Ja Terolut ei siis näy kokeessa, mutta nuo emätinvalmisteet näkyvät, eli lääkärin pitää vain kokonaisuutta arvioidessa ottaa huomioon se tieto että Terolut on käytössä.
IVF/ICSI-hoidoissa oleville/sinne joutuville
- Viestiketjun aloittaja Nato
- Ensimmäinen viesti
Ei varmasti ole jäätyneet
olis varmaan rattikin jäässä, jos auton sisälämpötila laskisi alle nollaan. Ei huolta.
olis varmaan rattikin jäässä, jos auton sisälämpötila laskisi alle nollaan. Ei huolta.
Minulla ongelma on ettei plussavaiheeseen olla vielä kertaakaan päästy. Huolettaa riittääkö keltarauhashormonivalmisteet jo ihan alkuvaiheessa. Itsellä PAS on syystä tai toisesta tehty aina lääkkeelliseen kiertoon, joten omaa keltarauhastuotantoa ei ole tukemassa.
Onko ERA-testistä edes hyötyä jos siirrot tehdään aina lääkkeelliseen kiertoon? Lääkäri selitti että lääkkeellisessä kierrossa siirtopäivällä ei ole edes väliä, eli siirto voidaan tehdä esim. KP 14-25 välillä koska vain. Onko oikeasti noin? Useita siirtoja on takana, mutta lääkärit ei ole selittänyt vielä ihan kaikkea.
Päättelisin, että lääkkeellisessä siirrossa ei ole hyötyä mitata progesteroniarvoa ihan alussa, koska keltarauhanenhan syntyy ovulaation myötä eikä siten lääkkeellisessä siirrossa ole elimistössä lainkaan omaa keltarauhasta ennen kuin istukka alkaa sitä tuottaa. Näin ollen en tiedä miten keltarauhaspitoisuuden seuranta menee lääkkeellisessä siirrossa. Varmasti kannattaa selvittää asia lääkärin kanssa. Varmaan löäkkeellisessä siirrossa on vain pantava kunnon annos tukilääkkeitä heti alkuun ja ehkä lab seuranta voi antaa lisätietoa siinä kohtaa kun istukan tuotannon pitäisi olla vauhdissa. Lääkkeellisessä siirrossahan tukilääkkeet (estrogeeni+progesteroni) joka tapauksessa jatkuvat melko pitkään.
Kyllä ERAlla on merkitystä lääkkeellisessä siirrossa yhtä lailla kuin ovulaatioon tehdyssä. Kiertopäivillä (kuukautisten mukaan) laskettuna ei olekaan mitään väliä ja se onkin lääkkeellisessä siirrossa helppoa, kun siirtopäivän voi vapaammin valita. Siirtoajankohtaa ajatellen ”kello lähtee käyntiin” siinä kohtaa kun estrogeenin rinnalle aloitetaan keltarauhashormoni. Tämä ajankohta vastaa siirtoa ajatellen samaa kuin ovulaatio. Tavallisin ERA-tuloshan on että siirto tehdään 5 vrk ovulaatiosta tai keltarauhaslääkityksen aloituksesta. Jos ERA-tulos olisi esimerkikdi että 6 vrk kohdalla on oikea siirtoajankohta niin se tarkoittaisi yhtä päivää lisää molempiin vaihtoehtoihin.
Ja vielä: tämä on ihan spekulaatiota, mutta luulen että ovulaatioon tehdyssä siirrossa se siirron yhteydessä otettu arvo on ehkä jokin referenssiarvo jotta nähdään kehityssuunta, eikä sinänsä tukilääkitystä siinä kohtaa muuttava.
Täällä vielä synarelan sumuttelut menossa ja ensi keskiviikkona on 0 ulta jonka jälkeen alkaa piikittelyt eli ns aletaan tosi toimiin!
Huippua kuulla että saitte sinnikkään 7-päiväisen. Kunnallisella ne ei ees taida kovin pitkälle edes viljellä alkioita vai onko jollain kunnallisella viljelty yli 4 päiväisiksi? Meillä ei aiemmin ole onnistuttu saamaan edes viljelyyn alkioita niin en niistä oikein tiedä! Toivottavasti tällä kertaa saataisiin pakkaseenkin jotain!
Meillä on viljelty 5-6 päiväiseksi saakka, kunnallisella. Blastoviljely mahdollisuuksien mukaan.
@Katti75 TUHANNESTI ONNEA PIENOKAISESTA!! Tuntuu, että vasta kuukausi sitten sinä teit positiivisen raskaustestin
Paljon onnea @Katti75 vauvasta ja ihanaa vauva-aikaa teille <3 On aina niin ihanaa kuulla että hoidoilla on saavutettu toivottu lopputulos <3
Kiitos paljon @Katti75 @nasu08 ja @Kissanmallas vastauksistanne, helpotti suuresti mieltä että sai vähän perspektiiviä näihin ajatuksiin En ollut tiennytkään tuosta Yliopiston apteekin chatista, se olikin hyvä vinkki ja kysyin asiaa sieltä ja sain rauhoittavan vastauksen että eivät ole siinä ajassa jäätyneet ja voin käyttää niitä eikä tarvitse hankkia uusia.
Aina näissä hoidoissa kaikkea miettii. Nytkin mua vähän oikeestaan harmittaa että miksi lääkäri on määrännyt irrotukseen tollasen Ovitrelle& Gonapeptyl x 2 -setin kun ei mulla ainakaan irtoamisen kanssa ole mitään mitään ongelmaa ikinä ollut ja muniksiakin on saatu aina sen verran kuin on ollut follejakin. Nyt mietin että jos noi tuhdit hormonisatsit vaikuttaa jotenkin mun munisten laatuun!
Tässä ”vähän” taustaa, aiemmin olen tuolla AMH-ketjussa kirjoitellut.
Mulla on ongelmana ikään nähden (nyt 34-v, AMH alhainen jo 30-v) tosi alhainen AMH (2018 0,5 / 2019 0,43 nyt 2022 0,33 ja antraalifolleja nyt reilusti vähemmän kuin aiemmissa hoidoissa 2019, nyt noin 7, aiemmin noin 12) ja lisäksi on toinen munanjohdin poistettu jo aikaa sitten ja vaikka aukiolotutkimuksen mukaan kaikki ok niin ilmeisesti jäljellä olevassakin on vikaa, aiempi kohdun ulkoinen raskaus ollutkin ilmeisesti kyseisessä tuubassa.
Hoidoissa muniksia tulee tosi vähän mutta laatu kaiketi ihan hyvä kun hedelmöittymisaste on hyvä ja jakautuvatkin ihan hyvin. V. 2019 tehty kaksi hoitoa, joista muniksia saatu 4 & 5, joista molemmista 2 alkiota, toinen tuoresiirto ja toinen pakkaseen. Ekan hoidon pakastettu alkio tuhoutui sulatuksesta, tokan hoidon pakasealkiosta tuloksena raskaus ja vauva.
Nyt 1/2022 tehty ivf-hoito, jossa lähti kasvamaan vain 1 munasolu ja saatiin 1 alkio ja siirrettiin mutta negaa.
Nyt toinen hoito meneillään ja ultrassa näkyi onneksi 3 follia kasvamassa ja lisäksi jokunen pieni jotka eivät kuitenkaan varmaan kerkeä mukaan. Huomenna punktio, Jihaa!
Tsemppiä ja Onnea kaikille vaiheisiinn
Kiitos paljon @Katti75 @nasu08 ja @Kissanmallas vastauksistanne, helpotti suuresti mieltä että sai vähän perspektiiviä näihin ajatuksiin
En ollut tiennytkään tuosta Yliopiston apteekin chatista, se olikin hyvä vinkki ja kysyin asiaa sieltä ja sain rauhoittavan vastauksen että eivät ole siinä ajassa jäätyneet ja voin käyttää niitä eikä tarvitse hankkia uusia.Aina näissä hoidoissa kaikkea miettii. Nytkin mua vähän oikeestaan harmittaa että miksi lääkäri on määrännyt irrotukseen tollasen Ovitrelle& Gonapeptyl x 2 -setin kun ei mulla ainakaan irtoamisen kanssa ole mitään mitään ongelmaa ikinä ollut ja muniksiakin on saatu aina sen verran kuin on ollut follejakin. Nyt mietin että jos noi tuhdit hormonisatsit vaikuttaa jotenkin mun munisten laatuun!
Tässä ”vähän” taustaa, aiemmin olen tuolla AMH-ketjussa kirjoitellut.
Mulla on ongelmana ikään nähden (nyt 34-v, AMH alhainen jo 30-v) tosi alhainen AMH (2018 0,5 / 2019 0,43 nyt 2022 0,33 ja antraalifolleja nyt reilusti vähemmän kuin aiemmissa hoidoissa 2019, nyt noin 7, aiemmin noin 12) ja lisäksi on toinen munanjohdin poistettu jo aikaa sitten ja vaikka aukiolotutkimuksen mukaan kaikki ok niin ilmeisesti jäljellä olevassakin on vikaa, aiempi kohdun ulkoinen raskaus ollutkin ilmeisesti kyseisessä tuubassa.
Hoidoissa muniksia tulee tosi vähän mutta laatu kaiketi ihan hyvä kun hedelmöittymisaste on hyvä ja jakautuvatkin ihan hyvin. V. 2019 tehty kaksi hoitoa, joista muniksia saatu 4 & 5, joista molemmista 2 alkiota, toinen tuoresiirto ja toinen pakkaseen. Ekan hoidon pakastettu alkio tuhoutui sulatuksesta, tokan hoidon pakasealkiosta tuloksena raskaus ja vauva.
Nyt 1/2022 tehty ivf-hoito, jossa lähti kasvamaan vain 1 munasolu ja saatiin 1 alkio ja siirrettiin mutta negaa.
Nyt toinen hoito meneillään ja ultrassa näkyi onneksi 3 follia kasvamassa ja lisäksi jokunen pieni jotka eivät kuitenkaan varmaan kerkeä mukaan. Huomenna punktio, Jihaa!
Tsemppiä ja Onnea kaikille vaiheisiinn
@Kissanmallas Mulle ei ole tehty ERAa enkä tiedä asiasta mitään, mutta eräässä face-keskustelussa lahjasoluhoidoissa olevalle oli sanottu, että ERAn tulos pätee vuoden verran. Muistankohan nyt ajan oikein… Mutta siis kannattaa vielä kysyä siitä lääkäriltä!
Onnea @Katti75! <3 Musta myös tuntuu että justhan sä plussasit! Mutta jos mun kesän siirto olisi onnistunut, niin laskettu aika olisi ollut parin viikon päästä, että onhan tässä huomaamatta aikaa kulunut. Me jonotetaan uutta luovuttajaa, saa nähdä ehditäänkö saada ennen mun heinäkuista synttäriä.
Onnea @Katti75! <3 Musta myös tuntuu että justhan sä plussasit!
Mutta jos mun kesän siirto olisi onnistunut, niin laskettu aika olisi ollut parin viikon päästä, että onhan tässä huomaamatta aikaa kulunut. Me jonotetaan uutta luovuttajaa, saa nähdä ehditäänkö saada ennen mun heinäkuista synttäriä.Onko teillä muilla ollut ongelmia ”päättää” mikä on ensimmäinen kiertopäivä? Itsellä lääkkeellisen PAS:n lääkkeitten lopetuksen jälkeen tuli usein tiputteluvuotoa useamman päivän ennen kunnon vuodon alkua. Kaksi kertaa kävi niin ettei vuoto runsastunut lainkaan normaalimääriin ja vuotoa kesti tavallista pidempään. Hoitaja ohjeisti silloin valitsemaan KP1:ksi sen päivän jolloin vuotoa oli eniten aikana 8-16. Sellaiset päivät meni ohi, kun olin odottanut vuodon vielä runsastuvan, eli lääkkeiden aloitus tehtiin muutaman kerran vasta KP4 kun piti aloittaa KP2. Lääkäri sanoi ettei se haittaa PAS:ssa, mutta nega tuli molemmilla kerroilla. Viimeisimmän jälkeen alkoi todella stressata ajoitukset ja etten tiennyt miten olisi pitänyt toimia. Jos olisin tajunnut ilmoittaa etten halua siirtoon sillä kierrolla, olisi säästynyt alkio tai pari. Rahallisesti alkioiden menetys ottaa koville siinä missä henkisestikin. Yhtään ylimääräistä ei ole ollut ja ahdistaa kun joka hoitokerralla jokin juttu jää mietityttämään kun on tuntunut ettei kaikki mennyt niin kuin olisi pitänyt. Ja lopputuloksena on aina ollut negatiivinen testitulos.
Pahoottelen vuodatusta, mutta tässä on usko ja toivo ollut jo pitkään koetuksella.
Pahoottelen vuodatusta, mutta tässä on usko ja toivo ollut jo pitkään koetuksella.
vierailija
Kp 1 lasketaan täällä ainakin siitä, kun ei enää tiputtele. Eli jos tarvitsee jo suojaa niin se on kp1 (ennen klo 18).
Monesti minullakin lääkkeellisen kierron vuodot poikkeaa ns. Normaalista.
Mutta jos ”tiputtelee” 12 päivää ja pärjää pikkuhousunsuojilla koko sen ajan, niin onko KP1 se ensimmäinen tiputtelupäivä sitten? Hoitajan mielestä oli.
Kuulostaa kyllä hankalalta tossa tilanteessa päättää mikä on kp1. Joka tapauksessa minäkin arvelisin, että jos tehdään lääkkeellinen PAS, sillä ei ole juuri väliä. Silloinhan estrogeenilla kasvatetaan limakalvo ja ultralla nähdään, milloin paksuus ja rakenne on oikeat ja voidaan päättää siirtoajankohta. Ultra siis kertoo luotettavasti, milloin estrogeeni on tehnyt tehtävänsä, ja sitten aloitettava keltarauhashormoni virittää kohdun hormonaalisesti valmiiksi ottamaan alkion vastaan.
Hei,
En ole tänne foorumille aiemmin kirjoitellut, mutta tuonne vauvahaaveisiin kyllä.
Meillä on ensimmäinen IVF-hoito käynnissä pitkällä kaavalla Tilkassa.
Aloitin gonal-f pistot keskiviikkona annoksella 150 yksikköä ja tänään kävin estradioli-labrassa.
tuon labran tulos oli 0,5nmol/l. Etsin tutkimuksia viitearvosta IVF-hoidon aikana, mutta en löytänyt kovin luotettavaa, yhdessä mainittiin hyvän vasteen olevan n. 0,6nmol/l kierron päivänä 5 joka varmaan vastaisi tätä piikityspäivää.
Alun alkaen tuo 150 yksikköä kuulostaa mun mielestä niin pieneltä määrältä, että nyt pelkään vasteen jäävän huonoksi minkälaisilla annoksilla teillä on pistelty ja onko otettu tota estradioli-labraa? Tilkasta ei ole soitettu joten heidän puolestaan arvo taitaa olla ok.
entä kuinka moni teidän 0 ultran antraalifollikkeleista on lähtenyt kasvamaan?
meillä ei ole löytynyt syytä lapsettomuudelle ja ikää nyt 37 v. Vasta perjantaina vasteultra ja yritän olla stressaamatta mutta nyt huolettaa jos lääkemäärä onkin liian pieni.
En ole tänne foorumille aiemmin kirjoitellut, mutta tuonne vauvahaaveisiin kyllä.
Meillä on ensimmäinen IVF-hoito käynnissä pitkällä kaavalla Tilkassa.
Aloitin gonal-f pistot keskiviikkona annoksella 150 yksikköä ja tänään kävin estradioli-labrassa.
tuon labran tulos oli 0,5nmol/l. Etsin tutkimuksia viitearvosta IVF-hoidon aikana, mutta en löytänyt kovin luotettavaa, yhdessä mainittiin hyvän vasteen olevan n. 0,6nmol/l kierron päivänä 5 joka varmaan vastaisi tätä piikityspäivää.
Alun alkaen tuo 150 yksikköä kuulostaa mun mielestä niin pieneltä määrältä, että nyt pelkään vasteen jäävän huonoksi
minkälaisilla annoksilla teillä on pistelty ja onko otettu tota estradioli-labraa? Tilkasta ei ole soitettu joten heidän puolestaan arvo taitaa olla ok.entä kuinka moni teidän 0 ultran antraalifollikkeleista on lähtenyt kasvamaan?
meillä ei ole löytynyt syytä lapsettomuudelle ja ikää nyt 37 v. Vasta perjantaina vasteultra ja yritän olla stressaamatta mutta nyt huolettaa jos lääkemäärä onkin liian pieni.
Multa ei ole koskaan määritetty estradiolia tai muitakaan labroja stimulaation aikana. Ultralla on seurattu follikkelien kehitystä tiiviisti ja sen mukaan säädetty annosta. Haasteenahan on määrän lisäksi myös saada paljon tasakokoisia, samassa aikataulussa olevia.
mää muistanki sut tuolta muista keskusteluista
mulle ei oo tehty mitään muita testejä kuin ultria hoitojen aikana, mutta mulla on aiemmin menty just tolla 150 annostuksella.
Eri merkkinen lääke (ovaleap) mut samaa ainetta ku gonal f. 150 pistetty joka annos 0 ultrasta lähtien ihan sinne punktion lähipäiviin asti Ja hyvä keräyssaalis saatiin yhteensä 14 taidettiin kerätä joista oli 8 kypsää munasolua.
Niitä kuitenkin halutaan kypsytellä ns rauhassa et kasvais mahd monta yhtä aikaa ja liian suuri määrä saattas buustata vaan niitä paria isompaa.
tsemppiä perjantain ultraan
Kiitos vastauksista @Katti75 ja @Sinisilmät
sain taas itseni rauhoiteltua ja en ollut ajatellut, että tasaiseen kypsyttelyyn tarvitaan ehkä maltillisempaa annosta. Pitkä 6 kk jonotus hoitoon on saanut odotukset niin korkealle, että pelkään kaikkia takapakkeja. Olen lueskellut blogeja ja monella annos on ollut yli 200 yksikköä joten ajattelin että oma annos on pieni.
paljon tsemppiä myös @Sinisilmät, toivotaan että tällä kertaa teille tärppää
sain taas itseni rauhoiteltua ja en ollut ajatellut, että tasaiseen kypsyttelyyn tarvitaan ehkä maltillisempaa annosta. Pitkä 6 kk jonotus hoitoon on saanut odotukset niin korkealle, että pelkään kaikkia takapakkeja. Olen lueskellut blogeja ja monella annos on ollut yli 200 yksikköä joten ajattelin että oma annos on pieni.
paljon tsemppiä myös @Sinisilmät, toivotaan että tällä kertaa teille tärppää
Kiitos kaikille teille ihanille kanssakulkijoille onnitteluista! Paljon tsemppiä itse kullekin matkanne varrelle. Hoidot voivat olla melkoista vuoristorataa ja juuri siksi on niin kuluttavaa, kun tilanteet voivat vaihtua niin äkkiä onnen huipulta epätoivoon ja päinvastoin. Kokemuksia, joita ei ole niillä jotka vain "tekevät lapsia" tai miettivät, mihin vuodenaikaan haluaisivat lapsensa syntyvän. Toivo kuitenkin kannattelee meitä, ja sitä kyllä aina on. Menetelmät kehittyvät ja tietämys lisääntyy, ja siten myös onnistumisen todennäköisyys.
Hienosti sanottu @Katti75 ”Kokemuksia, joita ei ole niillä jotka vain "tekevät lapsia" tai miettivät, mihin vuodenaikaan haluaisivat lapsensa syntyvän.”
Musta ainakin tuntuu että ei-lapsettomuuskokemuksen omaavilla ei todellakaan ole minkäänlaista käsitystä tai ymmärrystä että kuinka kaikkea olevaisuutta horjuttavaa tämä kokemus voi olla ja useille onkin. Useimmat eivät ymmärrä ollenkaan, toiset suhtautuvat empaattisesti ja ymmärtävät ehkä jollain tasolla mutta hekään eivät tunnu ymmärtävän asian suuruutta ja syvyyttä ja esim sitä että lapsettomuus ei ainakaan itselleni ole sellainen asia mistä olisin koskaan voinut ”päästä yli”/löytää jotain muuta, siis jos olisin tahattomasti lapsettomaksi jäänyt (sain siis lapsen hoidoilla).
Ymmärrän ettei tietystikään koskaan ihminen voi täysin ymmärtää toista minkään asian suhteen jos ei ole omaa kokemusta mutta kyllä tämä lapsettomuus tuntuu olevan ihan omaa luokkaansa, moni tuntuu ajattelevan että lapsettomuuskokemus olisi ”vaan yksi vastoinkäyminen elämässä”, siis verrattavissa tyyliin siihen ettei joku pääse haluamaansa opiskelupaikkaan/potkuihin/avioeroontms. Kyllä se ainakin mulle on ihan jotain muuta ja olen kyllä elämässä aika paljon vastoinkäymisiä kokenut.
Juuri eilen muutaman vuoden vanhempi luomuna pari vuotta sitten raskaaksi tullut ystäväni iloisesti selitti minulle että on kuitenkin positiivisin mielin suhteeni että olen niin nuori että minulla on kyllä vielä varmasti hyvä mahdollisuus tulla raskaaksi. Olin juuri selostanut kuinka AMH-tasoni vastasi jo 29-vuotiaana yli nelikymppisten tasoa ja kuinka toissakuisessa ivf:ssäni lähti kasvamaan vain yksi munasolu ja kuinka tämän johdosta lääkärit puhuivat seuraavan hoidon olevan lahjasoluilla (yllättäen päätyivätkin kuitenkin historiaani ja ikäni takia yrittämään uudelleen omilla soluilla). Olin vähän että HÄH. No mutta itse ajattelen että ei näistä kuitenkaan kannata loukkaantua, hyvä tarkoitus ihmisillä varmasti kommenteissaan on, suomalaiset vain nyt ovat ylipäätään kankeita puhumaan ja varsinkin vaikeista asioista.
Mutta onpahan ainakin antanut perspektiiviä elämään tämä lapsettomuuskokemus, pikkuasiat eivätkä oikeestaan isommatkaan vaikeudet ei enää tunnu juuri miltään.
Minä taas täällä kyselen. Mulla oli punktio ma ja aloitin juuri keltarauhastuen, Cyclogestin, ja taas sain aiheekseni ihmetellä tällä kertaa tuen aloittamisen ajankohtaa. Meillä potilasohjeessa lukee että tuki aloitetaan punktion jälkeen toisen päivän aamuna (ja toki on ihan päivämääräkin ja hoitokaaviossa myös) mutta sitten taas lääkepaketin lääkefirman lääkeohjeessa lukee että ”aloitetaan munasolujen keräyspäivänä”.
En muista enää aiemmista hoidoista että milloin aloitettiin mutta onko muillakin tuo kaksi päivää punktiosta -aloitus? Siis esim jos punktio ma niin aloitus ke. Jos, niin tietääkö joku miksi? Eikö keltarauhanen muodostu luonnon oviksessa noin vuorokaudessa niin eikö tämän perusteella pitäisi keltarauhastuki aloittaa punktiosta seuraavana päivänä (eikä sitä seuraavana)?
Tämä oli mun neljäs punktio ja ekaa kertaa vähän sattui, aiemmin ei ole tuntunut miltään. Kolme munista oli odotuksissa mutta pari pientä follia löytyi lisää ja viisi munista saatiin mikä on mulle 0,33 AMH:lla ihan huippusaalis, tosin olen melko varma että nuo kaksi pientä eivät ole vielä valmiita kun mulla follit kasvaa aina luomunakin tosi isoiksi mutta kolmestakin olen tosi iloinen
Joku kirjoitteli niistä annosten suuruuksista niin mulla hupenevan munasoluvaraston omaavalla on annokset aina ollu maksimissa, (300)375 Menopuria, toki eri valmiste kyseessä mutta annoksethan suurenee sen myötä mitä huonompi vaste on odotettavissa (antraalifollikkeleiden määrä, AMH, ikä ym), minusta tuo Gonal 150 kuulostaa ihan tutuilta lukemilta mitä jäänyt mieleen aiemmista keskusteluista
Mukavaa päivää kaikille
Musta ainakin tuntuu että ei-lapsettomuuskokemuksen omaavilla ei todellakaan ole minkäänlaista käsitystä tai ymmärrystä että kuinka kaikkea olevaisuutta horjuttavaa tämä kokemus voi olla ja useille onkin. Useimmat eivät ymmärrä ollenkaan, toiset suhtautuvat empaattisesti ja ymmärtävät ehkä jollain tasolla mutta hekään eivät tunnu ymmärtävän asian suuruutta ja syvyyttä ja esim sitä että lapsettomuus ei ainakaan itselleni ole sellainen asia mistä olisin koskaan voinut ”päästä yli”/löytää jotain muuta, siis jos olisin tahattomasti lapsettomaksi jäänyt (sain siis lapsen hoidoilla).
Ymmärrän ettei tietystikään koskaan ihminen voi täysin ymmärtää toista minkään asian suhteen jos ei ole omaa kokemusta mutta kyllä tämä lapsettomuus tuntuu olevan ihan omaa luokkaansa, moni tuntuu ajattelevan että lapsettomuuskokemus olisi ”vaan yksi vastoinkäyminen elämässä”, siis verrattavissa tyyliin siihen ettei joku pääse haluamaansa opiskelupaikkaan/potkuihin/avioeroontms. Kyllä se ainakin mulle on ihan jotain muuta ja olen kyllä elämässä aika paljon vastoinkäymisiä kokenut.
Juuri eilen muutaman vuoden vanhempi luomuna pari vuotta sitten raskaaksi tullut ystäväni iloisesti selitti minulle että on kuitenkin positiivisin mielin suhteeni että olen niin nuori että minulla on kyllä vielä varmasti hyvä mahdollisuus tulla raskaaksi. Olin juuri selostanut kuinka AMH-tasoni vastasi jo 29-vuotiaana yli nelikymppisten tasoa ja kuinka toissakuisessa ivf:ssäni lähti kasvamaan vain yksi munasolu ja kuinka tämän johdosta lääkärit puhuivat seuraavan hoidon olevan lahjasoluilla (yllättäen päätyivätkin kuitenkin historiaani ja ikäni takia yrittämään uudelleen omilla soluilla). Olin vähän että HÄH. No mutta itse ajattelen että ei näistä kuitenkaan kannata loukkaantua, hyvä tarkoitus ihmisillä varmasti kommenteissaan on, suomalaiset vain nyt ovat ylipäätään kankeita puhumaan ja varsinkin vaikeista asioista.
Mutta onpahan ainakin antanut perspektiiviä elämään tämä lapsettomuuskokemus, pikkuasiat eivätkä oikeestaan isommatkaan vaikeudet ei enää tunnu juuri miltään.
Minä taas täällä kyselen. Mulla oli punktio ma ja aloitin juuri keltarauhastuen, Cyclogestin, ja taas sain aiheekseni ihmetellä tällä kertaa tuen aloittamisen ajankohtaa. Meillä potilasohjeessa lukee että tuki aloitetaan punktion jälkeen toisen päivän aamuna (ja toki on ihan päivämääräkin ja hoitokaaviossa myös) mutta sitten taas lääkepaketin lääkefirman lääkeohjeessa lukee että ”aloitetaan munasolujen keräyspäivänä”.
En muista enää aiemmista hoidoista että milloin aloitettiin mutta onko muillakin tuo kaksi päivää punktiosta -aloitus? Siis esim jos punktio ma niin aloitus ke. Jos, niin tietääkö joku miksi? Eikö keltarauhanen muodostu luonnon oviksessa noin vuorokaudessa niin eikö tämän perusteella pitäisi keltarauhastuki aloittaa punktiosta seuraavana päivänä (eikä sitä seuraavana)?
Tämä oli mun neljäs punktio ja ekaa kertaa vähän sattui, aiemmin ei ole tuntunut miltään. Kolme munista oli odotuksissa mutta pari pientä follia löytyi lisää ja viisi munista saatiin mikä on mulle 0,33 AMH:lla ihan huippusaalis, tosin olen melko varma että nuo kaksi pientä eivät ole vielä valmiita kun mulla follit kasvaa aina luomunakin tosi isoiksi mutta kolmestakin olen tosi iloinen
Joku kirjoitteli niistä annosten suuruuksista niin mulla hupenevan munasoluvaraston omaavalla on annokset aina ollu maksimissa, (300)375 Menopuria, toki eri valmiste kyseessä mutta annoksethan suurenee sen myötä mitä huonompi vaste on odotettavissa (antraalifollikkeleiden määrä, AMH, ikä ym), minusta tuo Gonal 150 kuulostaa ihan tutuilta lukemilta mitä jäänyt mieleen aiemmista keskusteluista
Mukavaa päivää kaikille
vierailija
Niin samaa mieltä tuosta ihmisten ymmärtämättömyydestä! Moni lapsellinen ei oikeasti tunnu ymmärtävän, mikä lahja oma lapsi on. Eikö sitä sitten oikeasti käsitä, jos lapsia on haluttu tavan vuoksi ja lapset saatu helposti... Ehkä.
Jossain verrattiin lapsettomuutta ja syöpään sairastumista. Nettikeskustelijat olivat paheksuvina sitä mieltä, että onhan syöpään sairastuminen nyt ihan muuta toista ja paaaljon pahempi juttu. Väkisinkin tuli mieleen, että näin ajattelevat ihmiset varmaan syöpään sairastuessaan vaihtaisivat lapsensa syöpädiagnoosin poistumiseen... Aika käsittämätöntä.
Lääkeasiaan, itse söisin klinikan antaman ohjeen mukaan. Minulla taisi mennä niin, että aloitin keltarauhastuen punktiota seuraavana iltana ilta-annoksella ja jatkoin siitä 2x päivässä testipäivään asti.
@Karhurouvanen mulla on alkanut keltarauhastuki punktiota/ovulaatiota seuraavana päivänä, kyseessä ollut Terolut (joka on klinikkani standardilääke, vikassa raskaudessa tuli sitten myöhemmin Cyclogest sen rinnalle). Tekisin sinuna toki kuitenkin juuri niin kuin on ohjeistettu, koska ei voi tietää mitä syitä/perusteita yksittäisten ohjeiden takana on. Toivottavasti noista tulisi useampi siirrettävä, pidetään peukkuja!
Kiitos vastauksesta vierailija Hitsin ärsyttävää että ton keltarauhastuenkin suhteen sitten eri ohjeita :-S Miksihän ihmeessä, eikö tuon kuvittelisi olevan aika selkeä asia johon olisi ihan hyvin perusteltu käytöntö, toisin kuin esim keltarauhastuen lopettamiseen mistä ymmärrän että lääkäreillä voi olla erilaisia näkemyksiä ja myös potilaiden tilanteet ovat erilaisia.
Juuri noin, tuntuu tosiaan ettei moni helposti raskautunut ymmärrä tuota että millainen lahja se on. Kai se on niin että ihminen oppii arvostamaan asioita pitkälti silloin kun ne on vaarassa menettää. Itselle tuntuu tosi vieraalta kaikki se valittaminen pikkulapsiajan raskaudesta ja oman ajan puutteesta mitä monet tuovat esiin. Tuntuu että nämäkin asiat tuntuu aika pieniltä jutuilta sen lapsettomuusajan jälkeen. Välillä tulee mieleen että näkisivätkö ihmiset erilaisia pienehköjä juttuja niin suurina ongelmina jos heillä olisi takana lapsettomuutta. Monihan tietysti valittaa vähän niinkuin valittamisen ilosta sellaista tapavalittamista. Mutta olen kyllä välillä vähän hämmästynyt kun tuntuu että toisille lapset tuntuu niin suurelta vaivalta, ensin odotetaan raskauden päättymistä, sitten vauva-ajan päättymistä, sitten taaperoajan päättymistä. Että sitten on mukavaa aikaa kun lapset ovat isoja ja mahdollisimman vaivattomia. Noh, ymmärrän kyllä että kaikki eivät niin nauti vauva- tai pikkulapsiajasta mutta silti.
Sitäkin olen vähän ollut pistävinäni merkille että tosi monet lapsettomuustaustaiset hoidoilla lapsen saaneet haluaisivat enemmänkin lapsia kun taas monet helposti raskaaksi tulleet pitävät yhtä hyvänä lapsilukuna. Toki tämä nyt voi olla vaan sattumaa että näitä tapauksia on bongaillut mutta sellaista olen miettinyt. Sitten ihmisillä on minusta vähän hassujakin ajatuksia esim kaverini joka tulee helposti raskaaksi ja haluaisi periaatteessa toisenkin lapsen, ei kuitenkaan ole halunnut yrittää toista lasta ”kaksosriskin” vuoksi (siis suvussa on jotkut 1-2 kaksoset, itse ei ole kaksonen eikä äidilläänkään tai sisaruksillaankaan ole kaksosia), on selvittänyt jopa ivf:n mahdollisuutta jotta välittäisi kaksosriskin mutta ei siihen lähtenyt koska lääkäri sanoi että kaksosmahdollisuus on siinäkin olemassa. Ovat hyvin koulutettu ja hyvin toimeentuleva perhe mutta tämän ”kaksosriskin” vuoksi eivät nyt yritä toista lasta vaan ryhtyvät sijaisperheeksi. Esikoisenkin on ihan siis ei-kaksonen, eikä naisella ole ikinä mitäön kaksosraskauksia ollut. Itselle aika vieraalta tuntuu mutta toki kukin tyylillään tekee oman elämänsä ratkaisut.
