S
Sonta klaus
Vieras
Meillä kolme lasta alle 5-vuotiaita, isovanhemmat ja muu suku 250 km päässä. Viime jouluna oli ensimmäinen kerta kun olimme aaton kotona, sitä ennen aina mummolassa. Mummolajouluihin kuuluu alkoholinkäyttö hiprakkaan saakka (tunnen oloni vaikeaksi kikattavassa seurueessa koska en itse käytä), mummon ja ukin riitely, aikuisten sisarusten väliset kähinät, serkkujen uhmakohtaukset ym. Viime vuonna menivät välit poikki muutamaksi viikoksi, koska olimme kuulemma niin itsekkäitä kun vietimme jouluaaton kotona. Kutsuimme ihmiset välillä meille, kukaan ei tullut, tietenkään.
Lähdimme heti joulupäivän aamuna mummolaan. Siellä järjestettiin "toinen aatto", ihan yllätyksenä meille. Laulettiin lauluja ja annettiin meidän lapsille lahjoja. Kaikki suvun lahjat olivat siis siellä eikä niitä haluttu meille antaa kotiin jaettavaksi. Me annoimme kyllä omamme hyvissä ajoin heille. Minulle valitettiin miten ei joulu tuntunut oikealta kun olimme kotonamme. Jouduin selittämään eri ihmisille syyn päätökseemme ja loppujouluni meni perseelleen, olin ahdistunut kaikesta tenttaamisesta ja valittamisesta.
Oli kivaa kotona kun ostettiin ekaa kertaa kuusi, koristeltiin, käytiin rauhassa saunassa ja kukaan ei riidellyt eikä humaltunut. Tein jouluruokaa joka oli hyvää. Joulupäivän aamuna sitten tungin ruuat pakastimeen ja salaatit unohtui jääkaappiin ja oli pilaantuneet kun tulimme takaisin. Tämäkin minua rasittaa, tehdä hyvää ruokaa ja heittää pakastimeen tai roskiin, kun kuitenkin pitää lähteä seuraavana päivänä mummolaan, jossa toki jouluruuat myös. Miksi minun pitää heittää ruuat roskiin, miksei välillä ole muiden vuoro.
En tiedä mitä tämän joulun kanssa tehdään. Lapsille on tylsää kun suurin osa lahjoista tulee suvusta ja niitä ei anneta meille aatoksi. Joulupukki tuo vain muutaman lahjan ja varsinainen vyöry odottaa mummolassa, jossa järjestetään toinen joulu. Kuulemma he myös säälivät lapsiamme kun olemme niin itsekkäitä että kiellämme lapsiltamme sukulaisten tapaamisen. En jaksa enää. Olen saanut kaiken päälle masennusdiagnoosin ja käyn terapiassa. Sitä ei suku tiedä enkä uskalla kertoa. Tämä on varmaan naurettavan kuuloista mutta kamppailen arkipäivän asioiden kanssa ja mietin jopa itsemurhaa tai muutoin itseni satuttamista jotta vältän joulun ja muut konfliktit suvun kanssa.
Lähdimme heti joulupäivän aamuna mummolaan. Siellä järjestettiin "toinen aatto", ihan yllätyksenä meille. Laulettiin lauluja ja annettiin meidän lapsille lahjoja. Kaikki suvun lahjat olivat siis siellä eikä niitä haluttu meille antaa kotiin jaettavaksi. Me annoimme kyllä omamme hyvissä ajoin heille. Minulle valitettiin miten ei joulu tuntunut oikealta kun olimme kotonamme. Jouduin selittämään eri ihmisille syyn päätökseemme ja loppujouluni meni perseelleen, olin ahdistunut kaikesta tenttaamisesta ja valittamisesta.
Oli kivaa kotona kun ostettiin ekaa kertaa kuusi, koristeltiin, käytiin rauhassa saunassa ja kukaan ei riidellyt eikä humaltunut. Tein jouluruokaa joka oli hyvää. Joulupäivän aamuna sitten tungin ruuat pakastimeen ja salaatit unohtui jääkaappiin ja oli pilaantuneet kun tulimme takaisin. Tämäkin minua rasittaa, tehdä hyvää ruokaa ja heittää pakastimeen tai roskiin, kun kuitenkin pitää lähteä seuraavana päivänä mummolaan, jossa toki jouluruuat myös. Miksi minun pitää heittää ruuat roskiin, miksei välillä ole muiden vuoro.
En tiedä mitä tämän joulun kanssa tehdään. Lapsille on tylsää kun suurin osa lahjoista tulee suvusta ja niitä ei anneta meille aatoksi. Joulupukki tuo vain muutaman lahjan ja varsinainen vyöry odottaa mummolassa, jossa järjestetään toinen joulu. Kuulemma he myös säälivät lapsiamme kun olemme niin itsekkäitä että kiellämme lapsiltamme sukulaisten tapaamisen. En jaksa enää. Olen saanut kaiken päälle masennusdiagnoosin ja käyn terapiassa. Sitä ei suku tiedä enkä uskalla kertoa. Tämä on varmaan naurettavan kuuloista mutta kamppailen arkipäivän asioiden kanssa ja mietin jopa itsemurhaa tai muutoin itseni satuttamista jotta vältän joulun ja muut konfliktit suvun kanssa.