++ Jatkolento Kolmossaarelta Plussamaahan ++
- Viestiketjun aloittaja Jouskis
- Ensimmäinen viesti
Täällä on vain kotirouvailtu koko päivä. Kävelyllä sentään kävin ikkunoiden pesun ja muun siivouksen välissä. Iso kasa miehen paitoja odottaa silittämistä. Viime kuut raukka on silittänyt itse paitansa, kun meillä on sellainen herrasmiessopimus, että ennen tenttejä en silitä ja kotikin hoidetaan puoliksi.
Niin siis en ole mikään kotiorja, mies osaa kyllä siivota ja ruoan laittokin on fifty-sixty (matti on paras ja elämä on laiffii
) mutta kun oma työni on varsin osa-aikaista, ja mies raukka maksaa suurimman osan laskuista ja lainoista, niin vähintä mitä voin tehdä, on edes hoitaa kotia... :saint:
Niin siis en ole mikään kotiorja, mies osaa kyllä siivota ja ruoan laittokin on fifty-sixty (matti on paras ja elämä on laiffii
) mutta kun oma työni on varsin osa-aikaista, ja mies raukka maksaa suurimman osan laskuista ja lainoista, niin vähintä mitä voin tehdä, on edes hoitaa kotia... :saint: Pitää lisäämäni: jos olisi lapsia, olisin kotona paljon paremmalla omalla tunnolla, mutta ilman lapsia tosiaan tulee tunne, että "pitää tehdä jotain", vaikka kyllä mä nyt sentään ansaitsen omallakin työlläni... Oon vain tehnyt töitä 17-vuotiaasta saakka, niin että nyt, kun työskentelen kotona tietskan kanssa ja päätän itse omat työaikani, tuntuu siltä, että vain laiskottelen, vaikka eihän se niin ole. Mutta kun ollut fyysisesti rankoissa työpaikoissa (siivouksesta kaupan kassan kautta muihin palveluammatteihin), niin tämmöinen istuminen koneen ääressä tuntuu vieläkin luksukselta Kauhia, kun pitää selitellä
Kauhia, kun pitää selitellä Elikkä tiputtiin korkeelta ja kovaa vaikka olikin vahva tunne siitä että nyt. Kyllä ihmis mieli on tyhmä ja idiootti kun kuvittelee kaikenlaista. Eilen aamulla alkoi taas tuhruttelu, ja kp 22 niinkuin viimeksi, Joten uskon että oma kiertoni aloitetaan laskemaan jo tästä eli nyt kp2. Olen itkenyt ja itkenyt, miksi vaikka kaikki on hyvin, minulla on jo kaksi ihanaa tevettä lasta ja mies ja yritystä vasta vähän aikaa. Tulee häpeä olo näistä omista tunteista, kun toisilla voi olla vielä huonomminkin asiat ja yritystä paljon pidempään, Anteeksi näistä itsekkäistä ajatuksista, todella hävettää. Mutta jokainen kokee yksilöllisesti asiat, valitettavasti. Nyt menin tilamaan ovulaatio testejä, ja nyt kaduttaa, en haluaisi tehdä lasta tekemällä taidan jättää testit käyttämättä. Toisaalta olisi kiva tietää värähtääkö testi suuntaan tai toiseen, vai meneekö viimeinenkin toivon ripe.
No kyllä se elämä taas nostaa päästään, nyt vaan käytiin alhaalla. Jätän nyt rakkaat sisaret hetkeksi tämän palstailun ja keskityn olenaiseen. (minulla taittaa olla riippuvuus tähän ) Viimeksi ei onnistunut, mutta nyt onnistuu :headwall: Syy miksi jätän palstailun on se että ajattelen aina vaan vauvoja ja mitä sitten ja mitä sitten, minun pitää elää tässä ja nyt, muuten elämä valuu hukkaan vaan haikailemalla.. Mietitään sitten kun on plussa testissä.
Teille kaikille toivon kovia plussa puhureita ja anteeksi valitukseni, oli vaan pakko purkaa jonnekin, vaikka mieskin kyllä kuuntelee.
