IVF/ICSI-hoidoissa oleville/sinne joutuville

hei, nyt minäkin uskaltauduin kirjottaa tänne. taustalla jo jonkin aikaa teidän muiden tarinoita lueskellut.
eli meidän tarina lyhyesti: viis vuotta sitte tää kaikki odotus alko. vuosi luomuna.. sitte mulla todettiin tutkimuksissa endo joka "tuhonnut" munasarjat. ja sen endon vuoksi jouduttiin leikkaus jonoon koska oli niiin laajalle levinny.. ja koska jonotus ajat on niin pitkiä ni aikaa aina vaan kului.. vihdoin saatiin sitte lähete Tilkkaan jonne oli sinnekkin 7kk jonotus mut nyt perjantaina alkaa meillä vihdoin hoidot. meillä pitkä kaava.
olipa ehkä vähän sekava testi

terveisin. lumihiutale

 

Moikka!
En oo pitkään aikaan tänne kirjoitellut, mutta joku ehkä muistaa mut parin-kolmen vuoden takaa kun oltiin ivf-hoidoissa ja ahkerasti kirjoittelin edelliseen viestiketjuun.

Saatiin miehen kanssa 1.ivf:n 4. alkionsiirrosta lapsi viime vuonna, ja pakkaseen jäi vielä kaksi alkiota. Lapsi täytti elokuussa vuoden ja toiveena olisi toinen lapsi, joten ilmoittauduin uuteen alkionsiirtoon. Ollaan oltu HUSsilla hoidoissa ja siellä on huonot henkilöstöresurssit jonka vuoksi päästiin ekaan siirtoon vasta nyt joulukuussa. Ja siis ainoaan, koska ensin sulatettiin kolmepäiväinen alkio joka ei selvinnyt sulatuksesta onneksi päästiin kuitenkin siirtoon kun oli vielä 5-päiväinen alkio myös pakkasessa ja se selvisi.

Siirrosta on nyt reilu viikko, testipäivä on vasta lauantaina (en tajua HUSin laskukaavaa tässä koska mulla ois jo huomenna menkkojen alkamispäivä ovulaatiosta laskettuna) ja testasinkin pari kertaa - ihan selviä negoja, ei edes haamun haamua. Toivo on kyllä aikalailla mennyt, koska kyllä 5-päiväisen pitäis jo näkyä ei-herkässäkin testissä... Mut pitää kai vielä tehdä CB:n digitesti asian varmistukseksi. Harmittaa ihan vietävästi, ois ollut ihan paras joululahja jos ois tullut plussa. Ja nyt sitten pitää taas odotella uuteen ivf-hoitoon pääsyä taas ties miten kauan mulla alkaa tulla jo kohta ikä vastaan julkisen puolen hoitoihin, vaikka kuulemma saadaan kolme hoitokierrosta protokollan mukaan (synnytys "nollaa" sen tehtyjen hoitokiertojen määrän).

Kuvittelin niin naiivisti, että kyllä me vielä toinen lapsi saadaan niistä kahdesta jäljellä olevasta alkiosta. Eikä edes tullut mieleen että toinen voisi kuukahtaa sulatukseen. On tää yhtä pettymysten sarjaa, mutta täytyy taas jostain kaivaa jotain toivoa että kestää. Alkionsiirrossa lääkäri huomautti mulle myös mun painosta, joka on sen verran että painoindeksi on lähes 30. No ei se paljon vähemmän ollut silloin kun viimeksi raskaaksi tulin, ja hoidoissa se raja on (painoindeksille) 35. En ihan ymmärrä, miksi pitää alkaa siitä huomauttamaan että olisi hyvä laihduttaa... Tiiän sen kyllä itsekin.

 

Edellisen viestin kirjoitti siis Tuutikki84, en enää muista tunnuksia enkä saanut nimimerkin kohdalle omaa nikkiäni laitettua.

 

Onko kaikki sen arvoista? Paino nousi 55 kilosta 88 kiloon, karvaa vaaleaa haituvaa alkoi kasvamaan naamassa ja nenäsieraimissa paksumpana. Pinsetit ym. tulivat pysyväksi osaksi elämääni.

