IVF/ICSI-hoidoissa oleville/sinne joutuville

Olen ollut syksyn hiljaa. Oli todella vaikeat hoitojaksot ja energia lopussa.

Pahoittelut uusista kierroista @Nato ja @Mikkis ja tsemppiä uuteen yritykseen!

Samoissa tunnelmissa itsekin täällä. Kaikki syksyn hoidot meni lopulta reisille. Ensin ei neljästä lupaavasta follista saatu mitään!!! Seuraavalla kerralla saatiin 2 alkiota, joista toinen ei selvinnyt edes kolmipäiväiseksi. Selvinnyt kolmipäiväinen oli jakaantunut ”melko”normaalisti ja se siirrettiin. Tätäkään ei viljelty blastoiksi asti. Ei se ehkä olisi selvinnyt viljelyssä pidemmälle ja tuntui ihan turhalta edes yrittää siirtoa, mutta lääkärin mielestä alkio oli riittävän hyvä. Testissä tuli nega, kuten arvasin. Ei ole ikinä plussaa tullut.. Verikoetta ei otettu, ei ole koskaan edes tullut puheeksi, joten ihmettelen jos se on jollain klinikalla pakollinen. Teen aina varmuuden vuoksi vähintään 2 testiä ennen tukilääkityksen lopettamista, mutta silti on aina yhtä kamalaa lopettaa tukilääkkeet. Vuoto alkoi tänään.
Rahahanat on meillä nyt hoitojen osalta kiinni, kun enempää ei vaan ole laittaa näin surkeilla alkiomäärillä, kun jokainen alkio maksaa tonneja. En kestä, oon hajoomispisteessä.

Lahjasoluvaihtoehtoa ollaan pyöritelty miehen kanssa jo useampi kuukausi, mutta en ole siihen vielä valmis. En tiedä olenko koskaan. Olen kohta jo liian vanha. Mieheni on jo kauan ollut valmis yrittämään lahjasoluilla, eikä hän ymmärrä mikä siinä on minulle niin vaikeaa. En kai itsekään täysin ymmärrä. Omat geenit olisin halunnut jatkoon. Olen sukuhaarani viimeinen ja se on asettanut paineita, mutta ei se ole ainoa syy.

Oletteko te pitkään yrittäneet miettineet lahjamunasoluhoitoja vaihtoehtona? Mikä saa teidät vielä jatkamaan yritystä omilla soluilla?

Peace & love

 

Olen ollut syksyn hiljaa. Oli todella vaikeat hoitojaksot ja energia lopussa.

Pahoittelut uusista kierroista @Nato ja @Mikkis ja tsemppiä uuteen yritykseen!

Samoissa tunnelmissa itsekin täällä. Kaikki syksyn hoidot meni lopulta reisille. Ensin ei neljästä lupaavasta follista saatu mitään!!! Seuraavalla kerralla saatiin 2 alkiota, joista toinen ei selvinnyt edes kolmipäiväiseksi. Selvinnyt kolmipäiväinen oli jakaantunut ”melko”normaalisti ja se siirrettiin. Tätäkään ei viljelty blastoiksi asti. Ei se ehkä olisi selvinnyt viljelyssä pidemmälle ja tuntui ihan turhalta edes yrittää siirtoa, mutta lääkärin mielestä alkio oli riittävän hyvä. Testissä tuli nega, kuten arvasin. Ei ole ikinä plussaa tullut.. Verikoetta ei otettu, ei ole koskaan edes tullut puheeksi, joten ihmettelen jos se on jollain klinikalla pakollinen. Teen aina varmuuden vuoksi vähintään 2 testiä ennen tukilääkityksen lopettamista, mutta silti on aina yhtä kamalaa lopettaa tukilääkkeet. Vuoto alkoi tänään.
Rahahanat on meillä nyt hoitojen osalta kiinni, kun enempää ei vaan ole laittaa näin surkeilla alkiomäärillä, kun jokainen alkio maksaa tonneja. En kestä, oon hajoomispisteessä.

Lahjasoluvaihtoehtoa ollaan pyöritelty miehen kanssa jo useampi kuukausi, mutta en ole siihen vielä valmis. En tiedä olenko koskaan. Olen kohta jo liian vanha. Mieheni on jo kauan ollut valmis yrittämään lahjasoluilla, eikä hän ymmärrä mikä siinä on minulle niin vaikeaa. En kai itsekään täysin ymmärrä. Omat geenit olisin halunnut jatkoon. Olen sukuhaarani viimeinen ja se on asettanut paineita, mutta ei se ole ainoa syy.

Oletteko te pitkään yrittäneet miettineet lahjamunasoluhoitoja vaihtoehtona? Mikä saa teidät vielä jatkamaan yritystä omilla soluilla?

Peace & love

Oisko mahdollista mennä juttelemaan askasta psykologille tms? Saisit juteltua siitä, ehkä mielesi muuttuu.

 

Olen ollut syksyn hiljaa. Oli todella vaikeat hoitojaksot ja energia lopussa.

Pahoittelut uusista kierroista @Nato ja @Mikkis ja tsemppiä uuteen yritykseen!

Samoissa tunnelmissa itsekin täällä. Kaikki syksyn hoidot meni lopulta reisille. Ensin ei neljästä lupaavasta follista saatu mitään!!! Seuraavalla kerralla saatiin 2 alkiota, joista toinen ei selvinnyt edes kolmipäiväiseksi. Selvinnyt kolmipäiväinen oli jakaantunut ”melko”normaalisti ja se siirrettiin. Tätäkään ei viljelty blastoiksi asti. Ei se ehkä olisi selvinnyt viljelyssä pidemmälle ja tuntui ihan turhalta edes yrittää siirtoa, mutta lääkärin mielestä alkio oli riittävän hyvä. Testissä tuli nega, kuten arvasin. Ei ole ikinä plussaa tullut.. Verikoetta ei otettu, ei ole koskaan edes tullut puheeksi, joten ihmettelen jos se on jollain klinikalla pakollinen. Teen aina varmuuden vuoksi vähintään 2 testiä ennen tukilääkityksen lopettamista, mutta silti on aina yhtä kamalaa lopettaa tukilääkkeet. Vuoto alkoi tänään.
Rahahanat on meillä nyt hoitojen osalta kiinni, kun enempää ei vaan ole laittaa näin surkeilla alkiomäärillä, kun jokainen alkio maksaa tonneja. En kestä, oon hajoomispisteessä.

Lahjasoluvaihtoehtoa ollaan pyöritelty miehen kanssa jo useampi kuukausi, mutta en ole siihen vielä valmis. En tiedä olenko koskaan. Olen kohta jo liian vanha. Mieheni on jo kauan ollut valmis yrittämään lahjasoluilla, eikä hän ymmärrä mikä siinä on minulle niin vaikeaa. En kai itsekään täysin ymmärrä. Omat geenit olisin halunnut jatkoon. Olen sukuhaarani viimeinen ja se on asettanut paineita, mutta ei se ole ainoa syy.

Oletteko te pitkään yrittäneet miettineet lahjamunasoluhoitoja vaihtoehtona? Mikä saa teidät vielä jatkamaan yritystä omilla soluilla?

Peace & love

hei ja pahoittelut, että olet joutunut läpikäymään tätä asiaa.

Me ollaan puhuttu adoptiosta, lahjasoluista ja jopa sijaissynnytyksestä.
Meillä lapsettomuuden syy on vielä toistaiseksi mysteeri. Nykyään papereissa lukee jotenkin ”useita syitä” hienommin muotoiltuna.
Miehen siittiöt on ok, munasoluja kyllä kypsyy ja hedelmöittyy, tosin ei mitenkään järjettömiä määriä. Jaksavat osa blastoiksi asti, mutta joko kiinnittymisessä on ongelmaa tai alkioissa sellaista mitä ei vielä blastovaiheeseen mentäessä nähdä. Nolla haamua, nolla positiivista testiä saldona. Toiset lääkärit ovat olleet selkeästi siinä ajatuksessa, että kiinnittyminen on se ongelma. Toiset taas että siirrellään vaan ja kyllä sieltä joku joskus tarttuu mukaan.
Mulla on tietynlainen ongelma lahjasoluhoitoa mietittäessä. Haluaisin ainakin ehdottomasti tuntea lahjoittajan hyvin. Varmaan lapsellista ajatella näin, mutta siltä minusta tuntuu.
Adoptio olisi itselleni ollut varteenotettava vaihtoehto, mutta mieheni ei ollut asiasta yhtä varma. Adoptiosta ajattelen, että lapsi on jo syntynyt ja tarvitsee kodin. Lahjasolussa taas minä väenväkisin synnytän vieraan ihmisen jälkeläisen. Toki sitten taas adoptiossa (varsinkin kansainvälisessä) on monta muuta pulmaa, joita en tiedä haluaisinko lähteä sörkkimään.
On harmillista ettei Suomessa sallita sijaissynnytystä tietyin ehdoin ja toki hyvin valvottuna. Se olisi itselleni sopivin vaihtoehto ainakin näillä tiedoilla.

 

@Mikkis Eikä nimenomaan sijaissynnytyksessä synnytetä vieraan ihmisen jälkeläinen? Tai siis se mulle tuli mieleen sun lahjasolukuvauksesta. Kyllä minä ainakin koen synnyttäneeni ihan oman jälkeläiseni, jolla nyt vaan sattuu olemaan kolme biologista vanhempaa. (Tähän sellainen käsiä levittelevä hymiö.) Adoption koen itse vieraaksi (eikä toki mm. iän takia oltais kelvattukaan) ja omasoluhoitoja en 43-vuotiaana halunnut edes kokeilla. Mutta tietysti pitää muistaa ettei kaikki saa lasta lahjasoluillakaan eikä se muutenkaan ole kaikille sopiva vaihtoehto. Toivon kaikille vielä ensimmäistä lastaan yrittäville ihmeitä ja onnistumisia jollakin tavalla.

 

@Mikkis Eikä nimenomaan sijaissynnytyksessä synnytetä vieraan ihmisen jälkeläinen? Tai siis se mulle tuli mieleen sun lahjasolukuvauksesta. Kyllä minä ainakin koen synnyttäneeni ihan oman jälkeläiseni, jolla nyt vaan sattuu olemaan kolme biologista vanhempaa. (Tähän sellainen käsiä levittelevä hymiö.) Adoption koen itse vieraaksi (eikä toki mm. iän takia oltais kelvattukaan) ja omasoluhoitoja en 43-vuotiaana halunnut edes kokeilla. Mutta tietysti pitää muistaa ettei kaikki saa lasta lahjasoluillakaan eikä se muutenkaan ole kaikille sopiva vaihtoehto. Toivon kaikille vielä ensimmäistä lastaan yrittäville ihmeitä ja onnistumisia jollakin tavalla.

eikös sijaissynnyttäjä ns vuokraa kohtuaan, johon siirretään parin oma alkio. Näin minä kuvauksessani tarkoitin.

 

eikös sijaissynnyttäjä ns vuokraa kohtuaan, johon siirretään parin oma alkio. Näin minä kuvauksessani tarkoitin.

Niin, siis ajattelin just sen sijaissynnyttäjän näkökulmasta että se nyt on vielä epäluonnollisempaa kuin lahjasolut. Mutta siis tietysti joillekin ihan hyvä vaihtoehto ja toivottavasti laillistetaan!

 

@Mikkis Eikä nimenomaan sijaissynnytyksessä synnytetä vieraan ihmisen jälkeläinen? Tai siis se mulle tuli mieleen sun lahjasolukuvauksesta. Kyllä minä ainakin koen synnyttäneeni ihan oman jälkeläiseni, jolla nyt vaan sattuu olemaan kolme biologista vanhempaa. (Tähän sellainen käsiä levittelevä hymiö.) Adoption koen itse vieraaksi (eikä toki mm. iän takia oltais kelvattukaan) ja omasoluhoitoja en 43-vuotiaana halunnut edes kokeilla. Mutta tietysti pitää muistaa ettei kaikki saa lasta lahjasoluillakaan eikä se muutenkaan ole kaikille sopiva vaihtoehto. Toivon kaikille vielä ensimmäistä lastaan yrittäville ihmeitä ja onnistumisia jollakin tavalla.

sitäpaitsi, minä kuvailin omia tuntojani vastauksessani, enkä tarkoittanut että lahjasolu olisi jotenkin väärä tapa saada lapsi. Jos sinä koet lapsellasi olevan kolme biologista vanhempaa, niin hyvä niin! Minä en vaan ole vielä ajatusteni kanssa samassa pisteessä.
Jos taas joku kohtuaan vuokraava synnyttäisi minun biologisen lapseni, voisi se toki olla oudon tuntuista hänelle (tosin tarkoituksenahan on ettei kukaan joudu niin tekemään haluamattaan) mutta ajatuksena se tuntuisi luontevammalle minusta, koska minähän lapsen kasvattaisin.
En nää miksi se olisi jotenkin väärempi tapa saada lapsi. Synnyttäjä haluaa tehdä niin, pari haluaa tai joutuu tässä tilanteessa tekemään niin, joten mikä ongelma? Syy miksi Suomessa se on tällä hetkellä laitonta on ilmeisesti se, että halutaan välttää rahalla pelaamista näissä asioissa ja toki laillistaminen varmastikkin toisi mukanaan helposti myös ns harmaan alueen, jota jotkut henkilöt voisivat yrittää hyödyntää.
En minä arvostele sinun tapaasi saada lapsi, joten älä sinäkään arvostele minun ajatuksiani asiasta.

 

Rauha maahan ja voimalla eteenpäin!

@PumpuliNumpuli kiva saada sinut takaisin palstailemaan! Ymmärrän oikein hyvin sen totaalisen murentumisen tuossa vaiheessa..
Itsellä sama tilanne, olen sukuni viimeinen kandidaatti. Ilmeisesti kohtalo on päättänyt niin, että "ei jatkoon". Aion jatkaa silti. Aion näyttää kohtalolle, että poikkeuksiakin on olemassa paskoista geeneistä huolimatta. Ja edelleenkin, miksi jotkut narkkarit lisääntyy samalla tavalla, kuin kanit, mutta ihmiset joilla olisi tarjota lämmin koti, turvaa ja ruokaa eivät sitä saavuta? Maailma on ihan helvetin epäreilu paikka.
Tämä on se syy, joka saa minut jatkamaan omilla soluilla. Haluan kantaa korteni kekoon. Haluan, että esi-isiemme työ ei ole ollut turhaa. Emme ole olleet hurjia matemaatikkoja, fyysikkoja eikä nobelin rauhanpalkinnon saajia, mutta kai nyt pitäis vähän pienemmilläkin meriiteillä saada sukuaan jatkettua.

Itse tästä syystä koen, että lahjasolu vaihtoehto ei ole meidän juttu. Koska minä koen sen niin, että ei lapsi ole geneettisesti minun perimääni. Ei luonteen ominaisuuksia, ei silmien väriä, ei kasvonpiirteitä. Niin hullua kun se onkin, jos "ykskaks yllättäen" joutuisin kasvattamaan vaikka kummilapseni, kasvattaisin sen kuin omaani - tottakai. Rakastaisin, vaalisin ja tukisin. Mutta tulisi se aika, kun on kerrottava, ettei geneettisesti ole oma lapseni.
Olen todella lapsirakas ihminen ja nuo pienet olennot ovat yksi suurimpia ilon aiheita omassa elämässäni, olipa ne omia tai toisten.
Joten tästä syystä taasen ymmärrän myös @Silmu75 mielipiteen ja ajatuksen. Hyvä ystäväni on ollut 10 vuotta sitten luovuttajana ja arvostan hänen tekoaan ihan uskomattoman paljon. Enemmän, kuin sanat riittävät kertomaan. Hän on saattanut olla se syy, miksi jostakusta on tullut äiti - vaikkei geneettisesti ole perimää. Mitä sen suurempaa lahjaa tässä maailmassa ei voi antaa. Ei vaan voi.

@Mikkis tarkoitti sitä samaa, kuin "Frendeissä" tapahtui aikoinaan, kun Phoebe synnytti veljensä ja hänen vaimonsa lapset. Eli perimä on "oikeilta" vanhemmilta, mutta kohtu on vain vuokralla. En ymmärrä, miksi tämä on Suomessa laitonta vielä. Varsinkin jos siihen on vuokraajan haastattelu ja suostumus, psykologin arvioinnit sun muut niin en näe miksi näin ei voisi olla? Ihmiset nykyään vaihtaa sukupuoltaan, saman sukupuolen pareille saadaan lapsia, saa mennä naimisiin jne, mutta tämä on ihan lapsen kengissä vielä täällä.

Tässä on varmasti yhtä monta mielipidettä, kuin on kirjoittajaakin eikä yksikään niistä ole väärä tai oikea.

 

sitäpaitsi, minä kuvailin omia tuntojani vastauksessani, enkä tarkoittanut että lahjasolu olisi jotenkin väärä tapa saada lapsi. Jos sinä koet lapsellasi olevan kolme biologista vanhempaa, niin hyvä niin! Minä en vaan ole vielä ajatusteni kanssa samassa pisteessä.
Jos taas joku kohtuaan vuokraava synnyttäisi minun biologisen lapseni, voisi se toki olla oudon tuntuista hänelle (tosin tarkoituksenahan on ettei kukaan joudu niin tekemään haluamattaan) mutta ajatuksena se tuntuisi luontevammalle minusta, koska minähän lapsen kasvattaisin.
En nää miksi se olisi jotenkin väärempi tapa saada lapsi. Synnyttäjä haluaa tehdä niin, pari haluaa tai joutuu tässä tilanteessa tekemään niin, joten mikä ongelma? Syy miksi Suomessa se on tällä hetkellä laitonta on ilmeisesti se, että halutaan välttää rahalla pelaamista näissä asioissa ja toki laillistaminen varmastikkin toisi mukanaan helposti myös ns harmaan alueen, jota jotkut henkilöt voisivat yrittää hyödyntää.
En minä arvostele sinun tapaasi saada lapsi, joten älä sinäkään arvostele minun ajatuksiani asiasta.

Voi, ei ollut tarkotuskaan arvostella! Hymiöt auttaisi tässäkin... Musta vain siis kuulosti hassulta se ajatus, että minä olisin synnyttänyt jonkun toisen lapsen, kun taas sijaissynnytyksessä on kyse nimenomaan siitä. Ei tähän siis mitään arvottamista liittynyt, mun näkökulmasta kaikki tavat lisääntyä on yhtä hyviä.

 

Voi, ei ollut tarkotuskaan arvostella! Hymiöt auttaisi tässäkin... Musta vain siis kuulosti hassulta se ajatus, että minä olisin synnyttänyt jonkun toisen lapsen, kun taas sijaissynnytyksessä on kyse nimenomaan siitä. Ei tähän siis mitään arvottamista liittynyt, mun näkökulmasta kaikki tavat lisääntyä on yhtä hyviä.

Tavallaan se on totta että synnytät lahjasoluilla jonkun toisen lapsen. Koska se ei ole sun biologinen lapsi. Mutta toisaalta sä kannat sitä 9 kk ja siitä muodostuu sulle ja lapselle side. Vauva oppii tuntemaan sun äänen ja sydämen sykkeen. Onhan myös niitä uusioperheitä joissa on kummallakin omia lapsia. Monesti puolison lapsiin kiintyy kuin omiinsa. Meillä mies on esikoiselleni isä kaikessa mielessä paitsi biologisesti. No hän on ollut mukana kuvioissa siitä saakka kun esikoinen oli 1 v. Kokee että mun esikoinen on rakkaampi kuin omat biologiset lapset. He ovat kyllä jo aikuisia . Myös miehen äiti on esikoiselleni mummi vaikka siitäkin puuttuu biologinen side. Eikä hänen tarvitsisi olla mutta hän haluaa.

Joten ei se tarvitse sitä biologista sidettä vaan side luodaan pikku hiljaa. On se sitten lahjasolut, adoptio tai sijaissynnytys (mikäli laillistetaan).

 

Se side omaan lapseen mikä mahassa kasvaa ei kyllä tarvitse sitä geeniä.

Ihanaa että lahjasolut on mahdollisia jos omilla soluilla ei lasta saa!

Lahjoittaisin itsekin jos voisin

 

Tämähän on vain terminologiaa, mutta itse ajattelen että lahjasolulapsi on biologisesti sen lapsi, jonka kohdussa lapsi on kasvanut (koska kohdun ja ”kohtuäidin” tarjoamat olosuhteet muokkaavat sikiötä), vaikka ei olekaan geneettinen lapsi. Erotan tässä siis geneettisen ja biologisen tason.

Mutta nämä ovat vain sanoja. Vaikka mulla ei olekaan omaa kokemusta, olen vakuuttunut siitä että lahjasolusta alkunsa saanut lapsi tuntuu ihan omalta.

 

Eia kertaa tällä palstalla, vuodatin jo tilanteen lyhyesti 22-haaveilijoihin mutta liekö tämä parempi vertaisketju..

En ole uskaltautunut mihinkään foorumeille ennen kuin homma lähtee käyntiin, sillä tarinat vuosien hoidoista on tosi rankkoja, ja oon yrittänyt elää päivä kerrallaan ja minimoida stressiä. Kaikki empatia teille jotka ootte jaksaneet ja maksaneet jo pitkään

Tää ensimmäinen yritys lähdettiin meillä tekemään suoraa ICSI:llä koska ikä ja laatu (vasektomian takia). Muita syitä tai ongelmia meistä ei ole löydetty, mies kävi muutaman kuukauden kuurin ennen hoitoa koska oksidatiivinen stressi (?) oli korkea. Odottaminen samalla kun 40-v lähtölaskenta on käynnissä, on piinaavaa. Tuntuu että tiimalasissa hiekka valuu silmien edessä. Mutta tähän päästiin.

Saatiin stimulaatiosta 18 munasolua, joista 7 hedelmöittyi. Muut lakkasi kasvamasta jossain 5pv kohdalla mutta yksi vaivainen kasvoi B/B eli hienoksi blastokystiksi.

Odotellessa kasvua saatiin myös hyperi, ja toipumisen takia tämä yksi ainoa toivo jäi odottamaan pakkaseen seuraavaan kiertoon.

Seuraavassa kierrossa ovistesti alkoi hymyillä paljon ennen aikojaan ja suosittelivat oikean siirtoajan määrittämistä BeReady-testillä. Aiottuja siirtopäivänä otettiin siis kohdun limakalvosta näyte ja itse siirto lykkääntyi taas. Näytteen perusteella selvisi että optimiaika siirtää onkin mulla hieman myöhemmin kuin yleensä.

Pakastealkion siirto oli 2.12. kp 17/29. Tehtiin myös alkiokuoren avaus. Vakaasti aioin malttaa kierron loppuun testauksen. Hermo petti eilen päivänä 24 ja Clearblue näytti haamuplussaa.

Oloja alavatsalla on ollut melkein heti. Kuumotus, turvotus, paineen tunne, vihlaisut. Palelee ja julmettu väsymys. Ei tunnu tutulta PMS-oireilulta. Päivä yksin kotona, on liikaa aikaa miettiä. Olispa jo aamu ja uuden testin aika.

Eka kertaa uskallan vähän edes haaveilla

 

Sijaissynnytys pitäisi ehdottomasti saada lailliseksi Suomessa! Tosiaan monet äänekkäät vähemmistöt saavat ties mitä oikeuksia lain turvin, mutta tällaista asiaa ei saada etenemään. Uskomatonta.

Itsekin olen lahjasoluasiaa pyöritellyt mielessäni. En siihen kuitenkaan halua lähteä. En halua mieheni ja jonkun vieraan naisen lasta, haluan oman lapseni. Mies on onneksi samoilla linjoilla, joko lapsi minun kanssani tai ei ollenkaan. <3 Toinen, vielä painavampi syy on se, että mielestäni jokaisella lapsella on oikeus varttua omien biologisten vanhempiensa kanssa.

Varsinkaan kansainvälistä adoptiotakaan en samasta syystä hyväksy. Se ei ole kodin etsimistä orpolapsille, vaan ison rahan ihmiskauppabisnestä. Lapset eivät ole mitään kulkukissoja, jotka voi repiä juuriltaan ja kulttuuristaan, vieraiden ihmisten ja kielen pariin.
Jos kaikki adoptiobisneksessä pyörivät rahat käytettäisiin vanhempien ja perheiden tukemiseen, adoptioiden tarve häviäisi käytännössä kokonaan.

Tämä nytoli tällainen anonyymi avautuminen perjantai-iltaan! Toivon kaikille täällä kirjoitteleville omaa ihmettä ensi vuoden aikana! <3

 

Toissapäivänä haamuplussa, tänään oikein kirkas plussa. Ensimmäinen hoito ja siis ICSI. Miten kauan kestää ennen kuin voi uskoa, että se siellä pysyy?

 

Toissapäivänä haamuplussa, tänään oikein kirkas plussa. Ensimmäinen hoito ja siis ICSI. Miten kauan kestää ennen kuin voi uskoa, että se siellä pysyy?

Oma kokemus, sitten kun pää on ulkona synnärillä. Mutta myös rv24 on tullut semmoinen pieni helpottava ajatus, että ehkä vauva on todennäköisempi kuin ei-vauvaa ja uskalsi jollekin kertoakin.

 

Näin vähän arvelinkin En ole mikään innostuja, pikemmin realisti joka menee päivä kerrallaan. Mutta pari ystävää tietää hoidoista ja niiden vaiheista, ja olen miehen lisäksi kertonut heille heti nämä ’toiviouutiset’ haamusta alkaen. On ollut raskasta, tämä kaikkiaan vuoden kriisi asiasta ja etenkin kun asiat venyi ja tajusin etten ainakaan alle 40v lasta tule saamaan.

 

Lämpimät onnittelut @Aslaug ! Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä enemmän siihen mun kokemuksen mukaan uskaltaa luottaa.

Ensimmäinen iso etappi plussauksen jälkeen on varhaisultra. Jos siinä löytyy syke niin ollaan jo vahvoilla, ja siitä eteenpäin keskenmenon riski vähenee koko ajan mitä pidemmälle pääsee.

 

Huomenta! Voisin liittyä tänne keskusteluun, meillä tosin hoidot alkamassa alkuvuodesta, helmi-maaliskuussa.
Meillä siis lähinnä miehestä johtuva lapsettomuus, siittiöt kaivettiin ulos kirurgin veitsellä mikroskoopin alla. Näistä tehtiin icsi vuonna 2019 ja onnistuttiin saamaan yksi ihana lapsukainen.
tilanne nyt se, että siittiöitä jäljellä pieni määrä ja lisää ei saada. Pakkanen tyhjä eli uuteen hoitoon. Itsellä oli myös soluissa jos jonkinmoista vikaa (ikää on 37..). Niin olen tässä ajatellut mitä voisi tehdä, että munasoluja saisi paremmaksi. Vai onkohan mitään tehtävissä..
Ostin Donaferty premium jauhepusseja, kellään kokemusta tästä? Minulla tosin ei ole todettu pcos, voikohan tästä olla haittaa..
Lisäksi syön mm. Ubikinolia, NAC:tä ja resveratrolia. Kellään kokemusta näistä?
Paineet on kovat, meidän siittiöt riittää vain yhteen hoitokertaan, pitäisi saada kerralla hyviä munasoluja..

tsemppiä kaikille ja mukavaa maanantaita!

 

@Aslaug onnea täältäkin!

@Kissanmallas tsemppiä tuleviin hoitoihin!! Toivottavasti aika kuluu pian.
Minä söin Donafertyä yli 6kk vaikka ei ole pcos. Otin pussin illalla ja aamulla. Siihen lisäksi D-vitamiini, C-vitamiini ja mitähän muuta. Rautakuuri (menee edelleen) kun ferritiini oli 24.
Donafertystä en huomannut mitään erikoista minkään suhteen, ajattelin ettei se ainakaan haittaa tee, kun siinä on myo-inositolia ja folaattia. Tämän kuurin jälkeen tehtiin punktio, mutta ei ilmeisesti vaikuttanut mihinkään, en tiedä. Meillä vika myös miehen simppojen vähyydessä ja ne vähätkin ui takaperin.
Ainakin edellinen PAS ei onnistunut ja uusi hoito näiden helkkarin joulutaukojen takia vasta tammikuussa.

Kerroin hoitajalle, että harmittaa. Etten halua enää yhtään kiertoa hukkaan. Että voisko niitä alkioita viljellä edes yön yli ensi kerralla, että tiedettäs selviääkö ne edes sinne (edelliset ei selvinneet).
Hoitaja kertoi, että sanoo lääkärille toiveista, mutta luonnonkiertoon olis tarkoitus ja ajatuksena, että alkiot pääsisivät luonnolliseen ympäristöön nopeasti. Ymmärrän tuon ajatuksen, mutta ääähh.

Alan olla jo niin väsynyt. Yritin tänään tehdä jouluostoksia ja näin niin monta raskaana olevaa naista, että meni fiilikset ihan kokonaan - ostin sushia ja menin kotiin viltin alle ja haistatin paskat koko joululle ja koronalle mielessäni.
Psykoterapeuttikin soitti, kerroin myös hänelle, että mieli on musta ja turhautunut. Äärimmäisen väsynyt. Mitäpä siinä osaa toinenkaan sanoa, kun kaikki sanat on jo sanottu. Onhan tämä taas tätä tämmöstä vellomista..

 

@Nato voimia! Missä sulla hoidot tehdään? Toivottavasti alkaa tapahtumaan, myös hoidon suunnittelussa jos ei toimi.

Mulle ystävä kehui Dextran labraa, että on huippuluokkaa. En jaksanut paljon tutkia, mentiin fiiliksellä suoraa sinne. Jälkeenpäin ymmärsin että heillä oma malli labrassa kasvattaa alkioita, meillä se oli 6pv blastokysti mikä siirrettiin. Munasoluja tuli peräti 18, alle puolet hedelmöittyi labrassa. Mutta vain 1 jatkoi kasvua blastokystivaiheeseen. Eli oletan että lyhyemmällä kaavalla olis ollut monta pakastettua mutta suurin osa yrityksistä olisi kenties päätynyt alkion kuukahtamiseen?

Meillä oli iän vuoksi kyllä muutkin, oikeastaan kaikki aseet käytössä, Sermatrop-kuuri, ICSI, lääkkeellinen kierto, BeReady-testi yms. Tuloksen perusteella olen supertyytyväinen Dextran palveluun <3

 

@Aslaug me ollaan julkisella puolella hoidossa KYSsillä, joten näillä mennään. Takana on tosiaan vuosia ja vuosia, yksityistä sekä toista julkista paikkaa.
Ehkäpä joskus natsaa.

@Mikkis millainen vuoto sulla oli?
Tai onko muilla käynyt alkionsiirron jälkeen näin, että tulee oudot menkat. Vuosin kuin hyeena sunnuntaina ja vuoto oli oudon hajuista, ei normaalia. Sitten vuoto loppui kun seinään eilen, enkä ole vuotanut enää yhtään?!
Tää on ihan uutta mulle. Supermenkat?

 

Nato, miten teillä vaikuttaa hoitojen saantiin et on ollut yksityisellä?

Meille sanottiin että kun 1 ivf käyty niin tarjotaan enää 2 julkisella.

 

Onko Felicitaksen, Dextran ja Ovumian välillä eroja kuinka pitkälle alkioita viljellään ennen siirtoa? Siirretäänkö jossain aina 3-päiväisiä ja jossain aina 5-päiväisiä vai onko tämä lääkärin päätöksestä kiinni eikä klinikkakohtaista? Voiko itse toivoa viljelyä blastoiksi asti?

 

Vierailijalle:
Meillä oli niin älytön tapahtumasarja silloin, ettei vaikuta julkisiin hoitoihin että köytiin yksityisellä. Tämä tapahtumasarja johtui siitä, että julkisen palveluita supistettiin niin radikaalisti, että hoitomme kärsi siitä noin kahdella vuodella. Saatiin maksusitoumus siirto yksityiselle jonne pakastealkiot siirrettiin hoidon saamiseksi pieneltä paikkakunnalta ja pienestä läänistä.
Meillähän on siis matkaa hoitopaikkaan, minne tahansa yli 200km yhteen suuntaan.

Toinen vierailija:

Varsinkin yksityisellä klinikalla toiveitasi kuunnellaan kyllä herkällä korvalla ja biologi sekä lääkäri arvioivat mikä on se "paras" lopputulos. Siitä on monta eri koulukuntaa, blastoviljely ei ole suoraan avain onneen, kun taas toiset ovat sitä mieltä että on.

Lapsettomuushoidoissa on niin monta mutkaa ja monttua, että nämä hoidot tuntuvat välillä yliluonnolliselta! Ja epäreiluilta.

Vaikka tekisi kaiken oppikirjan mukaan, ei välttämättä saa toivottua lopputulosta. Ja sitten taas joskus ne huonoimmatkin alkiot / löhtökohdat ovat tuottaneet onnellisen lopputuloksen.