Jännitysniska...

Heissan =)!
Kiva et palsta alkaa taas elää =) ...syksy tulee ja "luulotauti" alkaa taas aktivoitumaan -ainakin mulla siis ;D! Mut hauskaa sikäli, että jos kaikilla on kuitenkin ollu kohtuullisen "vaivaton" kesä =)!??
Eve: mulla tää "niska/pää" on aina välillä enemmän ja vähemmän parempi, mutta ei se oikeestaan normaali oo ikinä, ja joka kerta kun alkaa taas jumiutuun, niin sapetus ja ahdistus alkaa. Ja noita "epätodellisia oloja" on. Nyt alkaa ehkä pikkuhiljaa toi panikointi (kopkopkop) väheneen, kun tää on kestäny näin kauan =)?!?

Droseralla on kyllä ihailtava asenne: ulkomaille vaan rinkka selässä =D!!! Jess =D! Mun ei tarvi kun kantaa heppasille ämpäreillä vettä, nii johan alkaa taas jumiutuun =s plääh =D!
 
Pakkohan se on mysan jotain tehdä kerrankin :D en oo ennen oikein missään käyny, nyt oltiin tsekissä. Oli kyllä niin hyvä reissu, ettei kaduta, muutaku ehkä vähän vähemmän kamaa mukaan. Tosin kaikki tuli tarpeeseen.. Kolme viimestä päivää ja viikko reissun jälkeen olin kyllä ihan pihalla ja lentokoneessa meinas pää räjähtää, mutta selvittiinpä silti kotiin asti. Mulla ainakin aina ollu silleen tän oireilun kanssa että kun tulee uusi oire, siitä tulee paniikki, sitten se oire laantuu ja seuraavalla kerralla voi vaan todeta että tää on taas tätä. Ja näitä oireitahan riittää vaikka mitä. Mutta toi oli taas uus tunne toi reissun loppujuttu, en kyllä oikeesti osaa sitä kuvailla.

Joo eve83, kyllä ne ongelmat on ja pysyy, valitettavasti näin on ollu ainakin toistaseks, kaks vuotta nyt mulla. Vaihtelee. Oliskohan pitäny juhlia vuosipäivää.. ;)
Kiva kuulla tosta, että saatan olla oikeassa noista silmänpaineista. jee. Niin totta se on, että todella vaikeaa kertoa oireettomille mitään, kun ei ne vaan ymmärrä. Viime viikolla just luokkakaveri kysyi, että auttaisko burana.. Sillä hetkellä teki mieli lyödä kirveellä päähän, mutta jälkeenpäin on lähinnä naurattanu. Buranahan auttaa tunnetusti kaikkeen. :LOL:

Mulla ei oo muuta rakenteellista vikaa ku yliliikkuvuus, lievä refluksi-ongelma ja jossain C4-C5 tienoilla vähän kulumaa. Oikoryhti oli niskassa sillon ku jumitin kunnolla, eli kun oireet alkoi, mutta nytten on palautunut normaalimmaksi. C1 oli vähän vinossa ja ilmeisesti on yhä vähän hakoteillä, mutta parempi. Eli en oikeesti tiedä alkoiko jännitysniska siitä kun retkautin niskani, vai eikö näillä ole mitään tekemistä keskenään. Ihmetyttää sinänsä, ettei fysiatri jolla kävin kyseenalaistanut tuota, kun kuitenkin paljon retkuja hoitaa. (uskon siis että kyllä johtuu, muutakaan syytä en oo keksiny). Oireet mulla kyllä on lähempänä jännitysniskalaisia ja eihän toi ykkönen ollu sivussa kuvien perusteella yhtään, käsin tuntemalla vaan useampikin totesi että näin on. Ja tunsin itsekin. Mutta retkahduksen jälkeen lihakset on ilmeisesti vetäny ns. shokkiin, josta sitten seurasi tää jumiutuminen. Sitä vaan en oo keksiny, että jos tää on noin, niin miksi ihmeessä ne lihakset vaan edelleenkin jumittaa niin todella helposti?? Eikö ne voi tajuta, ettei enää tarvi olla shokissa.. Olinhan määkin tossa tosiaan vuoden työttömänä, ihan vaan koska en ole tarpeeksi sairas saamaan sairaslomaa ja ajattelin ehkä kenties pystyä vielä joskus tekemään jotain. Ruumiille ainakin toi lepo teki todella hyvää, mutta välillä oli kyllä todella tylsää ja rahatonta.