Lisäksi kehotan kutakin miettimään, miten vahva on, kestääkö toisen kolmanneksen keskenmenoa?, siinä kun joutuu jo hautapaikankin ostamaan. Toisen kolmanneksen keskenmenot ym. keskenmenot ovat yleisempiä keinohedelmöityksissä kuin luonnollisissa raskauksissa. Erityisesti jos siittiöissä on jotain poikkeavaa, kannattaa henkisesti varustautua keskenmenoihin. Keskenmenoja aiheuttavia poikkeavuuksia voi huonoissa siittiöissä olla useita erilaisia, morfomogia, pää, häntä, liikkuvuus tai näiden yhdistelmä. Kun taas naisesta johtuvassa keskenmenossa syynä ainoastaan konkretia: kiinnittymisen epäonnistuminen, istukan huono sijainti tai verenkierto-ongelma.

 

Mulla taisi muuten hoidoissa käytettävä keltarauhashormoonivagitoorio toimia ehkäisyvälineenä raskausbuusterin sijaan, taisi olla mulle liian iso päiväannos...

 

No negahan se oli tuttuun tyyliin. Menkat ei vielä ole kylläkään alkaneet vaikka tukilääkkeet lopetin jo to iltana. Kävin myös hcg-verikokeessa pe iltapäivällä, tulos oli 5. Onkohan yrittänyt kiinnittyä vai voisko näkyä keskiviikkona pistetty yksi naksaus ovitrelleä.. no maanantaina soittavat klinikalta vielä tuloksesta.
Mutta masentavaa, alkiot on loppu nyt. Meillä myös omat siittiöoljet pian loppu.
Onko kellään kokemusta lahjasiittiöistä..? Etenkin jos ensimmäinen lapsi täysin omilla soluilla ja toinen lahjasolulla..? Paljon mietittävää. Yritetään nyt joulusta nauttia ja sinulle kiia-s toivon joulun ihmettä!

Tiedoksi, että avioliittoa kannattaa arvostaa enemmän kuin raskautta. Ja jos asia onkin toisin päin, kannattaa erota ja etsiä hedelmällinen mies.

Ja vielä, kahdestä ei niin hedelmällisestä ei seuraa raskautta. Tarkastellaampa tutkimuksia: suomessa, ulkomailla sekä erityisesti jenkeissä on ollut tapana hakea halpamaista, kuten ukrainasta sijaissynnyttäjiä. Ukrainassa sijaissynnyttäminen oli suurbisnes, laillista klinikoiden toimintaa. Terve urainalaisnainen, jolla kriteerien mukaisesti lapsia ennestään, ei tullut raskaaksi luovutetuista soluista, hoitokertoja tarvittiin usein kolmekin ennen kuin mitään tulosta tapahtui.

 

Mulla taisi muuten hoidoissa käytettävä keltarauhashormoonivagitoorio toimia ehkäisyvälineenä raskausbuusterin sijaan, taisi olla mulle liian iso päiväannos...

Taitaa muutenkin olla lääkitys pielessä. Kannattais tarkistuttaa ja alkaa nukkumaan öisin eikä suoltaa tänne puppua

 

Täällä saatiin käytyä siirrossa vaikka viimiseen asti sai jännätä pääseekö kun flunssa iski, mutta onneksi tarpeeksi helpotti ajoissa. Pari päivää sitten tuli liuska testistä puhas nega mutta tänään sitten digi sanoi että raskaana. Vähän sen negan jälkeen jännittää onko kuutenki taas vaan hipasu kun aina niin aikasin näyttää plussaa, pitänee ostaa lisää liuskatestejä niin voi viivoja analysoida
Yhtäältähän se on ihanaa että plussa tulee niin usein mutta sitten kun niin usein ne kuitenki valuu pois niin eipä se niin kivaa olekaan.

 

Toivottavasti tämä pysyy plussana syliin asti @kiia-s ! Pitkään odottaneet kaipaa kaikki vähän toivoa toisten onnistumisten kautta.

 

No nyt jaksoin säätää nää tunnukset kuntoon taas niin pääsee kirjoittamaan ihan kirjautuneena taas

Eli viimeisimmän alkionsiirron virallisena testipäivänä (joka oli jouluaatto) testi oli ihan puhdas nega ja menkatkin ehti alkaa jo sitä ennen... Joten ihan oikeassa olin. Onneksi olin testannut jo aiemmin, niin menkkojen alkaminen ei ollut niin suuri järkytys. Ja ei tarvinnut jouluaattona kokea pettymystä kun tiesi jo asian.

Yllätyksekseni saatiin heti aika ivf-hoitojen suunnittelukäynnille, kun olin ilmoittanut negatiivisen tuloksen hoitopolulle (tai no, seuraavana arkipäivänä). Eikä tarvitse odottaa puolta vuotta vaan aika on "jo" maaliskuun lopulla! On siis hyvät mahdollisuudet päästä hoitoihin ennen kesätaukoa, koska eikös suunnittelukäynnin jälkeen pääse jo mahdollisesti seuraavasta kierrosta pistämään ja sitä rataa... Ainakin jos kaikki on kunnossa. Nyt tietty haaveilen, että voisin jo kesällä olla raskaana. Ehkä täytyy vähän laittaa jäitä hattuun, mutta oon kyllä aika innoissani siitä että etenee tää asia näinkin hyvällä aikataululla

Onko täällä muita joilla on hoidot edessäpäin? Tosi hiljaista on nykyään keskustelu

 

@Tuutikki84 Meillä on kohta alkamassa. Suunnittelukäynti on nyt tammikuussa. Tämä kierto nyt ainakin menee vielä luomuna. Toivottavasti ei ole hirveän pitkää odottelua suunnittelusta varsinaiseen aloitukseen. Vaikka ei nyt hirveästi ole sitä pistämistä ikävä.

Onnea @kiia-s ! Toivottavasti tällä kerralla kaikki menee hyvin!

 

heiii, onko täällä kukaan pitkän kaavan hoidossa.. tai onko jollain tietoa tuosta synarela pullon riittävyydestä meillä on se 60 annoksen pullo josta pitäisi nyt riittää vielä kaksi viikkoa 2 annoksen suihkauksilla. 15 päivää sumuttelin 4 kertaa päivässä. koska kyseinen tuote on loppu joka paikasta niin päädyttiin hoitajien kanssa siihen että se kyllä riittää. vai paljon siinä on ylimääräistä.. vai onko yhtään
kaikki lähti menee niiin hyvin ja oli tän hoidon suhteen hyvä fiilis mut nyt kauhee tressi että tää menee pieleen ton synarelan vuoksi
t. lumihiutale

 

Hei,
olen siirtynyt inseminaatioista IVF:ään, joten päätin kokeilla kommentoida tähän ketjuun. Olen itsellinen nainen ja takana 2 inseminaatiota, joista ei tulosta, sekä 1 IVF, jossa kypsyi vain 2 munasolua ja tehtiin punktion sijaan siitäkin inseminaatio, mutta sekin nega. Nyt toinen IVF kierros käynnissä ja tänään ekassa ultrassa pistoshoidon aloituksen jälkeen näkyi 6kpl tasakokoisia munasoluja! Pitkä matka vielä siihen, että ensi viikolla toivottavasti päästäisiin poimintavaiheeseen, mutta ensimmäisen kerran oli jotain positiivisia uutisia. Ongelmana mulla on hiipunut munasarjojen toiminta (tämä on todettu jo 3v sitten), joten 6 munasolua tässä vaiheessa oli positiivinen yllätys. Onko kenelläkään kokemuksia punktiosta? Se ahdistaa ja pelottaa todella paljon ja lääkärin kanssa on pohdittu, että tehtäisiin se nukutuksessa, koska en kestä yhtään kipua toimenpiteen aikana... Onko kenellekään täällä tehty sitä nukutuksessa?

 

Hei,
olen siirtynyt inseminaatioista IVF:ään, joten päätin kokeilla kommentoida tähän ketjuun. Olen itsellinen nainen ja takana 2 inseminaatiota, joista ei tulosta, sekä 1 IVF, jossa kypsyi vain 2 munasolua ja tehtiin punktion sijaan siitäkin inseminaatio, mutta sekin nega. Nyt toinen IVF kierros käynnissä ja tänään ekassa ultrassa pistoshoidon aloituksen jälkeen näkyi 6kpl tasakokoisia munasoluja! Pitkä matka vielä siihen, että ensi viikolla toivottavasti päästäisiin poimintavaiheeseen, mutta ensimmäisen kerran oli jotain positiivisia uutisia. Ongelmana mulla on hiipunut munasarjojen toiminta (tämä on todettu jo 3v sitten), joten 6 munasolua tässä vaiheessa oli positiivinen yllätys. Onko kenelläkään kokemuksia punktiosta? Se ahdistaa ja pelottaa todella paljon ja lääkärin kanssa on pohdittu, että tehtäisiin se nukutuksessa, koska en kestä yhtään kipua toimenpiteen aikana... Onko kenellekään täällä tehty sitä nukutuksessa?

Mulla oli ma punktio ja olin siinä yksin, joten pyysin rauhoittavaa suoraan suoneen. Se ja kipulääke vei kaikki huolet, kipuja ei tuntunut. Toimenpide oli ohi ehkä 3miinuutissa, koska oli vain 2kpl munasoluja. Jälkeen päin ei mitään kipuja tai vuotoja. Enemmän kyllä stressaisin nukutusta ja sen riskejä, sekä siihen liittyvää huonoa oloa. Minut on kerran nukutettu ja oli todella epämielyttävä tilanne

 

Hei.Lueskelin hieman tätä ketjua ja ajattelin katsoa saisiko täältä vertaistukea.Olen +40v ja lapsia jo on, luomuna yritetty jo useampi vuosi, miehellä häikkää siittiöissä ja koeputki hedelmöitystä suositeltiin ainoana vaihtoehtona.En vaan tiedä kannattaako tai halutaanko hoitoihin alkaa ,kun lapsia jo on. Vauva kuume on vaan kova ja sydäntä särkee ettei raskaus ole alkanut Onko täällä ketään joka on hoidoissa vaikka lapsia jo on?

 

Mulla oli ma punktio ja olin siinä yksin, joten pyysin rauhoittavaa suoraan suoneen. Se ja kipulääke vei kaikki huolet, kipuja ei tuntunut. Toimenpide oli ohi ehkä 3miinuutissa, koska oli vain 2kpl munasoluja. Jälkeen päin ei mitään kipuja tai vuotoja. Enemmän kyllä stressaisin nukutusta ja sen riskejä, sekä siihen liittyvää huonoa oloa. Minut on kerran nukutettu ja oli todella epämielyttävä tilanne

Mö oon saanu rauhoittavia suoneen joka kerta inseminaatiossa, jotta se saadaan tehtyä niin siksi arvelen, että punktiota varten ei ehkä riitä... Mua ei oo koskaan nukutettu, mutta kuulemma olisi suonensisäisten rauhoittavien lisäksi maskinukutus. Hyvä kuulla, että siitä voi tulla huono olo ja itseänikin kyllä huolettaa siihen liittyvät riskit... Mutta toisaalta olisi kauheaa, jos poimintaa ei saataisi tehtyä siks, että mä vaan jännitän sitä liikaa.... :/ Pitää seuraavassa ultrassa vielä kerkustella tästä uudelleen.

 

Meillä oli nyt kanssa hoidon suunnittelu ja aloitetaan lyhyellä kaavalla ensi kierrosta. Jännittää kanssa se punktio kun lääkäri sai sen kuulostamaan hyvin epämukavalta. Pitää kanssa pyytää kaikki lääkkeet suoneen.

Ennen käyntiä mietitytti myös tuleva Gonalin annos mutta onneksi aloitetaan ilmeisesti melko maltillisella annoksella 125 IU. Mulla tuli ekassa inssi-kierrossa jo useamman munasolun vaste 50 IU, joten hieman jännittää paljonko tuo 125 IU kasvattelee. Mulla AMH on n. 6, joten tavaraa riittää vaikka laatu on ihan sutta. Toisaalta ei kyllä haluis liian pientäkään vastetta, ettei joudu heti toiseen punktioon jos tulee liian vähän ja mikään ei hedelmöity tai lähde kasvamaan.

 

Hei.Lueskelin hieman tätä ketjua ja ajattelin katsoa saisiko täältä vertaistukea.Olen +40v ja lapsia jo on, luomuna yritetty jo useampi vuosi, miehellä häikkää siittiöissä ja koeputki hedelmöitystä suositeltiin ainoana vaihtoehtona.En vaan tiedä kannattaako tai halutaanko hoitoihin alkaa ,kun lapsia jo on. Vauva kuume on vaan kova ja sydäntä särkee ettei raskaus ole alkanut Onko täällä ketään joka on hoidoissa vaikka lapsia jo on?

Hei! Olen lueskellut näitä viestejä aika ajoin saadakseni tsemppiä omaan hoitoomme. Nässy-nimimerkillä, mutta nyt en jaksa kirjautua... Uskon, että on muitakin joilla jo lapsia ja +40v. Meillä on v. 2019 saatu esikoinen ja myös nelikymppisenä tässä yritelty enemmän tai vähemmän toista nyt kolmatta vuotta. Meillä käytössä nyt jo lahjamunikset, ja suunnitteilla lopettaa hoito tälle keväälle, jos tulosta ei tule. Elämä on hyvää näinkin . Tunnistan silti myös tuon ajoittaisen vauvakuumeen. Tsemppiä teille yritykseen.

 

Moi kaikille!
Pitkästä aikaa tulin luesķeleen palstaa. Mulla ei oo ollu mitään tapahtumia pariin kuukauteen. Marraskuussa meni ovulaatio ultrassa ohi, sain kyllä digiin sen, mutta ultrassa oli sitten jo ohi. Otettiin sitte varman påälle ja jätettiin siirto tekemättä. Joulukuu jäi lomien vuoksi välistä ja nyt sitten tammikuun alussa kun ovis oli ja kaunis follikkeli näkyi ultrassa, olis siirto osunut viikonlopulle
Viivästystä ollu nyt tässä aikalailla, mutta yksi blasto siellä vielä odottelee h-hetkeä pakkasessa. Parempi päivå edessä päin. Näin se on ajateltava, ja jospa tällä ootttelullakin on tarkoituksensa.
No, eilen alko menkat ja nyt pitäis kaiken osua, jos ovis vaan tulee ajallaan ja kierto on normaali

Mitä kuuluu Kiialle? Lämpimät onnittelut plussasta,
Onko kaikki edelleen hyvin?

 

@Siida voi että noita viivytyksiä mutta peukut pystyyn että nyt osuu nappiin ovis
Täällä vaikuttaa kaikki olevan hyvin, toki ultra vasta perjantaina, mutta raskausoireita on ja isommilta vuodoilta vältytty, pientä tiputtelua on ollu. Jatkuvaa huonoa oloa ja kerran on saanu oksentaakin rv 6+3 ois nyt.

Lisäys: heti ku kehuin et hyvin menee niin ku menin vessaan nii verta valui pönttöön yritän ajatella et voi olla vielä normaalia ei kuitenkaan mitenkään hirveästi tullu, mutta pelottaa mennä vessaan..

 

Tutustihan siinkävi että vuoto vaan runsastui ja perjantain ultrassa todettiin keskenmeno.
Uutena tietona minulle lääkäri kertoi että hormonikierroissa on normaalia tämä että se limakalvo on vastaanottaivainen alkiolle ja testi näyttää helposti plussaa, mutta menee sitten kuitenkin kesken. Ja näinhän minun kohdalla on ollut. Vaikka näin on lääkäri kuitenkin kirjoitti kasan lähetteitä labraan, että tutkitaan ettei kuitenkin olisi jotain muutakin ,kun jo viides keskenmeno oli. Osan kokeista voi ottaa vasta 3kk keskenmenosta, joten todennäköisesti meidän hoidot jatkuu vasta keväällä.

 

Voi ei, pahoittelut @kiia-s
Kauhean kauan joutuu odotteleen niiden tutkimusten kanssa! 3 kk on pitkä aika odotella pelkkiä tutkimuksia.

Meillä alkaa tästä kierrosta eka IVF-hoitokierros. Jännittää hirveästi hyperin mahdollisuus kun amh on korkea. Toisaalta annostus on matala niin jännittää myös tuleeko riittävästi munasoluja. Ja sit varmaan jännitys jatkuu seuraavaan vaiheeseen...

 

Kiia, voiko olla tottakaan tää enää
Voimia kovasti
Kohtuutonta, että joudutte kokemaaan näitä keskenmenoja kerta toisensa jälkeen
Jospa selviäisi pikinmiten jokin syy miksi näin käy.
Mullekin lääkäri suositteli lääkkeellistä kiertoa, koska siirron ajoitus nyt mennyt pieleen, että sillä saatais paremmin onnistumaan. En vielä halunnut sitä, kun kaikki muuten luonusti toimii. Pelkään itekin sitä, että kun elimistöä huijataan vastaanottavaisemmaksi, nitä se ehkä oikeesti olisi, nii sitten tulee vielä herkemmin kesken, tms.
Keskenmenoja itelläkin useita, niin kyllä se todellinen ja raastavin piina alkaa vasta kahden viivan jälkeen.

 

Kiitos pahoitteluista, pikku hiljaa helpottaa.
Tuntuu kyllä ,että mielummin ottaisin sen puhtaan nega testin kuin tämä parin-kolmen viikon piina ja lopulta se tulee ulos ja vähänhän siinä uskaltaa jo miettiä tulevaisuutta milloin syntyy, tarvitaanko vielä tuplarattaat jne.

 

No just näin @Mikkis että ei ole sanallakaan kysytty miten voidaan vaikka ollaan niin monet, monet itkut itketty sairaalallakin, molemmat.
Ja juurikin tuo, että hoitava lääkäri vaihtuu ja ykskaks yllättäen hoitoprotokolla onkin ihan väärinpäin mitä edellinen lääkäri sanoi, just niinkun meillekkin kävi että se edellinen lääkäri ei ottanut lääkkeellisen kierron mahdollisuutta kuuleviin korviinsa, ja tsudui yllättäen tämä nykyinen sanoi ensimmäisenä, että "tottakai, miksi ei" ja päästiin tähän blastoviljelyynkin?!
Hohhoi. Ja luulisi, että heidän jos keiden pitäisi erittäin laajalla otannalla ottaa selvää psykosomaattisista, psyykkisistä, fyysisistä, kaikesta mahdollisesta lapsettomuuteen liittyvistä asioista, sillä hehän ovat alan erikoislääkäreitä julkisella puolella?! Niin miksi ihmeessä tämä on näin, että mennään jonkun protokollan mukaan, ferritiinikeskustelulle naureskellaan (mulla ferritiini alhainen, todettiin muussa yhteydessä vuosi sitten) ja jos kyselet jotain hoidon mahdollisuuksia voisiko tehdä eri tavalla tms niin aika kylmää kyytiä sieltä tulee.
Ainakin näin minä olen kokenut, kirjoitin siitä jo silloin aiemminkin - oisko vuosi sitten, että tämä vähättely on tullut tutuksi tunteeksi.

@Mustikka89 onneksi "saat" olla yksityisellä puolella ja hyvä, että olet saanut siellä hyvää hoitoa! Saanko kysyä mistä syystä olette yksityiselle päätyneet ja voisitkohan vaikka yksärinä laittaa viestiä mikä hoitava taho teillä on ja kustannuksia vähän osviitaksi?
Kuulostaisi niin ihanalta, jos lääkäri kysyisi edes kerran, että "miten sä voit?". Alkaisin varmaan itkemään jo pelkästä välittämisen osoituksesta.

Ja juu, minä olen ainoa ystäväpiirissäni joka tästä lapsettomuudesta kärsii ja senkin takia se tuntuu uskomattoman paskalta. Ystäväni tuli raskaaksi x2 ehkäisystä huolimatta!! Siis miten helessä se on edes mahdollista?

Ja juuri kun elämässä voi saavuttaa itse tekemällä aika helkkarin paljon, ammatin, uran - kaikkea, mutta tämän lapsettomuuden kanssa kuskista tulee matkustaja.
Myös minä olen hyvin määrätietoinen tallaaja enkä todellakaan luovuta, en todellakaan.
Mutta samalla mietin, mistä sitä tietää milloin on se tilanne, että pitäisi luovuttaa?

Tätä olen välillä itsekin kuinka kaiken maailman hulluille ja alkoholisteille ja niille jotka eivät halua lapsia sikiää niitä kuin sorminapsauttamalla, mutta ne jotka yrittävät ja tekevät kaikkensa ei millään... :/