OLETTE MAAILMAN PARHAIN IHANIN JA RAKKAIN PORUKKA, KIITOS ETTÄ JAKSATTE KUUNNELLA :heart: :heart:
No kyllä se elämä taas nostaa päästään, nyt vaan käytiin alhaalla. Jätän nyt rakkaat sisaret hetkeksi tämän palstailun ja keskityn olenaiseen. (minulla taittaa olla riippuvuus tähän
) Viimeksi ei onnistunut, mutta nyt onnistuu :headwall: Syy miksi jätän palstailun on se että ajattelen aina vaan vauvoja ja mitä sitten ja mitä sitten, minun pitää elää tässä ja nyt, muuten elämä valuu hukkaan vaan haikailemalla.. Mietitään sitten kun on plussa testissä.Teille kaikille toivon kovia plussa puhureita ja anteeksi valitukseni, oli vaan pakko purkaa jonnekin, vaikka mieskin kyllä kuuntelee.
OLETTE MAAILMAN PARHAIN IHANIN JA RAKKAIN PORUKKA, KIITOS ETTÄ JAKSATTE KUUNNELLA :heart: :heart:
Voi meitin maaruskaa :hug: Teet just niin kuin parhaalta tuntuu :heart:
Itsestäni sen verran, että suhteessa on nyt kriisinpoikanen, joten tämä kierto nyt ainakin menee puihin. Miehen mielestä ongelma on suurempi jopa niin suuri, ettei asialle ehkä ole mitään tehtävissä :'( Tuli aika yllätäen, vaikka olen itsekin ajatellut, ettei taas kovin ruusuista ole ollut, mutten sitä ole näin vakavasti ajatellut. :snotty: Olo on aika paska! En tajua miten tässä nyt näin kävi :'( En pysty asiasta oikein kenellekään ystävälle tai äidille puhua tai en haluakkaan vielä tässä vaiheessa, vaikka toisaalta haluaisin jollekin avautua... noh tänne nyt tuli niin tehtyä, mut ei tämäkään kauheasti auta :ashamed:
Joten voi olla, että minäkin vetäydyn täältä tässä vaiheessa, joten ottaako lentoemo tai joku muu kapteenin paikan?
Olette kyllä ihana porukka, toivottavasti voin tulla pian takaisin tänne hyvillä mielin ja tämä kriisi saadaan selätettyä :heart:
Itsestäni sen verran, että suhteessa on nyt kriisinpoikanen, joten tämä kierto nyt ainakin menee puihin. Miehen mielestä ongelma on suurempi jopa niin suuri, ettei asialle ehkä ole mitään tehtävissä :'( Tuli aika yllätäen, vaikka olen itsekin ajatellut, ettei taas kovin ruusuista ole ollut, mutten sitä ole näin vakavasti ajatellut. :snotty: Olo on aika paska! En tajua miten tässä nyt näin kävi :'( En pysty asiasta oikein kenellekään ystävälle tai äidille puhua tai en haluakkaan vielä tässä vaiheessa, vaikka toisaalta haluaisin jollekin avautua... noh tänne nyt tuli niin tehtyä, mut ei tämäkään kauheasti auta :ashamed:
Joten voi olla, että minäkin vetäydyn täältä tässä vaiheessa, joten ottaako lentoemo tai joku muu kapteenin paikan?
Olette kyllä ihana porukka, toivottavasti voin tulla pian takaisin tänne hyvillä mielin ja tämä kriisi saadaan selätettyä :heart:
Pakko kommentoida vielä kerran, todella iso halaus :hug:
Siis suhteeseen tulee kriisejä sehän on selvä, mutta ne kriisit kasvattaa, toivottavasti miehesi tajuaa että aina kannattaa yrittää. Kun Kriiseistä selviää ne kasvattaa molempia valtavasti ja enään ei kovin pienet tuulet kaada. Ei sellaista parisuhdetta ole missä ei ole Kriisejä. Tai jos on niin niissä suhteissä ei ole tunteita mukana, uskallan melkeen väittää. Aina silloin kun tulee yhteen törmäyksiä on se merkki välittämisestä. Toivon todella JOutskari että teillä kaikki selvii parhain päin. Muistakaa puhua puhua ja puhua. Tai kirjoittaminen on myöskin hyvä vaihtoehto. Tiedän mistä puhun sillä tähän 14 vuoteen on mahtanut jos jonkin näköistä, ja aina ollaan kaikesta selvitty puhumalla tai kirjoittamalla. Tunteet ovat vain vahvistuneet näiden törmäysten myötä. KOskaan ei olla vielä laitettu kimpsuja ja kampsuja erilleen. Olet joutskari ajatuksissani, tämä on hyvä paikka purkaa asioista.