No joo, täytyy jatkaa kouluhommia. Eiköhän tää palsta taas heräile tosiaan kuten mysan sanoit, talvi ja kylmyys tulee ja jumit alkaa pahentuun.. ei kiva, mutta niin siinä kuitenkin käy.
 
olen aina täällä käynyt lukemassa teidän juttujanne,mutta ei ole jaksanut kirjoitella...laiskuutta...nooh kuulumisia, niska jumittaa edelleen... =) mutta sen kanssa on hyviä ja huonoja päiviä..olen koittanut saada itsestäni kiinni ja jumppailla koko kroppaa,jospa tuo auttaisi..olen oikein ruvennut tutkiskelemaan itseäni tässä ja ruvennut miettimään että mistä kaikki oikein johtuu, kun tämä panikointi ja ahdistus on tässä ollut jo muutaman vuoden mukana että kummasta kaikki johtuu.että vaiva ensin ja sitten ahdistus vai toisin päin..ja sitä ei helpota se että olen paljon yksin lasten kanssa koska mies työnsä vuoksi on paljon kotoa pois,on aina yksin vastuussa kaikesta ja sitten kun jumi tai ihmeelliset oireet yllättää niin se saa paniikin nousemaan..ei kiva...
 
Pakko tulla taas kirjoittamaan, kun ahdistaa niin kovasti :(. Eilen juuri ajattelin, että ihanaa, kun on useamman päivän ollut olo oikeastaan ihan normaali. Hierojalla kävin eilen ja oikea puoli niskasta, hartioista ja lavasta aikalailla jumissa, mutta vasen puoli parempi. Nyt taas tuntuu, että vasenkin puoli jumittaa, huoh...

Ja inhottava epätodellinen olo taas nostaa päätään. Niska ja takaraivo tuntuu painavilta ja kylmiä väreitä menee niskaa ja takaraivoa pitkin. Inhottavaa ja pelottavan kuuloista myös tämä kamala rutina, rahina ja naksunta, joka kuuluu, kun päätä vähänkin kääntelee. Olkapäät ja selkäkin alkaneet naksua. Kyllä olen taas kehittänyt itselleni tämän päivän aikana ms-taudin, aivokasvaimen tai aivojen verenkierron häiriön. Sitten paniikki onkin valmis.

Kahden tytön äiti: tuo aikaisempi kirjoituksesi olisi voinut olla kuin omani. Välillä tuntuu, että itsekin olen yksin vastuussa kaikesta, kun miehellä pitkät työpäivät, työreissuja yms. Olen tosin jo itsekin taas töissä, mutta lasten kanssa yksin ollessa iskee helposti se paniikki ja pelko, että mitäs jos pyörrynkin tms. ja lapset sen verran pieniä etteivät osaa hälyyttää apua. Olet kuitenkin ollut magneettikuvassa, joten ainakin tiedät, että päässä ei ole mitään vialla =)
 
Sain hullua helpotusta löytäessäni tämän palstan! Olen vasta 22-vuotias ja tuntuu, että niska-hartia seudun vaivat ovat rytmittäneet viimeistä kolmea vuotta täysin. Olen joka kesä mennyt niin pahaan kuntoon, että tulee epäiltyä juuri ms-tautia, aivokasvainta, selkärankareumaa.. Vaikka tavallaan tietääkin ettei ole mitään "niskoja pahempaa". Päänikin on kuvattu 2,5 vuotta sitten, mutta silti kun pahat kivut iskevät, meinaa horjua usko että sinne olisi tuossa ajassa voinut muodostuakin jotain.
Lisäksi minulla on todettu vuosi sitten löysä mahanportti, josta johtuu jatkuvat refluksit. Sen lisäksi olen nyt 2 vkoa syönyt lääkkeitä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Jatkuvasti myös virtsatietulehdukset meinaavat uusiutua.
Näiden kaikkien lisäksi olen kova stressaamaan koulua, menneisyyttä, ihmissuhteita.. Mutta pahin kuitenkin on ehkä juuri Vakavan sairauden pelko.
Olisi kiva tietää saanko niska-hartiaseutuni surkeaan kuntoon ennemmin stressin vai muuten vain jännittyneidyysen vuoksi.. Fysioterapeutin mukaan niskassani on yliliikkuvuutta, joten se vielä edesauttaa ongelmia.
Sain pahimmat olotilani tuossa 2 kuukautta sitten. En meinannut pystyssä pysyä enkä pystynyt itse kannattelemaan päätäni, vaan jatkuvasti otin kädellä tukea että kykenin istumaan tai seisomaan. Tinnitus oli myös kaikkein pahimpana. Fysioterapiassa kuitenkin kuukauden sisällä tuntui niskajumit lähtevän kokonaan pois.
Sitten kuitenkin sain kuukauden fysioterapian jälkeen itseni taas entistä heikompaan kuntoon. Varmaan stressi ja se etten liikkunut ollenkaan vapaa-ajalla teki sen. Luennoilla en pystynyt lukemaan ollenkaan, kun alkoi aivan järkyttävät niska/kaula-alueen kivut, huimaus ja ihme poissaolokohtaukset. Menin paniikkiin, käsissä alkoi tuntua pistelyä, pohkeista katosivat voimat ja päänsärky siirtyi suoraan toisen silmän taakse. Katsomisen kohdistaminen tuntui mahdottomalta ja varsinkin tekstiin keskittyminen. Tuntui että kavereita katsoessa heidän kasvonsa värisivät ja katseeni karkasi koko ajan kasvojen ohi. Aina kun aloin miettiä oloani, tuntui kuin olisin saanut panikin tapaisen kohtauksen. Käteni alkoivat hikoilla ja kurkkuun nousi hirveä kuristuksen tunne. Oli pakko sulkea silmät.
Nyt on huomenna fysioterapia taas ja toivon sen auttavan. Ostin apteekista e-epaa, kun luin jostain sen auttavan stressiin ja paniikkihäiriöön (oletan "kohtaukseni" olevan jotain sen tapaisia). Kamalinta on kun tuntuu kuin olisi joku toinen henkilö ja ulkona omasta päästään. Ostin apteekista lisäksi magnesiumia, kun luin jostain senkin helpottavan lihasoireita. Sen lisäksi yritän opetella nukkumaan selällään, se on kai parempi kuin mahallaan nukkuminen. Tiedättekö millainen tyyny olisi paras mahdollinen? Ostin myös lihas relaxant voidetta ja koitan nyt muistaa ahkerasti sitä sivellä. Itse en oikein uskalla nyt venytellä, kun tuntuu että teen kaiken ihan väärin kun kipeydyn siitä niin pahasti :( Voi että toivottavasti tämä uupumus ja kivut nyt katoaisivat että saisi taas otteen elämästä kiinni.

Ainiin. Juuri noita silmä ja näköongelmia säikähdin nyt eniten kun niitä ei ole aiemmin ollut. Mutta kai nekin voivat siis lihasjännityksestä ja stressin yms. ahdistuksen yhteisvaikutuksesta.
 
Hattorainen: Voimia sinulle, ja toivottavasti oireesi helpottavat..tämä tuntuu jotenkin niin väärältä että tuollainen #%**!! niska saa meille tuollaiset oireet ja lääkärit vain levittelevät käsiään..näitä oireita ei kukaan muu ymmärrä ketä ei ole tätä kokenut..paniikki ja stressi tästä vaivasta ovat jääneet päälle ja ne lisäävät tätä niska vaivaa..!!ärsyttäää!!
Minulla alkoivat monia vuosia sitten oireet pelkästä ihmeellisestä huimaamisesta kun en meinannut pystyssä pysyä..ja sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä..minulle on kanssa tapahtunut paljon niskani kanssa, tarkoitan että olen loukannut sen ja siitä suurin osa oireistani..mutta eniten minua stressaavat nämä oudot tuntemukset,kun ei oikein ole varma johtuuko nämä kaikki nyt vaan niskasta vai onko nämä jo mielen temppusia..??kun vain haluaisi terveeksi tämän kanssa jotta tämä ahdistus paniikki jännitys piina lakkaisi...huoh..rupee oleen vaan niin loppu tän kanssa...
 
sitä pitikin vielä kysyä,ketkä kärsivät myös tästä purentaviasta??minulla tuo leuka lonksuu ja paukkuu...niin puutuko teillä tuon takia kasvot tai poski koskaan vai yhdistättekö sen aina niskaan myös..tällä hetkellä juuri oikeaa poskea kuumottaa ja se ei ole puutunut mutta tuntuu hassulta...
 
Mulla lonksuu leuka, joskus enemmän, joskus vähemmän, joskus todella kivuliaastikin. Mutta posken "puutumisen" yhdistän kyllä yläniskaan ja naamalihasten jumitukseen, en niinkään vaan leukaan. Mulla ei oo poski ollu onneks uudestaan niin pahasti outo mitä se oli sillon pahimmillaan sen puoli vuotta, nykyään joskus tulee samankaltainen tunne, mutta menee ohi levolla ja kevyellä naamajumpalla. Silmätreeniä teen lähes päivittäin, aina viis kertaa kulmasta vastakkaiseen kulmaan ja sivulta sivulle ja lähelle ja kauas. Silmien lihakset on suoraan yhteydessä yläniskaan, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Nyt niskatukeilua, p*ska olo. Voimia hattoorainen :hug: itselle parasta olla ilman tyynyä, tai tosi litteä läpyskä niskan alla.
 
joo tuo on ärsyttävää kun tuntuu etteivät ihmiset oikeasti tajua, miten pahaa oloa tää saa aikaan. Ja juuri se, että mikä tästä on psyykkistä ja mikä fyysistä? Erittäin fyysiseltä kyllä tää jomotus ja huimaus tuntuu.
Purennassa ei pitäis olla mitään, kun se on korjattu joskus ala-asteaikoina. Ja viisaudenhampaatkin poistettiin kuukausi sitten, niin ei niistäkään pitäisi vaivata. Silti mulla kyllä tuntuu poskessa asti jomotus/puutuneisuus, varsinkin toisen puolen poskesta, jonka puoleinen korvakin sitten menee lukkoon. Toinen korva on taas tinnituskorva. Jes :D Miten muuten, onko teillä esimerkiksi joogasta ja pilateksesta millaisia kokemuksia? Tällä hetkellä en kyllä itseäni edes salille asti saisi saati sitten pystyisi liikkeisiin, mutta ehkä vielä jonain päivänä. Kauheeta ajatella missä kunnossa sitä on joskus nelikymppisenä, kun nyt näin.

PS. voitais yhdessä jos kokoonnuttais rykelmänä olla aika mielenkiintoinen joukkio muiden mielestä "valittavia luulotautisia". Onneks kuitenkin täällä on ymmärtäjiä :)

 
Täällä ilmoittautuu lisää yks niskajuminen joukkoon.. tai luulotautinen :kieh: Mäkin oon käynyt jo neurologilla ja "tavallisella" lääkärillä valittamassa vaivoja ja niskajännityksestä ne meinas tän kaiken johtuvan. Mulla on ollut just tuota naaman puutumista ja lääkäri käski menemään hammaslääkärin pakeille, kun mulle on kyllä hammaslääkärit maininneet purentaviasta useaan otteeseen. Nyt kun olen liikutellut leukoja pari päivää oikein urakalla (tätä tää mammalomalla oleminen teettää, kun ei tuu niin usein liikutettua muiden aikuisten kanssa leukalihaksia) niin nyt tuntuu, ettei oo ihan niin pahaa puutumista ollut. Lähinnä ehkä suupieli tuntuu välillä puutuneelta. Näköhäiriöinä mullakin on ollut just tuota "värinää", ja välillä tuntuu ettei saa katsetta kohdennettua ihmisten silmiin kun juttelee.. mikä sit on niskasta ja mikä sit alkaa jo olla psyykkistä..

Naapurin kans jo perustettiin kerho "luulotautiset" kun molemmilla tuntuu olevan jos jonkinmoista oiretta.. ja vaikka itekin olisin ollut valmis maksamaan magneettikuvauksen, niin lääkärit ei siihen vielä lähetettä antaneet. Pitävät varmaan ihan luulosairaana, kun tottahan toki mäkin oon pelännyt ett nyt on MS-tauti tai muuta vakavaa. Serkulla ja tädillä kun kyseinen tauti onkin ollut, eikä ihan lievimpinä. Mutta eiköhän neurologin sanaan nyt pidä sit vaan uskoa. Ja onhan mulla niskat ja hartiat täysin jumissa kun on pieni vauva jota imetän toooooodella ergonomisissa asenoissa :LOL:

Tsemppiä vaan kaikille ja lohduttavaa lukea muidenkin oirekirjoa :)
 
että kuinka monella on kropan kokonaisvaltaista voimattomuutta ja pistelyjä jaloissa? Inhottavimpana tällä hetkellä melkeinpä pidän tuota pohkeiden puristustunnetta ja ettei jaksa nostaa kunnolla jalkaa toisen eteen. Juuri tulin töistä niin niin puhki, ettei edes vessaan jaksaisi raahautua. Kaikki ok kun istuu, mutta seistessä alkaa jalkojen temput :S
 
Hattoorainen: kuulostaa ihan tutulta. Joskus jalat ja kädetkin tuntuu raskailta. Ja tunne vaan lisääntyy, jos alkaa liikaa ajattelemaan...
Onko teillä muilla omituisia tuntemuksia päässä humahdusten lisäksi? En oikein osaa selittää, mutta tänään ruokatunnilla alkoi keskellä päätä tuntua sellainen omituinen puristava tunne tai niin kuin pää olisi siltä kohdin ollut tunnoton. Ei sattunut yhtään, mutta menin ihan paniikkiin... Nytkin tärisyttää vielä ja työnteosta ei tahdo tulla mitään. Tämä viikko on ollut taas kurja :( Yksi hyvä päivä ja muina päivinä sitten vaikka mitä oireita. Eilen kävin taas hierojalla ja niska/kaula tuntui olevan taas täynnä kipeitä pahkuroita. Loppuillan sitten taas melkein heikotti.

Töissä istun ja ei tästä työnteosta taas tunnu tulevan mitään, kun olo on kurja. Tuntuu, että puutumisen tunne on taas tulossa päähän. Tämä on oikeasti ihan KAMALAA!! Hyvää ja toivottavasti oireetonta viikonloppua kaikille!
 
Mä oon käynyt aina välillä lukemassa juttujanne, mutta koskaan ei ole muka aikaa kertoa omia kuulumisia.
Mulla meni hetken aikaa hyvin niskan kanssa. Mutta nyt on taas vauvan hoidon ja kantamisen myötä niska/hartiaseutu oikein huonossa kunnossa. Mutta ei kuitenkaan yhtä huonossa, kuin silloin kun aloin tähän ketjuun kirjoitella.
Tällä hetkellä on puutumisia joskus, yleensä kun on, niin monta päivää putkeen. Pääkipua alkoi olla joka päivä. Aamulla heräsin kovaan kipuun, johon ei sitten tahtonut mikään auttaa. Niska ja hartiat oli kipeät ja jumissa. Samoin rintaranka oli jäykkä.

Kun en enää jaksanut näitä päänsärkyjä, aloitin taas omt-fysioterapian. Mähän sen keskeytin alkuvuodesta, kun kipeydyin siitä silloin niin hirveästi. Fyssari halusi lisätutkimuksia. Mutta silloinkin huomasin jälkikäteen, että olin kyllä saanut niskaan apua hoidoista. Huimaukset, puutumiset, pääkivut ym. oli poissa pitkän aikaa.

Nyt olen käynyt fysioterapeutilla kaksi kertaa. Heti meni pois pääkivut. Ekan käynnin jälkeen tuli puutumisia päiväksi. Varmaan ärtyi paikat. Vaihdoin toiseen omt-fysioterapiaan. Näillä kahdella on täysin erilaiset tavat tehdä hoitoja. Jännä nähdä, saanko apua. Hyvältä kyllä näyttää!!

Fyssari tuntuu asiantuntevalta. Löysi juuri samat ongelmat, kuin maitland-fysioterapeutti, jolla kävin vuosi sitten Kuopiossa. Eli mun ongelmat alaselässä ja myös ylhäällä johtuu lantion hallinnasta. En hallitse sitä ollenkaan. Olen koko ajan väärissä asennoissa ja käytän lantiota miten sattuu. Nyt sain tosi hyviä liikkeitä, eikä vain alaselälle, kuten muut on antanut.
Takareidet on tosi kireellä, johtuen suojareaktiosta kipua vastaan. Siihen sain venytysliikkeen. Samoin hermoradoille jotain liikkeitä. Ja sitten tietysti monta alaselälle.

Mutta yksi mistä olen tosi tyytyväinen on yksi liike niskalle. Yksinkertainen, mutta niin hyvä. Pitää ottaa hyvä seisonta-asento. Niska suorassa ja hyvä ryhti. Sitten toisen käden etu- ja keskisormella kevyesti painetaan otsaan. Kun laittaa toisen käden niskaan, niin tuntee, kuinka niskalihakset rentoutuu. Painallus pitää olla kevyt, ei millään voimalla. Sitä teen pitkin päivää.

Niin ja vielä pääkivusta. Fysioterapeutti sanoi, että mun päänsärky johtuu kahdesta eri syystä. Edessä kaulalla on yksi hermo "puristuksissa" johtuen lihasjäykkyydestä yms. Tämä hermo kulkee korvan takaa ohimolle. Juuri sinne,missä mun pääkipu tuntuu. Ja toinen on takana niskassa. Siellä on toinen hermo, joka kulkee takaraivolta suoraan otsalle ja aiheuttaa myös pääkipua. Tuntui tosi hienolta saada kunnon selitukset vaivoihin!
 
kiire, mutta nopeasti: kiitos Mammax3 vinkeistä paljon :) tahtoisin vielä kuulla noita lantion hallinta vinkkejä, kun itsellä se on aivan vempula ja varmasti osasyyllinen tähän niskaan. Oon tapellu taas monta viikkoa oikean takareisi/pyllyn kanssa kun on jatkuva jännitys päällä enkä saa sitä millään rennoksi. Viimeks autto kunnon hieronta, mutta siitä seurasi myös erittäin epämukavat parin viikon hermokivut. Päänsärkykin on taas ei onneksi vielä päivittäistä, mutta viikottaista, ei kivaa.
 
En ole käynyt täällä pitkiin aikoihin! Osa teistä varmaan muistaakin mut, suurimmalle osalle taidan olla uppo-outo. Jännitysniska vaivaa mua edelleen jatkuvasti, mutta ei ole enää niin häiritsevää kuin ennen. Huimauta, oksettavaa olo , heikotusta ei ole ollut ku sillon ihan alkuun. Oireet on nykyään lähinnä kipeä niska, selkä, ja ku lihakset oikein jumissa niin alkaa ahdistaaaaaa!!! Tuntuu, ettei osaa olla yhtään rennosti, alkaa jännittämään ym.. Mutta osaan varmaan nykyään ottaa tän vaivan rennommin, ku saan lihakset jopa välillä tuntumaan hyviltäkin, ehkä päivän korkeintaa, ja sit taas tulee alamäki joka kestää viikon tai kaks kuukautta.
Mä olen hoitanut itseäni nyt säännöllisesti reilut 2v tän asian tiimoilta. Nykyään mun rutiineihin kuuluu, 1-2 krt viikossa kuntosalia, kerran viikossa käyn sulkapalloa pelaamassa, joka pv venyttelen, saatan sit myös jumppailla kotona ja käydä kävelylenkillä. Kauratyyny on edelleen käytössä, tennispallojen päällä makoilen ja rentoutan selän lihaksia ja auon nikamalukkoja selästä, kipukoukkua käytän myös ja sit viimeisin hankinta on toi "piikkimatto" mikä se nyt virallisesti onkaan. ja hierojalla käyn 2 krt kuussa... Työtä tää teettää!!!
Ja sit mulla on esim. töissä välillä tapana rentouttaa itseäni, että pompin ja heiluttelen käsiä rentona sivuilla ja puolelta toiselle. En tiedä onko kukaan vielä nähnyt että mitä ihmettä mää siellä oikein pompin ku räsynukke. Heh, heh....
Ai, niin ja hammaskiskot on käytössä. en tosin oikein usko, että niillä on mitään positiivistä vaikutusta mun tapauksessa.
Paljon on rahaa palanut, että saisin itseni kuntoon! Ja vieläkään en ole kunnossa! Tää koneella oleminen ei tee mulle hyvää...paha paha tietsa!
Toivottavasti edes joku teistä pääsee tästä vaivasta joskus ihan lopullisesti eroon!!!!
 
Heippa Keisari =)!

Ompa super hienoo kuulla susta =)!!! Oonkin aina välillä ajatellut, että pääsitkö työn myötä eroon koko vaivasta -elää toivossa-, mut juu, mullakin tää "tottumus" on varmaan tehny tehtävänsä, vaikka välillä inhottavan jumin iskeekin, on siihen edes vähän helpompi suhtautua?
Miten tota kipukoukkua käytellään? Oon sitä kaupan näyteikkunassa ihmetelly, mut en o uskaltautunu tutustumaan lähemmin -kiinnostavan näkönen kapistus ;D.
Sun liikuntaharrastukset kuulostaa upeelta ja monipuolisilta -meitsi vaan "terapialenkkeilee" koiran/-ien kanssa, jaa nii ja nyt oon kerta viikossa käyny sololatinossa (aikasemmin sekin tuntu pahentavan oloo, kun kävin 2xvkossa =s).
Hah, ja kai munkin pitäs kaivaa hammaskisko naftaliinista ennenkun mun hampaista on pelkät nysät jäljellä =0 =x, mutkun laiskuus on ottanu vallan.
ja hei, on tässä jännitysniskassa muuten sellanen "hyvä puoli", että on pakko edes yrittää muistaa ottaa ittensä huomioon ;D kun yleensä kaikki muu menee aina itten edelle ...sitte sujuu taas vähän paremmin =) ???!
 
Mysan: Kipukoukulla painetaan kipeisiin lihaksiin, että jumit laukeaisi. Koukku selänpuolelle ja varsi etupuolelle, käsillä vedetään ja näin käydään läpi kipeitä paikkoja. Ei toi nyt ole mikään ratkaisu näihin selkäongelmiin, mut käytän tota aikani kuluksi, ku tv:tä katon. Juu ja ovat tosiaan aika kalliita kapineita. Mut mepä oltiin fiksuja ja otettiin sellasesta aidosta kopiokoneella kopio ja sit mun veli teki ilmaiseksi samanlaisen mulle. Ajaa saman asian.

Nyt aamupalalle ja sit kuntosalille. Olikin upeaa herätä tähän aamuun, ku oli valkea maa!
 
Voi immeiset, kun tietäisitte miten lohduttavaa oli lukea omaa oloa vastaavia tekstejä! Uskaltauduin nyt liittymään jäseneksi, vaikka äiti en (ainakaan vielä) olekaan (ovatko kaikki täällä muutenkaan?).

Täällä kärsin taas "vaihteeksi" kovasta niskajumituksesta, kireydestä ja huimauksesta. Mieltä madaltaa tällainen meno, mutta kuten lääkäri minulle totesi "elät tuon kanssa loppuelämäsi eriasteisena". :headwall: Tulee huonoja ja hyviä aikoja.

Minulla vaiva alkoi ilmaantua noin 6,5 vuotta sitten opiskeluaikana. Istuskelin päivät pitkät tietokoneen ääressä, joten niska meni huonoon kuntoon. Olen kuulemma niskani rakenteelta heikko. Huimausta, kireyttä ja päänsärkyjä alkoi esiintyä jatkuvasti. Monien lääkärikäyntien ja fysioterapian jälkeen tiedän mikä minua vaivaa. Tästä ei parane, mutta on koetettava selviytyä. Ei paljon auta, että olen työkseni toimistotöissä ja sama istuskelu jatkuu noin 8 tuntia joka arkipäivä.

Tuosta purenta-asiasta oli pakko kirjoittaa myös. Minä sain hieman apua vaivaan, kun fysioterapeutti pohti päänsärkyjä ja huomautti, että niskan jännitys voi aiheuttaa myös kovaa yöpurentaa. Pullikoin ensin hieman vastaan, kunnes yhtenä aamuna herätessäni huomasin todella jännittäväni myös leukaani kovasti. Tähän löytyi apu hammaslääkäriltä: sain purentakiskon. Nyt en "purulelustani" luopuisi, koska se todella lievittää jumeja hieman. Suosittelen muillekin, jos samaa ongelmaa esiintyy. Osa kasvojen puutumisoireistakin jäi pois tämän ansiosta.

Pystyisin jaarittelemaan asiasta vaikka mitenkä, mutta jätettäköön tällä kertaa tähän. Mainitsen tosin vielä, että minulla ovat myös käytössä Klotriptyl Mite -lääkkeet ja olen niitä joutunut tuon palaavan huimauksen ja jatkuvan kireyden takia käyttämään jo reippaasti yli vuoden. Pelottaa jo hieman se aika, jos/kun joskus saa lapsia ja lääkitys pitää lopettaa pitkäksi aikaa. Minä se osaan huolehtia tällaisistakin asioista jo liian aikaisin...

Tsemppiä kaikille! :wave:
 
Kirjoitit, että syöt Klotriptyl Miteä ja sinulle ilmeisesti niistä on ollut kovasti apua? Niitä neurologi minullekin määräsi ja pitkään harkitsin alkaisinko niitä syödä. (Sivuvaikutukset kauhistuttivat.) Aloitin, mutta lopetin kokeilun puolentoista viikon jälkeen. Pahoina hetkinä mietin pitäisikö aloittaa uudestaan. Suurin syy miksi lopetin, oli se, että aloin heräillä öisin ja olo oli silloin tosi sekava. Sain kyllä nopeasti unen päästä kiinni, mutta se yöllinen olo oli jotenkin karmea. Aamuisin olin tavallista väsyneempi ja suuta kuivasi. Mitään positiivista muutosta en huomannut, mutta lääkettä tietysti pitäisi syödä pidemmän aikaa, että vaikutukset alkaisi näkyä.
 
Kiitos Emmiliini. :) Lääkkeistä on välillä apua enemmän tai vähemmän. Pitäisi koputtaa puuta, mutta pääasiassa olen saanut pahimman olon niillä pois. Yleensä on pidettävä taukoja lääkkeistä tietyin väliajoin, koska elimistö tuppaa tottumaan niihin, eikä yhtä suurta apua saa.

Ensimmäisen kerran kun lääkkeitä määrättiin, olin todella väsynyt aluksi niiden käytöstä ja tuntui kuin aamulla olisi ollut lähes halvaantunut siitä väsymyksestä. Pahimmat oireet menivät tosin ohi muutamassa päivässä. Söin aluksi kahden viikon kuurin ja olin tuolloin myös sairaslomalla viikon, koska olo meni niin huonoksi, etten päässyt kävelemään minnekään kovan huimauksen takia ja tekstit hyppivät silmissä. Lääkitys auttoi. Oireet kuitenkin palasivat myöhemmin ja uusin reseptin. Nyt lääkärin kanssa on puhuttu, että tilanne seurataan vähintään kerran vuodessa. Valitettavasti en pärjää pitkiä aikoja ilman lääkkeitä, mutta pidän kyllä pillereistä taukoja.
 
Tinca: Näin on mullekin sanottu, että tuskin pääsen koskaan täysin eroon tästä vaivasta! Aika ahdistava tieto!
Nyt alkaa niskat taas jumittamaan haitaksi asti. Ja se johtuu stressistä! Mun pitäs mennä parin vkon päästä vkon mittaiselle kurssille Hesaan, en millään haluais mennä, en ole Helsingissä juuri käynyt, joten kaikki on uutta ja Hotellissa pitäisi nukkua jonkun ventovieraan ihmisen kanssa (ei siis todellakaan mitään hajua kuka tulee huoneeseeni nukkumaan), sekin ahdistaa, haluaisin nukkua yöt mieluummin yksin, minä kaipaan omaa tilaa ja varsinkin yöajaksi. Ja pelkkä istuminen monta tuntia tuntuu niskassa niin pahalta, että eipä juuri innosta, ku tietää miten jumiin siellä menen monen päivän istumisen jälkeen. Ja..ja ... sitä paitsi olen raskaana, aika alkuvaiheessa, olo on useita viikkoja huono, pitää jatkuvasti jotain napistella, että ei ala oksettaa, mutta toisaalta sitten vatsa on ollut sekaisin ja on pitänyt tehdä äkkilähtöjä WC:hen. Pystynkö siellä kursseilla napistelemaan jotain kokoajan ja tarvittaessa ramppaamaan vessassa ihan kesken kaiken. Ja sit tää sikainfluenssa, just nyt jyllää täällä meilläpäin, jos lapset/ mies just sillon saavat sen ku olen poissa, tai jos itse sairastus siellä hki:ssä siihen.....JUU..juu... murehdin ja märehdin liikaa, ja siksi kait niskat ovatkin aina jumissa.
Mut kiitti ku sain purkautua. Jospa sit ku tää on ohi, ni niskajumikin taas helpottaa huomattavasti. ja helpottaahan se jossainvaiheessa, sen olen jo monta kertaa kokenut.
 
Onnea odotukselle Keisari ;) !!!! Ja tsemppiä reissuun. Itse kukin on tainnu märehtiä tota sikainfluenssaa :snotty: ...mua huolettaa toi meijän miesväki; kun niillä on infektioastmaa ...ja mies ihan samanlainen keuhkosairastaja :( huoh.
 
Hmmmm, Emmiliini, mulla diagnosoitiin Fibromyalgia toissa kesänä. Sun oireet tuntuu kuin omiltani, mutta mulla oli lisäksi syke yli satasen, eli leposyke n. 110. Kun aloitin uudelleen Triptyl (ei klotriptyl joka on voimakkaampi) lääkätityksee, aloin nukkumaan taasen ja pystyin rentoutumaan. Aiemmin olin syönyt Triptyliä vuosia, lihasjännitykseen niskassa ja hartioissa. Sitten sain vielä beetasalpaajat jolloin rytmi rauhoittui sydämessä ja paniikkikohtaukset hävisivät kuin tuhka tuuleen.

Nyt olen onnellinen kun voin elää normaalia elämää ilman pelkoja =) Aamuisin olen yhä aika jäykkä mutten mitenkään ylivoimaisesti, kiitos tuon loistavan lääkkeen. Käyn myös sauvakävelyllä n. 2 kertaa viikossa ja käsipainoilla teen silloin tällöin.

Tässä näin lyhykäisyydessään minun sairasteluista. Kysy toki lisää jos haluat, vastaan mielelläni, tosin en käy tällä puolella enää usein, mutta y-viestilläkin voi nakata minua. Täällä on jokin toinenkin avaus jossa olen kertonut laajemmin peloistani yms. oireista, se oli hyvä ketju myös =)

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja uskon että löydät vielä tasapainon, sillä minä tunsin kuin olisin käynyt kuoleman porteilla, niin lopussa olin, siis ihan täyttä he....ä. Sinua haluan auttaa ja opastaa jos suinkin vain pystyn :hug:

*muoks* nostelin Emmiliinille tuon toisen vanhan avauksen "Ahdistuneisuuden fyysiset oireet".
 
Keisari: Stressaaminen ei itselläkään ainakaan asiaa helpota. Minäkin osaan jännittää kaikkea mahdollista ja kuten sanoin niin pystyn jännäämään jo todennäköisesti vasta parin vuoden päässä eteen tulevaa lapsiasiaakin noiden lääkkeiden vuoksi. Miten selviän ilman niitä tässä istumatyössä...

Mielen tämä vetää välillä matalaksi, kun oireet oikein pahaksi pääsevät. Nyt tuo huimaus on haitannut kävellessä välillä todella ikävästi ja sen vuoksi karttelen pidempiä matkoja. Jännitän siis myös sitä, jos pitää yksin kävellä pidempi matka, kun tiedän humausten haittaavan tasapainoaistia. Mietinkin viimeksi miltä menoni mahtaa näyttää eli olenko kuin päissäni vai kävelenkö muiden mielestä normaalisti. Päässä siltä ei koko ajan tunnu. :$

Voi voi, mutta koitetaan jaksella! Ja onnellista odotusta! :flower:
 

Yhteistyössä