Järkytyittekö te muut ekan synnytyksen jälkeen synnytyksen jälkeistä omaa oloa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No joo. Vaikka sen järjellä tiesi, että on s...anan kipeä sen jälkeen, niin ei siihen oikeasti osannut varautua.

Ensinnäkin repesin niin, että se kipu ei todellakaan lakannut siihen kun lapsi oli ulkona. Lykkäsivät sen siihen mun rinnalle ja alkoivat tikata, huusin kivusta yli puoli tuntia ja rääyin jotakuta ottamaan lapsen pois ennen kuin se lentää siitä pois. :( Se oli eka järkytys. Ja se, että kätilö huusi mulle, ettei voi sattua, naama kiinni.

Mutta se oli jotain ihan järkkyä, että vuorokauteen en päässyt ylös, silmissä vaan sumeni. Särky alapäässä oli aivan kammottavaa, sängyssä kyljen kääntäminenkin oli työn ja tuskan takana ekoina päivinä. vasta ehkä kolmantena päivänä pääsin auttamatta vessaan, ja sekin reissu kesti vähintään 30 min. Kotona ollessa pystyin kävelemään suht normaalisti ehkä 2-3 viikon kuluttua, vaikka silloinkin vielä toki sattui.Istuminen alkoi myös onnistua ehkä 3 viikon kohdalla.

Alapään hidas paraneminen oli sitten myös aika järkyttävää, tai siis se, ettei se parantunut. N. vuoden päästä alkoi olla ns. normaali olo ja ettei mitään kipuja enää tullut. Tosin, kursittuhan tuo on kasaan että erilaiseksi se myös jäi.

Se henkinen olo on myös aika hirveä. Ekan viikon suurin piirtein vain itkin. Lisäksi kärsin nukahtamisongelmista, tuosta järkyttävästä hikoilusta, ja imetys meni perseelleen alusta asti. Noihin ei vaan voinut varautua, kun lapsi oli eka. Jos joskus uskallan seuraavan, niin noiden nyt sit tietää tulevan... :/
 
'Järkytyin' sitä tappavaa väsymystä, mikä kesti 1-2 viikkoa synnytyksen jälkeen.

Ja ekalla kerralla en myöskään osannut varautua jälkisupistuksiin, koska kirjat yms väittää niiden olevan enemmän uudelleensynnyttäjien juttu. Paaaaskat. Messeviä olivat jo ekalla kerralla, tokalla suhteellisen järkyttäviä etenkin kun sain lääkityksen supistuksia aiheuttamaan.

Istuminen, vessakäynnit jne sujui molemmilla kerroilla ihan hyvin heti synnytyksen jälkeen.
 
Minulle tuli yllätyksenä kova kipu kylkiluissa ja rintakehää puristi kun vatsa "tyhjeni" synnytyksen jälkeen. Ja ponnistusvaiheessa tulleet peräpukamat sattui! Nyt nekin ovat hävinneet, mutta silloin vessassa käynti sattui. Muita särkyjä ei sitten oikeestaan ollukaan.
 
  • Tykkää
Reactions: broilerinkoipi11
Ensimmäinen syntyi kiireellisellä sektiolla. Tokenin tapauksesta nopeasti. Toinen syntyi alakautta. Järkytyin sitä synnytyksen jälkeistä olotilaa. Meni pidempään, että pystyin kävelemään kunnolla, vessassa käyminen sattui, istuminen sattui, alapää oli turvoksissa ja todella todella kipeä. Nyt on synnytyksestä jo yli 8kk ja tuntuu, että alapääni on edelleen outo :(
 
Järkytyin, ja olen jotenkin järkyttynyt nyt toisenkin jälkeen. Minusta tuntui ja tuntuu, että synnytystä seuraa ihan hirveä alennustila, joka jatkuu monta kuukautta. Odotan vain, että kevät koittaa, vauva kasvaa ja minä toivun. Epparihaava tulehtui ekasta kaksi kertaa, jälkivuoto kesti 6 viikkoa ja menkat alkoivat 8 vkoa synnytyksestä. Imetys on molemmilla kerroilla ollut ekat 7 viikkoa todella, todella tuskallista (kaikenlaisia rakenteellisia haasteita) ja olen ekoina viikkoina itkenyt ja imettänyt, välillä suoraan huutanut kivusta. Molemmilla kerroilla on ollut jonkun aikaa pissavaivoja, kunnes saa lantionpohjanlihakset taas kuosiin. Univaje on karmeaa. Vaikka kuopus on aika helppo tapaus, niin silti koen olevani ihan hirveällä rappiolla, haiseva zombie. Odotan, että saan taas omat hormonit ja pääsen näistä *tun prolaktiiveista eroon.

