Jännitysniska...

Niin se talvi tuli taas. Teki mieli tulla valittaan pitkästä aikaa, kun on niin kakka olo. (alipainepää, niskasärky, hermosähkärikädet, pulputtavat jalat, kaikenlaista kivaa silmissä..jne) Itse tän taas itselleni aiheutin, kun koitan väkisin vetää ruumista äärirajoille.. Tyhmää, mutta en vaan vieläkään jaksa myöntyä näille vaivoille - täytyy aina taistella vastaan.
No joo, loppu nyt taas. Hetkellinen avautuminen. Toivottavasti helpottaa.

Totean nyt sit kans crizzelle, että pahaksi saattaa olla myös lihasrelaxantit ja vaikka sanoitkin että käytät niitä vaan silloin tällöin. Oon tän kyl sanonu aiemminkin. Ärsyttää vaan kun lääkärit niitä kaikille määrää, ymmärtämättä sitä seikkaa että ne siis rentouttaa kaikki lihakset, jolloin ongelmia syntyy lisää siitä että jumi aukeaa yllättäen, hermot ja verenkierto vapautuu liian nopeasti. Jumitus pitäs hoitaa hiljalleen auki, jotta keho sopeutuisi siihen ilman kummempia lisäoireita. Itse jumitus johtuu yleensä virheasennoista, joista on seurannut se, että syvät lihakset on niin jumissa, että ulommat tukilihaksetkin jumittaa. Kun se paketti relaxanttejen voimasta aukeaa, ei mikään hoida itse ongelmaa laisinkaan - kun relaxantin teho loppuu, se paketti jumiutuu tasan samaan olotilaan kuin missä se olikin.
Relaxantteja on ihan ok käyttää urheilun tai muuten rasituksen aiheuttamiin hetkellisiin lihasjumituksiin. Pitkäaikaisesti niitä ei pitäisi käyttää. Tai siis yhtä tyhjän kanssa käyttää, ei ne mitään ongelmaa poista.
Aattelin vaan taas muistuttaa, kun melkosen moni niitä ensihätään buranan kanssa/jälkeen näihin jumituksiin saa.

Mutta se piti crizzelle vielä sanoa, että (mullakin siis oikoryhti oli/on niskassa (+ylin nikama vähän turhan yliaktiivinen)) kylmä oli mulle parempi kuin kuuma. Niin hullulta ku se saattaa kuulostaakin, kantsii kokeilla. Kylmä siis rauhoittaa hermoja, kun taas kuuma pahentaa hermo-oireita ja sillä on vähän samat vaikutukset kun noilla relaxanteilla.. Triptyl auttaa mulle. Migreeneistä en tiedä mitään. Ja ihanaa kun kerrankin joku muukin on ymmärtänyt ton että venyttely on pahaksi! Koska sitä se todellakin voi olla. En valitettavasti pysty etänä auttaan sen enempää. Paljon hyviä liikkeitä tiedän, jotka auttaa itselleni, sekin kun on niin totta, että jokaisen vartalo on omanlaisensa. Hyvän fysiatrin ja fysioterapeutinkin tiedän. Se on oleellisinta ymmärtää, että oikoryhti johtuu virheasennoista ja niitä ei vie pois mitkään lääkkeet, ne pitää vaan opetella pois. Ja se on todella pitkä tie, mutta palkitseva lopulta. Onneksi sulta ei löytynyt sen pahempaa, koska oikoryhti on kuitenkin asia, josta voi parantua. Harmittaa kyllä sun puolesta toi lääkäreiden pompottelu ja ärsyttää jälleen kerran länsimaisen lääketieteen usko ihmelääkkeisiin.

 

Löysin tämmösen, ajattelin kokeilla. Tällä hetkellä en ainakaan 6.liikettä uskaltaisi edes yrittää, mutta toivottavasti vielä jonain päivänä. Hyvä, että tossa neuvotaankin etenemään hitaasti:

Kahdeksan yleist

 

Hep!

Googlettamalla löytyi tämäkin ketju ja koska lääkäri on "arvellut" omaa vaivaani jännitysniskaksi niin jaetaanpa kokemuksia täältäkin (jos vaikka jollain olisi vinkkejä ja ideoita)

Ensin hieman taustaa:

Viimeiset 10-v työni on ollut päätetyöskentelyä. Olen koneella 9-5 ja vielä illallla kotiin päästyä pari tuntia päälle. Tähän saakka olen kuitenkin selvinnyt ilman sen kummempia vaivoja. Kunnes ->

Oma pään oireilu alkoi reilu kuukausi takaperin. Olen pienen ikäni (olen nyt 30v) käynyt kuntosalilla ja 1kk sitten olin jälleen salilla työn touhussa jalkapäivän merkeissä. Olin päässyt puoleen väliin treeniä kun koitti jalkaprässin vuoro. Tein kaksi kevyempää sarjaa ja viimeiseksi yhden kovan sarjan. Viimeinen toisto oli sen verran raskas, että kaveri joutui avittamaan painot lopulta ylös. Ja tämän jälkeen alkoikin ongelmat.

Noustuani ylös laitteesta, minulle tuli keskelle vasenta silmää ympyrän muotoinen "sokea kohta" josta pysyi näkö poissa 2-5 minuutin ajan. En nähnyt siis silmän keskiosalla mitään, joskin laidoilta näkyi. Ja tämä siis ainoastaan vasemmassa silmässä. Noh, istahdin siinä alas ja arvelin ensin että nyt taisi verkkokalvo revetä tms. Parin minuutin päästä näkö tuli kuitenkin takaisin. Mitään kipua en silmässä / päässä missään vaiheessa tuntenut.

