Järkiliitto - Kokemuksia, ajatuksia

[Syviä pohdintoja]

Kulissiliitto, vaikka minä puhuisin mieluummin vaikka ns. järkiliitosta. Onko täällä ihmisiä, jotka sellaisessa ovat tietoisesti päättäneet elää? Mikä sujuu, mikä ei? Neuvoja, kokemuksia, ajatuksia, mieluiten elämänkokemuksella höystettyjä.

Mietin tällä hetkellä 15 vuotta kestäneen suhteen jatkoa. Meillä ei ole väkivaltaa, päihdeongelmia, suuria riitoja, ei tietääkseni pettämistä tms, mutta kaikki on vain jotenkin hiipunut, olemme kulkeneet viime vuodet eri teitä ja ääneen jo myöntäneetkin se, ettei meillä juuri ole enää yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja elämäntapamme ovat nykyään ihan erilaiset. Seksiä on ehkä kerran kuukaudessa, arkipäiväinen hellyys, suukot ja tukan silittäminen ja kainalossa oleminen ovat kadonneet. Samassa sängyssä nukutaan, mutta tiukasti omilla puolillamme. Mies kulkee pitkälti omia polkujaan, hänellä on omat harrastukset ja kaverit, minä pyöritän perheen arkea ja huolehdin lapsista, nautin siitä. Mies ei tunnu haluavan viettää aikaa meidän kanssamme. Pääsiäisen mies vietti omilla menoillaan. Tänään vapuksi olin suunnitellut koko perheen ohjelmaa: iltapäivällä ulos syömään, vapputorille koko perhe, grillausta illalla omassa pihassa jne, mutta mies ilmoitti heti ykskantaan lähtevänsä työkavereiden kanssa terassille. Menee ehkä myöhään kuulemma.

Meillä on yhteinen, ihana koti ja iso asuntolaina. Jos ero tulisi, olisi selvää että talo jouduttaisiin laittamaan myyntiin ja minä pienituloinen päätyisin lasten kanssa jonnekin kaupungin vuokrakaksioon. Perheen hajoaminen ja kodin myyminen ei ole ihan pieni asia, kun sitä yrittää ajatella lasten kannalta. Itse kyllä pärjäisin, mutta nuo lapset. Isä on heille kuitenkin tärkeä ja rakas.

Jos ajattelen tunteella, olisin valmis eroamaan, sillä en saa tästä suhteesta tällä hetkellä yhtään mitään, enkä koe että mies olisi minulle sellainen kumppani kuin toivon. Jos ajattelen järjellä ja lasten kannalta, ei missään tapauksessa kannattaisi erota: rikkoa perhettä, päätyä köyhyysloukkuun, vain siksi että "jokin ei toimi". Kuten sanottu, meillä ei ole väkivaltaa, isoja riitoja tms, ajoittain meillä on toistemme seurassa ihan mukavaa edelleen. Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?

 

[Hmm]

Minusta tilanne ei kuulosta kovin tasaväkiseltä, että te olisitte molemmat kulkeneet eri suuntiin, kasvaneet erillenne, jne jne, eli että olisitte molemmat yhtä syyllisiä. Enemmänkin kuulostaa siltä, että perheellinen mies käyttäytyy kuin sinkku ja kuvittelee voivansa lähteä kavereiden kanssa kaljalle milloin vaan. Olisi kiinnostavaa kuulla hänen näkökulmansa. Onko hän onneton avioliitossanne, tai mistä on kyse kun ei perhe-elämä maistu? Jos on perheen perustanut, siitä pitää myös ottaa vastuu ja nyt kuulostaa siltä, että miehesi ei sitä tee. Sinuna ottaisin tämän puheeksi hänen kanssaan.

 

[turun tyttö]

Mikä vetää ukkomiestä yleensäkään jatkuvasti omille harrastemenoille ja terasseille.
Ja mikäs, sen mukavampaa, kun vaimo lasten kanssa on valvotusti kotona.
Tietysti isän on tärkeä lapsille, mutta kuinka tärkeä lasten sitten aikuistuessa.
Ei järkiliitossa välttämättä mitään vikaa ole, jos ei pahempia ongelmia ole. Lukuunottamatta miehen poissaoloja. Poissaolotkin voi ottaa positiivisena, tai se menee jossain vaiheessa plussan puolelle.
Mitenkä tuollaisen menevän puolison saa pysymään kotona, varmasti hankalaa.
Yleensäkään miehet eivät välttämättä ymmärrä puhetta, menee mäkätyksen puolelle ja saa pysymään enemmän poissa kotoa.
Naiset on aina kautta aikojen käyttäneet rautalankaa.