Et juu, jos raskaus, synnytys ja vauva-aika pitäis pisteyttää hirveyden mukaan, niin kyllä synnytys olis niistä se helpoin. Se sentään kestää vain maksimissaan muutaman vuorokauden.
 
KYLLÄ!

Maidon nousu sattui lähes enemmän kuin synnytys!!!
Oma alapää oli järkytys myös heti synnytyksen jälkeen. Onneksi tikit paranivat pian ja muutenkin olo normalisoitui.
 
Mä kävelin vaunujen kanssa sairaalasta kotiin (2,5 km) 4 päivää synnytyksen jälkeen välilihan tikkien kera eli sikäli ei ollut paha, mutta kyllä ne pari ekaa päivää oli aika järkyttävää ja istuminen oli kivuliasta.

Sen sijaan maidon nousu oli kamalaa ja sattui todella paljon. Rinnat turposivat kolminkertaisiksi ja olivat kivikovat pallot. Sitä mulle ei oltu kerrottu.
 
Kylläpä vähän järkytyin. Tuli kohtalainen repeämä, paskalla ei uskaltanut käydä.. Istuminen hankalaa tai mahdotonta. Viikon päästä synnytyksestä veripaikan laitto, kun hillitön pääkipu ei lähtenyt pois (tuli siis epiduraalin laitosta), alamaha hellänä vielä kuukausia synnytyksen jälkeen. Toisesta lapsesta olen päässyt HUOMATTAVASTI helpommalla... :)
 
Miten muuten nuo lantion luut, jääkö se synnytyksen jälkeen eri asentoon kuin ennen? Minulla on häpykukkula ihan muotoinen kuin ennen, siinä on jotenki paljon suurempi kulma kuin ennen.
 
Itse yllätyin siitä miten hyvä olo oli! :) Olin lukenut näitä keskustelupalstojen "sitten olin hanuriin asti tikattuna, jälkivuotoon ei mikään jättiside riittänyt, olin niin kipeä etten voinut viikkoon istua jne"... Ja kun itse en saanut tikkejä, istuin samana päivänä, jälkivuoto oli tosi runsasta vain ekana päivänä, ei ollut jälkisupistelua(ei myöskään toisella kertaa, vaikka siitä vasta peloteltiinkin!) ja luonto hoiti niin että koko raskauden kestänyt järkyttävä ummetus loppui kuin seinään synnytykseen ja eka kakalla käyntikin oli tosi vaivatonta, niin olin kyllä ihan aidosti yllättynyt! :)
 
Emmä oikeastaan järkyttynyt. Tai no. Mulla ei niin pahoja ollutkaan. Jälkisupparit oli kovat menkkakivut, mutta meni lääkkeillä. Istuin heti synnytyssalissa ihan normaalisti, kun ei tullut mitään isoja taisteuvaurioita kummallakaan kerralla.
 
Esikoiseni syntyi kiireellisellä sektiolla. Toivuin siitä todella nopsaan. Haava parani, ei juurikaan kipuillut kotona ym. Särkylääkkeitä napsin varmuuden vuoksi parisen viikkoa. Olin odottanut jotain pahempaa. Imetys sattui aluksi, tuli verta maidon mukana ym.

Kuopus syntyi alakautta vajaa kaksi vuotta myöhemmin. Jumankauta sitä kivun ja säryn määrää!! Epparin ompelu jo sattui törkeästi, puudutus ei tainnut oikein auttaa. Alapää oli tuusan nuuskana; 4 viikkoon en kyennyt istumaan/kävelemään/ajamaan autoa/käymään vessassa itkemättä. Ajattelin että olisi pitänyt pyytää sektio tällä(kin) kertaa.
Mieli on ollut maassa monta kuukautta molempien vauvojen synnyttyä. Mulla ei kai meinaa pää kestää sitä kotiin hautautumista, univelkaa, täydellistä yhteyttä vauvan kanssa.

Imetys sujui tokalla kertaa kuin unelma.

En aio synnyttää enää ikinä.
 
