Menkat alkoivat pari päivää sitten eli ei onnistunut taaskaan. Harmi juttu sillä vähän elättelin toiveita ja tunsin jopa jotain jonka ajattelin voivan olla kiinnittymisyritys. Sain myös kyllä aivan karmean ruokamyrkytyksen, että jos jotain olikin ehkä tapahtumassa niin se varmasti viimeistään nitisti koko homman. Haluan myös sanoa kaikille, että omasta mielestäni minun tilanteessani on toistaiseksi helppoa olla ollutkin positiivisella asenteella.
Siinä vaiheessa jos päätään jo alkionsiirtoon, ovat toiveet ja odotukset niin eri luokassa että varmasti myös pettymykset ovat todella paljon kovempia. Ihan näin tuntemattomanakin tuntuu todella pahalta lukea kun kaikki ei menekään hyvin ja varsinkin jos plussa on jo saatu. Hirmuisesti tsemppiä kaikille ja todella vahvoja naisia olette!! Ei näissä kukaan helpolla pääse henkisesti ja fyysisesti.
Kertauksena omasta tilanteestani niille jotka eivät muista, niin piikittelin itseäni lyhyen kaavan mukaan keräystä varten. Siellä näkyi kuitenkin vain 1 isompi munasolu, joten homma vaihdettiinkin inseminaatioon. Eilen soittelin sitten naistenklinikalle ja sain moneen kertaan vakuutella haluavani jatkaa hoitoja. Se oli jännää kun hoitaja kysyi asiasta ja sanoin, että kyllä, niin sen jälkeen vielä pariin kertaan tiukkasi asiasta ja että olenko varma. Ehkä se heillä vain kuuluu toimintamalliin, että asia pitää varmistaa ja kunnolla. Yllätyin myös, että joudun uudestaan jonoon, mutta tällä kertaa se on 6kk sijaan arviolta n. 3 kk. Vielä en kuitenkaan edes siihen jonoon päässyt, koska papereista puuttuu kuulemma lääkärin lausunto, että hoitojani suostutaan jatkamaan julkisella puolella.
Nyt odotan siis sitä lausuntoa ja sitten jonoon.. Kysyin kyllä, että voinko päästä siihen taannehtivasti jo näistä kuukautisista, koska asiasta ei ole ollut ikinä mitään epävarmuutta ja inseminaatiotakin tehdessä lääkäri puhui että jo tämän vuoden puolella päästään tekemään ivf jos inseminaatio ei onnistu. Ymmärrän täysin, että tietyt toimintamallit on oltava, mutta joskus alkaa jo melkein huvittaa tämä byrokraattisuus ja leimojen tärkeys.
Eli vähintään 3 kuukautta nyt taas odotellaan, että päästään yrittämään edes jotain. Ajattelin tämän ajan käyttää mahdollisimman mukavasti ja tehokkaasti.
Lomia on mukavasti jäljellä, joten voisin jonkin verran matkustella. Ehkä yksi rantaloma ja sitten toinen kaupunkiloma. Lisäksi päätin ottaa kuntokuurin. En viimeisen kuukauden aikana uskaltanut liikkua lainkaan, koska en halunnut minkään häiritsevän mahdollista kiinnittymistä. Nyt voin siis vapaasti juosta, pyöräillä, käydä salilla ja jumpissa. Ylipainoa löytyy, joten tavoitteena on myös pudottaa 3 kiloa eli kilo per odottelukuukausi.
Toivottavasti täältä olisi jo moni siirtynyt siinä vaiheessa seuraavaan ketjuun kun palailen aktiivisemmaksi!
