Moi!
Piti jo aiemmin kommentoida mutta on ollut niin paljon kaikkea ettei vaan ole ehtinyt kun mm. 6 lääkäri/labrakäyntiä kahteen viikkoon nyt tän kohdun ulkoisen ja klinikan vaihdon tiimoilta.
@Hermi Ymmärrän hyvin pettymyksen munisten ei-niin-korkean määrän suhteen mutta toisaalta hienoa että kuitenkin lopputulemana on 2 alkiota viljelyssä. Muistuttaa vähän omaa tilannetta, meillä v. 2019 hoidoissa oli eka hoidossa Menopur 300 ja 4 follia ja 3 hedelmölttyi ja 2 jatkoi jakaantumista ja toinen siirrettiin tuoresiirtona ja toinen saatiin pakkaseen (tosin tuhoutui sulatuksessa). Tokassa hoidossa oli Menopur 375 ja tuli 5 follia joista 4 hedelmölttyi ja 3 jatkoi jakaantumista ja sittemmin 1 tippui kyydistä, 1 siirrettiin ja 1 jatkoi blastoksi ja meni pakkaseen ja tästä pakasteblastosta tuli meidän esikoinen. Että kyllä toivoa on ja sinänsähän on hyvä merkki että teillä hedelmölttymis% on normaali ja lähtevät jakautumaan.
Hienoa että punktio meni hyvin ja kivutta ja ilmeisesti sen jälkeenkin ihan hyvin! Mulle on tehty 4 punktiota ja 3 niistä oli oikeestaan voisi sanoa kivuttomia, viimeisimmässä oli hiukan kipua mutta en sanoisi sitä kovin suureksi kivuksi. Jollain kierolla tavalla olen tykännyt niistä punktioista vaikka jännittäähän se aina mutta sitten on niin jännää että ne kullanarvoiset munikset saadaan sieltä kerättyä :-D
Millon teillä on
@Hermi siirtopäivä, minkä ikäisinä siirretään? Tsemppiä hirveesti ja rautaisia hermoja, nuo on aika raastavia päiviä nuo! Miten teillä on menny päivät?
Tervetuloa
@Aislinn83 ja hienoa että teillä on hoidot alkamassa! Onko siis todella niin että teillä on vain 1 hoito siellä julkisella eikä siis kolmea uudestaan? Hassulta tuntuu että jos se on niin kun taas sitten Kela-korvauksetkin ”nollautuu” raskaudesta ja sitten saa taas Kela-korvaukset kolmeen uuteen hoitoon. Mutta ei tietysti tarkota että julkisen puolen hoitojen suhteen olisi sama mutta periaatteessa. Onko teillä ollut jo joku käynti siellä tai onko sulla muuten mitään tietoa esim antraalifollikkeleiden määrästä? Milläs mielellä muuten?
Täällä on siis tilanne se että uusi kierto alkoikin jo heti kun hcg oli nollilla eli toissa vkl ja PAS olis tarkotus tehdä tähän kiertoon, luonnon kiertoon nyt sitten kuitenkin vaikka lääkkeellinen oli ajatuksena mutta näin nyt kuitenkin mennään. Tänään oli seurantaultra jossa kaikki kunnossa, siirtopäivä olisi ensi viikon perjantai, jos Luoja suo, mulla on yleensä ovis viime aikoina ollut kp 16 mutta jos ovistesti ei jostain syystä ole plussa la niin sitten laitetaan Ovitrelle. Sitten täytyy varata vielä jo valmiiksi hoidonsuunnittelukäynti tähän vaikka ensi viikolle että jos tämä PAS, mikäli siihen päästään, ei tuottaisi tulosta niin pystyisi alottaa ivf:n heti seuraavaan kiertoon.
Kyllä vetää nää hoidot aina mieltä matalaksi vaikka aika lailla paatunut sitä jo onkin mutta nytkin kun lääkäri hehkutti että on niin hyvä tilanne ja että täällä olisi ”luonnon kaksoset tulossa”, siis siellä on kaksi johtofollia niin kyllä se aina herättää katkeruutta ja surua että miksi hemmetissä pitää olla ettei voi tulla normisti raskaaksi. siis vaikuttaa munikset olevan ihan hyvälaatuisia vaikka niitä on vähän mutta kaiketi vika on tuossa jäljellä olevassa munanjohtimessa koska mulla on elämän aikana ollu 5 luomuraskauden alkua, joista 2 on varmaa kohdun ulkoista, 1 todennäköinen ja ehkäpä ne kaksi muutakin ovat samaa sarjaa niin ei tässä enää luomuna uskalla yrittääkään. Vaikka yksi lapsi on hoidoilla saatu ja hänestä olen ikionnellinen ja elämä lapsen kanssa on aivan ihanaa mutta silti kyllä se mielessä on että miksi tän pitää olla niin vaikeeta, olisi elämä mennyt varmaan aika eri lailla ilman näitä raskautumisongelmia. Ja ajallisesti kun ajattelee että tässä on 6 vuotta mennyt raskautumiset mielessä ja työn alla, poislukien raskausaika, niin kyllä se aika pitkältä ajalta tuntuu.
Huomaan että alkanu tulee sitä kuuluisaa ”mä vaan käyn hoidoissa” -fiilistä, ettei tässä sen kummemmin odotakaan mitään, kunhan käy ja menee tätä läpi. Noh näillä mennään.
”Kurjaa ettei Maijalla ole tällasta pihaa mutta ehkä Maijakin vielä joskus saa tällasen”, sanoi kaverini pieni tytär lempeästi kun ihastelin tyttäreni kanssa heidän omaan pihaamme verrattuna valtavaa pihaa keinuineen yms. Jäin miettimään näitä pienen tytön sanoja. Näinhän se on, toivoa on.