No juu jonkin verran.. Jälkisupistuksia en tuntenut, eikä muutenkaan varmaan mikään "pahin mahdollinen" olotila, mutta veski käynnit :/

Pissalla käynti kirveli niin että sitä aina vaan koitti siirtää hetken eteenpäin. Isompi hätä olikin sit tuskaa ja meni hetken enemmän aikaa. Tuntu et tikkaukset repee ja koko alakerta putoaa! :D

Päivän kuluttua synnytyksestä tuli veskissä itku ku sattui niin ja -säikähdin kamalasti- kun koko pönttö oli veressä, olin varma et kaikki tiki räjähti auki kunnes muistin sen hullun jälkivuodon!

Neuvolassa esim. ei sanallakaan puhuttu synnytyksen jälkeisestä ajasta ja kivuista. En nyt kuvitellukkaan et olisin aivan entiselläni mutta olis reilua ensikertalaisille ehkä jopa hippasen "liiotella" mm. tuota vuotoa ;)
 
No juu jonkin verran.. Jälkisupistuksia en tuntenut, eikä muutenkaan varmaan mikään "pahin mahdollinen" olotila, mutta veski käynnit :/

Pissalla käynti kirveli niin että sitä aina vaan koitti siirtää hetken eteenpäin. Isompi hätä olikin sit tuskaa ja meni hetken enemmän aikaa. Tuntu et tikkaukset repee ja koko alakerta putoaa! :D

Päivän kuluttua synnytyksestä tuli veskissä itku ku sattui niin ja -säikähdin kamalasti- kun koko pönttö oli veressä, olin varma et kaikki tiki räjähti auki kunnes muistin sen hullun jälkivuodon!

Neuvolassa esim. ei sanallakaan puhuttu synnytyksen jälkeisestä ajasta ja kivuista. En nyt kuvitellukkaan et olisin aivan entiselläni mutta olis reilua ensikertalaisille ehkä jopa hippasen "liiotella" mm. tuota vuotoa ;)

Mutta sitten kun kaikilla ei ole noin... Toisaalta oishan se hyvä varmaan etukäteen varmistella, että tiedättehän, et sitten voi tulla sitä ja tätä. Mutta esim. mulla oli runsaat menkat. Ei mitään sen pahempaa. Maidonnousu tuntuu ikävältä, mutta ei sekään mitään hirveää ollut.
 
Joo toi oli kyl ihan bullshittia toi et kivut häipyy sen siliän tien.

Olin totaalisen väsynyt, kävely osastolle kesti varmaan puol tuntia ku pääsin kulkemaan niin hitaasti. Olin ihan loppu jo siitä ku pelkäsin synnytystä etukäteen, odotus meni 2 viikkoa yli LA:n ja lopulta käynnistettiin. No en sit pystynyt nukkumaan kahtena synnytystä edeltävänä yönä. Koko ajan kadutti. Miks mä olin ryhtyny tähän, mullahan oli elämässä kaikki hyvin. Oisin vaan halunnu nukkuu viikon, mut en voinu ku piti hoitaa vauvaa. Kauhee vastuuntuntonen olo. Ei minkäänlaista äidinrakkautta. (Onneks meiän neuvolaterkka määräs mut nukkumaan kahen viikon päästä ku olin ihan ranteet auki-tilassa) Pissaaminen oli helvettiä seuraavat 1,5 viikkoa. Kakkaaminen tuotti sellaset tuskanhuudot, et mieskin jo hätääntyi. Mä sentään olin saanu sairaalasta jotain supertehokkaita laksatiiveja + olin vetäny lakua ja luumuja kaksi käsin.

Miksi, oi miksi kukaan ei voinu sanoa mulle, et imettäminen sattuu aluks ihan vitusti??!? Eipä tuo ollut täysimetykesllä ku vaan 2 viikkoa. Mönkään meni sekin homma ja koen olevani huono äiti. : /

Vituttaa ku koen, et mulle on valehdeltu. Ja mä ku oon aina kaikkialla sanonu, et pliis kertokaa totuus, ei mitään kauhukertomuksia mut ei tartte kaunistellakaan.. Kiitti vaan.
 
Mulla oli muuten kaikki ok, mutta esikoisen kohdalla kävi niin, että synnytystä seuraavana päivänä mua vaan itketti, itketti ja itketti. Kaikki oli hyvin, mutta hoitajat toivat mulle varmaan kolme pakettia nenäliinoja, kun porasin koko päivän. Ajattelin, että olen seonnut, mutta hoitajat sanoivat, että kuuluu asiaan. :D Kahden seuraavan lapsen kohdalla mulla ei tullut tuollaista.
 