Netti ystäväsi Maaruska :heart:
Siis suhteeseen tulee kriisejä sehän on selvä, mutta ne kriisit kasvattaa, toivottavasti miehesi tajuaa että aina kannattaa yrittää. Kun Kriiseistä selviää ne kasvattaa molempia valtavasti ja enään ei kovin pienet tuulet kaada. Ei sellaista parisuhdetta ole missä ei ole Kriisejä. Tai jos on niin niissä suhteissä ei ole tunteita mukana, uskallan melkeen väittää. Aina silloin kun tulee yhteen törmäyksiä on se merkki välittämisestä. Toivon todella JOutskari että teillä kaikki selvii parhain päin. Muistakaa puhua puhua ja puhua. Tai kirjoittaminen on myöskin hyvä vaihtoehto. Tiedän mistä puhun sillä tähän 14 vuoteen on mahtanut jos jonkin näköistä, ja aina ollaan kaikesta selvitty puhumalla tai kirjoittamalla. Tunteet ovat vain vahvistuneet näiden törmäysten myötä. KOskaan ei olla vielä laitettu kimpsuja ja kampsuja erilleen. Olet joutskari ajatuksissani, tämä on hyvä paikka purkaa asioista.
Netti ystäväsi Maaruska :heart:
Jouskari :hug: Voi sua! Nyt lähtee niin paljon sympatiaa sinne kun vaan pystyy lähettämään :heart: Toivottavasti toi asia olisi kuitenkin korjattavissa ja pystyisitte miehen kanssa selvittämään kaiken. Ja tännehän se on hyvä avautua jos ei tutuille vielä halua! Kovasti voimia sinne :hug:
Maaruskalle myös paljon :hug: Sulla on oikeus noihin tunteisiin vaikka teillä onkin jo lapsia. Jaksamisia myös sinne!
Mitäs tänne... no meillä on kovasti pupuiltu, tiedä sitten tuottaako se tulosta. Kierron pituudestahan nyt ei ole hajuakaan ja kun ovista en tikuta niin täytyy vaan sitkeästi jatkaa samaan malliin (onpa harmi)
Iskä pääsee huomenna sairaalaan hoitoon, mikä on hyvä :heart: Tämä viikonloppu meni jo paljon paremmin kuin edellinen joten olen positiivisella mielellä Kyllä kaikki asiat aina järjestyy.
Tänään meinaan mennä pitkästä aikaa salille ja aloittaa taas oikein kunnolla urheilun. Ihanaa kun aurinko taas paistaa Sieltä se kevät tulee, tällä viikolla alkaa jo maaliskuu! Mahtavaa!
Mukavaa maanantaita kaikille ja plussatuulia!
Maaruskalle myös paljon :hug: Sulla on oikeus noihin tunteisiin vaikka teillä onkin jo lapsia. Jaksamisia myös sinne!
Mitäs tänne... no meillä on kovasti pupuiltu, tiedä sitten tuottaako se tulosta. Kierron pituudestahan nyt ei ole hajuakaan ja kun ovista en tikuta niin täytyy vaan sitkeästi jatkaa samaan malliin
(onpa harmi) Iskä pääsee huomenna sairaalaan hoitoon, mikä on hyvä :heart: Tämä viikonloppu meni jo paljon paremmin kuin edellinen joten olen positiivisella mielellä
Kyllä kaikki asiat aina järjestyy. Tänään meinaan mennä pitkästä aikaa salille ja aloittaa taas oikein kunnolla urheilun. Ihanaa kun aurinko taas paistaa
Sieltä se kevät tulee, tällä viikolla alkaa jo maaliskuu! Mahtavaa! Mukavaa maanantaita kaikille ja plussatuulia!
Maaruskalle iso iso :hug: . teet tosiaan niin kuin susta tuntuu, vaikka sua kyllä tuleekin ikävä, jos oot täältä pitkään pois :heart:
Voi pientä jouskaria, :hug: . Peesaan maaruskaa kanssa sanomalla, että nuo kriisitkin kuuluu parisuhteeseen. Silloin tällöin ne voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä, jopa niin, että ero tuntuu ainoalta ratkaisulta. Kolme vuotta sitten meillä oli mun miehen kanssa tosi vaikea kausi, yllätys yllätys ehkä suurimpana syynä meitin vauvakuume
Mies ei kokenut olevansa valmis uudelleen vaipparuljanssiin, ja ajatteli muutenkin, että hänellä lapsiluku saa jäädä kahteen. Mulla taas oli tuli hännän alla, kun gyne sanoi, että ottaen huomioon mun PCO:n, en saisi odottaa enää yhtään... :/ Arvatkaa meninkö sekaisin tuollaisen gynevisiitin jälkeen? :kieh:
No, kriisi tulehtui niin pahaksi, että me erosimme! Siis oikein muutimme erilleen! Olimme erossa ehkä puolitoista kuukautta, kun sitten tulimme siihen tulokseen, että ero oli erehdys ja että kuulumme yhteen. Ensin lähinnä tapailimme puolen vuoden ajan, sitten muutimme uudelleen yhteen, sitten mies alkoi pikku hiljaa vihjailla, että ehkä niitä yöheräämisiä jaksaisi taas, ja viime syksynä sitten menimme naimisiin ja minä jätin pillerit...
Sen mitä itse olen näistä kriiseistä oppinut on, että pitää oppia puhumaan asioista toista syyllistämättä, ja toisekseen, että miestä ei kannata yrittää pakottaa mihinkään, vaan hänen täytyy saada kypsyä muutoksiin ja ajatuksiin omaa tahtia. Meikä nimittäin haluaisi aina kaiken just nyt, mieheni taas lämpenee hiukan hitaammin, vaikka saattaa sitten lopulta olla se innokkaampi osapuoli!
Paljon kärsivällisyyttä ja uskoa rakkauteen jouskari :heart: . En tietenkään (jos haluat avautua, täällähän me olemme sitä varten), tiedä, millaisia ongelmia teillä on, mutta nimenomaan kärsivällisyyttä sinulle toivotan, tietenkin vain siinä tapauksessa, ettet itse todella kärsi tilanteesta, koska parisuhteessa pitää kummallakin osapuolella olla oikeuksia.
Kaikille muuten suosittelen lämpimästi John Grayn Miehen tulevat Marsista, naiset Venuksesta -kirjaa, joka meillä on parantanut tuota komunikaatiota huomattavasti. Ei tartte miehen edes lukea, kun jo tilanne saattaa helpottaa, vaikka parasta tietty olisi, jos kummatkin sen lukisi. Minä ainakin "juksasin" mieheni lukemaan sen helposti, ja mies oli aivan että aijaa, näinkö se onkin, hänenkin silmänsä "avautuivat", kun kirja luki.
Kaikille täs yksi ylimääräinen :hug: , kun ei niitä oo koskaan liikaa :heart:
Voi pientä jouskaria, :hug: . Peesaan maaruskaa kanssa sanomalla, että nuo kriisitkin kuuluu parisuhteeseen. Silloin tällöin ne voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä, jopa niin, että ero tuntuu ainoalta ratkaisulta. Kolme vuotta sitten meillä oli mun miehen kanssa tosi vaikea kausi, yllätys yllätys ehkä suurimpana syynä meitin vauvakuume
Mies ei kokenut olevansa valmis uudelleen vaipparuljanssiin, ja ajatteli muutenkin, että hänellä lapsiluku saa jäädä kahteen. Mulla taas oli tuli hännän alla, kun gyne sanoi, että ottaen huomioon mun PCO:n, en saisi odottaa enää yhtään... :/ Arvatkaa meninkö sekaisin tuollaisen gynevisiitin jälkeen? :kieh:
No, kriisi tulehtui niin pahaksi, että me erosimme! Siis oikein muutimme erilleen! Olimme erossa ehkä puolitoista kuukautta, kun sitten tulimme siihen tulokseen, että ero oli erehdys ja että kuulumme yhteen. Ensin lähinnä tapailimme puolen vuoden ajan, sitten muutimme uudelleen yhteen, sitten mies alkoi pikku hiljaa vihjailla, että ehkä niitä yöheräämisiä jaksaisi taas, ja viime syksynä sitten menimme naimisiin ja minä jätin pillerit...
Sen mitä itse olen näistä kriiseistä oppinut on, että pitää oppia puhumaan asioista toista syyllistämättä, ja toisekseen, että miestä ei kannata yrittää pakottaa mihinkään, vaan hänen täytyy saada kypsyä muutoksiin ja ajatuksiin omaa tahtia. Meikä nimittäin haluaisi aina kaiken just nyt, mieheni taas lämpenee hiukan hitaammin, vaikka saattaa sitten lopulta olla se innokkaampi osapuoli!
Paljon kärsivällisyyttä ja uskoa rakkauteen jouskari :heart: . En tietenkään (jos haluat avautua, täällähän me olemme sitä varten), tiedä, millaisia ongelmia teillä on, mutta nimenomaan kärsivällisyyttä sinulle toivotan, tietenkin vain siinä tapauksessa, ettet itse todella kärsi tilanteesta, koska parisuhteessa pitää kummallakin osapuolella olla oikeuksia.
Kaikille muuten suosittelen lämpimästi John Grayn Miehen tulevat Marsista, naiset Venuksesta -kirjaa, joka meillä on parantanut tuota komunikaatiota huomattavasti. Ei tartte miehen edes lukea, kun jo tilanne saattaa helpottaa, vaikka parasta tietty olisi, jos kummatkin sen lukisi. Minä ainakin "juksasin" mieheni lukemaan sen helposti, ja mies oli aivan että aijaa, näinkö se onkin, hänenkin silmänsä "avautuivat", kun kirja luki.
Kaikille täs yksi ylimääräinen :hug: , kun ei niitä oo koskaan liikaa :heart:
hei kaikille..
tääl taas kurkin.. :wave: ja ny halun antaa :hug: kaikille..
oon huomannu et taas viihyn tääl aika lail.. :|
tää viikko menee töisä ja ens viikko taas koulussa.. hohoijaa.. ja tääl kukkii naama, valkkari pursuaa ja menkka kivut jatkuu.. ja lakanoita heilutellaan..
oottekos huomannu et kaik sanoo et pitää taukoa ny koneesta mä sorruin jo
tääl taas kurkin.. :wave: ja ny halun antaa :hug: kaikille..
oon huomannu et taas viihyn tääl aika lail.. :|
tää viikko menee töisä ja ens viikko taas koulussa.. hohoijaa.. ja tääl kukkii naama, valkkari pursuaa ja menkka kivut jatkuu.. ja lakanoita heilutellaan..
oottekos huomannu et kaik sanoo et pitää taukoa ny koneesta
mä sorruin jo Jouskarille iso :hug: . Toivotaan, että saatte asiat selväksi ja pääset vielä haaveilemaan vauvasta tänne meidän kanssa. Kuten jo edelliset kirjoittivatkin, kriisit kuuluvat parisuhteeseen ja kun niistä selviää, niin suhdekin syvenee. Voimia!
maaruskalle myös voima :hug:. Välillä itselläkin tuntuu, että menee nämä vauvahaaveet överiksi ja täytyy itselleen muistuttaa, että se elämä on kuitenkin juuri nyt tämä hetki. Mullakin on ihana poika, jota ei parane unohtaa näissä vauvahöyryissäkään, muuten menee kallisarvoisia hetkiä hukkaan.
Äippä-75: pahoittelut tädistä vaikka tiesitkin odottaa saapuvaksi, oishan tuo poissakin saanut pysyä :hug:
Ja omaan napanyhveröön ei taaskaan mitään uutta, huoh! Koko ajan kyllä mahassa sellanen täysi tunne ja repäisykipuja tuntuu äkkinäisissä liikkeissä (juu, kaikillahan niitä tulee, jos yhtäkkiä nykäsee kropan liikkeelle )
Mä taidan kyllä suosiolla jättää greippimehun juomisen kokonaan väliin, eiköhän nää mun limakalvot paksuunnu ihan ilmankin :kieh:
maaruskalle myös voima :hug:. Välillä itselläkin tuntuu, että menee nämä vauvahaaveet överiksi ja täytyy itselleen muistuttaa, että se elämä on kuitenkin juuri nyt tämä hetki. Mullakin on ihana poika, jota ei parane unohtaa näissä vauvahöyryissäkään, muuten menee kallisarvoisia hetkiä hukkaan.
Äippä-75: pahoittelut tädistä vaikka tiesitkin odottaa saapuvaksi, oishan tuo poissakin saanut pysyä :hug:
Ja omaan napanyhveröön ei taaskaan mitään uutta, huoh! Koko ajan kyllä mahassa sellanen täysi tunne ja repäisykipuja tuntuu äkkinäisissä liikkeissä (juu, kaikillahan niitä tulee, jos yhtäkkiä nykäsee kropan liikkeelle
)Mä taidan kyllä suosiolla jättää greippimehun juomisen kokonaan väliin, eiköhän nää mun limakalvot paksuunnu ihan ilmankin :kieh:
Moi piiitkästä aikaa! Ekana :hug: :lit jouskarille!Jospa se siitä vielä korjaantuis :heart:
maaruska :hug:
Mä oon tässä ollu pipinä,kurkunpään tulehdus joka sitten painunut äänihuuliin,ääni menny!
Nyt piti tulla kertoon että nyhän mulla on vasta kp 18 ja illansuussa vessareissulla tuli limaa,jossa veriviiruja?! Ihan oli kirkasta limaa ja ihan kirkkaan punasta verta! Mitähän ihmettä tuo nyt sitte on?Mitään kipuiluja ei tunnu tms. Siis mistä tommonen voi johtua?Onko kellään ollu?Kuka tietää?
No nyt iltahommille!Palailen taas,kunhan vaan ehdin!
maaruska :hug:
Mä oon tässä ollu pipinä,kurkunpään tulehdus joka sitten painunut äänihuuliin,ääni menny!
Nyt piti tulla kertoon että nyhän mulla on vasta kp 18 ja illansuussa vessareissulla tuli limaa,jossa veriviiruja?! Ihan oli kirkasta limaa ja ihan kirkkaan punasta verta! Mitähän ihmettä tuo nyt sitte on?Mitään kipuiluja ei tunnu tms. Siis mistä tommonen voi johtua?Onko kellään ollu?Kuka tietää?
No nyt iltahommille!Palailen taas,kunhan vaan ehdin!
Tinttara, mun tietääkseni oviksen aikaan voi tulla just tuollaista veristäkin limaa! Äkkiä peittojen alle!
Huomenet! Juuh,oon kuullu itseasiassa molemmista,kun alan miettiä. Ovis meni jo, testit näytti sen. Voishan se ollankin tuota kiinnittymistä,tosin mun kohalla voi olla melkeempä mitä tahansa.. :headwall:
Anteeksi jälleen omanapaisuuteni... :ashamed:
Anteeksi jälleen omanapaisuuteni... :ashamed:
Kiitos lentoemo + muut rakkaat toverit!!! :hug: Olette kyllä ihana ja sympaattinen porukka! En ole tosissaan luovuttamassa ja kaikkeni teen, että tästäkin kriisistä selvitään. Toki tällä hetkellä tuntuu pahalta ja ettei toivoa ole :snotty: mutta :heart: toivon, että tämä olisi pian muisto vain.... kaiken tämän päälle sain eilen kuulla, että äidilläni on parantumaton sairaus. Ei ole kulemansairas ja lääkitys auttaa oireisiin, mutta silti tuntuu NIIN pahalta :'( Mitä tässä elämässä vielä pitää tulla, kun isäni on kuollut muutama vuosi sitten syöpään, niin tuntuu kyllä että elämä koettelee välillä vähän liian rankalla kädellä
En halua täällä surkutella, enkä tuottaa pahaa mieltä teille näillä mun ongelmilla, mutta tekee mieli avautua nyt. Täällä töissä nieleskelen kyyneleitä, kun en halua kenellekään tästä puhua.
Yöllä ei saa unta, saatikka viime yönä. Meinasin että haen mieliala-saikkua aamulla, mutta en sitten kuitenkaan "kehdannut"
Äsh, kyllä tästä vielä noustaan! Olen sitkeä sissi!! :kieh:
:hug: teille kaikille netti-ystäville :heart:
En halua täällä surkutella, enkä tuottaa pahaa mieltä teille näillä mun ongelmilla, mutta tekee mieli avautua nyt. Täällä töissä nieleskelen kyyneleitä, kun en halua kenellekään tästä puhua.
Yöllä ei saa unta, saatikka viime yönä. Meinasin että haen mieliala-saikkua aamulla, mutta en sitten kuitenkaan "kehdannut"
Äsh, kyllä tästä vielä noustaan! Olen sitkeä sissi!! :kieh:
:hug: teille kaikille netti-ystäville :heart:
Voi kulta pieni jouskari :hug: . Kyllä suakin nyt koetellaan. Mitenkä nuo tähdet tuolla taivaalla oikein huitelee, kun viime viikolla meikäläisen elämä meni häränpyllyä ja nyt sitten sulla?
Saa sitä surkutellakin, varsinkin jos tunteiden purkaminen helpottaa. Onko sulla muuten mitään mahdollisuutta päästä juttelemaan psykologin kanssa? Parikin juttukertaa saattaa helpottaa, jos esim. kavereille/perheelle ei jostain syystä voi avautua. Ja jos ei hae mihinkään terapiaan, vaan ainoastaan sanoo tarvitsevansa "pientä" kriisiapua, saattaa päästä jutustelemaan aika piakkoinkin.
Tiedän, etteivät kaikki tykkää psykologeista jne., mutta alaa hiukan opiskelleena (haluaisin jatkaa opintoja kunhan saan tän ekan tutkinnon alta pois ) pidän psykologin luona käymistä useimmiten hyödyllisenä. Psykologihan ei ole mikään kallonkutistaja, vaan psyykkisiä häiriöitä hoitavat psykiatrit, itse koen psykologin lähinnä sellaisena objektiivisena olkapäänä/kaverina, jolle voi purkaa tunteitaan, kun elämän laiva keinuu kevätmyrskyssä tavallista roimemmin.
Joka tapauksessa, täällä voi avautua ihan vapaasti, ja monesti itselläni juuri asioiden kirjoittaminen selventää ajatuksia, ja jotkut ongelmat voivat saada hiukan inhimillisemmätkin mittasuhteet.
Kirjoittaminen voi olla myös hyvä tapa komunikoida sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on jostain syystä vaikea sanoa asioita ääneen. Kirjoittaessa on hyvin aikaa punnita sanoja ja etsiä sellaista sävyä, jonka avulla sanoma menee toisen päähän perille syyllistämättä. Tulehtuneissa tilanteissa kun puhuminen saattaa liian helposti muuttua riitelyksi ja toisen syyttelyksi.
Esim. miehelläni on suuria vaikeuksia saada sanotuksi asioita exälleen, koska tämä on niin kova suustaan, eikä miehelleni kerta kaikkiaan jää puheenvuoroa/tilaa sanoa sanottavaansa. Niinpä hän kirjoitti rauhallisen kirjeen, jossa selitti oman näkemyksensä tietyistä asioista ja ihme tapahtui: nainen todellakin alkoi miettä omaa käytöstään ja muutti sitä!
Paljon :hug: kaikille! Ja lämpimiä ajatuksia myös rakkaimmillenne, toivottavasti esim. vanhempienne terveysongelmat helpottuvat pian. :heart:
Saa sitä surkutellakin, varsinkin jos tunteiden purkaminen helpottaa. Onko sulla muuten mitään mahdollisuutta päästä juttelemaan psykologin kanssa? Parikin juttukertaa saattaa helpottaa, jos esim. kavereille/perheelle ei jostain syystä voi avautua. Ja jos ei hae mihinkään terapiaan, vaan ainoastaan sanoo tarvitsevansa "pientä" kriisiapua, saattaa päästä jutustelemaan aika piakkoinkin.
Tiedän, etteivät kaikki tykkää psykologeista jne., mutta alaa hiukan opiskelleena (haluaisin jatkaa opintoja kunhan saan tän ekan tutkinnon alta pois
) pidän psykologin luona käymistä useimmiten hyödyllisenä. Psykologihan ei ole mikään kallonkutistaja, vaan psyykkisiä häiriöitä hoitavat psykiatrit, itse koen psykologin lähinnä sellaisena objektiivisena olkapäänä/kaverina, jolle voi purkaa tunteitaan, kun elämän laiva keinuu kevätmyrskyssä tavallista roimemmin.Joka tapauksessa, täällä voi avautua ihan vapaasti, ja monesti itselläni juuri asioiden kirjoittaminen selventää ajatuksia, ja jotkut ongelmat voivat saada hiukan inhimillisemmätkin mittasuhteet.
Kirjoittaminen voi olla myös hyvä tapa komunikoida sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on jostain syystä vaikea sanoa asioita ääneen. Kirjoittaessa on hyvin aikaa punnita sanoja ja etsiä sellaista sävyä, jonka avulla sanoma menee toisen päähän perille syyllistämättä. Tulehtuneissa tilanteissa kun puhuminen saattaa liian helposti muuttua riitelyksi ja toisen syyttelyksi.
Esim. miehelläni on suuria vaikeuksia saada sanotuksi asioita exälleen, koska tämä on niin kova suustaan, eikä miehelleni kerta kaikkiaan jää puheenvuoroa/tilaa sanoa sanottavaansa. Niinpä hän kirjoitti rauhallisen kirjeen, jossa selitti oman näkemyksensä tietyistä asioista ja ihme tapahtui: nainen todellakin alkoi miettä omaa käytöstään ja muutti sitä!
Paljon :hug: kaikille! Ja lämpimiä ajatuksia myös rakkaimmillenne, toivottavasti esim. vanhempienne terveysongelmat helpottuvat pian. :heart:
Hottis: Kiitos, kyllä tämä tästä! Pitääkö noi sun koopeet oikeesti paikkasa? Ohhhoh..
ON: Tänää gyne sano, ettei se miehen analyysitulos nyt oikeestaan epänormaali olekaan (!!?), viitearvot vaan on vähä erilaiset riippuen testaajafirmasta. Aikas kiva uutinen!! Mulle määrättiin labroja ja jatkotutkimuksia. Jeee, vihdoinkin pääsee asian ytimeen. Oon kyllä päättäny, etten mihinkään isoihin hoitoihin ala, mutta eihän sitä tiedä miten mieli matkalla muuttuu.
Aurinkoista tiistaita lentokamuille!!
ON: Tänää gyne sano, ettei se miehen analyysitulos nyt oikeestaan epänormaali olekaan (!!?), viitearvot vaan on vähä erilaiset riippuen testaajafirmasta. Aikas kiva uutinen!!
Mulle määrättiin labroja ja jatkotutkimuksia. Jeee, vihdoinkin pääsee asian ytimeen. Oon kyllä päättäny, etten mihinkään isoihin hoitoihin ala, mutta eihän sitä tiedä miten mieli matkalla muuttuu. Aurinkoista tiistaita lentokamuille!!
Voisihan tuota työterveyden kautta yrittää hankkiutua psykologin juttusille. Kerran olen käynyt, juuri sen jälkeen kun isäni kuoli. Silloin se kyllä tuntui hyvältä ajatukselta, enkä sitten oikein tiedä miksi en jatkanut tai kysynyt, että miten saisin jatkossa käytyä siellä. Toisaalta se on vaan iso askel lähteä sellaista kysymään, jotain syystä :ashamed:
Mutta eiköhän tämä tästä ajan kanssa, kunhan nyt jutellaan miehen kanssa. Tällä hetkellä on ollut töissä eikä kotona, joten senkin takia on niin masis, kun ei voi puhua. Tänään tulee kotiin, niin saa sydäntä purkaa ja selvitettyä lisää tätä tilannetta ja varmasti saan häneltä lohtua tuohon äidin tilanteeseen, kun ei meillä kuitenkaan tulehtuneet välit ole :heart:
Voimia tosissaan DoB ja isällesi :heart:
Mutta eiköhän tämä tästä ajan kanssa, kunhan nyt jutellaan miehen kanssa. Tällä hetkellä on ollut töissä eikä kotona, joten senkin takia on niin masis, kun ei voi puhua. Tänään tulee kotiin, niin saa sydäntä purkaa ja selvitettyä lisää tätä tilannetta ja varmasti saan häneltä lohtua tuohon äidin tilanteeseen, kun ei meillä kuitenkaan tulehtuneet välit ole :heart:
Voimia tosissaan DoB ja isällesi :heart: