Katiri: mulla aina pistää vihaksi nuo raskaana olevien sairaslomien kyseenalaistamiset! Mulla kävi kans hyvä tuuri, sain syyskuun lopussa viran ja lokakuun alussa raskauduin, onneksi olkoon sulleki vakipaikasta, ei oo nimittäin itsestäänselvyys tosiaankaan näinä aikoina. Munhan piti olla loka-joulukuussa yhteensä 1-1,5 kk poissa pahoinvoinnin vuoksi, tammi-helmikuussa olin yhteensä 6 viikkoa pois supistelujen takia. Onneksi töissä on suhtauduttu tuohon supistelun vuoksi poissaoloon hyvin, mutta mulle tuli sellanen tunne, että ne ei oikein ymmärtäneet sitä pahoinvointiasiaa, muut työntekijät antoi kyllä hyvä neuvoja (syö ennen sängystä nousua, tiheästi, vähän kerrallaan ym), mut ei ne neuvot auta, jos on kyse tosi pahasta pahoinvoinnista, se yrjö lentää vaikka seisois päällään eikä töissä jaksa, jos ei saa mitään syötyä. Esimies myös vähän ihmetteli, että "ei meillä ole kukaan ollut aiemmin raskauspahoinvoinnin takia pois..!. Noh, olen ainut lisääntymisiässä oleva työntekijä tiimissä! Että ei ihmekään, muut on saaneet lapsensa 80-luvulla!
En sitä kuitenkaan sanonu, olis hieman epähienoa viitata muiden lähestyvään eläkeikään. No, sit kävi huonosti ja esimies itse sairastui vuodenvaihteessa yllättäen vakavasti ja on sairaslomalla. Että mielestäni toisten sairaslomaa ei kannata alkaa arvostelemaan, koska elämästä ei koskaan tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Mulla on kaikki myötätunto ja sympatia siis hänen tämänhetkistä tilannetta kohtaan, mutta en kyllä varmaan koskaan unohda silti noita sanoja. Ne tuntu tosi kurjalta siinä oksentelun heikentämänä ja muutenki huono omatunto (kun siihen astisessa työelämässä ei ollut sairasloma/poissaolopäiviä kuin pari).
Hydrangea: tsemppiä odotteluun! Mikään ei kestä niin kauan kuin alkuraskauden ultran odottelu... Aika vaan h-i-d-a-s-t-u-u, se on ihan kamalaa : D Sisusta, ulkoile, näe ihmisiä, tee mukavia asioita ja yritä olla miettimättä mitä siellä kohdussa tapahtuu (loistavia neuvoja, ei ainakaan auttanu mulla yhtään...). Mut onneksi stressaamalla ei voi saada mitään pahaa aikaseksi, koska MINUNKIN raskaus on jatkunut näin kauan, vaikka pelkäsin joka sekunti, että se on tuulimuna, menee kesken tai jotain muuta kamalaa.
Mä toivon, etten enää joudu olemaan saikulla, kun muuten perheen talous menee totaalisesti sekaisin. Käytiin ostamassa vaunut, maksettiin käsiraha visalla ja loput pitäis vielä myös maksaa. Onneksi mun porukat antoi muutaman satasen vauva-hankintoihin, niin se auttaa tosi paljon (nim. 30-v ja vanhemmat antaa edelleen rahaa...)
deseo: joo meillä on ihan lähekkäin LA:t! Ootko jo jännittäny synnytystä? Minä kipuilin alkuraskaudessa sen asian kanssa, mutta nyt koko ajan tuntuu, että alan jotenki hyväksyä sen tosiasian, että siihen ei voi itse vaikuttaa ja se menee hyvin (kukaan ei kuole) kuitenkin..
Jännittävää nähdä missä järjestyksessä tässä ketjussa synnytytetään, koska aika monella on touko-kesä-heinä-elokuussa lasketut ajat!
RBB 28+0 (JO!!!)
