisäksi voisit varovasti sanoa,että sinusta tuntuu hiukan oudolta että jouluna juodaan alkoholia hiprakkaan asti, ja varsinkin lasten läsnäollessa. Siis kun puhut näin ja ystävällisesti ,niin uskon todella että anoppisi ymmärtää sinua. Valitse sopiva tilaisuus,kun olette kahdestaan.
Toisaalta jos olet rehellinen ,niin minusta tuntuu että jos oma äitisi ja isäsi olisivat elossa,sinä saattaisit halutakin mennä jouluksi "kotiin".
Miehellesi puhuminen tuskin kannattaa, koska muista että hän menee kotiin.
Toisekseen oman kokemusteni perusteella voin sanoa,että lapsillesi teet palveluksen olemalla sukulaisissa heidän kanssaan mahdollisimman paljon. Asuin itse ulkomailla, eikä rahaa ollut tulla jouluksi kotiin ja miehenkin perhe asui kamalan kaukana, niin meistä tuli vähän eristäytynyt ydinperhe ja nyt aikuisina lapsilla ei ole juuri yhteyttä sukulaisiin.
Ja JOS sinusta tuntuu,ettet voi yksinkertaisesti kieltäytyä ,niin yritä rentoutua ja sano anopillesi,että minäkin haluan osallistua johonkin. Tapa,jolla asiasi ilmaiset, on äärimmäisen tärkeä,ettei miehesi äiti pahoita mieltään. Jos sinulla on poikia, tulet kokemaan samoja asioita kuin anoppisi. Ja ehkäpä pahoitat mielesi,jos miniäsi ei tulekkaan poikasi lasten kanssa jouluksi. Vuodet kuluvat nopeasti. Mutta älä tuomitse appivanhempiasi, he eivät tarkoita sinulle pahaa, se on varmaa. Toivottavasti oma poikasi on aikuisena yhtä hellä sinua kohtaan kuin miehesi äitiään kohtaan.

 

[Sonta klaus]

Kiitos mielipiteestäsi "Eipä uskoisi". On hyvä saada myös varttuneemman ihmisen kommentti asiaan. Anoppini pelkää hylkäämistä, ettemme tule jouluna, tarkoittaa ettemme tule sen jälkeenkään. Olen yrittänyt selittää että heidän on terveinä ihmisinä helpompi liikkua meille päin kuin meidän sinne kolmen pienen lapsen kanssa, samoin eläimille on etsittävä hoitaja joka kerta. Me käymme siellä vähintään kerran kuussa koska haluamme tietysti tukea lasten yhteyttä sukuun. He käyvät meillä kolmisen kertaa vuodessa ja ovat vain hyvin lyhyen aikaa, kahvit ja ruokailu, sitten kotiin. Suhteen ylläpito tuntuu langenneen meidän kontollemme, ja etenkin minun, koska teen valmistelut ja pakkaamiset. Mies on hoitanut pakkaamisen pari kertaa jolloin lapsilta puuttuivat kokonaan mm. ulkovaatteet, sukat ja alushousut, vauvalta myös vaatteita. Hänelle ei voi oikein sälyttää vastuuta, joten se olen minä joka hoitaa "likaisen työn".

Appivanhemmat eivät varmastikaan tahdo pahaa. He haluavat että asiat tehdään heidän tavallaan, se on ainoa oikea tapa. Olen ottanut puheeksi alkoholinkäytön johon tuli täystyrmäys appivanhemmilta ja miehen sisaruksilta. Minua pidetään nipottajana, koska lasten mielestä on vain hauskaa kun vanhemmat ovat hiukan tuiterissa ja hauskoja. Minusta se ei ole yhtään hauskaa ja aikuiset rupeavat tunteilemaan hiprakassa. Se on vastenmielistä. Selvinpäin tunteita ei näytetä.

Tunnen että minua syrjäytetään. Kelpaan suvulle lähinnä lapsentekokoneeksi, en muuhun. He ottavat mielellään äidin roolin silloinkin kun olen paikalla ja heille olisi unelmien täyttymys jos vain mieheni menee sinne jouluna lastemme kanssa. Saavat leikkiä perhettä ilman että minä pilaan tunnelman. Anoppi jopa puhuu itsestään äitinä lapsillemme jos en ole paikalla eikä korjaa sitä, ja miehestään puhuu vauvana.