Seuraavana päivänä alkoi päässä epämääräinen jomotus / vihlonta, jota on kestänyt aina tähän päivään saakka (nyt reilun kuukauden ajan). Pää ei ole varsinaisesti kipeä, mutta tietyissä tilanteissa eteenkin tuohon pään etuosaan (otsan yläosaa, eteenkin oikeaa puolta) vihlaisee. Huimausta tai pahoinvointia ei ole ollut (kop kop puuta!). Joskus oireet esiintyy kumartuessa, mutta tämä vaihtelee. Tuntuu että oireet ovat vähitellen laimentuneet (alussa päätä ikäänkuin kiristi jatkuvasti, korvissa ratisi ja oikeassa silmässä oli elohiiri (ensimmäisen kerran elämässä sekin) 4 päivää yhteen soittoon). Kuitenkin edelleen päätä ajoittain "juimii" joten kyselen neuvoja jos jollain olisi ollut samanlaisia kokemuksia Mainittakoon vielä, että tätä ennen minulla ei ole elämäni aikana ollut päänsärkyä juuri koskaan (hyvin hyvin harvoin, yleensä kovan flunssan yhteydessä).

Olen laukannut lääkärillä hullun lailla, ja ainakin toistaiseksi mistään ei ole mitään löytynyt.

Ensimmäisenä marssin työterveyslääkärille joka marssitti samantien silmälääkärille. Silmälekuri kuvasi silmät perusteellisesti, eikä löytänyt mitään merkkiä silmäperäisistä vaivoista. Seuraavaksi oli taas normaalin lääkärin vuoro, joka teki neurologiset testit (silmät kiinni, etusormi nenään, jne.) -> ei mitään poikkeavaa. Itsellä hirvitti tilanne sen verran paljon, että pyysin lähetteen vielä pään kuvauksiin (Tietokone Tomografia) jossa kävin pari viikkoa takaperin. Kuvaus tehtiin ilman varjoainetta ja lausunnon mukaan päästä ei löytynyt mitään merkkiä verenvuodosta, kasvaimista, eikä muistakaan fyysisistä aiheuttajista. Se siitä kai sitten? Hieman edelleen hirvittää, että entäpä jos ne missasikin jotain.. olisko pitänyt olla varjoainetta.. jne. jne. Möröt kurkkii sängyn alla edelleen..

Päälimmäisenä painajaisenahan itselle tuli mieleen heti aivokasvain. Kuitenkin oireisto ja kuvat ei kai sellaiseen viittaa, joten aloin syyttämään vaivoista totaalisesti jumiutunutta niskaa jne. Kerran olen käynyt hierojalla tapahtuman jälkeen ja ensiviikolla menen varmaan uusintakierrokselle.

Olen kelannut jalkaprässin viimeistä toistoa päässä läpi moneen kertaan. Puskin painoja naama irveessä ja pää ei nojannut normaalisti telinettä vasten vaan oli ylhäällä penkistä ja niskaan tuli varmasti jännitettyä yhtä lailla todella kovaa viimeisen työnnön yhteydessä. Liekö tuossa sitten napsahtanut joku uskomaton jumitus tuonne niskan seudulle ja siitä johtuen nämä päävaivat.. näyttöpäätetyöskentely tuskin myöskään auttaa tilannetta. Mutta tässäpä sitä taas kirjoitellaan.

Vinkkejä, ideoita tai suosituksia jatkotoimenpiteiksi? Tuntuu, ettei lääkärille enää viitsisi marssia kun ei tiedä mitä tähän vaivaan voisi seuraavaksi edes yrittää. Epävarmuus kai se eniten kalvaa, kun ei tiedä varmuudella mistä kiikastaa Tsemppiä ja jaksamista kaikille muillekin niska-päänseudun ongelmista kärsiville!

 

Onpa kiva tietää että en ole ainoa joka kärsii pään ja niskan vaivoista. Kaikki alkoi reilu kuukausi sitten kun päätä alkoi vasemmalta puolelta puristamaan ja tuli kova paineen tunne päähän. Olo oli tosi tukala ja muutaman kerran vasen käsi puutui ja meni kipeäksi. Olen rampannut päivystyksessä monta kertaa. Minulle on määrätty tulehduskipulääkettä (acroxia) ja lihasten rentouttajaa (norflex). Acroxia käytin 2 viikon ajan ja siitä olikin apua. Olen töissä puhelinvaihteessa ja olen ollut sairaslomalla usean viikona ajan. Nyt olen muutaman päivän ollut töissä ja olo on taas tukala. Kauhia paineen tunne päässä ja huimaa, varsinkin liikkuessa. Lääkärin mielestä kyseessä on jännitysniska. Olen käynyt hierojallakin 3 krt, mutta siitä ei ole ollut tarpeeksi apua eikä ole oikein varaakaan rampata siellä koko ajan. Tänään olen taas menossa arvauskeskukseen valittamaan vaivojani. Tuntuu että tässä kohta masentuu kun ei mikään tunnu auttavan ja päävaivat haittaavat jokapäiväistä elämää. Olen kova urheilemaan, mutta nyt ei ole pystynyt kunnolla harrastamaan näiden päävaivojen takia. Kuvauksiin en ole päässyt lukuisista yrityksistä huolimatta koska ei ole muita oireita. Asun pienellä paikkakunnalla niin täällä ei ole edes mahdollisuus kuvauttaa päätä.