Hitsin ärsyttävää että ton keltarauhastuenkin suhteen sitten eri ohjeita :-S Miksihän ihmeessä, eikö tuon kuvittelisi olevan aika selkeä asia johon olisi ihan hyvin perusteltu käytöntö, toisin kuin esim keltarauhastuen lopettamiseen mistä ymmärrän että lääkäreillä voi olla erilaisia näkemyksiä ja myös potilaiden tilanteet ovat erilaisia.Juuri noin, tuntuu tosiaan ettei moni helposti raskautunut ymmärrä tuota että millainen lahja se on. Kai se on niin että ihminen oppii arvostamaan asioita pitkälti silloin kun ne on vaarassa menettää. Itselle tuntuu tosi vieraalta kaikki se valittaminen pikkulapsiajan raskaudesta ja oman ajan puutteesta mitä monet tuovat esiin. Tuntuu että nämäkin asiat tuntuu aika pieniltä jutuilta sen lapsettomuusajan jälkeen. Välillä tulee mieleen että näkisivätkö ihmiset erilaisia pienehköjä juttuja niin suurina ongelmina jos heillä olisi takana lapsettomuutta. Monihan tietysti valittaa vähän niinkuin valittamisen ilosta sellaista tapavalittamista. Mutta olen kyllä välillä vähän hämmästynyt kun tuntuu että toisille lapset tuntuu niin suurelta vaivalta, ensin odotetaan raskauden päättymistä, sitten vauva-ajan päättymistä, sitten taaperoajan päättymistä. Että sitten on mukavaa aikaa kun lapset ovat isoja ja mahdollisimman vaivattomia. Noh, ymmärrän kyllä että kaikki eivät niin nauti vauva- tai pikkulapsiajasta mutta silti.
Sitäkin olen vähän ollut pistävinäni merkille että tosi monet lapsettomuustaustaiset hoidoilla lapsen saaneet haluaisivat enemmänkin lapsia kun taas monet helposti raskaaksi tulleet pitävät yhtä hyvänä lapsilukuna. Toki tämä nyt voi olla vaan sattumaa että näitä tapauksia on bongaillut mutta sellaista olen miettinyt. Sitten ihmisillä on minusta vähän hassujakin ajatuksia esim kaverini joka tulee helposti raskaaksi ja haluaisi periaatteessa toisenkin lapsen, ei kuitenkaan ole halunnut yrittää toista lasta ”kaksosriskin” vuoksi (siis suvussa on jotkut 1-2 kaksoset, itse ei ole kaksonen eikä äidilläänkään tai sisaruksillaankaan ole kaksosia), on selvittänyt jopa ivf:n mahdollisuutta jotta välittäisi kaksosriskin mutta ei siihen lähtenyt koska lääkäri sanoi että kaksosmahdollisuus on siinäkin olemassa. Ovat hyvin koulutettu ja hyvin toimeentuleva perhe mutta tämän ”kaksosriskin” vuoksi eivät nyt yritä toista lasta vaan ryhtyvät sijaisperheeksi. Esikoisenkin on ihan siis ei-kaksonen, eikä naisella ole ikinä mitäön kaksosraskauksia ollut. Itselle aika vieraalta tuntuu mutta toki kukin tyylillään tekee oman elämänsä ratkaisut.
@Katti75 No voihan kenkku sentään *irvistys!* jos ”kaikilla muilla” alkanut keltarauhastuki jo punktiosta seuraavana päivänä! Näin oli mulla siis edellisestäkään hoidossa tammikuussa samassa paikassa että ei se varmaan mikään virhe ole. Yhyy nyt alan ajattelee että kaikki menee pieleen tämän takia. Lääkärikin oikeen sano että laittaa ”vanhemman keltarauhastuen Cyclogestin nyt ettei ainakaan jää sitten siitä kiinni” ja sitten ihan väärille päiville määräävät!!!
@Karhurouvanen voisitkohan sä kysyä, miksi keltarauhastuki aloitetaan vasta tokana päivänä? Voisit kertoa kuulleesi että monella on aloitettu jo ekana punktion jälkeisenä päivänä niin siksi kyselet. Ehkä saat jonkun selityksen joka rauhoittaisi mieltä.