No hohhoijaa, kylläpä täällä taas pelotellaan esikoista odottavia.

Itselleni ommeltiin n. 20 tikkiä alapäähän ja silti pystyin täysin kivutta pissaamaan ja kakkaamaan melkein heti synnytyksen jälkeen.

Huono olo oli yllätys, mutta menetinkin melkein 2 litraa verta. Ekan kerran ylös noustessa oksensin kaksi kertaa ja meinasin pyörtyä, mutta parin päivän päästä olo oli täysin normaali.

Myös maha hävisi niin, että pääsin parin viikon päästä juhliin ennen raskautta ostetuissa juhlavaatteissa.

Toki rinnat olivat kipeät maidon noustessa (kaali auttaa), mutta kyllä se kipu helpottaa, kun imettää. Ja imetystähän ne ekat kuukaudet on. Taisin itse imettää n. 8-10 tuntia päivässä ekoina viikkoina.
 
Järkytyin. Kivut eivät olleet pahat, mutta alapään tulehduskierre rasitti. Kuumetta oli ekan synnytyksen jälkeisen kuukauden 40 astetta koko ajan ja siinä sitten yrittää koko ajan huutavaa vauvaa hoitaa. Kuureja meni 5 ennen kuin tulehduksista pääsi eroon.
 
Ensimmäisen synnytyksen jälkeen olin ihan voimissani, istuin normaalisti eikä mihinkään sattunut. Heikko olo oli jollain tapaa, tuntui että piti säästää voimia.

Toisen synnytyksen jälkeen ei taaskaan mitään kipuja enää, paitsi niitä hemmetin kamalia jälkisupituksia joihin ei minulla kyllä mitkään Buranat auttaneet |O Lämmitin sitten jyväpussia taukoamatta, se vähän auttoi.

Se, mihin en ollut varautunut toisen synnytyksen jälkeen oli henkinen järkytys :( Jälkitarkatuksesta ei meinannut tulla mitään ja kierukanlaitto ei tosiaan onnistunut kun aloin vapista ja itkeä että "ei saa satuttaa, ei saa satuttaa sinne...". Huh.
 
[QUOTE="neiti";25032359]No hohhoijaa, kylläpä täällä taas pelotellaan esikoista odottavia.

Itselleni ommeltiin n. 20 tikkiä alapäähän ja silti pystyin täysin kivutta pissaamaan ja kakkaamaan melkein heti synnytyksen jälkeen.

Huono olo oli yllätys, mutta menetinkin melkein 2 litraa verta. Ekan kerran ylös noustessa oksensin kaksi kertaa ja meinasin pyörtyä, mutta parin päivän päästä olo oli täysin normaali.

Myös maha hävisi niin, että pääsin parin viikon päästä juhliin ennen raskautta ostetuissa juhlavaatteissa.

Toki rinnat olivat kipeät maidon noustessa (kaali auttaa), mutta kyllä se kipu helpottaa, kun imettää. Ja imetystähän ne ekat kuukaudet on. Taisin itse imettää n. 8-10 tuntia päivässä ekoina viikkoina.[/QUOTE]

Ei tämä ole mitään pelottelua. Jokaisella on oma kokemus synnytyksestä, synnytyksen jälkeisestä olosta, maidon noususta ja imetyksestä. Ei kaikilla mene niin kuin sulla eikä kaikilla mene niin kuin kauheimmassa kuvauksessa menee. Mun mielestä tässä ketjussa näkyy hyvin se, että kaikilla menee eri tavalla ja vaihtoehtoja on paljon.

Ja se että sun rinnat ovat vain "kipeät", niin se ei ole kaikkien kokemus. Mulla ne oli helvetin tuskaiset ja imetys alkoi auttaa kipuun vasta n. viikon päästä, kun se pahin turvotus alkoi häipyä.
 
[QUOTE="Vieras";25032366]Mitä on jättisiteet? Tarvitsi massiivisen vuodon takia isoja siteitä vai että synnytyslaitoksella oli sellaisia?[/QUOTE]

Sairaalassa sairaalan alushousuihin laitetaan sellainen pitkä ja paksu side jälkivuodon takia.
 

Yhteistyössä