Ivf hoitoja lapsettomille

Onnea plussanneille! Aika moni tässä ryhmässä on plussannut ensimmäisestä hoidosta.

Itsellä on vieläkin aika maansa myynyt olo. Olen harkinnut jollekkin juttelemaan menoa, kun tuntuu jo töissäkin että itku tulee väkisin :|. Pelottaa kolmas hoito ja sen tulos jo etukäteen. Mielessä on vain yksi kysymys: jäädäänkö me ilman lasta?
Oletteko te muut harkinneet adobtiota tai sijaisvanhemmuutta? Meillä mies on ilmoittanut että adobtio ei tule kyseeseen. :|

piu_pau Kuinka siellä jaksellaan? Tiedätkö teidän kolmannesta hoidosta onko siihen tulossa mitään muutoksia?
 
Haikala, kiitos kysymästä. Ihan kohtuullisesti jakselen. Flunssa tosin vaivaa... :snotty:

Haikala, suosittelen kyllä että menet puhumaan tunnoistasi. :hug: Ammattilainen osaa auttaa ja antaa neuvoja miten päästä eteenpäin vaikka se toivottamalta nyt tuntuukin. Itse kävin viime keväänä juttelemassa ja koin siitä olevan apua.

Meillä oli soittoaika lekurille ja stemppasi meitä kovasti. Sanoi että ehdottomasti kannattaa vielä jatkaa, jos vain henkisesti jaksaa. Toivoa kuulemma on. Lupasi kirjoittaa reseptit siten että lääkkeet vois hakea tämän vuoden puolella. Sentään jotain hyvää! :) Lääkekatto kun on komeasti täynnä niin ei tartte maksaa itseensä kipeäksi.

Pitkällä kaavalla ja menopurilla mennään kolmas hoito. Annostus maksimiin eli 300 yksikköä ja lääkitystä tiputetaan mahdollisesti loppu päästä hoitoa. Punktiota yritetään siirtää mahdollisimman pitkälle että kypsiä soluja saataisin nyt paremmin kuin viimeksi.

Ei vielä sanonut mennäänkö IVF:llä vai ICSIllä. Aikoi konsultoida kollegoita ja katsoa vielä tarkemmin meidän paperit läpi.

Pelottaa kyllä tuo kolmas hoito. Sama pelko kuin teillä että saadaanko me ollenkaan lasta. Tällä hetkellä tuntuu kyllä toivottomalta ja jollakin asteella olen jo luovutanutkin vaikka hoitoja jatketaan. :'( Haluan käydä hoidot läpi että tiedän meidän tehneen kaiken. Ei tartte sitten kymmenen vuoden päästä harmitella miksi ei katsottu loppuun asti.

Enpä tiedä mitä mies ajattelee adoptiosta, mutta itse en oikein lämpene ajatukselle. Se on prosessina niin piiiiiitkä ja hidas. Sijaisvanhemmuus kyllä kiinnostaa, mutta en ole varma onnistuuko se henkisesti. Luovutetuista soluista ollaan kyllä puhuttu. Sekin saattaisi olla yksi vaihtoehto, kun meidän solut/alkiot näyttävät olevan roskiskamaa.

iiris_lorea, miten follien kasvattelu on sujunut? Ottivatko vielä pyrähdyksen?

Karoliina81, me ollaan julkisella joten vaikutusmahdollisuuksia ei juurikaan ole. Pitkää kaavaa suosivat, koska se on helpompi ennakoida. Punktiot ja siirrot tehdään tiettyinä päivinä.

Ja vielä onnea plussanneille ja tervetuloa uusille! :flower:
 
Jessica1 Ihanaa, onnea!!:heart:

Karoliina81 Kiva kuulla kokemuksia että monirakkulaisuus voi vähentyä ja sen myötä ovulaatio alkaa toimia. Itse epäilen, että johtuisi ainakin osittain siitä että söin 12 vuotta putkeen e-pillereitä.. pillereiden lopetuksen jälkeen kun kierto ei ole pelannut ja ennen pillereitä ei kierron kanssa mitään ongelmia ollut. Mutta mistäs näitä tietää..

