Neppu Pari syvaa hengenvetoa ja mieli rauhalliseksi
ja odottele testipaivaan saakka. Niin kuin kaikki tiedamme, oireet voivat olla vaikka mita. Kenella tuntuu, etta mekat alkavat, toisilla ei mitaan oiretta, milloin Lugesteron aiheuttaa kummallisia oireita ja kaikki voivat enteilla raskautta. Itse olen todennut, etta turha hermostua oireista, kun niista en mitaan tieda mika oikeasti kuuluu raskauteen kohdallani, kun sellaista en ole koskaan kokenut. Oikeasti kaikki oireet voivat kuulua raskautumiseen, kaikilla yksilollisesti.
Haikala Huimasti onnea tiistaille!
-StrawBerry- Tanaan taitaa olla teilla siirto, eikos juu? Toivottavasti meni hyvin ja kovasti onnea matkaan!
HelgeR No hoh, onko sulla nyt eri laakitys tahan, kun laakkeet eivat ole tehonneet? Mulle laakari on monesti ennen hoitoa sanonut, etta on tosi tarkeaa saada hoidon alle hyva kierto. Mita se ikina tarkoittaakaan; normaali/saannollinen tms. Mulle kun kavi kerran niin, etta ensimmainen IVF-aloitus jouduttiin keskeyttamaan ennen piikkeja, kun pohjalla ollut kierto oli kummallinen eivatka follit kasvaneet tasaisesti ja tassa oli syyna mahdollisesti epanormi kierto alla (vaikka en ole koskaan karsinyt epasaannollisesta kierrosta, menkat kuin alkavat minuuutilleen ajallaan) tai jarkyttava ensimmaisen hoidon jannitys. Mutta taas kerran, mika johtuu mistakin, niin ei kylla kukaan tieda... Mutta mutta, onneksi teilla osuu pyhalle tuo peiton heiluttelu, kaikki peukut teille peittojen valiin
!
Tiuku_2013 Niin totta on, etta ei alkion tarvi olla huippuluokkaa, kun kaikki tahdet ovat vain oikeassa asennossa, raskautumisen mahdollisuus niissakin on. Ensimmaiset hoidot ovat meilla olleet ihan arpapelia, kun meissa ei ole sinansa mitaan vikaa mita hoitaa, muuta kuin rupuiset munasolut. Taytyy vain kokeilla eri vaihtoehtoja, kun ei tieda miten itsella mikakin laake toimii.
Hoidoissa mulla on ollut aina pitka kaava, laakarin mukaan hoito on helpompi ajoittaa ja siina on enemman pelivaraa. Enka siihen ole koskaan kummemmin puuttunut, olen siihen tietoon luottanut. Ensimmaisella IVF-kierroksella mulla oli kaytossa vain Synarela, Gonal-F ja irroitukseen Pregnyl, punktion jalkeen Luget 800mg. Punktiossa saatiin muistaakseni jotain 17 rakkulaa ja vain yksi 8-soluinen selvisi ja siirrettiin, muut kuukahtivat heti alkuun, eika mitaan saatu pakkaseen.
Toisella kierroksella pidettiin Synarela, Gonal-F ja otettiin Menopur pienella annoksella rinnalle ja Ovitrelle oli irroituksena ja sama maara Lugesteronia. Talla mixilla saatiin taas vain yksi ja huonompi laatuinen kuin ensimmaisella kerralla, mutta siirrettiin se kuitenkin. Tassa piti kayttaa alkioliimaa kiinnitykseen, mutta rupuisen alkion kuori oli niin ohut, etta sita ei voitu kayttaa. No eihan siita mitaan tullut ja maailmani kaatui. Olin kaameassa kunnossa taman hoidon jalkeen...
Itseni koottuani uusi rundi kayntiin. Ennen kolmatta soin kaksi kuukautta ja syon edelleen DHEAta, raskausvitamiinia, jossa tarkeimpana foolihappo. Aloitettiin Synarelalla, mutta vaihdettiin Menopurin ja Gonalin suhteita, nyt siis Menopuria oli 225 ja Gonalia vain 100. Irroituksena oli nyt Pregnyl. Samoin alkoi kortisonin syonti ja jatkuu edelleen. Siirretylle alkiolle tehtiin kuorenavaus ja nyt pystyttiin kayttamaan liimaakin ja kolme hyvaa saatiin pakkaseen, edelleen jee sille
!
Siirron jalkeen yllatyksekseni laakari antoi Gonapeptylin pistettavaksi pari paivaa siirosta, joten on nyt sitakin sitten kokeiltu. En ole ehdotellut naita toimenpiteita itse laakarille, tosin edellisilla kerroilla olen naista vahan kysellyt, mutta vain ajatuksella, etta mita lisamahdollisuuksia meilla on viela kaytettavana.
Eli jotain edistysta tassa on tapahtunut vuoden aikana, onko se DHEA, kortisoni, vai laakkeiden uudelleen mixaus, sita emme koskaan saa tietaa, mutta se tiedetaan ainakin, etta eteenpain on menty. Mutta itselleni tarkeimpana tahan kolmanteen, parhaimmalta kuulostavaan kierrokseen on toiminut oma mieli, olen kauhean luottavainen, rauhallinen kuin joogi
ja yritan harjoittaa mielen lujuutta tassa samalla, henkista kasvua siis. En halua enaa romahtaa vaan kasvaa naista edesottamuksista ja tiedan, etta onni tulee kylla meille, taytyy vain jaksaa ja uskoa.
Mieheni alkaa olla paljon hermostuneempi, kun hanella on muistissa edellinen romahtamiseni, se oli jarkyttavaa molemmille ja olen siita edelleen pahoillani hanen puolestaan, se oli sanalla sanoen jarkyttavaa. Sita pelottaa edelleen, etta menen samanlaiseen tilaan, kyselee koko ajan milta tuntuu. Mutta sanoikin tassa yksi paiva mulle: "Me ollaan kuule hyva tiimi!". Eipa siihen ollut mitaan lisattavaa
.