Jessicalle onnea plussasta. Pitkään olette yrittäneet! Hienoa että ekasta IVF:stä tärppäsi.
Uusille tervetuloa.
Haikala, mulla on tällä hetkellä menossa "masis". Oon tämmöinen viallinen nainen joka ei lasta saa. Joo, olen ollut kaksi kertaa raskaana mutta lasta ei ole sylissä. Tuo 15+2 kesken mennyt teki kyllä niin tehtävänsä mun pääkopalle (huomaan nyt vuosi jälkeenpäin). Koen olevani viallinen nainen. Jos susta tuntuu että olisi hyvä jutella jollekin - mene juttelemaan. Mä kävin vuosi sitten juttelemassa psykologille muutaman kerran, Sai jäsenneltyä ajatuksia ja puolueettomia kysymyksiä/ ajatuskulkua herätteleviä kommentteja. Olisin ehkä voinut jatkaa käyntejä, mutta mun olisi tarvinnut vaihtaa henkilöä. Tämä psykologi alkoi jotenkin ärsyttää mua, en tiedä miksi. Mutta siis joo siitä oli apua todellakin. Sain "luvan" olla vihainen, pettynyt, surullinen, väsynyt, mutta myös "luvan" olla iloinen asioista jotka on hyvin mun elämässä.
Me ollaan miehen kanssa puhuttu adoptiosta ja sijaisvanhemmuudesta. Mun mies on sijaisvanhemmuudesta puhunut jo vuosia, ennen kuin alettiin edes yrittää. (Välikommenttina: mieheni mielestä myöskään luovutetulla spermalla alkunsa saanut lapsi ei olisi yhtään vähempää hänen, voisi hän silti sitä rakastaa ja kasvattaa kuin omaansa - ehkä myös munasoluasiassa hän olisi tätä mieltä.)
Mä en tiedä olisinko valmis sijaisvanhemmuuteen. Eniten mua "pelottaa" siinä luopuminen. Siis kun sijaislapsi voidaan palauttaa takaisin kotiinkin. Eikä ne lapset aina ole helpoista oloista. Tokikaan kaikki ei ole mitään vaikeita tapauksia, mutta varmasti siinä joutuu painimaan aika paljon lapsen sopeutumisen kanssa. Adoptio olisi mulle ok jollain asteella - en ole vielä valmis luopumaan ajatuksesta omasta biologisesta lapsesta. Mutta mun miehelle on adoptiossa (tällä hetkellä) "ongelmana" se että hän haluaisi vain suomalaisen lapsen. Hän ei osaa ajatella että lapsi olisi muuta syntyperää. Entien ulkomailta adoptiossa epäilyttää lapsen terveys, niin paljon erityslapsia on sieltä tarjolla ja se on iso kynnys meille molemmillekin. Toki biologinenkin lapsi voisi olla erityislapsi, mutta tästäkin ollaan puhuttu.
Me ei siis olla pois suljettu kumpaakaan vaihtoehtoa. Se mikä meilä rajoittaa tilannetta on meidän avoliitto. Sijais- ja adoptiovanhemmat pitäisi olla avioliitossa. Toki jos me mentäisiin naimisiin niin varmasti meidän 15 vuoden avoliittoa katsottaisiin sitä tukevaksi että ollaan sitouduttu toisiimme. Mutta lyhyt avioliitto voi vaikuttaa lapsen saantiin. Näin olen ainakin ymmärtänyt kun olen adoptio ja sijaislapsiasioihin perhdyttänyt itseäni hieman. Iän puolesta meillä alkaisi olla kiire,ollaan 36 ja 38.
Luovutetuista soluista oli piu_pau vielä kirjoittanut, ja itsekin tuossa kirjoittelin. Mua mietityttää siinä että omalla kohdallani en usko että siitä olisi apua...mä oon tullut raskaaksi mutta ne on menneet kesken. Kromosomit on tutkittu ja mitään perinnöllistä syytä meistä ei löydetä. Joten olisiko vastaus meidän kohdalla lahjasolut - en usko. Jonkun toisen kohdalla varmasti on apua. Mutta kyllä lahjasoluhoitoasia kannattaa myös pohtia ja keskustella läpi, jotta molemmat tietää ajatukset ja tunteet mitä asia tuo.
iiris_lorea, vaikka täällä ei punktiota tehdä nukutuksessa niin kyllä siitä tulee sairaulomaa punktiopäivä + kaksi päivää. Enkä mä ainakaan mielelläni olisikaan tehnyt töitä, sen verran oli munasarjat ja alapää hellänä että vaikka istumatyötä teen niin ei se olisi ollut miellyttävää. Mä oon ainakin ajatellut että mun elämässä tärkeintä on tällä hetkellä se että me saadaan lapsi, ei se että sopiiko mun lääkärikäynnit ja poissaolot muille.
Karoliina, me ollaan julkisella, mutta meidän sairaala on aika joustava. Mielestäni. Olen aika kivasti saanut "vaikuttaa" hoitoihin ainakin kyselemällä ja kyseenalaistamalla asioita. Toki päätökset on tehnyt kulloinekin lääkäri, mutta varmaan jos oma mielipide olisi ollut vahvempi, se olisi ehkä "määrännyt" mitä tapahtuu. Meillä ainakin edellisessä pakastealkion siirrossa sain päättää minä päivänä siirretään (siis tiistaina vai torstaina). Pieni päätös mutta kuitenkin.
Mulle lääkäri sanoi että lyhyt kaava on siinä mielessä riskialtiimpi että siinä on vähemmän jouston varaa puntiopäiville. Limakalvon ja munasolujen kasvutahtia voidaan huonommin säädellä ja tällöin on mahdollista että paras päivä osuisi viikonlopulle ja sitten joudutaan tekeen kompromissi että kerätään "liian aikaisin" tai "liian myöhään". Toki jos on PCO-vaivaa niin lyhyt kaava on turvallisempi koska hyperin vaara on pienempi.
Mulla on PCOS ja endo. Eka IVF tehtiin lyhyellä ja tulos oli kolme munasolua joista vain kaksi kypsää. Lääke annos pidettiin hyperi vaaran vuoksi pienenä ja tulos oli laiha. Sen vuoksi lääkäri sanoi että jos seuraava IVF tulee niin se tehdään pitkällä kaavalla vaikka hyperin riski kasvaakin. Mutta koska lyhyellä tuli noin heikosti soluja ja mulla on jo ikää niin koitetaan pelata varman päälle ja saada soluja enemmän. Pitkä kaava kaiketi rasittaa elimistöä hieman enemmän, koska siinä ensin pysätytetään munasarjojen toiminta ja sitten pakkokäynnistetään.
Ensi viikolla passin ultra, josko päästäisiin siirtoon sitten kahden viikon päästä.