Yrittäjyyttä olen kovastikin miettinyt ja suunnitelmaakin jo melko pitkälle. Voisin tehdä useampaakin hommaa toiminimen kautta, mutta... taloudellinen riski pelottaa liikaa. Ei niinkään mua, mutta miestäni kyllä. Se on kuitenkin yksi sangen varteenotettava vaihtoehto.
Ja ei, me ei olla materian perään. Mutta kieltämättä nyt kun tuloni on olleet kohtalaisen hyvät, on se todellakin tuntunut kivalta. Ehkä jollain tasolla olen vähän "materialistunut" tässä vuoden aikana. En siis niinkään tavaran perään, vaan ns.helppoon elämään kun ei ole tarvinnut laskeskella rahoja jne. Hyvä palkka kelpaisi toki myös siksi että saisimme asuntolainaamme lyhennettyä ja joskus myös rakennettua autotallin ja puuvajan =).
Mutta siis se oleellisin juttu on juurikin työn monipuolisuus ja haasteellisuus. Mä olen aina ollut, valitettavasti, sellainen tuuliviiri. Pitää olla monta projektia päällekkäin, kova kiire jne. jotta olen tyytyväinen. Kotona mulla on aina useita hommia menossa, joita sitten teen aina yhtä kerrallaan. Esim. ulkona teen tällä hetkellä terassia, kivireunusta, maan kaivuuhommia ja semmoista kukka-asetelmajuttua. Lisäksi mulla on yksi sohva entisöitävänä, tilkkutyö kesken, pöytä puhdistettavana ja huomenna lähden hakemaan maalia jotta pääsen maalaamaan rahin, lehtitelineen ja ruokakaluston. Pitääkö kertoa enemmän...lienee kuvata minua aika hyvin.
En siis yksinkertaisesti pystyisi olemaan esim. jollain linjastolla töissä. Ja tosiaan kaupan kassana kestin muutaman kuukauden kunnes se alkoi olla mulle yhtä helvettiä. Hoidin kyllä työni (kunnes onneksi lopulta pääsin osastolle), mutta yhtä helvettiä se oli.
) että nyt kun lapset ovat vielä pieniä, esikoinen vasta toista vuottaan koulussa aloittelee, niin teen 30h/vko ja mietin mahdollisia opskeluja/lisähaasteita sitten joskus. On se vaan huomattava ero miten paljon nyt jää vapaa-aikaa kun päivät on lyhyitä, oma jaksaminen on ihan eri luokkaa kuin täydellä tuntimäärällä, sen verran kun tuo työ vie kuitenkin mehuja.