 

[Sonta klaus]

Eikä tähän riitelyyn ole olemassa sopuratkaisua. Jompi kumpi voittaa ja toinen häviää. Painostetaan, taivutellaan, huudetaan, uhkaillaan. Olen ongelma silloin kun en taivu heidän haluihinsa. En voi kuitenkaan loputtomasti taipua koska se vaikuttaa omaan mielenterveyteeni, kuten sanottua, sairastuin masennukseen jokin aika sitten ja tarvitsen terapiaa. Mulla on erittäin heikko itsetunto ja olen ollut helppo hyväksikäyttää. Olen jopa osallistunut itse itseni haukkumiseen ja väheksymiseen. Ihmiset suuttuvat kun yhtäkkiä pidänkin puoleni, olen hankala.

Mielestäni ei ole liikaa vaadittu että saisin viettää joulun kotona lasteni kanssa. Toisaalta... Entä jos mieheni menisi yksin mummolaan äitinsä hoiviin, sekin voisi toimia. En tiedä ketään muuta monilapsista perhettä joka jouluisin ajaa samanlaista rallia kuin me. Ei sellaiseen kukaan normaali suostu. Ei suostu sukulaisetkaan. Kun pitäisi tulla meille, on matka paljon pidempi kuin meiltä sinne.

 

[M32]

Me käymme siellä vähintään kerran kuussa koska haluamme tietysti tukea lasten yhteyttä sukuun. He käyvät meillä kolmisen kertaa vuodessa ja ovat vain hyvin lyhyen aikaa, kahvit ja ruokailu, sitten kotiin. Suhteen ylläpito tuntuu langenneen meidän kontollemme, ja etenkin minun, koska teen valmistelut ja pakkaamiset. Mies on hoitanut pakkaamisen pari kertaa jolloin lapsilta puuttuivat kokonaan mm. ulkovaatteet, sukat ja alushousut, vauvalta myös vaatteita. Hänelle ei voi oikein sälyttää vastuuta, joten se olen minä joka hoitaa "likaisen työn".

En voi olla hämmästelemättä puolisonvalintaasi. Miehesi on ilmeisesti avuton tunari, joka ei kykene pakkaamaan edes matkalaukkua. Sinulla on tasaveroisen kumppanin ja vastuun jakajan sijaan yksi ylimääräinen huollettava. Miehesi ei myöskään osaa asettaa sukulaisilleen rajoja. Miehen tehtävä on valvoa oman perheensä etua eikä pyrkiä miellyttämään omaa äitiään. Kummatkin näistä piirteistä olisivat minulle kynnyskysymyksiä, ja olen todella yllättynyt, että ne eivät olleet sinulle ongelma.

Yksinkertaisin keskipitkän aikavälin ratkaisu olisi viettää joulua vuoroin anoppilassa, vuoroin kotona. Mies vastaa matkoista anoppilaan, sinä organisoit kotijoulut. Reilua ja tasapuolista ja aivan tavallinen järjestely lukemattomissa suvuissa. Kutsu appivanhempasi, jos haluat, ja anna heidän vastata kutsuun, miten haluavat. Et ole vastuussa muiden päätöksistä etkä varsinkaan sellaisesta sukulaissuhteesta, josta itse et saa mitään.

 

["Miiru"]

Mulle tulee ekaa kertaa helppo joulu, ei tartte kotona tehdä mitään, koska mennään koko viikoksi veljen luo Osloon.

 

["tiukunen"]

Normaaliahan se on että sukulaisilla käydään joko ennen tai jälkeen joulun ja aatto ollaan perheen kesken ihan rauhassa..
Lapselliseltapa kuulostaa sukulaiset jotka rupeavat syylistämään teitä siitä että miten te tahdotte viettää joulunne.. Sun miehen pitäisi ehdottomasti nyt tukea sua jos et halua sielä sukulaisilla joulua olla..
Puhut miehesi kanssa että Sen pitää ottaa ohjat käsiin (vaikka jos nyt niin ei tule kelleen yllätyksenä) ja soittaa sukulaisilleen että tulette ennen joulua käymään ja otatte lahjat mukaan että on sitten lapsilla aattona availtavaa

Toivottavasti saat mielen paremmaksi! oon itse myös sairastanut vaikea-asteisen masennuksen muutamaan kertaan niin tiedän että helppoa se ei ole.. tsemppiä!

 

[Sonta klaus]

Kiitos taas viesteistä. Kutsutaan suku kylään jouluna mutta eivät tosiaan tule, koska haluavat viettää sen omassa kodissaan, haluavat laittaa jouluruuat ja valmistella rauhassa, ei ole haluja lähteä pois kotoa. Matka on pitkä ja inhottavaa autoilla talvikelillä ja helposti joutuu ajamaan myös pimeässä. Nämä on ne syyt heidän suustaan kuultuna. Eli vuorojoulut menee käytännössä niin, että käydään siellä mutta meille ei kukaan tule. Tai ehkä kutsumme heidät 12 jouluna meille, saman verran kuin me olemme siellä olleet. Aloitetaan sitten tasapuolinen vierailu.