Onko lasten isä ollut koskaan oikeasti mukana lasten hoidossa ym. kotiin liittyvässä. Nyt ei lasketa ansiotyötä, moni nainenkin käy ja siltikin hoitavat kaikki kotiin liittyvät työt.
Suosittelen sinulle henkilökohtaista rentoutuslomaa ja isä jää sitten lasten kanssa. Tietää sitten miltä tuntuu olla ja ootella kotona.

 

[Mies]

Ei ole tassapuolista ei. Kysypä mieheltäs miten hän suhtautuis jos sinä kulkisit omia polkujasi?
Viettäisit aikaa kaveriesi kanssa päivä tolkulla ja mies hoitaisi kotijutut. Taitais loppua hyvin nopsaan?
Et voi, eikä sinun tarvi ottaa asennetta, että sinä hoidat kodin ja nautit siitä. Onhan selvää että miehesi on luistanut vastuullisesta parisuhteesta kaverien kanssa touhuiluun. Eikä kukaan aikuinen usko että kaverit ovat pelkästään miehiä, ei niin sinisilmäisiä voi ollakkaan vuonna 2014.

 

[miten tärkeä]

Millä tavalla isä on tärkeä lapsille teidän perheessänne?
Saan sen käsityksen että hän ei vietä aikaa sinun eikä lasten kanssa.

Sanot tykkääväsi kotona olosta ja lasten hoitamisesta. Tuntuu, että olet ottanut kodin ja lapset niin haltuusi, että miehelle ei ole jäänyt sijaa kotona. Niinpä hän voi tehdä sitä, mitä haluaa. Hän voi mennä kavereiden kanssa. Kavereiden kanssa hän on touhunnut paljon enemmän kuin kotiväen kanssa, joten kavereihin hänellä on tunneside.

Miten elämä muuttuisi, jos te eroaisitte. Ottaisiko isä lapsiaan edes joka toinen viikonloppu. Hän ei voisi enää mennä kavereiden kanssa kaljalle. Hänen pitäisi tehdä ruokaa lapsille, huolehtia heidän iltatoimistaan yms. (Lasten ikä ei ole tiedossa, joten vähän vaikea arvioida, ehkä vanhin on jo yläasteella) Viikonloput isällä voisivat olla aika surullisia tai sitten isällä olisi pitkästä aikaa mahdollisuus tutustua lapsiinsa. No jaksavako lapset todella kiinnostua hänestä vai onko tuo lasten rakkaus isäänsä kohtaan jotain sinun kuvitelmaasi. Mistä se olisi syntynyt vai onko se enemmän haaveita siitä, millaisia toisten isät ovat.

Lapset saavat aika oudon kuvan parisuhteesta, kun seuraavat teitä. Toisaalta riidattomuus on hyvä, eikä mieskään ilmeisesti ainakaan vielä kaada kaikkia rahoja kurkusta alas, van teillä on ihan mukavat oltavat kodissanne.

Miksi tämä asia on juuri nyt alkanut vaivata sinua? Ovatko lapset jo aika itsellisiä? Toivottavasti menette vapputorille ilman isää.

 

[karisma]

Syviä pohdintoja, sinun pitää herätellä miestä. Olet hänelle itsestään selvyys nyt ja aina. Tee selväksi ette ole. Tosipaikan tullen näät mitä miehesi ajattele ja mitkä asiat hänelle oikeasti merkitsee.

 

[ihmetyttää tosiaan]

tämä on niin tätä tämäkin aloitus.
Mennään yhteen, tehdään lapsia, nainen jää kotiin ja tuntuu siltä, että mies on pelkää rahapussi. Häntä ei muuhun tarvita.

Tai sitten mies ei osaa olla isä, hän jää sivulliseksi perheessään. eikä vaimo osaa ottaa miestä mukaan perhe-elämään, tai mies ei halua ottaa osaa perhe-elämään.

Onko miehellä ollut koskaan isän, toisen vanhemman vastuuta, lapsiinsa nähden?
Tällä tarkoitan sitä, että mies ulkoiluttaa vauvan, vaihtaa vaipat, syöttää, pitää huolta enemmän kuin viisi minuuttia. Vastaa lapsen tarpeista pienestä pitäen. Kun lapsi kasvaa, mies viettää entistä enemmän aikaa lastensa kanssa. Pelaa futista, pukee prinsessamekkoa barbin päälle, tekee legorakennelmia, lukee iltasatuja, kuskaa harrastuksiin, käy päiväkodin/koulun juhlissa, ulkoilee lasten kanssa, tekee aamupalat, päiväruokaa, pitää sylissä, silittää tukkaa, pitää kuria, auttaa läksyjen teossa jne. On läsnä lastensa elämässä isänä ja aikuisena.
Miehellä on aina myös isän vastuut, vaikka hän kävisi töissä ja vaimo olisi ns. kotiäiti.

Onko miehellä ollut mahdollisuus kutsua kavereitaan kotiinsa, puuhastella yhdessä kavereidensa kanssa omassa kodissaan erilaisia juttuja?
Tämä on tärkeää. Miehellä on oikeus omiin ystäviin ja omaan kotiin. Hän saa viettää aikaa kotonaan myös ystäviensä kanssa. Samat säännöt pätevät myös naiseen. Koti on kummankin koti.

Onko teillä yhteisiä perheystäviä joiden kanssa voisi aikaa viettää?
Olisi hyvä jos olisi. Hyvät yhteiset ystävät tukevat avioliittoa, auttavat eri tilanteissa, antavat rentoutta ja tuovat parisuhteeseen syvyyttä.

Oletko sinä koskaan viettänyt aikaa ystäviesi kanssa ja miehesi on hoitanut lapsianne sinä aikana yksikseen? Onko sinulla harrastuksia, jona aikana miehesi kantaa vastuuta kodista ja lapsista?
Sinullakin on oikeus omaan aikaan yhtälailla.
Olisi hyvä jos pohtisitte sitä, onko se miehen tai sinun oma aika kaljalla käymistä kavereiden kanssa vai jotain muuta.
Lisäksi miehelläsi on vastuu omaa kotia ja lapsia kohtaan. Hänen pitää ymmärtää tämä.

Vietättekö lomia yhdessä?
Mitä teette vapaa-ajallanne koko perhe yhdessä?
Mitä lapsenne harrastavat, oletteko mukana, te molemmat, lastenne harrastuksissa?

Nämä kolme asiaa lujittavat perhesuhdetta, antavat tunteen siitä, että me olemme perhe, kuulumme yhteen. Jos tätä tunnetta ei ole, olisi syytä miettiä miten sen tunteen saisi teidän kesken rakennettua.

 

[Yks kaks]

No ehkä toisen seurassa ei enää viihdy. On kuitenkin pakko olla talouden ja lasten takia saman katon alla. Näitä pariskuntia jossa toisella on ihan helvetin paha olla näkyy paljon. Välillä ne agressiot puretaan jopa ulkopuolisiin, ehkä sellaista me-henkeä yritetään sitten saada aikaan yhteisellä vihollisella? Moni asiakaspalvelussa oleva tietää mitä tarkoitan. Avoin suhde on tällaisten liittojen pelastus, jos se sopii kaikille osapuolille. Toinen saa vapautensa ja hoitaa kuitenkin oman osansa perheestä. Ei ihmistä voi pakottaa tykkäämään enää jostain, tiedän itse miltä se tuntuu, kun joutuu taloudellisesta syystä asumaan saman katon alla miehen kanssa, josta ei enää syty, ja koo ihminen alkaa tuntua vastenmieliseltä. Onneksi ei ollut lapsia tuossa suhteessa, tosin olisin siltikin eronnut ihan oman mielenterveyteni vuoksi.

 

[niinkö?!]

miksiköhän sitä mennään yhteen ihmisen kanssa josta ei hetken kuluttua tykätä?
Missä on se rakkaus joka vei yhteen?
Oliko sitä alun alkaenkaan?

Mikä on niin iso taloudellinen asia, joka pitää yhdessä ihmisen kanssa joka on vastenmielinen?
Jos se on vain se, että saa asua omakotitalossa, niin aika pienestä sitä joku myy elämänsä!

Itse koen avioliiton sellaisena, että molemmat muuttuvat, suuntaan tai toiseen. Ei kukaan pysy samanlaisena koko ikäänsä. Jos pysyisi, aika matalalle tasolle sitä taantuisi jo nuorena.

Rakkautta on, jos molemmilla on tahtoa rakastaa.
Jos tahto puuttuu, puuttuu kaikki.

Olen huomannut, että monesti parisuhteessa nähdään vain sen kumppanin huonot puolet. Ei nähdä kumppanin hyviä puolia, ja etenkään ei nähdä omassa käytöksessä mitään parantamisen varaa.
Omat viat ikäänkuin pyyhkiytyvät näkymättömiin, vika parisuhteen laadun heikkenemiseen on vain ja ainoastaan siinä toisessa ja hänen vioissaan, hänen muuttumisessaan.

 

[ei yksioikoista]

miksiköhän sitä mennään yhteen ihmisen kanssa josta ei hetken kuluttua tykätä?
Missä on se rakkaus joka vei yhteen?
Oliko sitä alun alkaenkaan?

Mikä on niin iso taloudellinen asia, joka pitää yhdessä ihmisen kanssa joka on vastenmielinen?
Jos se on vain se, että saa asua omakotitalossa, niin aika pienestä sitä joku myy elämänsä!