Jaksamisia kaikille samojen ongelmien kanssa "painiville"! =)

 

PetteriLle sanoisin tälleen mitään mistään varmaksi tietämättä että kuulostaa toi silmäoire verenkiertohäiriöltä, mahdollisesti jotain siis tapahtunu tossa jalkaprässin kanssa, joka hetkellisesti katkassu verenkierron (?) ts. lihasjännitystä niin paljon että puristanu verisuonia. Silmät sijaitsee siellä takaraivon tietämillä ja ottavat todella herkästi itseensä yläniskan lihasten jumituksista. Tää oli tämmönen helppo arvaus, koska suurin osa silmäoireista johtuu nimenomaan hetkellisistä verenkiertohäiriöistä ja niskajumitukset niitä aiheuttaa.. Ei siellä naksahtanu mikään?
Muuta en oikein osaa arvailla. Paitsi että käsittääkseni jos kuvauksissa ei näy mitään poikkeavaa, niin varjoainetta ei anneta, koska sen tarkoitus on lähinnä kertoa reagoiko se jokin löytynyt siihen varjoaineeseen. Jos reagoi, niin kyse on useimmiten jostain negatiivisesta ja aktiivisesta löydöksestä. (mun plakit ei onneks reagoinu). Ja nyt on itellä taas astetta parempi olotila. Pari viikkoa siihen meni taas. Hiljaa hyvä tulee.. jos on tullakseen.. Voimia Suvillekin

 

Hei!

Ihanaa kun löytyi tällainen ketju. Olen jo puoli vuotta lukenut tekstejä mutta nyt vasta kirjoitan ensimmäistä kertaa. Olen 36 vuotias kahden lapsen äiti ja teen paljon tietokoneella töitä.

Omat oireeni alkoivat n. 1.5 vuotta sitten keskellä kesää. Yllättäen tuli töissä huimauskohtaus jonka lääkäri luokittelu asentohuimaukseksi. Kohtas kesti n. 4 viikkoa jonka aikana mieheni hieroi minua useasti (mieheni on lukenut itsensä aikoinaan urheiluhierojaksi, mutta ei ole koskaan hierojan töitä ammatikseen tehnyt). Itse en uskonut asentohuimaukseen kun mistä se nyt yht´äkkiä olisi tullut...

Puolen vuoden päästä tuli uusi kohtaus jossa taas huimasi, oli epätodellinen olo päässä, tuli hikipuuskia jne... Tämäkin kesti kuukauden ja meni pois kun mies hieroi minua.

Varsinaiseksi ongelmaksi tila tuli minullle viime heinäkuussa jolloin en tuntenut etukäteen mitään tiukkuutta niskoissa, olo oli hyvä jne.. Mutta kesken kauppareissun oikein valahti nopea huimaus läpi pään ja jouduin istumaan kaupan lattialla hetken jonka jälkeen lähdin ihan pää sumussa ajamaan kotiin. Siitä alkoikin kierre joka jatkuu edelleen välillä lievenpänä ja välillä pahempana. Siksi tuntuu pelottavalta kun ennen tila on mennyt kuukaudessa ohi ja nyt se on kestänyt jo puoli vuotta- vaikkakin aika lievänä..
Myös kaupassa käynti on nykyään raskasta koska pelkään jotenkin aina kaupassa että tulee huimauskohtaus tmv... ja tarkkailen tuntemuaksiani siellä koko ajan. Eli olen jo diagnosoinut itselleni lievää paniikkikohtaus/ahdistuneisuus häiriötä...

Olen hoitajana töissä lääkäriasemalla ja käynyt meidän töissä lääkärissä, mutta olen kai liian tuttu meidän lääkäreille kun näemme joka päivä että he vastaanotolla heti olettavat että mulla on niskat kipeät niitä edes koittamatta ja antavat fysioterapeutille lähetteen ja lääkkeitä. Kukaan ei ole tehnyt neurologisia testejä tmv... Enkä heille oikein ole kehdannut kovasti valittaakaan..

Ja nyt viimeisin kohtaus alkoi viikkoa ennen joulua. Yht´äkkiä tunsin painetta takaraivolla ja seuraavan viikon lähinnä vaan makasin kotona koska olo oli niin sumea. Sitten olo alkoi hieman helpottumaan vaikkakin nyt on joka päivä jotain päässä tuntunut. Mies on hieronut minua nyt joulusta eteenpäin kaksi kertaa viikossa hartia-niskaseudulta.

Päässä tuntuu jatkuvaa paineen tuntua takaraivolla, kamalaa haukottelua (en nukahda kuitenkaan jos menen makuulle), välillä haukottelen niin että vedet valuu silmistä. Pää ón jotenkin niin sumuinen että en saa mitään kotona aikaiseksi, tekisi vaan mieli maata koska makuulla ei tunnu missään mitään.

Pelkään ihan hysteerisesti että mulla on aivokasvain. En näe kaksoikuvia, päätä ei särje, en oksentele tmv...

Varasin ajan itselleni fysiatrille. Toivottavasti se polku johtaisi jonnekin että saisin tilanteeseen selvyyttä ja edes sen että joku sanoisi minulle että minulla on selvä jännitysniska ja jos ei ole, laittaisi neurologille.

 

ja niskojen jäykkyydestä vielä sen verren että vaikka mieheni on nyt hieronut minua vaikka kuinka, on hän ihmeissään kun hartiat eivät vaan pehmene vaan ovat kovat jatkuvasti... Mietinkin että voisikohan siellä olla rangassa joku lukko joka pitää hartioita jatkuvasti kipeinä... No mutta sen saan varmaan tietää fysiatrilla..

Mitä kaikkia lääkäreitä te palstalaiset olette käyttäneet? Ja oletteko saaneet jostain tietystä paikasta avun oireisiin?

 

Tervetuloa joukkoon sallaerika! Oireesi kuulostavat niin tutuilta. Kun oma oloni oli oireiden alkaessa pahimmillaan, takaraivolla oli tosiaan kamalaa paineen tunnetta, olo epätodellinen ja paniikkikohtaustyyppisiä kohtauksia alkoi olla. Reilu kaksi vuotta näitä ollut. Välillä olo on ihan normaali ja sitten taas iskee. Hartiat ja niska vaivaavat usein edelleen, mutta isommaksi ongelmaksi on nyt tullut yläselän jumitus. Kun aivokasvaimen pelosta olen päässyt, niin nyt pelottaa, että sydämessä on jotain vikaa. On sydämen muljahteluja ja usein tuntuu, että on vaikea saada syvään henkeä. Kävin taas melkein puolen vuoden tauon jälkeen fysioterapeutilla ja sanoi, että ei mikään ihme, että outoja oireita on, kun lapojen kohdalla sellaiset jumitukset. Aukaisi paikkoja ja pikkaisen helpotti, mutta täytyisi käydä taas useamman kerran. Lääkärissäkin kävin ja sydänkäyrä OK ja laajat verikokeetkin otettiin. Niissäkään ei näkynyt mitään.

Tuntuu, että näistä jumituksista ei pääse ollenkaan eroon vaikka mitä tekisi

 

Kävin fysiatrilla joka meinasi että minulla on oikoryhti ja liikkumaton tuo yläselän ja niskan nikamista ainakin 2 ja 6. Jos nyt oikein käsitin.. Diagnoosissa on dysfunktio C6 et fac. C2 l.dx. ja hypomobilitas columnae thoracalis. Sanoi että jännitysniskaa ei olisi ??
Tosin fysioterapeutti eilen meinasi että niskani on ihan jäykkä ja kipeän oloinen.

Fysiatri laittoi lähetteen kiropraktikolle.

Voisikohan oireeni nyt oikeasti johtua sitten tuosta? Toivottovasti. Ensi viikolla menen kiropraktikolle.

 

Heippa kaikille!

Tulin tänne taas vaivojani valittamaan kun ei tunnu vaan helpottavan. Mulla helpotti sillä Acroxialla puristus päässä n. viikoksi, mutta heti kun menin taas töihin sairasloman jälkeen, puristus taas alkoi ja se puristus taas aiheuttaa huimausta. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että kaikki nuo mun vaivat johtuvat mun työstä; se on stressaavaa ja hyvin epämiellyttävää. Olenkin nyt päättänyt lähteä opiskelemaan tai sitten jos en sinne pääse niin irtisanoudun. En aio terveyttäni pilata töissä. Puristus ja huimaus kyllä jatkuu myös vapaa-aikana. Hieronnassakin olen monta kertaa käynyt, mutta eipä niistä ole ollut juurikaan apua. Jokin tuolla päässä on todella jumissa eikä se tunnu millään helpottavan. Ainoastaan yöllä puristus helpottaa, mutta alkaa taas heti kun nousee aamulla ylös. Haluaisin käydä magneettikuvauksessa, että saisi varmuudella tietää ettei päässä ole kasvainta. Täällä vain ei lääkärit millään suostu kirjoittamaan lähetettä. Sanovat vaan että kun ei ole muita oireita niin se ei ole vakavampaa. Hieroja on sanonut ettei minun hartiat tai niska ole mitenkään erityisen jäykät eivätkä ne ole yhtään edes kipeät. Päänahkaa hierottaessa kipua kyllä tuntui. Miten voi olla jännitysniska jos ei hartiat tai niska ole edes kipeät? Olisi kyllä mahtavaa jos tästä ärsyttävästä vaivasta pääsisi eroon koska se haittaa jokapäiväistä elämää. Eli mullahan tuo pään puristus kohdentuu vain tuohon vasemmalle puolelle korvan yläpuolelle. Oikea puoli on ihan ok. Näitä vaivoja on nyt jatkunut n. 2 kk.

No mutta hengissä olen edelleen joten ei hätä. Ei auta kuin toivoa että vaivat häviävät aikanaan. Jaksamisia kaikille palstalaisille! :hug:

 

Hei!!
Täälläkin yks epätoivoinen, joka taistelee kummien oireiden takia.Lähes, joka yö herään, että käsi on aivan puutunut. Päätä särkee useasti. Se on yleensä semmoista jatkuvaa pientä jomotusta, jota voi jatkua useamman viikonkin kerralla. Selkä ja hartiat jumissa. Lihakst ovat selkärangan kohdalta ihan kiinni rangassa, kun ovat niin tiukkoina. Kyljet kipeenä, kun kylkivälilihakset jumittaa. Kipua tuntuu välillä rinnassa aivan kuin ottaisi sydämestä, mutta taitaa johtua selästä. Nyt muutaman viikon ollut oireena posken puutuminen, joka tuntuu silmässä ja korvassa asti. Nyt olen alkanut todella huolestumaan, kun nämä posken puutumiset tulleet. Oiskohan jollain muulla samoja oireita ja neuvoja mitä tehdä tai mistä ollut apua??

 

Moikka! Ehdottomasti kanssa pakko liittyä keskusteluun, kuulostaa suurin osa noista oireista nimittäin niiiin tutuilta... Itselläni ollut jo jonkun aikaa niska-hartiaseutu ja selkä jumissa, aiemmin oireili epätodellisella ololla ja päänsäryillä ja puutumisilla, mutta nyt kuvaan tullut mukaan uusia, ihania oireita.. erilaisia kipuja käsissä, jaloissa ja kasvoissa, sekä ihmeellisiä elohiiriä ja lihasnykäyksiä. Muilla ollut tällaisia oireita? Näkyykö teillä elohiiret ja nykäykset myös ulospäin vai tunnetteko ne ainoastaan itse? Missä ja kuin usein teillä niitä esiintyy? Itseä pelottaa etenkin nuo nykäykset ja kivut tosi paljon, lääkäri sanoi että jäädään seurailemaan... Magnesiun, d-vitamiini ja kalaöljykapselit on jo testattu tehottomiksi! Onko teillä muilla nkäykset menneet ohi itsestään?

 

No niin nyt on käyty sitten kiropraktikollakin joka ei sitten vielä ainakaan löytänyt rangasta syytä huimaukseeni. Ne lukot joita fysiatri sanoi minulla olevan, ei kiropraktikko edes kokeillut. Löysi "voimatesteillä" yhden lukon niskassa (sanoi sen sopivan käden puutumiseen jota mulla ei ole kyllä juurikaan ollut), ja yksi lukko löytyi rintalihaksen tyköä. ja kiropraktikon jälkeen niska on ollut kipeämpi kuin ennnen sitä

Ja fysiatri tosiaan totesi että mulla ei olisi jännitysniskaa vaikka niskat on taas ihan betonia eikä pää kunnolla taivu.

Aloitin joogan viikonloppuna kun joku sanoi sen olevan erinomainen juttu niska-hartiaseudun ongelmista kärsiville. Ihan mielenkiinnolla koitan senkin vaihtoehdon vaikka yleisesti ottaen olen enemmän vauhdikkaamman urheilun ystävä

FC kappunne: noita elohiiriä tulee mullekin silloin tällöin ja kestävät pari kolme päivää ja menevät sitten ohi. Nyt ei ole tosin elohiirtä ollut muutamaan kuukauteen ollenkaan.

 

Moi Sallaerika, sattumalta osuin tällaiselle palstalle ja pakko on kommentoida sinun oireitasi, koska ne ovat niin samanlaisia kuin itselläni.
Onko sulla tietoa hemoglobiiniarvostasi? Mulla paheni kaikki jumitusoireet muutama vuosi sitten eikä mikään hieronta auttanut. Päässä vaan suhisi ja hierojakin ihmetteli, miten lihakset olivat kivikovat vaikka parikin kertaa viikossa hierottiin. Veto oli poissa ja tosi omituinen olo. Kunnes rutiini kolesterolikokeessa paljastui, että hemoglobiinini oli 74! Jouduin sairaalaan ja sain muutaman pussin punasoluja. Lisäksi söin rautaa puoli vuotta ja kaikki omituiset oireet ovat poistuneet. Onhan mulla tietysti vieläkin niskajumia ja kaikkia noita korvien lukkiutumisia yms. mutta nyt hieronta auttaa ja olo on muuten normaali ja reipas.
Magnesiumia kannattaa myös ottaa säännöllisesti. Se kuulemma imeytyy aika huonosti, mutta paras valmiste, jota lääkärikin suositteli on Emgesan ( apteekista). Siitä olen saanut apua elohiiriin ja nykimisiin.

 

Auttakaa mua. Kuolen kohta tähän pelkotilaan.
Mulla alko kuus päivää sitten oudot kihelmöinnit/pistelyt ym. tuntemukset varsinkin vasemmassa poskessa... Oon tässä kuuden päivän aikana ehtinyt panikoimaan kaikki mahdolliset syyt tähän..
Pyysin miestäni hieromaan, mies totesi että niska on jumissa ja siellä pahkuroita ja sitten se tulikin kipeäksi. Nyt on sitten niska kipeänä ja oudot tuntemukset kasvoilla jatkuvat.. Pelottaa ahdistaa... paniiikki. Onks tää ms-tautia? Aivoverenkiertohäiriö tai jtn???? Apua. Tiistaina on koululääkäri (oon siis jo ihan aikuinen 23-v... mut opiskelen). En kestä odottaa tiistaihin. Kävin tänään päivystävällä sairaanhoitajalla, teki pari neurologista testiä, kaikki ok. Sano et voin huoleta olla tiistaihin et varmaan niskasta johtuu... Mut onkohan niiin??? Pelottaaa!! Mä en kestä.

 

Hei

Olen lukenut tätä pitkää kertjua ja saanut hiukan helpotusta oloihini siinä suhteessa, että oireeni ehkä johtuvatkin "vain" niskoista, enkä olekaan kuolemassa?
Olen aina jännittänyt jotenkin kehollani, fysioterapiassa todettu lihasten jumittavan. Mutta nyt koko tilanne on pahempi kuin ikinä ennen. Aamuisin herään niin, että jalat ja kädet on puuduksissa ja pää aivan "pöhnäinen". Ennen oli paljon huimausta, mutta se on nyt ollut vähempää

Kaikkein pelottavin ja ikävin vaiva on puolisen vuotta pahentuneet silmäoireet. Näen silmissä paljon "lumisadetta" ja vasen silmä on selkeästi huonompi kuin oikea, siinä myös sumua tms. kuin sumuverhon takaa katselisi elämää. Nyt viime aikoina töissä olo (teen töitä tietokoneella melkein pelkästään) on ollut erittäin vaikeaa ja stressaavaa noiden silmien takia. Pelkään todella että menetän näön. Syksyllä kävin optikolla, eli silmälasit on ajan tasalla. Olen varannut silmälääkärin, mutta se on vasta viikon päästä.
Työterveydessä kävin, ei ollut lääkäri kovinkaan kiinnostunut tutkimaan. Katsoi näköni sillä taululla ja kyllähän mä toistaiseksi ne kirjaimet vielä erotan, mutta siinä se sitten onkin. Kysyin vielä voiko johtua niskoista, sanoi että ei voi niskavaivat aiheuttaa silmäoireita. Käski varaamaan ajan silmälääkäristä, mutta ei laittanut lähetettä tms.
Olen niin tuskastunut tilanteeseen etten tee töiden jälkeen juuri muuta kuin makaa silmät kiinni, kun en kestä katsella tätä sumeaa maailmaa
Pelottaa paljon

 

Olen kärsinyt voimakkaista rytmihäiriöistä reilun vuodenajan. Tulevat kausittain, kestävät viikon-kaksi ja silloin koko päivän sydän lyö ihan miten sattuu. Todella pelottavaa ja väsyttävää. Sydänlääkärillä on käyty, mitään muuta syytä ei ole löytynyt kuin stressi. Jostakin luin, että jumissa oleva selkä tai niska voisi aiheuttaa rytmihäiriöitä. Mulla on ollut skolioosi nuoresta pitäen ja selkä ollut enemmän tai vähemmän jumissa niin kauan kuin muistan.

Nyttemin päätetyöskentelyn johdosta on sitten niskakin aivan jumissa ja huonon asennon johdosta on niskanikamissa ilmennyt muutoksia jotka näkyivät röntgenkuvissa. Välillä huimaa, korvissa humisee kokoajan ja silmissä näkyy mustia täpliä. Onko kellään muulla kokemusta rytmihäiriöistä, siis voisivatko olla yhteydessä selkäoireisiin?

 

Minulla on ollut rytmihäiriöitä n. vuoden verran. Olen niistä muistaakseni tänne aikaisemminkin kirjoitellut. Pitkään olen kärsinyt jännitysniskasta ja nyt sitten selkäkin kremppaa. Minulla myös skolioosia (aika lievä tosin) ja yläselän vasen puoli melkein koko ajan jumissa. Varsinaista jatkuvaa särkyä ei ole (joskus pientä), mutta esim. kiertoliikkeet toiselle puolelle eivät oikein onnistu, kun kiristää niin kovasti. Omt-fysitoterapeutti on avannut lukkoja ja hetkeksi helpottaa, mutta vaiva palaa usein takaisin. Kovasti harrastan liikuntaa ja kotona venyttelen saamillani ohjeilla ja availen tennispallolla jumeja, mutta silti usein selkä ihan jumissa. Joinakin päivinä rytmihäiriöitä on paljon ja joskus taas menee päiviä ilman mitään. Itse olen ainakin huomannut, että silloin kun oikein jumittaa, myös rytmihäiriöitä tulee paljon. Mutta kyllä tuommoiset sydänvaivat pelottavat. Verikokeita on otettu ja sydänfilmikin. Lääkärit eivät tällaisia oireita ota oikein tosissaan. Määräävät vaan masennuslääkkeitä! Käyn usein myös ihanalla urheiluhierojalla ja usein tämäkin helpottaa. Hän tosin ehdotti viimeksi, että voisin kokeilla kiropraktikkoa tuon selkäni takia.

Olen myös itse lukenut, että pahat jumit voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä. Fysioterapeuttini oli tästä samaa mieltä. Toivottavasti meillä molemmilla sydänoireet johtuisi vain tästä. Tsemppiä

 

Oireesi tuntuvat hyvin samankaltaisilta minun oireideni kanssa. Olen käynyt rytmihäiriöiden takia yksityislääkäreillä (asun ulkomailla), eivätkä todellakaan tunnu ottavan tosissaan, kun olen muuten terve, hoikka ja ikäkään ei vielä hirmuisesti paina (41).
Olen nyt yrittänyt venytellä ja availla rintarankaa, joka on melko jumissa, ja se tuntuu auttavan. Minulla on jo vuoden ajan ollu paha lukko selkärangassa juuri sydämmen korkeudella, ehkäpä siinä syy.... Kumpa sen joku saisi naksautettua auki!
Aurinkoista keväänjatkoa sinne Suomeen! :flower:

 

Kauan tässä kesti, mutta vihdoin tiedän, tai ainakin luulen tietäväni, mistä vaivani johtuvat! Nyt on lekurijuoksua edessä, josko tähän saisi jotain hoitoakin. En nimittäin pysty enää nukkumaan kuin muutaman tunnin pätkissä.

Olen tuota pikaa 29v mies, hyvässä kunnossa. En tupakoi, ei huumeita, alkoholia kohtuudella.

Kaksi vuotta sitten kävin lääkärillä ensimmäisen kerran sydänoireiluiden takia. Työterveydenhuolto oli Mehiläisellä ja yleislääkäri passittikin minut samantien kardiologille. Kardiologilla verikokeista selvisi hyperkolesterolimia eli vaikka . Kardiologi ajatteli ensin, että minulla olisi sydänlihastulehdus päällä ja määräsi kortisoneja lääkkeeksi. Muut lekurit ihmettelivät tilannetta, sillä minulla ei ollut kuumetta eikä mitään muita oireita, mitkä sydänlihastulehdukseen olisivat viitanneet. Kysyin häneltä, miksi vasemman olkapään solisluiden välisessä "aukossa" oleva "jänne" on kosketusarka. Hän ilomoitti kyseessä olevan imusuonen, joka olisi sydänlihastulehduksen myötä olleen arka. (Viime viikolla minulle selvisi, että kyseessä ei todella ole imusuoni vaan ihon lihaksistoa).

Kun oireet eivät kortisonienkaan jälkeen sydänoireilut eivät parantuneet, tutkittiin kilpirauhasarvoja, joista ratkaisua ei saatu. Tämän jälkeen kardiologi epäili sinus-solmukkeen ottaneen siipeensä. Hän totesi, että paranemisessa voi mennä jopa vuosi. Minulle tehtiin myös rasitus-EKG sekä holterointi, mutta näistä ei selvinnyt mitään. Tulipa käytyä muutaman kerran päivystyksessäkin, missä pika-EKGissä ei koskaan selvinnyt mitään. Hajotti. Tutkittiinn ja hutkittiin, eikä mitään selvinnyt.

Kuukausia oli kulunut ja olin tässä vaiheessa huomannut, että sydänoireilut ilmenevät makuulla. Erityisesti silloin kuin minulla on pää koholla. Mainitsin tästä kardiologille, joka tunnusteli niskaani ja totesi, että niskarankahan tässä on ongelmana. Sain lähetteen röntgeniin josta selvisi, että niskassani on skolioosia + että c2/c3 -nikamat ovat blokissa (eli "kasvaneet yhteen"), kunnes myöhemmässä vaiheessa huomattiinkin että niiden välissä kyllä on välilevy. Kävin kertaalleen omt-fysioterapeutilla sekä osteopaatilla, mutta apua ongelmaan ei löytynyt. Sain lähetteen julkisen terveydenhuollon puolelle ortopedille (sillä työt ja sitä myötä työterveydenhuolto loppui), joka totesi verenkiertoni aivoissa häiriintyvän kun päätäni käännetään makuuasennossa sivuille. Hän totesi, että todennäköisesti tälle ei voida tehdä mitään. Tässä vaiheessa hyväksyin asian ja olin hyvin huojentunut, sillä sain vihdoin vastauksen niin paljon tutkittuihin ongelmiini.

Vuosi eteenpäin tuosta, kärsin satunnaisesti sydänongelmista, jotka ilmenivät nimenomaan nukkumaan mennessä tai nukkuessa (herättivät unesta). Uusina oireina kärsin muutaman kerran myös epämääräisistä kohtauksista, jotka pysäyttivät täysin. Tuli yhtäkkiä huono olo, pyörrytti, silmissä sumeni, leukaa ja kasvoja pisteli ja sydän alkoi hakkaamaan. Tuntui epätodelliselta. "Nyt ei kaikki ole kunnossa", ajattelin. "Henkikö tässä lähtee?" Kävin näistä johtuen päivystyksessä, mutta kun tilanne oli jo ohi - se oli jo ohi. PikaEKGissä ei näkynyt mitään (eikä koskaan enää tuntunutkaan epänormaalilta). Keskustelin lääkärin kanssa mahdollisesta paniikkihäiriöstä, mutta siitä ei ollut kyse.

Sitten alkoi kärsimään uni säännöllisesti. Ensin unesta herättäviä tuntemuksia oli kerran muutaman kuukauden välein, sen jälkeen kerran pari kuukaudessa, sitten viikoittain. Nyt tilanne on mennyt niin pahaksi, että viimeisen kuuden yön aikana olen pystynyt nukkumaan n. 2-4 tunnin erissä, jonka jälkeen herään sydänoireiluihin (karkeasti takykardia jos herään 2-3h päästä nukahtamisesta, flutteri/flimmeri jos en herää ärsytykseen). Sydänoireiluihin herätessä, tunnen voimakkaan tykytyksen niskassa/kaulalla (sivuilla). Kaulan lihakset ovat erityisesti vasemmalta puolelta kipeät, jopa kosketusarat. Siinä missä aikaisemmin kosketusarka oli vain "imusuoni" (eli ihon lihaksistoa) on nyt paljon muutakin kipeää.

Olen käynyt viimeisen kuukauden aikana pari kertaa niska/hartijahieronnassa, jonka jälkeen tilanne on pahentunut entisestään. Onko kyse sattumasta vai ei - en osaa sanoa. Olen yrittänyt hieroa kaulaa/niskaa päivittäin + pyöritellyt niskoja (rohisee, raksuu, paukkuu).

Olen harrastanu pitkään kamppailulajeja, mutta viimeisen vuoden ajan minulla on ollut breikkiä treeneistä. Lihasrappeumaa liikunnan vähennyttyä vai sattumaa? Tiedä häntä.

Googlettelin hakusanoilla: "c2 c3 joint disc heart tachycardia" ja löysin seuraavan tekstin:

Upper cervical subluxation complex ... - Google-kirjat

Tässä vaiheessa olen aivan satavarma, että ongelmani aiheutuvat niskasta/vagushermosta. Sydänoireet ilmenevät VAIN nukkuessa tai maatessa. Pystyasennossa tai istuessa minulla ei ole minkäänlaisia ongelmia, pl. nuo muutamat "kohtaukset", mitkä em. tekstissä mainitaan "drop out" -attackeina. Olen myös kärsinyt silloin tällöin nielemisvaikeuksista. Nielaiseminen tuntuu yksinkertaisesti vaikealta, mitään järkevämpää kuvasta en osaa asialle antaa.

Olen menossa lääkäriin muutaman tunnin päästä ja yritän selittää tilanteeni kuten tässä. Kävin vajaa viikko sitten hänen luonaan, jolloin hän hoiti minua unihäiriöisenä. Tällöin kyllä ilmoitinkin, että en saa nukuttua, sydänoireiluiden takia. Sain betasalpaajaa + väsyttävää antihistamiinia, mutta en ole syönyt näitä.

Nyt siis uusi käynti tiedossa. Katsotaan kuinka monella lääkärillä pitää käydä, ennenkuin pääsen edes röntgeniin / jatkotutkimuksiin, sillä en saa enää nukuttua kunnolla. Elämänlaatu kärsii TODELLA pahasti.

PÄIVITYS #1: Ensimmäinen käynti takana, röntgeni tehty

Perjantaina Helsinkiin, missä siis asun. Jatkotutkimukset tiedossa siellä, toivottavasti nyt ainakin radiologin lausunto irtoaisi mahdollisimman pian heiltä. Lähetteen tehnyt lääkäri totesi kuvien perusteella, että juurikanavat näyttävät olevan kunnossa, mutta "selkeä, langansuora oikoryhti havaittavissa". Totesi, että tätä on alettava hoitamaan, mutta vasta kun jatkotutkimukset on tehty.

Röntgenkuva 1
Röntgenkuva 2

...jos vaikka joku osaisi noista jotain sanoa

Päivitys #2: Ensimmäiset labratulokset + thorax

Ensimmäiset labrat (kilpirauhanen yms) olivat puhtaat. Myös thorax (keuhkokuva) puhdas.

Jatkotoimenpiteinä lisää labroja tiedossa, mm. adrenaliini.

Lekuri määräsi verenpainelääkityksen hulppeiden (160+/120+) -paineiden takia, vaikka mittaustilanteet lääkärillä eivät tuntuneet millään tavalla ahdistavilta. Olin sattumalta mitannut vanhemmillani 135/95 paineet muutamaa päivää aikaisemmin.

Olen saanut nukuttua Siralud 2mg + Oxamin 15mg:llä. Kumpikaan ei ole riittänyt yksinään. Kokeilin myös 4mg Sirdaludia.

Ensimmäisiä oireita on alkanut puskemaan myös pystyasennossa. Sisäkorvassa/nielussa kuuluu/tuntuu "läpätys", vaikka pulssi ranteesta tuntuu aivan normaalilta. Niskan lihakset tuntuvat nykivän pulssin kanssa.

En tiedä johtuuko verenpainelääkkeestä, statiineista vai jostain aivan muusta, mutta rintakehässä on alkanut tuntumaan satunnaisesti kylmiä/kuumia tuntemuksia sekä "pehmeää, lievää kipua".

Lekuri soittaa jatkolabratuloksista + niskakuvista 25.4.

 

Tuota vagushermoa mäkin olen epäillyt. Voikohan sille tehdä mitään?

 

nocebo: Sun röntgenkuvat voittaa kyllä mun oikoryhdin, vaikka itelläkin melkosen suora oli. En noista sen paremmin tiedä, toi yks nikama on selkeesti aika hassusti. Enkä lainkaan ole ihmeissäni että on sydänoireita tossa vaiheessa. (mullakin vähemmästä, mut ei noin pahoja läheskään). Taidat olla taas yks hyvä esimerkki siitä miten lääkärit yrittää päästä siitä mistä aita on matalin. Tota noin, käy lukeen tota foorumia, sieltä saattaa löytyä vähän enemmän tietoa: Niskavammat ja niskavaivat ja tuolta löytyy linkkejä ja vinkkejä eri paikkoihin, eri puolin suomea mistä löytyy oikeasti asiansa osaavaa apua. En itse luota kunnalliseen puoleen pätkääkään. Tsemiä. NIIN JA ÄLÄ VAAN PYÖRITÄ PÄÄTÄ/VENYTÄ!! aiheutuu helposti enemmän vahinkoa.

 

Kiitti Drosera!

Postaan tuon saman tekstin sinne, josko sieltä irtoaisi ideoita/ajatuksia.

 

Mulla alko kuukausi sitten kaikki yks lauantai-ilta. Olin sohvalla, söin ruisleipää, tunsin heikkoutta puremisessa, tuli semmonen tunne ettei jaksa enää jauhaa sitä leipää. Sen jälkeen alko poskessa outo tunne. Sellanen jännä, turta tunne. No siitä se sitten lähti kehittymään eteenpäin, vähän laajemmalle alueelle ja välil pois välil tuli taas takas. Mutta päivittäin oireillut viimeisen kuukauden. Välillä on melkeen vuorokauden pois, mut sit tulee taas. Tosiaan kyseessä vasen poski. Alotin fysioterapian ja myös omt-fysioterapian. Ekan omt-käynnin jälkeen oireet paheni! Tai sit sen takia et aloin käyttää mun vanhaa purentakiskoa, jospa se ei oo sopiva enää suuhuni... Mut hammaslääkäri on vasta 3.5. Ehkä oon nyt pari yötä ilman kiskoa ja katsotaan jos helpottais....
Mut nyt oireet on tämmöset ollut kolme päivää:
- kipuja niskassa
- puutuminen on vaihdellut poskessa, leuassa, huulessa, nenäki luona ja jopa kaulalla! Korvassaki tuntu yks ilta hetken

Sain lääkäriltä opamoxia, auttaa pelkooon ja ahdistukseen. Ja vähän ehkä helpottaa puutumista, mut ei poista sitä kokonaan.

Kaikki vaan sanoo et tää on niskasta, mut mä ne usko ja mä en usko et täää enää paranee, mä oon 23-vuotias ja mä en kestä jos mun puoli naamaa on puuduksis loppuelämän!
En pysty käymään koulus enkä töissä. Tää on iha hirveetä. Auttakaa! Tää ketju on ihana tuki, mut kertokaa ny mikä auttais :/ Tai mikä teil on auttanu ja miten kauan tää kasvopuutuminen oikein on teillä muilla kestäny ja onko muilla ollu tällasta päivittäistä?! Kivut kestän mut puuutuminen tekee hulluks!!!

 

Vain osan ketjusta lukeneena suosittelen käymistä Tapani Rahkon tai jonkun muun asentohuimausta hoitavan ammattilaisen luona. Tiedän että tämä kuulostaa huuhaalta, mutta itse olen saanut avun huomaukseen, puutumiseen, niskajumitukseen, sydämen tykytykseen jne. asentohoidoista. En väitä silti että asentohoito olisi ihmelääke kaikkeen mahdolliseen vaivaan.