Järkytyittekö te muut ekan synnytyksen jälkeen synnytyksen jälkeistä omaa oloa?

[mama the strange]

Mä olin luullut, että oisin synnytyksen jälkeen paaaaaljo kipeempi, kuin mitä olin.
En revennyt lainkaan, joten istuminen ei ollut vaikeaa. Jäliksuppareita olin osannut odottaa, eivätkä ne olleet ihan kauheen kamalia, en edes tarvinnut särkylääkettä.

Maidon nousun sattuminen kyllä hiukan hämmästytti. Tosin sekin kesti vain pari päivää, sitten maidontulo tasaantui.

Eniten yllätti se yleisnuhruinen olo, joka oli pari viikkoa.

 

[kerran sektioitu]

[QUOTE="Xxxx";25031764]Just muistelin viime talvea kuinka olin varmaan kuus viikkoa sisällä ja tassuttelin vaan eteenpäin. Olin sektiosta tosi kipeä! Ja isompi lapsikin kaipas touhua. No, onneks oli dvd keksitty jo silloin. Vuodot tms ei niinkään yllättäneet. Tai niin no, se yöhikoilun määrä imetettäessä! Huh hei.[/QUOTE]

Minutkin kuopuksen kanssa sektioitiin ja muut luomuna, muutamat tikit tai episomia. Keisarinleikkauksesta paranin nopeasti, tosin yksi kohta alkoi vuotaa kudosnestettä kotona ja se joten arvauskeskuksessa jäädytettiin ja puhdistettiin. Kahden viikon päästä synnytyksestä lähdin lapsen kanssa kaupunkiin linja-autolla 20km:n päähän kaupunkiin. Pikkasen vihlaisi mahassa vaunuja nostaessa ja tuli mieleen saisiko edes vielä nostaa.
Ei toinna jäädä makaamaan, ettei kiinnikkeitä synny

 

[kerran sektioitu]

Mä menin vaunukävelylle jo kolmantena päivänä Mä ilmeisesti olen missannut kaiken kauhistelun osuuden, sillä säryt, kivistykset, istumisongelmat tai jälkivuodot eivät soita yhtään päässä. Joten mitään järkytyksen syitä ei ole.

Juu, minäkin kävin vauvan kanssa vaunuillen 2,5km:n päässä heti kohta kävellen. Hb oli matala ja voimat puhki, onneksi lapsi jäi vielä ulos nukkumaan, leuto talvi. Siis tuon sektioidun kanssa.

 

[Snoopy]

En. Mä järkytyin sen aikana.

 

["mamaa"]

Mä repesin pahasti ja olo oli aika kehno ja jälkivuodon määrä huima. Ainut mistä silti järkytyin olivat kananmunan kokoiset verihyytymäklimpit, yök. No, ne eivät olleetkaan normaaleja, istukkaa oli jäänyt kohtuun ja jouduin kaavintaan.

 

["mamma"]

itseasiassa päinvastoin, odotin jotain paljon kamalampaa. Synnytin ilman kivunlievitystä joten eihän se jäänyt huomaamatta että lapsi oli tulossa mutta ei se synnytyskään minkää ihan järkyttävä ollut, aika nopea. Eppari leikattiin joten tikkejä tuli aika paljon mutta puuduttivat alueen ja minulla se onneksi toimi. Menetin verta aika paljon ja ensimmäisenä yönä oli heikko olo mutta vauva laitettiin viereen rinnalle niin sinä meni yö makoillessa. jälkivuotoa olisin odottanut tulevan enemmän. kohtu supistui melkein samantien entiseen mittaan joten jälkisuppareita ei ollut ollenkaan, seuraavana päivänä painoin vähemmän kun ennen raskautta. ensimmäiset neljä päivää istuin toisella kankulla mutta sitten alkoi helpottaa. vessassa käyminen kummallakaan hädällä ei poikennut normaalista. yllärinä tuli toki se että kuinka kauan ihminen voi tuijottaa vaan lasta olla tajuamatta mitä ympärillä tapahtuu

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25031703] Vauvasta olin ikionnellinen, mutta järkytyksenä tuli kyllä se miten paljon alapäähän sattui sen jälkeen. Mulla tuli tikkejä ja en pystynyt pariin viikkoon kunnolla istumaan. [/QUOTE]

Minä en pystynyt istumaan kuuteen viikkoon kunnolla ja vielä senkin jälkeen kiristi ja kauan.

 

["vieras"]

Mä järkytyin, kun toisena päivänä synnytyksestä katsoin peiliin ja koko naama sekä dekoltee oli täynnä pieniä punaisia pisteitä.Olivat tulleet ponnistusvaiheen aikana, myös silmät oli punaiset.

Toinen järkytyksen aihe oli maha, joka oli laskeutunut renkaaksi lantion päälle. Olin kuvitellut, että se häviää saman tien kun vauva syntyy

Vessassa käynnit oli joka kerta yhtä järkyttäviä, aina koski ja paljon. Tätä kesti n. 3 kk kunnes alapää parani.

Sekin järkytti, etten pystynyt istumaan ollenkaan kymmenien tikkien takia. Ja tätä kesti viikkoja, sairaalasta kun pääsin mun oli pakko mennä kyljelleni auton takapenkille kun ei muuten onnistunut.

Olisi noita varmaan enemmänkin, mutta noi tuli ensimmäisinä mieleen.