Järkytyittekö te muut ekan synnytyksen jälkeen synnytyksen jälkeistä omaa oloa?

["vieras"]

Itselläni oli se ajatus ennen synnytystä, kuulemani perusteella, että synnytys sattuu TODELLA PALJON, mutta heti kun vauva on syntynyt, niin kaikki kivut ja tuska unohtuu samantein.

Vauvasta olin ikionnellinen, mutta järkytyksenä tuli kyllä se miten paljon alapäähän sattui sen jälkeen. Mulla tuli tikkejä ja en pystynyt pariin viikkoon kunnolla istumaan. Jälkivuodon määrä oli myös yllätys ja ne jättisiteet. Tissien mieletön kipu ja turvotus ja hormonien heittelyt. Pissaaminen kirveli ja kakatessa sai pelätä uusia repeämiä. En kyllä etukäteen kuvitellut noin hirveäksi oloa vielä useita päiviä synnytyksen jälkeen.

Mites teillä?

 

[Lilii lisänimetön]

Juu, kukaan ei ollut kertonut jälkisupistuksista! |O
Ja siitä, että se maha ei heti siitä katoakaan, ei edes "sen vauvan vertaa". Ihmettelin sitäkin muutaman päivän. :snotty:

 

["minä"]

Mulla oli kyllä aika ok olo synnytyksen jälkeen, mutta se eka kakalla käynti oli kyllä :/ Sitä taas odotellessa, nyt toinen tulossa rv 38+6..

 

[Evakko]

Joo. Tästä on muuten ollut paljon ketjuja. Kaikki ei tiedä esim. jälkivuodosta yhtään mitään etukäteen ja nekin jotka tietävät, ovat usein yllättyneitä sen runsaudesta ja kestosta jne.

Itse luin ekaa odottaessani sellaisen pelottelukirjan kuin "Ensimmäinen vuosi" tms. ja siinä kyllä tehtiin selväksi, että kovat ajat on tulossa. Joten minulle todellisuus oli oikeastaan helpotus... Ei se NIIN kauheaa ollutkaan.

 

[kyllä]

Kyllä mutta oma kokemus oli sektio: Järkytyin mikä helvetti sektion jälkeinen aika oli, kun aina mussutetaan kuinka helppo synnytystapa se on. Tuhatkertainen kipu ja pitkäkestoinen verrattuna alatiesynnytyksen lastenleikkiin.

 

[karma]

No eipä toi sektion jälkeinen aika mitenkään erityisen herkkua ollut.

 

[pupeltaja]

Järkytyin siitä, kuinka pissaaminenkin sattui. Mut olo oli muuten ihan normaali, ei sattunut alapäähän tai muualle. Mut muistan kuinka ihmettelin sitä, että kukaan ei ollu kertonut, että alapää menee pienille haavaumille ja sit kirvelee ku pissaa tai tekee kakkosta ni tuntuu ku ois uuestaa ponnistamassa :O
Jälkivuodon määrä vähän säikäytti kanssa..

 

["Xxxx"]

Just muistelin viime talvea kuinka olin varmaan kuus viikkoa sisällä ja tassuttelin vaan eteenpäin. Olin sektiosta tosi kipeä! Ja isompi lapsikin kaipas touhua. No, onneks oli dvd keksitty jo silloin. Vuodot tms ei niinkään yllättäneet. Tai niin no, se yöhikoilun määrä imetettäessä! Huh hei.

 

[piina]

Eka kerralla mua oli varmaan peloteltu tarpeeksi, kun olin osannut pelätä jo pahinta. Toisella kertaa mut yllätti jälkisupparit, mutta viimeisillä kerroilla osasin niihin syödä särkylääkkeitä kuin karkkia aina ennen imetystä.

 

[jljljljljl]

mulla katos se maha oikeestaan samantien synnytyksen jälkeen, pieni kumpu vain alavatsalle jäi, ihailin synnyttäneiden osastolla suihkun peilistä laihuuttani ekasta mulle tuli tosi pahat repeämät ja välilihaakin leikattiin reippaasti, kakkasin vasta kolmantena päivänä synnytyksen jäkeen, ja aina pissalla käydessä joutui pilluluurilla huuhtomaan värkkiä, ettei kirvelisi niin paljoa. tokan jälkeen ne jälkisupistukset oli aika yllätys, ekasta mulla ei niitä muistaakseni ollut. lisäksi mun iho meni ihan järkyttävään kuntoon synnärillä, ei oo koskaan niin paljon kukkinut.

 

["Jeba"]

Olihan se kyllä aika karseaa! En itsekkään tullut ollenkaan ajatelleeksi että mitäs synnytyksen jälkeen. Alapää oli pari viikkoa ihan tuskasen kipeä, istua ei pystynyt oikein mitenkään, tissit meinasi räjähtää koko ajan ja olivat niin niin kipeät että itku meinasi pari kertaa tulla. Ja se eka kakka Kyllä pelotti!

 

[fd]

Kaikesta muusta selvisin ja olin suht´koht hyvässä kunnossa, mutta mikä hormoonipiikki oli ensimmäiset 5 päivää päällä Itkin ihan typeristä asioista ja monta kertaa päivässä. Se oli minusta vielä kamalampaa kuin yksikään tikkauksen jälki. Tosin mulla on kai melko korkea kipukynnys... Henkinen puoli onki sitte vähän toista laitaa näköjään

 

[isoäiti mölykylästä]

enemmän mä järkytyin sitä, että miten paljon synnytys sattui kuin sen jälkeistä olotilaa

 

[Orion-]

Yllätyin siitä, että meinas mennä jalat alta ku nousin ylös. Ei muuta ku takas petiin. No, aika nopeasti siitäki toivuttiin, sain jotai ravintoliuosta suoneen.
En järkyttyny mistään. Istuminen nyt oli vähän hankalaa, kun olin ihan kivasti revenny. Mut ei se silti sattunu. Yllätyin siitä, että pissa/kakkahommat suju aivan hyvin, oisin odottanu kovaa kirvelyä. Vasta n. viikon päästä alkoi vähän kirvelemään.
Yllätyin myös jälkivuodon vähäisyydestä.

 

[dfdf]

En, sillä olin lukenut aiheesta kaiken mahdollisen. Osasin siiis varautua jälkisupistuksiin (olivat järkyttävät kakkosen jälkeen), alapään hellyyteen yms. vaivoihin.

Esikoisen jälkeen olin lähinnä yllättynyt siitä, että pystyin kävelemään ja istumaan heti normaalisti heti synnytyksen jälkeen.

 

[Tehimiini]

Mä en tiedä, oon varmaan jollain tavalla pimee mutta musta synnyttäminen oli aika ihanaa. Siis tokihan se sattui jne. mutta jostain syytä mulla oli vaan tosi itsevarma olo ja tiesin koko ajan mitä oon tekemässä jne. Sain kyllä epiduraalin, mutta oikeastaan en sitten mitään muuta halunnutkaan. En revennyt yhtään, eikä siis tietenkään tikattu, ja musta oli ihan kivutonta istua ja liikkua, vaikka siis synnytin ensimmäisenä lapsenani yli 4,5kg painaneen pojan.

Ainoa asia mistä järkytyin oikeesti oli ne jälkivuodon klimpit. :x Ja paskalla en edes uskaltanut yrittää käydä ennen ku viikon päästä synnytyksestä.

Mutta jos suomessa ois sallittua, niin alkaisin mielelläni sijaissynnyttäjäksi. Enempää lapsia en kuitenkaan halua, koska mulla ei meinannut pää kestää sitä vauva-aikaa, mua vaan ahdisti ihan mielettömästi se kuinka poikani oli musta niin täysin riippuvainen. En oikein osaa selittää, mutta se valtava vastuu sai mut melkein sekoamaan, ja päälle vielä yöheräilyt, niin sen takia en enää ikinä halua lapsia. Rakastan kyllä poikaani valtavasti, ja rakastin alusta asti, en vain pitänyt siitä millaiseksi hulluksi vauva-aika minut muutti.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Mä menin vaunukävelylle jo kolmantena päivänä Mä ilmeisesti olen missannut kaiken kauhistelun osuuden, sillä säryt, kivistykset, istumisongelmat tai jälkivuodot eivät soita yhtään päässä. Joten mitään järkytyksen syitä ei ole.

 

["jeps"]

Mä menin vaunukävelylle jo kolmantena päivänä Mä ilmeisesti olen missannut kaiken kauhistelun osuuden, sillä säryt, kivistykset, istumisongelmat tai jälkivuodot eivät soita yhtään päässä. Joten mitään järkytyksen syitä ei ole.

mä pystyin kyllä kans liikkumaan ihan normaalisti, ainoastaan istuminen,pissaaminen ja kakkaaminen sattui.

 

[hdh]

Joo järkytyin. Istua ei pystynyt ja tikit sattui ja kiristi ja muutenkin sattui aika lailla. Ja se kesti varmaan 2 viikkoa. Imetys oli kivuliasta ja jälkivuoto jatkui ja jatkui...

No onneksi kahteen seuraavaan synnytykseen osas jo henkisesti varautua oikein ja sitten niistä vielä toipuikin paljon helpommin mutta en todellakaan enää halua kokea moista.

 

["maire"]

Mulla meni 2 viikkoa ennenkuin pystyin istumaan normaalisti. Se oli kyllä asia mitä en ollut ennakoinut. Kiva kun kotiin tuli vieraita ja mulla vain kaksi asentoa: makuulla tai seisaalta. No mä siinä seisoskelin ja kanniskelin vauvaa enimmäkseen. Mutta siitäkin selvittiin.

 

[maranooka]

En. Synnytyksen jälkeen ei ole millään kerralla mitenkään hankala olo. Päinvastoin vähän ihmettelin, miten olikin niin helppoa olla..

En ollut etukäteen lukenut raskausaikana mitään kauhujuttuja synnytykseen liittyen (onneksi ei ollut vielä nettiä kotona!) ja kavereita pyysin olemaan kertomatta, ainoastaan äidiltäni halusin kuulla oliko synnytykset olleet hankalia.. Ja hyvä niin, koska en etukäteen osannut pelätä/varautua pahimpaan, synnytykset ovat olleet kuitenkin aika mukavia kokemuksia. (Paitsi viimeisin )

 

["vieras"]

Jälkisupistukset, jälkivuoto ja se kamala turvotus!
Muistan kun vessan lattia oli ihan veressä. Kysyin hoitajalta kauanko vuoti kestää. "Pari päivää" oli vastaus. Se "pari päivää" oli 8 viikkoa!! Ensimmäisen yön jälkeen lakanat oli ihan veressä.

 

[pööp]

Onneksi ainakin meidän synnytyssairaalassa sai reippaasti kipulääkkeitä, joita minä sitten popsin neljän tunnin välein, ihan vaan varmuuden vuoksikin ettei ehtinyt alkaa välillä särkemään... Sitä sitten jatkoin kotona... Mutta varmaankin tämän takia alapää, runsaista tikeistä huolimatta, ei juuri muistaakseni särkenyt, välillä vaan aristeli ja tietysti sairaalasängystä nouseminen ja siihen meno oli melkoista jännitysnäytelmää/akrobatiaa... Anoppi/äiti kyllä vähän ihmettelivät kun heillä oli ollut ihan tuskaa se synnytyksen jälkeinen aika episiotomian (vai mikähän se sana oli, en koskaan muista) takia, mutta luulempa että syy oli juuri kipulääkkeissä... Mutta kauheaa oli kyllä ensimmäiset pissaamiset ja varsinkin kakkaaminen, tosin sitä ehkä jännitti enemmän kuin mitä sitten tuntui.

Jättisiteet oli minullekin kyllä yllätys, tosin ehkä joku oli ohimennen maininnut asiasta etukäteen. Jälkivuodosta tiesin.

Yllätys oli kuitenkin se ettei maidonnousu ollutkaan niin dramaattinen asia, kun mitä pari ystävää oli etukäteen varoittanut. Tosin maitoa rupesi kyllä sitten tulemaan yli äyräiden ja sopivasti on edelleen vauvan ollessa 9,5 kk.

Minulle rankinta oli psyykkinen osuus synnytyksen jälkeen. Oli aivan kauheaa olla sairaalassa, kävin jotenkin ylikierroksilla enkä mielestäni nukkunut ollenkaan niiden neljän yön aikana jolloin olin sairaalassa (?!), itku oli tosi herkässä ja kauhea pelko siitä että tapan vauvan tai jotain muuta, ei hajuakaan miten sitä hoidetaan jne...

 

["vieras"]

Kyllä, synnytykseen olin valmistautunut mutta en siihen että toosa niin hajalla ja kipeä viikkokausia synnytyksen jälkeen niin että istumaan ei pysty ja vessassa nro 2:lla itkee joka kerta vaikka laksatiivit käytössä toka synnytys oli hätäsektio ja sen jälkeinen aika oli piece of cake verrattuna alatie synnytyksestä toipumiseen

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25031862]Jälkisupistukset, jälkivuoto ja se kamala turvotus!
Muistan kun vessan lattia oli ihan veressä. Kysyin hoitajalta kauanko vuoti kestää. "Pari päivää" oli vastaus. Se "pari päivää" oli 8 viikkoa!! Ensimmäisen yön jälkeen lakanat oli ihan veressä.[/QUOTE]

Niin ja kävelemään ja istumaan ei pystynyt ollenkaan.