IVF hoidoissa oleville/sinne joutuville

Oireiden kyttääminen on todellakin raskasta. Eikä siihen edes kannattaisi uhrata aikaa, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Omalla kohdallani keskenmenot ja kemialliset on oireillu ties kuinka paljon ja vaikka millä oireilla. Tämä ainut onnistunut raskaus puolestaan oli täysin oireeton. Ei niin mitään. Ainoa mistä tiesi, oli raskaustesti. Vasta viikolla 7+ alkoi aamulla olla nälkä, jota en olisi edes tajunnut oireeksi jos en olisi tiennyt. Ja heikko olo aamulla loppui kuin seinään siitä muutaman viikon päästä. Keskenmenojen jälkeen olisi toivonut jotain oireita, että olisi jotenkin ollut konkreettisempaa.

 

Todellakin tuntuu niin ihmeiden ihmeeltä että jollain alkiolla on onnistunu, jotenkin kai tyhmänä ehdin toivoo että tällä seuraavalla kertaa ois onnistunu nopeemmin, jopa heti seuraavassa hoidossa ja ikäero ois jääny mukavan pieneks...ja paskat,..karut muistutukset saanu taas tässäkin hoidossa miten vaikeeta tää oikeesti on ja ehkä jopa jo mahdotonta. Huonolta näyttää ainakin kun katellu noita listoja missä 3., 4. ja 5. hoitojen alkiot on tarkemmin luokiteltu päivä päivältä. Jatkuvasti vähemmän alkioita ja niistä yhä useemmat kelvottomia 1-1,5 pisteen rupuja. Mitä jos se dhea:kaan yms. kuurit ei auta? Eihän se joillain vaikuta mitenkään... sit alkaa olla takki jo oikeesti aika tyhjä mutta pakko nekin nyt tietty on kokeilla.
Viime aikoina unissani oon ollu muka raskaana jo jossain yli rv30 tai jopa synnyttämässä....ärsyttävää!

 

Lullaby, mää oon ollu just siitä katkera, kun niin ehdin jo uskoa sen suuren epätodellisen olon jälkeen, että meille suodaan heti perään toinen lapsi ja ikäero olisi pieni. Sitte vedettiin matto. Nyt tuntuu tosi pahalta kun aika vaan kuluu ja tyttö kasvaa. Minä vanhenen ja mahdollisuudet pienenee joka suhteessa koko ajan. Tässä on tosi lähelle tullut useampi raskaus nyt näiden omien pettymysten keskelle ja mulla on ihan hirveä työ itseni kanssa, että pysyn jotenkin koossa

 

Siida Niin, onhan tää tietty erilainen tilanne nyt kun tota aiempaa yrittäessä ja uskoohan sen jo ettei helpommalla tuu pääseen nytkään, mutta alkaa se pikkuhiljaa ahdistaa (iän lisäks) kun laps kasvaa ja alkaa kokee yksinäisyyttä kun ei vaan pikkusisarusta kuulu.. että nyt on vielä senkin puolesta murheellinen eikä pelkästään ittensä (ja muun lähipiirin). Ehkä jopa vielä enemmän oikeestaan suree sitä lapsen ikätoveri-sisaruksen puuttumista kun omaa kaipuutaan...

 

Ahidstuksesta: Vaatii tosiaan voimia olla iloinen muiden onnistumisesta. Ystäväpiirissä harva hankkinut lapsia parikymppisinä eli nyt 30 -vuotiaana harva se päivä tulee vauvauutisia. Sosiaalisen median kautta niihin on jo vähän turtunut, sellainen pieni pahan olon pisto, mutta kuitenkin on vilpittömästi voinut kirjoittaa onnittelunsa. "Ydinkaveripiirissä" odotettiin ensimmäistä vauvauutista tähän kevääseen. Tuon porukan ensimmäinen vauva syntyy kesällä. Tuon porukan kanssa kun nykyään tavataan skarppaan itseäni kovasti ennen tapaamista siihen, että pystyn peittämään tunteeni jos jollakulla on vauvauutisia kerrottavana. Heistä (n 10 hlöä) vain yksi tietää yrityksestämme. Yhden kaverini tiedän alkaneen yrittämisen miehensä kanssa jo vuosi sitten ja ainakin perjantaina kun heitä näin, bongasin oluen hänen edestään, eli ilmeisesti ei vielä ole onnistunut.

Omanapailua: tänään "hedelmöityksestä laskettuna" 9 päivää, siirrosta 6. Clearbluen early detectionissa oli aamulla oikein haalea viiva. Sain siihen haamuja viime kierrossa, kun oli ovitrelle käytössä, mutta nyt ei ole käytetty irrotuslääkkeitä eli ei pitäisi näkyä haamuja. Niin uusi testi, etten löytänyt netistä tietoa tuleeko näihin yleensä haamuviivoja, tietääkö kukaan? Oireita ei ole ollut niin paljon kuin punktiohoidossa: siirtopäivän ja sitä seuraavan päivän kohdissa tuntui hyvin hentoja kramppeja. Sitten ei pariin päivään yhtään mitään. Keltarauhaskipujakaan ei ole, kerta hormonit tulevat kaikki tässä kierrossa purkista. Keltarauhashormonilääkityksen takia tissit kipeät. Nyt olen huomannut, että pari minuuttia tuon lääkkeen sisälle laiton jälkeen tuntuu kohdussa pieniä kramppeja. Torstai tai perjantaiaamuna tuo aamukramppi oli oikein kunnon supistus (kesto n. 10 sekuntia) mietin tietenkin heti olisiko voinut olla kiinnittyminen? Eilen sain outoja kylmiä väreitä pitkin päivää. Kunpa tuo haalea viiva olisi nyt oikeasti sitä itseään.

 

Siida ja lullaby

Mietinkin uneksija17 miten siellä sujuu, varovainen onnittelu plussasta! Jospa viiva lähtisi vahvistumaan, varhaistahan vielä on Mä jäin nyt miettimään tuota et keltarauhaset tulee purkista niin keltarauhaskipuja ei ole, eikö silloin siis se oma keltarauhanen toimi jos on progesteroni käytössä? Kun mä kuvittelin et toi mun oikealla oleva kipu ois ollut keltarauhanen, mut ehkä se on vaan sit punktion jäljiltä muuten vielä kipeä.

Mulla alkaa kivut hellittää, juoksuaskelia ei voi ottaa ja vähän iisisti vielä mennään mut ei sellasta jatkuvaa kipua ole niin kuin eilen ettei kärsis liikkua yhtään. Ruoka ei maistu ja yököttää, viluttaa. Tekeekö se pregnyl vielä, ja lutinukset.

 

Heippa, saiskohan tänne tulla katseleen ja kyseleen... Niin toivoin, ettei tarttis, mut niin se vasn menee, ettei kaikkea kai voi saada...
Oon siis 34vuotias lapsesta kohta 10v haaveillu. Miehenkin vaihtanut ja nyt häitä kesällä viettävä nainen. Mulla taustalla todettu vuos aikas sitten vaikea endo, jonka seurauksena en luomusti raskaaksi tod.näk. tule. Meillä vaikeuttaa asiaa vielä se, että miehen tese leikkauksesta ei tuloksia. Suuntana siis yksityinen. Tutkein Fertinovan sivuja. Onko tuttu paikka kelleen? IVF hoidot pelottaa, mutta molemmat haluaisimme katsoa tämän kortin. Vielä emme siis oöe olleet mihinkään yksityiseen yjteydessä, mutta jos nettiä oikein ymmärsin niin mobyaa vaihtoehto paikkaa ei ollut.
Täällä oli nii. Paljon viestejä, niin onko ryhmässä mun kaltaisessa tilanteessa olevia?
Nyt uille, mukavaa alkavaa viikkoa!

 

Maimai: Tervetuloa joukkoon!

Annimiina: Minulla ei sitä keltarauhasta muodostu kun luomuna en juurikaan ovuloi ja jos ovuloin niin aniharvoin ennen kiertopäiviä 20-30. Estrogeenillä (progynova) kasvateltiin limakalvo ja sit ennen siirtoa sen rinnalle tulivat keltarauhasta korvaamaan luget 2x300mg.

Aamun into vaihtoi päivän epätoivoon. Jotenkin iski sellainen tunne, ettei tästä kuitenkaan taaskaan mitään tule. Lojuin sitten sohvalla masentuneena koko päivän ja laskeskelin milloin seuraavan kierron piinapäivät olisivat.

 

Tänään pp13, joko mä voin pissii tikkuun ilman että tulee virheellinen tulos.
Torstaina vasta ohjeen mukaan.

Mitään tuntemuksia / oireita en ole havainnut...

 

Tervetuloa MaiMai!

Kiitos uneksija tarkennuksesta! Tämä kaikki on nyt mulle vielä niin outoa ja en ihan ymmärrä kaikkea mitä omassa kropassa tapahtuu.

Ja ehkä sä tanjuli huomenna jo uskallat? Pitkälle kyllä annettu testilupa jos pp16, mulla on pp12 eli dpo14. Vai olitko sä pistäny pregnyliä vielä tässä piinapäivinä

ON: Mulla on sellanen olo et ei oo tärpännyt. Aiempi palelu on loppunut kokonaan, vatsakivut hellittäneet ja pahoinvointikin poissa, eikä ole niin mitään oireita. Tosin jos kiinnittyminen ois vasta näinä päivinä (nyt dpo6 pp4) niin eihän niitä vielä vois ollakaan, mut sellanen tunne vaan että ei se kiinnity. Kylläpä ärsyttää ja harmittaa. Yli viikko vielä testiin.

 

Annimiina89 gonapeptyliä pistin yhden pistoksen. Perjantaina kun oli istutus niin maanantaina sit piti pistää.
Meidän hoidot on yhteistyössä hus ja tyks. Niin hus on vähän ihmetelly tyksin toiminta tapoja. On menny muutamat asiat erilailla kun heillä.
Mutta mutta, siis annettiin joo pp16 testipäiväksi ja nimenomaan labra. Kotitestistä ei puhuttu mitään, tätäkin hus ihmetteli. Heillä kuulema ohjeistetaan kotitestiinkin.

 

Onko muilla kokemuksia clearbluen uusista herkistä testeistä? Niihin tosiaan tuli haamuviiva, mutta muissa ei näy. Tänään 8 päivää siirrosta ja googlen mukaan pitäisi alkaa jo näkymään. Eli pettymykseen varaudun täällä jo.

 

Onko tanjuli-79 jo testannut? Aika kumma, ettei sua ohjeistettu kotitestiin. Varmaan jo pitäisi näkyä.

Annimiina89 tsemppiä piinailuun ja muista, että oireettomuuskin voi olla hyvä merkki. Ainakin itselläni nimenomaan niinpäin. Jos ei oireita, niin ei ole menkatkaan tuloillaan.

Ja Uneksija17, toivottavasti viiva alkaa vahvistua! Ei ole itselläni kokemusta noista uusista testeistä. Oletko samalla testillä testannut uudelleen, jolla haamun sait? Olisiko siitä apua?

ON: Eilen oli punktio, joka sujui hyvin ja vain vasen puoli tuntui inhottavalta, mutta lääkkeet auttoivat. Punktion jälkeen ei ole ollut kipuilua. 9 munasolua löytyi, joista 8 oli kypsää ja niistä peräti 6 hedelmöittyi. Hui, kuinka jännittävää onkaan nyt ootella, kuinka selviävät perjantaille, jolloin olisi tarkoitus siirtää niistä paras kyytiin.

 

Ranau en oo viel testannu kun en kerinny eilen apteekkiin. Jos tänään kerkeis niin vois huomen aamulla testata....

 

Kuulostaa tosiaan tanjuli vähän hassulta noin eri käytänteet, mielenkiinnolla odottelen sun huomista testausta!

Uneksija kyllä mä luottaisin et haamu on positiivinen, jos ei mikään piikki siihen vaikuta. Pregnyl esimerkiksi näkyykö kymmenisen päivää piston jälkeen? Ja aikaistahan vielä on ja varmaan riippuu ihan siitä koska on kiinnittynyt ja miten itse kullakin lähtee hcg nousemaan, joillainhan nousee nopeasti ja toisilla hitaammin. Mut jos se clearblue on tosi herkkä verrattuna muihin, niin ehkä siinä sit jo näkyy ja haamukin on plussa! Testaa huomenna tai ylihuomenna uudestaan sillä et vahvistuuko

Sullahan on Ranau ollut hyvä saalis! Jospa niistä moni jatkais jakaantumista, tsemppiä

ON: Just ehdin eilen jo epäillä ettei tästä tullut mitään eikä tunnu miltään. Illalla nukkumaan mennessä alkoi juilia kohtua, ei siis normaaleja menkkakipuja vaan pelkkä kohtu oli kumman kipeä. Kesti ehkä vajaan tunnin, yöllä ei tuntunut ihmeitä mut aamulla oli taas vähän aikaa kipeä. Aamulla ja nyt päivällä tuli ihan vähän vaaleanpunaista paperiin. Kiinnittyminen?! Voisko olla! Dpo6 ja pp4 oli siis eilen. Yritän nyt pitää pään kylmänä enkä uskotella liikoja. Mut eipä näitä voi olla miettimättäkään. Viikko vielä testiin.

 

Noniin, lääkkeet jätetty jo eilen, tulos hcg alle 5 ja vuoto alkanee parin pv sisällä. Verikokeen hintakin noussu jo 30 euroon kun pari vuotta sitten vielä oli alle 25e.. eipä noissa negojen varmistuksissa paljoo kiinnostas enää ravata. Parempi nyt kuitenkin että oli selkeesti joko tai eikä siltä väliltä joku toivottoman matala mikä taas ois viivyttäny jatkoja...eikä muutenkaan jää itelle mitään turhia jälkimietiskelyjä.

Tänään sain vihdoin sen dhea reseptin ja lisäks sama lääkäri joka yleensä suhtautuu mun ehdotuksiin nihkeen epäilevästi tai tyrmää ne, suorastaan suositti inositoliakin, nyt tulossa joku uus valmiste siitä, samantyyppinen kun inofolic mutta edullisempi! http://donaferty.fi/
Ei kai lääkärikin ala oleen jo hiukan epätoivonen mun kans, että "kokeillaan nyt, eipä niistä haittaakaan oo..." :/ ja "siis aiot vielä elokuussa yrittää?". No en kai mä nyt noita kuureja koko kesän ihan huvikseen söis Kuulosti olevan myös harmissaan ettei siitä ainoosta blastosta tullu mitään vaikka heikko ennuste olikin.
Ens kuussa pitää uusia infektiotestit ja amh:kin otetaan uudestaan (glup!) 2 vuotta sitten oli 2,7. Etukäteen yrittää jo rauhotella ittee et vaikka nyt ois joku selkeesti surkeempi niin joillain parantunukin myöhemmissä mittauksissa..!
Ja ehdotti että seuraavaks vois kokeilla pitkää kaavaakin jos tulis enempi soluja, mut ite arveluttaa enää tällä ikää aiheuttaa "vaihdevuosia" jos kaikki loppukin vähä toiminta menee sekasin! Ja ainakin aiemman perusteella vaikuttanu et laatu kärsis entisestään...mieluummin ehkä sitten joku toinen fsh vois tulla välillä kyseeseen.. mutta sitä nyt ehtii miettiä vielä sinne elokuun alkupäiviin.

Plussa-aaltoja kellä vielä kesän aikana hoidot/pp:t jatkuu, lämpimiä kesäpäiviä ja virkistäviä lomia kaikille, jos en täällä pariin kk:een niin ahkerasti kirjota! <3

 

Äh.. siis vaikka oon tästä asiasta päättänyt olla kommentoimatta niin onhan nyt aika jäätävää omasta näkökulmasta et te Siida ja lullaby kehtaatte surkutella tänne että lapsille ei tuu pieni ikäero.. ööh.. hei haloo!! Anteeks.. just nyt ei jaksa ees yrittää ymmärtää. Vaikka en voi rueta kenenkään puolesta sanoo et ei vois olla yhtä tuskaista toivoa toista, koska en ole PÄÄSSYT (enkä varmaan koskaan pääse) sellaiseen tilanteeseen, huom. PÄÄSSYT.. niin nyt tossa ainakin meni minusta vähän yli rajan.. No se on miun mielipide ja toivon että voitte "ymmärtää" tämän minun purkauksen.. On tosiaan varmaan hyvä koittaa aika pitkälti poissa pysyä nyt täältä ainakin hetken aikaa (on vaan niin rutiinia tulla tsekkaa ja nyt jo joku 4 päivää oli pitkä aika..).
Hyvää kesää kaikille! Ja parempaa onnea!

 

Domi, ymmärrän sun fiilikset noista meiän valituksista todella hyvin. Ymmärrän kyllä täysin, että noi sanotut asiat varmasti satutti monia muitakin. Oot ihana kun kerroit ajatukset suoraan En itsekkään ymmärtänyt ennenkuin saatiin tuo tyttö, että surkutellaan ikäeroa tai sitä, kun ei saada toista, kun on edes se yks. Joo, mutta kun nyt on siinä tilanteessa, että on se yksi ja kun se toinen otettiin kesken pois, niin kipupisteet on omalla kohdalla muuttuneet ja vaihtaneet paikkaa. Enää ei oo kipua siitä, ettei oo yhtään lasta, mutta niin, kun en oikein ymmärrä itsekkään miksi mulla on ollu nyt ihan hirveän vaikeaa Ehdottomasti vaikeampaa tytön syntymän jälkeen on ollut pettyksistä toipuminen, kuin ennen sitä, vaikka vaikeaa se oli silloinkin. Yllättänyt nämä omat fiilikset on itsenikin täysin ja tunnen siksi myös syyllisyyttä. Tietysti näistä ajatuksista voisi tehdä omankin palstan, mutta on täällä meitä monessa tilanteessa olevia. En oikein tiedä, missä muuallakaan purkaisin näitä tuntemuksia Oon ollu lähipiirin raskauksista nyt niin vihreä, etten ikinä aiemmin sekä siitä, että lapsilla on sisaruksia. Ja kun tuota pikkuihmistä viihdyttää ja näkee, kuinka tärkeää on se toisten lasten seura, niin ei se vaan yhtään ainakaan helpota omaa oloa.

 

Vastaan nyt vielä sit kuitenkin.. Mietin jo aiemmin niiden ikäero ym. juttujen jälkeen oisinko kirjottanu myös että ymmärrän ihan täysin Domi ja muut nuo ajatukset sekundaareista...ja tuli sillonkin syyllinen olo edes kirjottaa täällä mistään tollasesta :/ onhan se kokonaan eri tilanne yrittää ensimmäistä kun että on jo lapsi(a) ennestään. Toisaalta kerroin vaan rehellisesti miltä nää hoitojen jatkot ja tulokset on tuntunu lapsen syntymän jälkeen. Muuten oon pyrkiny mahdollisimman pitkälti välttään täällä mitään raskaus- ja vauvajuttuja (mitkä ei tietty tänne kuulukaan) ja korkeintaan maininnu neutraalin lyhyesti jos on ollu asian kannalta oleellista (esim. monesko hoito oli onnistunu).
Kirjottasin niistä sisaruskaipuista yms. kyl mieluummin jossain sekundaarien ryhmässä, kun en missään nimessä haluis pahottaa kenenkään mieltä, jos joku ja nimenomaan näissä ivf/icsi hoidoissa käyville ois aktiivisena..?

 

Huomenta!
Eilen sitten kerkesin sinne apteekkiin.
Nyt aamulla clearblue näytti hailakan plussan. En vielä tuuleta kun ehkä ihan pikkiriikkisen...
Odotan huomisen verikokeen vastausta. Joka tulee ehkä vasta maanantaina. Koska pääsen labraan vasta iltapäivällä. Mutta ihan sama. Nyt vaan onnenkantamoisia että tää homma olis tällä selvä.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille ja nauttikaa auringosta.

 

Onnea tanjuli-79 , toivottavasti plussa vahvistuu ja kaikki sujuu muutenkin hyvin!

Sen verran omasta puolestanikin sanon, että mielestäni kaikki ovat täällä oikeutettuja tuntemuksiinsa, oli sitten lapsia tai ei. Kaikki ollaan kuitenkin eri tilanteissa elämissämme. Kyllä minäkin kuvittelin, ettei toisen lapsen kohdalla ole stressiä tms. Väärässä olin. Se vaan on erilaista stressiä. Kyllä minua sattuu, kun ihmiset, jotka eivät tiedä hoidoista, ovat ehkä jopa vielä tahdittomampia kuin ennen, kysyessään, että koskas toista lasta meinasitte, ja kai nyt sisarus olisi kiva toiselle hankkia jne... Tunnen piston sydämessäni, kun lapsi kaipaa ikäistään leikkiseuraa tai kun naapurin lapsi kysyy kirkkain silmin, miksi lapsellamme ei ole pikkusisarusta. Suru ja tuska on erilaista, mutta varsin totta ja osa jokaista päivää. Se tässä ryhmässä on ihanaa, kun täällä kaikki tietävät, että ei niitä lapsia noin vain hankita. Ja täällä on tietyllä tapaa helpompi iloita vilpittömästi toisten onnistumisista, kun tietää, että se ei ole ollut helppoa.

Peace and love!

