Moi!
Kirjoittelitkin jo tuonne elokuun ketjuun. Minä en siis ole tällä kertaa plussannut IVF:stä, vaikka sellaisia on kaksi kierrosta (plus vain yksi onnistunut PAS) takana. Yritystä on tähän mennessä kertynyt jotain kahdeksan vuotta, joten voit uskoa että pelkästään mielenterveyden säilyttämiseksi olimme jo heittämässä pyyhkeen kehään. Lapsettomuus kun on mukana elämässä oikeastaan koko ajan
Meillä hoidot aloitettiin Menogon-piikityksillä, sitten siirryttiin IVF:ään ja matkan varrella selvisi (kolmen keskenmenon jälkeen testattiin kaikenlaista), että kohtuni ei oikein toimi. Veressä siis vasta-aineita, jotka estävät kunnollisen kiinnittymisen ja myöhemmin samaan hommaan liittyy huonon verenkierron takia veritulppia istukassa (ja sellaisten riski myös mulle). Näiden takia raskaudet menevät kesken vaikka siis raskaaksi joskus harvoin onnekkaasti tulenkin. Lisäksi arveltiin tänä syksynä, että munasolureservini on kauniisti sanottuna vähentynyt (eli olen niin onnekas, että saan luultavasti vaihdevuodet etukäteen!), koska IVF:ien alkiot eivät olleet parasta A-luokkaa... Tämän takia minut määrättiin testiin, jonka aikana söin Clomeja (joita siis käytetään myös lapsettomuuden hoitoon, mutta ei minulle suositeltu). Verikokeita otettiin muutamaan kertaan. Ajattelimme miehen kanssa, että kokeillaan nyt sitten vielä kerran, kun Clomeja olen popsinut - ja tässä ollaan! Raskaana!
En oikein vieläkään usko tätä todeksi ja yritän koko ajan valmistella itseäni uuteen pettymykseen. Mutta ihminen on hassu: alkaa toivoa, kun toivoa edes pikkuisen tarjotaan. Nyt tämän viikon perjantaina siis eka ultra, jossa toivottavasti(!) näkyy jotain hyvää. Paljonhan ultrasta ei tässä vaiheessa voi nähdä, mutta lääkärini halusi minut sinne jo varhain. Käydään sitten vaikka uudestaan vielä ennen joulua, jonka jälkeen olemme muuttamassa ulkomaille. Sieltä pitäisi sitten löytää hyvä lääkäri, joka tietää asiansa...... Mulla kun on tietenkin lääkitys päällä koko raskauden ajan ja lääkärin pitäisi osata sitä muunnella mikäli jokin on huonosti. Tällä kertaa se myös aloitettiin aikaisemmin kuin koskaan ennen, joten luultavasti vahvoista Hcg-arvoista saa kiittää lääkitystä (verenohennus).
On tämä odottelu meillä lapsettomilla vaan niin pelonsekaista... Toivottavasti sinä 'mie' osaat pikku hiljaa ruveta nauttimaan ihanasta onnestasi! Koska teillä tärppäsi ensimmäisellä IVF-kierroksella, on ongelma luultavasti ollut juuri sellainen mitä sillä hoidolla voidaan parantaa
Eli todennäköisesti kaikki sujuu tästä lähtien vain hyvin!
Palaillaan vaikka tuolla Elokuu-ketjun puolella. En vain viitsinyt sinne tällaista sairaskertomusta laittaa...
Hymyä,
Elsa
on päästiin huhti-toukokuussa ja 11.5. siirretyistä kahdesta alkiosta toinen on jaksanut näin pitkälle! Vaikea tätä onnea on uskoa välillä vieläkään ja kiitollisuus uudesta elämän alusta on suuri. 