Itse koen avioliiton sellaisena, että molemmat muuttuvat, suuntaan tai toiseen. Ei kukaan pysy samanlaisena koko ikäänsä. Jos pysyisi, aika matalalle tasolle sitä taantuisi jo nuorena.

Ne tunteet muuttuu ajan myötä. Ei kukaan ole seisova vesi. Kemia sekottaa pään ja yhtenä aamuna heräät ihmisen vierestä joka tuntuu vieraalta. Mutta milläs lähdet tai teet muutoksia kun on ihmistaimia jaloissa. .Talous pakottaa ihmiset yhteen meillä täällä pikkukauoungissa esim ystäväpariskunta myi toista vuotta asuntoaan, kunnes se meni kaupaksi. Yksi talouden elpymisen merkkejähän on muuten avioerojen lisääntyminen.

 

[missä vika]

Jospa se rakkaus häviää kuin pieru saharaan. Ei ketään voi pakottaa rakastamaan, jos vain tunne hiipuu. Ei sitä voi ostaa eikä tilata verkkokaupasta. Ja väkisinkö tahtoa pitää yllä ei voi mitään, jos rakkaus loppuu. Ainakin näen kumppanin hyvät että huonot puolet. Mutta jos kerrot huonoista puolista miehelle, niin se suuttuu. Itse saan kuulla pikkuasioista, joista toinen oikein innostuu. Kuten termospulloon ei pidä laittaa kuumaa vettä ihan korkin pintaan ja jättää korkki vähän raolleen. Tollainen saa miehen hiiltymään. Mutta jos mainitset sellaisen asian, että kun mies ottaa t-paidan kaapista, niin koko pinkka putoaa lattialle tai sitten kaikki paidat on sekaisin. Niin mies suuttuu, että mitä tuosta mainitsee. Miehen mielestä ehkä pieniasia. Mutta minun pitää osata tehdä ja aavistaa monia asioita, ettei mies suutu. Minähän ne korjaan pinkat ja laitan järjestykseen kodissa.

 

[jahhah]

Et ole hoitanut itseäsi vaan olet antanut itsesi lihoa ja laiminlyönyt ulkonäkösi. Ei suukottelu yms enää kuulu niinkään parisuhteeseen kuin vastanaineina. Arki on tullut. Jospa etsisit töitä, niin olisi muuta ajateltavaa. Kotona taitaa jo tylsistyä.

 

[keneen sormi osoittaa]

Jotenkin aina viitataan naiseen, joka ei ole enää hyvässä kunnossa. Miehetkin voivat lihota tai ovat vastenmielisiä.

 

[niinkö?!]

Jos aikuinen mies viskelee puhtaat t-paitansa kaapista lattialle, niin minä antaisin niiden myös olla lattialla siitä sekunnista eteenpäin hamaan tappiin saakka!

Samaten se, jos mies nipottaa pikkujutuista, niin so what, jos ei käsiksi käy. Antaa toisen mäkättää, minä sulkisin korvani ja toteaisin vain, että joo joo, oliko muuta?

 

[miksei kuuluisi?]

Ei suukottelu yms enää kuulu niinkään parisuhteeseen kuin vastanaineina. Arki on tullut.

Ilmeisesti puhut vain omasta kokemuksestasi? On sitä muunkinlaista parisuhteen arkea, mukaan mahtuu ilo ja läheisyys vuodesta toiseen.

 

[wiltsujohanna]

Kulissiliitto Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?

Erota.

 

[Hahaa]

Maailmassa on paljon aika häijyjä ihmisiä...Ei minulla olisi tullut mieleen, että kirjoittaja on lihonut...että SE on se ongelma.

Tuttavapiirissä mies jätti kauniin ja fiksun vaimon ja pienet lapset paljon vaimoa rumemman naisen takia. Asuu nyt uuden naisensa ja tämän lasten (joita on useammalle miehelle) kanssa. Tilitti minulle, että teki sen vain siksi, ettei osannut ja halunnut kasvaa aikuiseksi. Tuntui katuvan kovasti. Vihjaisin asiasta ex-vaimolle, mutta hän tuhahti, ettei aio ikinä ottaa miestä takaisin. Ajattelin itsekseni, että mahtaa mies olla nyt "tyytyväinen" elämäänsä...Siinä on mennyt sekaisin perhe-elämä JA raha-asiat.
Tuo kuvaa mielestäni sinunkin tilannettasi. Mies ei halua kasvaa. Sinä olet aikuisempi, ja epäilen, että tiukan paikan tullen vahvempi.

Sinun pitää itse punnita asioita. Inhottavaa sanoa tämä, mutta lapset tosiaan tarvitsevat isäänsä, vaikka isää ei juuri näkyisikään. Lasten kannalta olisi parempi, ettette eroaisi ihan vielä, mutta jokainen joutuu itse tekemään ratkaisunsa.