 

Tämä on kuitenkin IVF-ryhmä eikä ekaa lasta yrittävien ryhmä ja mä ymmärrän todellakin täysin Domin ajatukset ja tunteet ja samalla ymmärrän täysin Siidan ja Lullabyn, ja niitä tunteita ei missään nimessä saa myöskään sivuuttaa!! Ellei itse ole sekundaarista kokenut, ei pysty tietämään sitä tuskaa, mitä se aiheuttaa. Se on erilaista, ja monin osin jopa vielä tuskallisempaa (minun mielestäni), koska ei ole kyse vain omasta menetyksestä vaan omaa lastaan koskevasta menetyksestä. Kun lapsi kaipaa sisarusta, eikä voi sitä mitenkään hänelle antaa ja kun ajattelee hänen yksinäistä tulevaisuuttaan. On vastuussa toisesta ihmisestä, eikä vain itsestään, ja se on ihan valtava vastuu. Täällä pitää saada pystyä puhumaan monenlaisesta erilaisesta tuskan tunteesta, eli sekundaariset älkää vaietko, mutta sitten jos jollain on kaksi lasta ja kinuaa kolmatta, niin turpa tukkoon! Ja korostan vielä, että tiedän myös sen tunteen, kun ei ole yhtään lasta ja toisilla on, myöskään siitä ei tarvitse vaieta! Purnausta tasapuolisesti - kunnes kaikki pääsemme jonkinlaiseen tasapainoon omia reittejämme eräänä kauniina päivänä <3

 

Moro taas!

@MaiMei Olen samaa mieltä että eiköhän tänne mahdu jokaisen marmatukset, oli kyseessä sitten ensimmäinen lapsi tai toinen!

Mulla on maanantaina ensimmäinen keräys ja pelottaa valtavasti! Nyt on jo maha turvoksissa ja hieman kipeä. Itkettää jatkuvasti ja ahdistaa. Aamuisin oksettaa ja ruoka ei maistu koko päivänä. Ihan sellainen olo kun aina pari päivää ennen menkkoja. Vaikk tiedän että itku johtuu ihan noista piikeistä niin silti en pysty pidättelemään itseäni Onko mitään asioita joita kannattaa ottaa huomioon siinä keräyksessä? Hoitajalta tuli vain ohje että löysät vaatteet päälle, evästä mukaan ja koko päivä vapaaksi kaikista menoista.

 

Huikeesti onnea tanjuli! Jospa se verikoetulos tulis tänään

Kiuski tsemppiä, hyvin se menee! Lääkkeet on kumminkin hyvät, kyllähän se mulla ainakin vähän kurjalta tuntui kun neulaa liikuteltiin mut olen ollut kamalammissa papakokeissakin, selviät siitä kyllä hienosti ja kerrot heti jos sattuu liikaa niin saat lisää lääkettä Mullakin mahaa turvotteli ja oli kipeä etukäteen, mut jälkeenpäin se oli vasta paljon kipeämpi kun en malttanut levätä tarpeeksi ja siirtopäivänä jäi juominen vähemmälle. Varaa siis aikaa levolle ja muista juoda paljon punktion jälkeisinä päivinä! Ja löysiä vaatteita sai käyttää sen viikon punktion jälkeen kun puristavat vaatteet sai turvoksissa vielä olevat munasarjat kipuilemaan. Mut siitäkin selviää.

ON: Dpo10, pp8. Menkkakivut ja tuhruttelu loppunut. En saanut nukuttua viime yönä, samanlainen uneton yö kuin oli koko esikoisen odotusajan ja silloin alkoi noin viikkoa ennen plussaa. Aamulla oli myös pahoinvointia, sellainen olo et pakko saada jotain syötävää ja helpottikin puolikkaalla banaanilla. Ihan kuin esikoista odottaessa ekat viikot. Päätä on särkenyt muutaman päivän. Mutta eihän nämä vielä kerro mitään, uneton yö voi olla ja päätä särkeä muuten vaan, ja aika usein mä olen aamuisin vähän huonovointinen kierron vaiheesta riippuen. Mut silti sitä taas kerran miettii että entä jos nämä oiskin tällä kertaa raskausoireita? Mietin testin tekoa aamusta mut totesin et on liian aikaista, ja jos oiskin hailea plussa niin epäilisin olevan vaan pregnylistä johtuvaa vielä eli en tulisi hullua hurskaammaksi testaamalla. Seurailee viikonlopun yli ja aikaisintaan maanantaina sitten testaan

 

Huomenta
Tein tänään uuden testin koska verikokeen tulos tulee vasta maanantaina. Nyt tuli vahva plussa heti. Kai mä nyt uskallan olla jo vahvasti iloinen onnistumisesta. Vielä tietty jännitystä ekaan ultraan jotta näkee todellisti tän homman.