Haikala ja piu_pau Jaksamista molemmille :hug:

iiris_lorea Tsemppiä, aina on toivoa! Laatu on loppujen lopuksi tärkeämpää kuin määrä. Ja tosiaankin työjutut saa väistyä, nämä asiat on tärkeämpiä, samat pohdinnat täällä käyty.

Täällä pistelyt on sujuneet hyvin. Puregonin pistämistä oli tosiaan ihan turhaa jännittää, se oli odotettua helpompaa. Nyt kahden pistospäivän jälkeen tuntuu jo liikkuessa välillä kovia vihlaisuja molemmissa munasarjoissa. Eli jotain (toivottavasti) tapahtuu. Vielä 4 päivää Puregonia ennen maanantain seurantaultraa ja lauantaina mukaan jarruksi Orgalutran.
 
Jessicalle onnea plussasta. Pitkään olette yrittäneet! Hienoa että ekasta IVF:stä tärppäsi.

Uusille tervetuloa.

Haikala, mulla on tällä hetkellä menossa "masis". Oon tämmöinen viallinen nainen joka ei lasta saa. Joo, olen ollut kaksi kertaa raskaana mutta lasta ei ole sylissä. Tuo 15+2 kesken mennyt teki kyllä niin tehtävänsä mun pääkopalle (huomaan nyt vuosi jälkeenpäin). Koen olevani viallinen nainen. Jos susta tuntuu että olisi hyvä jutella jollekin - mene juttelemaan. Mä kävin vuosi sitten juttelemassa psykologille muutaman kerran, Sai jäsenneltyä ajatuksia ja puolueettomia kysymyksiä/ ajatuskulkua herätteleviä kommentteja. Olisin ehkä voinut jatkaa käyntejä, mutta mun olisi tarvinnut vaihtaa henkilöä. Tämä psykologi alkoi jotenkin ärsyttää mua, en tiedä miksi. Mutta siis joo siitä oli apua todellakin. Sain "luvan" olla vihainen, pettynyt, surullinen, väsynyt, mutta myös "luvan" olla iloinen asioista jotka on hyvin mun elämässä.

Me ollaan miehen kanssa puhuttu adoptiosta ja sijaisvanhemmuudesta. Mun mies on sijaisvanhemmuudesta puhunut jo vuosia, ennen kuin alettiin edes yrittää. (Välikommenttina: mieheni mielestä myöskään luovutetulla spermalla alkunsa saanut lapsi ei olisi yhtään vähempää hänen, voisi hän silti sitä rakastaa ja kasvattaa kuin omaansa - ehkä myös munasoluasiassa hän olisi tätä mieltä.)
Mä en tiedä olisinko valmis sijaisvanhemmuuteen. Eniten mua "pelottaa" siinä luopuminen. Siis kun sijaislapsi voidaan palauttaa takaisin kotiinkin. Eikä ne lapset aina ole helpoista oloista. Tokikaan kaikki ei ole mitään vaikeita tapauksia, mutta varmasti siinä joutuu painimaan aika paljon lapsen sopeutumisen kanssa. Adoptio olisi mulle ok jollain asteella - en ole vielä valmis luopumaan ajatuksesta omasta biologisesta lapsesta. Mutta mun miehelle on adoptiossa (tällä hetkellä) "ongelmana" se että hän haluaisi vain suomalaisen lapsen. Hän ei osaa ajatella että lapsi olisi muuta syntyperää. Entien ulkomailta adoptiossa epäilyttää lapsen terveys, niin paljon erityslapsia on sieltä tarjolla ja se on iso kynnys meille molemmillekin. Toki biologinenkin lapsi voisi olla erityislapsi, mutta tästäkin ollaan puhuttu.
Me ei siis olla pois suljettu kumpaakaan vaihtoehtoa. Se mikä meilä rajoittaa tilannetta on meidän avoliitto. Sijais- ja adoptiovanhemmat pitäisi olla avioliitossa. Toki jos me mentäisiin naimisiin niin varmasti meidän 15 vuoden avoliittoa katsottaisiin sitä tukevaksi että ollaan sitouduttu toisiimme. Mutta lyhyt avioliitto voi vaikuttaa lapsen saantiin. Näin olen ainakin ymmärtänyt kun olen adoptio ja sijaislapsiasioihin perhdyttänyt itseäni hieman. Iän puolesta meillä alkaisi olla kiire,ollaan 36 ja 38.
Luovutetuista soluista oli piu_pau vielä kirjoittanut, ja itsekin tuossa kirjoittelin. Mua mietityttää siinä että omalla kohdallani en usko että siitä olisi apua...mä oon tullut raskaaksi mutta ne on menneet kesken. Kromosomit on tutkittu ja mitään perinnöllistä syytä meistä ei löydetä. Joten olisiko vastaus meidän kohdalla lahjasolut - en usko. Jonkun toisen kohdalla varmasti on apua. Mutta kyllä lahjasoluhoitoasia kannattaa myös pohtia ja keskustella läpi, jotta molemmat tietää ajatukset ja tunteet mitä asia tuo.

iiris_lorea, vaikka täällä ei punktiota tehdä nukutuksessa niin kyllä siitä tulee sairaulomaa punktiopäivä + kaksi päivää. Enkä mä ainakaan mielelläni olisikaan tehnyt töitä, sen verran oli munasarjat ja alapää hellänä että vaikka istumatyötä teen niin ei se olisi ollut miellyttävää. Mä oon ainakin ajatellut että mun elämässä tärkeintä on tällä hetkellä se että me saadaan lapsi, ei se että sopiiko mun lääkärikäynnit ja poissaolot muille.

Karoliina, me ollaan julkisella, mutta meidän sairaala on aika joustava. Mielestäni. Olen aika kivasti saanut "vaikuttaa" hoitoihin ainakin kyselemällä ja kyseenalaistamalla asioita. Toki päätökset on tehnyt kulloinekin lääkäri, mutta varmaan jos oma mielipide olisi ollut vahvempi, se olisi ehkä "määrännyt" mitä tapahtuu. Meillä ainakin edellisessä pakastealkion siirrossa sain päättää minä päivänä siirretään (siis tiistaina vai torstaina). Pieni päätös mutta kuitenkin.
Mulle lääkäri sanoi että lyhyt kaava on siinä mielessä riskialtiimpi että siinä on vähemmän jouston varaa puntiopäiville. Limakalvon ja munasolujen kasvutahtia voidaan huonommin säädellä ja tällöin on mahdollista että paras päivä osuisi viikonlopulle ja sitten joudutaan tekeen kompromissi että kerätään "liian aikaisin" tai "liian myöhään". Toki jos on PCO-vaivaa niin lyhyt kaava on turvallisempi koska hyperin vaara on pienempi.

Mulla on PCOS ja endo. Eka IVF tehtiin lyhyellä ja tulos oli kolme munasolua joista vain kaksi kypsää. Lääke annos pidettiin hyperi vaaran vuoksi pienenä ja tulos oli laiha. Sen vuoksi lääkäri sanoi että jos seuraava IVF tulee niin se tehdään pitkällä kaavalla vaikka hyperin riski kasvaakin. Mutta koska lyhyellä tuli noin heikosti soluja ja mulla on jo ikää niin koitetaan pelata varman päälle ja saada soluja enemmän. Pitkä kaava kaiketi rasittaa elimistöä hieman enemmän, koska siinä ensin pysätytetään munasarjojen toiminta ja sitten pakkokäynnistetään.

Ensi viikolla passin ultra, josko päästäisiin siirtoon sitten kahden viikon päästä.
 
Me ollaan myös keskusteltu vähän adoptiosta ja lahjasoluhoidoista. Sijaisvanhemmuus pelottaa minuakin sen vuoksi, että lapsi saatetaan viedä pois juuri kun häneen on kiintynyt. Adoptiossa mietityttää prosessin hitaus. Meitä ei haittais, vaikka lapsi olisi ulkomailtakin. En kuitenkaan uskaltaisi ottaa enää "isoa" lasta, koska koskaan ei voi tietää miten lapsi on tramatisoitunut ensimmäisinä elinvuosinaan. Toki pienemmän lapsen kohdalla on olemassa aina samanlainen riski, johon pitäisi varautua, mutta silloin kiintymyssyhde voisi olla helpommin vielä rakennettavissa jne. Tässä tulee sitten vastaan se ikä, kun ymmärtääkseni lapsen ja vanhempien välinen ikäero ei monessa maassa saa olla yli 40v. Lahjasoluhoitoihin voisin lähteä, mikäli katsottaisiin, ettei omilla soluilla ole mahdollisuuksia lapsen saamiseen. Ajattelen niin, että vaikka lapsi ei olisi biologinen olisi se kuitenkin alusta asti itse kannettu ja kasvatettu. Prosessikin olisi mahdollisesti paljon lyhyempi kuin adoptio_On nämä isoja asioita pohdittavaksi, ja jokainen löytää varmasti sen itselleen parhaiten sopivan tavan elää, jos sitä omaa lasta ei tule.
 
Kyllä tämä lapsettomuus ja hoidot ovat jättäneet jälkensä.
Kauhea pelko, ettei kaikki menekään hyvin ja raskaus jatku.
Nyt olen jo melkein maani myynyt kun ei ole ollut vatsakipuja koko päivänä. :ashamed:
Miten sitä ihminen voikaan iloita vatsakivuista ja muista vaivoista, tietää että jotain siellä ainakin tapahtuu...
Pakko testata vielä aamulla uudelleen Pregchekillä, onko viiva lähtenyt vielä tummumaan.
Toivottavasti sitä voisi uskoa tämän ihmeen todeksi jossain vaiheessa ja nauttia odotetusta raskaudesta. :heart:
Clearblue-digitesti näytti siis tänään "raskaana 1-2". Laskin että hedelmöityksestä olisi nyt n.15 päivää, eli yli kaksi viikkoa...silloinhan tulos olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla "raskaana 2-3"...? Ehkä murehdin turhia, mutta silti. Olenko voinut tappaa lapsen kun syön nikotiinipurkkaa? :snotty: aaarrrggh...Piiiiinaaaaavaaaaa! Kunpa pääsisi jo ensimmäiseen ultraan!



Päivitys:
Jippijaijei, vatsa-/selkäsärky bongattu! :D
Jostain syystä kivut tulee aina vasta iltaisin. Tänään sai vaan odotella vähän pidempään.
Taidan olla vähän hopsähtänyt tähän hommaan.. :wave:
 
Viimeksi muokattu:
Mä en käsitä miksi tämä toinen, tuleva PAS aiheuttaa mulle tämmöistä ahdistusta!? Siis lähinnä sellaista ettei taaskaan kuitenkaan onnistu ja musta ei koskaan tule äitiä. Nyt ei vaan usko ja toivo riitä...onko se tätä alkukierron ahdistusta ja hormoneista johtuvaa mielialan vaihtelua? Tuntuu että oon ikäloppu ja ikuisesti lapseton. Vaikka meillä onkin vielä kaksin IVF-mahdollisuuttakin olemassa. Ei ole järkikulta taas mukana vaan tunteet valloillaan.
 
Toivounelma, mikä toivo ja mikä usko? :p ...ne tunteet on aikaa sitten kadonneet.

Yritätköhän suojella itseäsi pettymykseltä?
Toivotaan että ois hormoneista johtuvaa ja tunteet tasottuisi muutaman päivän päästä. Pääsisit keräämään voimia PASssiin ja tulevaan piinailuun. Voi kun ois mies niin tämä ois paljon helpompaa hommaa. Meillä mies osaa ottaa nämä asiat niin rennosti/järkevästi vaikka toivookin yhtälailla että lapsia saataisiin.
 
Viimeksi muokattu:
Täällä samanlaisia mietteitä myös. PAS myös meillä edessä, keskenmeno oli alkukesästä ja marraskuulle olis seuraava siirto toiveissa. Mulle on myös tullu hirvee ahdistus ku ikää vaan tulee lisää ja lisää. Onko kellään kokemuksia PAS hoidosta jossa ekaks käytetään nenäsumutetta ja sit aletaan vasta popsimaan zumenonia?
 
Viimeksi muokattu:
Täälläkin on ahdistusta ilmassa. Kyllä välillä tuntuu siltä, ettei tästä tule lasta eikä paskaa! Välillä tekis mieli niin luovuttaa ja tyytyä kohtaloonsa. No tosin sekin olis tyhmää tässä vaiheessa, mutta välillä tuntuu ettei tätä jaksa isolla J:llä.
 
Onko teillä tullut sellaisia ajatuksia, että mitä jos tämä homma ei vaan toimi oman kumppanin kanssa? Mitä jos se toimiskin jonkun muun kanssa? Mulla on välillä tullut sellaisetkin ajatukset mieleen, vaikka en niitä täysin vakavissaan ole koskaan ajatellutkaan. Mieheltä kyllä olen tiedustellut asiaa, että mitä jos me ei saada lasta niin kestääkö hän tätä suhdetta vai haluaako lähteä kokeilemaan jonkun muun kanssa.
 
Heips kaikki uudet ja vanhat, tsemppiä omiin vaiheisiinne. nannukka ihana kuulla että selvisitte kriisistä! haikala voimia! Ehdottomasti kannattaa hakea apua pahaan oloon. piu_pau hyvää palvelua teillä, kun pääsitte heti uusiin suunnitelmiin kiinni!

).( olen rajoittanut palstailua, tehnyt hyvää pääkopalle. Vähemmän tulee pohdiskeltua, jotenkin menee piikitykset ja ultrat muun elämän sivussa eikä toisin päin. Tosiaan ehkä jo keskiviikkona on punktio. Ultrassa näkyi 25 pientä folllia, vaikka nyt on lyhyt kaava ja puregonia 100 yksikköä/pv. Tänään rusautin orgalutranin seuraksi. Maanantaina ultra taas ja päätetään punktiopäivä. Ihanan nopea ja helppo ollut tämä lyhyt kaava, toivoin et olisi tullut vähemmän folleja, mut näillä mennään. Kuitenkin vähemmän kuin viimeksi, nyt vaan jännitetään olisiko laatu nyt parempi.

Lahjasolut on mun mielessä pyörinyt jo pitkään, hinnat vaan hirvittää. Mutta molemmat ollaan avoimia ajatukselle lahjoitetuista munasoluista. Toisiamme emme pistä vaihtoon, ainakaan mies ei ole ilmoittanut että olisi mieli muuttunut. :D
 
Viimeksi muokattu:
Kumppani vaihtoon vai lapseton elämä? Kyllä tämä sellainen kriisi on että väkisin monenlaisia ajatuksia pyörii päässä eri vaiheissa. Me ollaan oltu 15 vuotta yhdessä ja siitä nyt 4,5 vuotta yritetty. Meillähän on tilanne se että raskauksia on alkanut 2 ja kolme haamuakin olen testannut. En tiedä sitten onnistuisinko mä jonkun toisen kanssa "paremmin" saamaan lasta - varsinkin kun lapsettomuuden pääsyy on minussa. Keskenmenoista ei voi tietää mistä johtui, lääkärit vakuuttelevat että yleisin syy on sikiöperäinen varsinkin kun kromosomit on tutkimusten mukaan kunnossa. Toki mietin että olisiko miehelle parempi sitten joku toinen nainen, joka voisi lapsen saadakin. Mutta samaan aikaan hän on se joka on nostanut keskusteluun adoption ja sijaislapset. Siitä mä ajattelen että hän haluaa olla mun kanssa ja lapset sitten "jollain keinolla".

Tällä hetkellä on aika kulunut olo ja jos hoitokierto ei olisi päällä niin varmaan ottaisin nyt aikalisän hoidosta. Työpaineet ja hoitokierto vaan on nyt melkoinen lasti. Parin viikon päästä häämöttää töissä vähemmän kiireistä ja samaan aikaan toivottavasti on siirto tehtynä, joten eiköhän tää taas tästä.

Elämä heittelee ja nämä kaikki hoidot ja lapsettomuus koittelee. Toisia enemmän, toisia vähemmän.

Tsemppiä naiset!
 
Meillä syy on toistaiseksi selittämätön, mutta jossain se ongelma täytyy olla. Mutta ei sitä kukaan osaa selittää mistä mikäkin voisi johtua. Hyvillä alkioilla ei kuitenkaan saada aikaan yhtään mitään. Tulee vaan tunne, että meidän solut ei vaan yhdessä lähde kehittymään. En kuitenkaan usko kumppanin vaihdon olevan itselleni mikään ratkaisu. Miehelle olen ilmoittanut, että ymmärrän kyllä jos hän haluaa lähteä jonkun muun matkaan. Onpahan hänellä ainakin mahdollisuus tulla isäksi ja saada unelmansa täytettyä. Minusta ei tähän hommaan näytä olevan. Tuntui kuitenkin kivalta, kun mies sanoi ettei hän ole mihinkään lähdössä. Tänään soi radiossa J.Karjalaisen laulu "Sydänlupaus". Siinä oli aika osuvat sanat näissä paskoissa fiiliksissä.
 
Hei kaikki :wave:

Täältä tulis yks ivf hoitolainen mukaan ketjuun :) Eli selittämätön lapsettomuus tällä hetkellä dg. Tosin 0 ultrassa havaittu entometrioosiin viittava kysta kooltaan 19mm joka ei onneksi ole muuttunut piikityksen myötä. Kolme vuotta yritystä tulee täyteen muutaman kk päästä. Pitkällä kaavalla menty ja pe oli viimenen ultra jossa näytti että 8 munista mahdollisesti saatas, limis 10,6mm :) nestettäkin oli kertynyt 20mm :/ Eilen kovasta piikkikammosta huolimatta pergnylin sain hyvin pistettyä, maanantaina siis punktioon.
Lääkkeet: suprecur,gonal f, pregnyl, lutinus

:hug: kaikille sitä tarvitseville <3
 
Deseo Tervetuloa ja tsemppiä punktioon:flower:!
Niian ja kissatanssi Onnea loppupiinailuun:heart:!

ESIKOISTA YRITTÄVÄT IVF-HOITOLAISET
Nimimerkki...........Tuleva hoito..........Ajankohta..........Syy
Valoa..29..................2.IVF/1.PAS........syyskuu.......Endo
Jonsku88..25............1.IVF........... .....syyskuu.......Selitt.
aniraz..32...............2.IVF/ICSI........syyskuu........Selitt.
Helge..31...............2.IVF........... .....syyskuu.........PCO?
Neve.....................1.IVF.......... ......syyskuu.........PCO
Fyi........................1.IVF........ ........syyskuu.........Selitt.
iiris_lorea..31........…1.IVF.. ..........….syyskuu......…siittiö t,keltahormoni
toivounelma..36........1.IVF/2.PAS....syyskuu..........Endo/PCO/astenozoosp.
Aurora*..30..............1.ICSI....... ......syyskuu..........PCO,sperman v-a
Deseo.....................1.IVF...............syyskuu..........Selitt.
TybyLiini..33.............1.IVF...............lokakuu.........?
Karoliina81..32........1.IVF............ ....lokakuu..........?
Toive13..35............2.IVF?........... ...lokakuu........Selitt.
Snipsu...................1.ICSI......... ......lokakuu..........siittiöt
Nannukka81..31 ………3.ICSI …… ......lokakuu ……......siittiöt
Tähtitomu..............3.ICSI.......... .....loka-/marraskuu
Nocy..30+..............1.IVF............ ...marraskuu........endo,kilppari?
minskuinen..?..........1.IVF. .............marraskuu........?
Helmiina85..27?.......1.IVF............. .marraskuu........siittiö t?
Haikala...25.............3.ICSI...... .......joulu/tammi...siittiöt/endo/tuuba tukossa
piu_pau..30.............3.IVF....... ....helmikuu 2014?........Selitt.
ambrosio..31...........2.IVF............ .....?...................PCO
RBAM..31................2.IVF/1.PAS........?
Ainox..28................3.IVF...... ..........?....................Selitt.
Tiuku_2013..34........2.IVF............. ..?
grosjean..31............2.IVF........... ....?
Tarana....................2.ICSI........ .......?...................PCO,siittiöt

PIINAILIJAT
Nimimerkki............Hoito...... ........Alkiot.....Testipäivä.....Syy
Niian..27...............1.IVF.......... ........1..........................Selit t./sekund.
Kissatanssi..33.......1.IVF............. ......1.........................Selitt.

PLUSSANNEET
Nimimerkki..................Hoito....... .............Plussauspäivä...Syy
Neela84......................1.ICSI..... .............29.12.12
idealisti.......................välikie rronylläri.......14.1.
Vihervaara..28...........1.ICSI......... ............1.2.
Minnie82..31............1.IVF........... .............29.3.
*keijukainen*..29.......1.ICSI/3.PAS.............11.4.
Neppu_..27.............1.IVF............ .............3.5.
Ameile..36................3.IVF......... ...............6.5.
-strawberry-...............1.IVF.................... .13.5.
milliTU........................1.IVF.... .................16.5.
Haperotta..30.............1.IVF......... ..............19.6. .......Endo
Maui84..29.................1.IVF........ ...............29.8........Selitt.
Rachel79....................2.IVF....... .............................Siittiöt
meemir..24..............1.IVF/1.PAS............................Munajoh dinvaurio
Jessica1.................1.IVF.......... .............................Selitt.

TAUSTALLA/TAUOLLA/TIENRISTEYKSESSÄ...
Mohair


Muoks! Lisätty Tybyliini listalle. Tervetuloa!
 
Viimeksi muokattu:
Täällä on ihan sama kohtalo kissatanssin kanssa, minulla vain alkoi ensin näkyä lutinuksen seassa punaista ja sitten tein testin ja negahan se tietysti oli. Soitin klinikalle ja sain luvan lopettaa lutinukset. Eli uutta siirtoa kohti, mutta en tiedä siirretäänkö vasta seuraavaan kiertoon..
 
Fyi
Heippa kaikille!


Kissatanssi, toki välillä tulee mietittyä, että mitä jos me ei vaan "sovita" yhteen ja että onnistuisko jonkun toisen kanssa. Vaikka niin hemmetin sääli oliskin erota, niin ymmärtäisin hyvin, jos mies haluaisi yrittäää jonkun toisen kanssa. Vaikeita juttuja. :| Toisaalta niin moni parisuhde menee mänkään, vaikka olisi lapset ja kaikki, joten suo siellä, vetelä täällä...

Miten meni deseon punktio?

On. Meillä oli tänään punktio. Rakkuloita oli 12 + 12 ja kaikissa oli solu eli 24 munasolua on parhaillaan hedelmöittymässä. Toivottavasti saadaan edes joku niistä jakautumaan normaalisti, jotta päästään keskiviikkona siirtoon. Punktio itsessään oli lähes kivuton ja kaikin puolin helppo. Virallinen diagnoosi edelleen selittämätön, joskin monirakkulaisuutta ja ovuloimattomuutta mukana.
 
Viimeksi muokattu:
Täällä yksi ensikertalainen liittyisi joukkoonne! Olen 33-vuotias ja mieheni likipitäen saman ikäinen. Selvää syytä lapsettomuuteen ei ole. Yritystä on ollut himpun vajaa pari vuotta. Lauantaina aloittelen Synarela-suihkeet, eli pitkällä kaavalla ollaan menossa. Jännittää niin kauhiasti! Yrittänyt olla ajattelematta koko hoidon aloitusta, mutta takaraivossa se koko aika jyskyttää, että mitä jos... tai että mitä jos ei...

Teidän teksteistä on ollut palljon apua, vähän valottunut tuo tuleva tuntematon ja sen tuomat tapahtumat ja fiilikset. Kiitos.
Ihanaa syksyä ja onnea kaikille tuleviin koitoksiin!! :)
 
Tervetuloa uudet! :flower:

Fyi, teillähän oli hyvä saalis. Peukut pystyssä että hedelmöittyvät hyvin ja saisitte pakkaseenkin alkioita.

iiris_lorealle myös stempit hedelmöitysuutisten odotteluun.

Kissatanssi ja Niian iso :hug:

Mies vaihtoon vai ei? Sanoisin että ehdottomasti ei, vaikka syöhän tämä lapsettomuus parisuhdetta. Oma identiteetti aiheuttaa kriisin ja äkkiä se tarttuu parisuhteeseenkin. Parhaassa tapauksessa tämä kriisi lähentääkin entisestään.

Me ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä ja lapsettomuus on ollut mukana "vasta" viimeiset kolme vuotta. Toivon että meistä riittää toisillemme vaikka syli jäisikin tyhjäksi.
MUTTA kuten Fyikin tuossa pohdiskeli, mielessä on käynyt sama, mitäs jos meidän solut ei vaan sovi yhteen? Selittämättömiä olemme edelleen. Ois aika paskamaista! :mad:

Itse en voisi miestäni jättää, mutta jollakin tavalla ymmärtäisin jos hän haluaisi yrittää jonkun muun kanssa. Hullua :confused: Ja toisaalta lapsethan on vaan "lainassa". Kun aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa niin taashan sitä ollaan kahdestaan... :)
 
Pahoittelut negan testanneille ja voimia jatkoon :(

iiris_lorea Hyvä että punktio meni kivuttomasti nukutuksen ansiosta. Toivotaan että alkiot lähtee kehittymään kovaa vauhtia! Mulla ICSI:stä myös vähän ristiriitaiset fiilikset mutta toisaalta tosi hienoa että tuollainenkin hoito on keksitty, josta monet lapsettomat voi saada avun!

Fyi Kuulostaa hienolta saaliilta! Toivottavasti pääsette siirtoon ja pakkaseenkin jää alkioita.

TybyLiini ja Snipsu Tsemppiä alkavaan hoitoon!

Täällä tarkastettu tilanne seurantaultrassa, nyt kp 8. Folleja on molemmilla puolilla n. kymmenisen kasvamassa eli yhteensä n. 20 kpl, joista isoimmat luokkaa 15 mm. Kuulemma hieman yläkanttiin varovasta lääkeannostuksesta huolimatta, mutta toivotaan että olisi hyvälaatuisia solujakin osassa. Mahaa jomottelee jonkun verran mutta vointi ihan ok.

Kasvattelua jatketaan vielä pari päivää pistoksin, sitten pregnyl ja perjantaina punktio!

Tämä lyhyt kaava eteni kyllä tosi nopsaan, tuli tänään sellainen olo että nytkö jo ollaan tässä. Jos piinailemaan pääsee niin ne kaksi viikkoa on taas maailman hitaimmat...
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä