Hei naiset!
Ajattelin pistäytyä tänne luomaan teille toivoa. Ihmeitä nimittäin tapahtuu!
Meillä lapsettomuus johtuu molemmista. Minulla PCO ja endoa, miehellä heikkolaatuinen sperma. Lisäksi kummallakin ikää paljon. Mies on viisikymppinen ja minä 43.
Kävimme vuosien Clomi- ja inseminaatiopelleilyn läpi vailla tulosta. Jonotimme julkisella puolella koeputkihoitoihin, mutta jonotus oli tuskaisen hidasta. Lopulta siirryimme yksityiselle asiakkaiksi, kun olin 37 ja mies oli 46.
Aluksi mentiin Puregon, Pregnyl, Orgalutran ja Lugesteron koktaililla. Saalis oli kaksi epäkypsää munasolua, jotka eivät tietty hedelmöittyneet edes ICSI:llä. Masennuin täysin. Seuraavaksi vedettiin samat aineet, mutta määriä lisättiin reilusti. Lopputuloksena 17 munasolua, lähestulkoon hyperstimulaatio ja helvetillinen kipu. Munasoluista hedelmöittyi 11. Yksi alkio oli fragmentoitunut, mutta loput oli ykkös tai kakkostasoa.
Tuoresiirtoon mentiin riskillä, koska hyperi voi siitä riehaantua. Loput 9 alkiota pakastettiin. Testipäivänä tuli nega, joten se siitä.... Seuraavana päivänä tein varmistustestin, johon tuli haamu. Menin verikokeeseen, jossa HCG oli noussut muutaman kymmenen yksikköä. Klinikan mukaan kyse oli joko kemiallisesta raskaudesta tai ulkopuolisesta raskaudesta. Kyllä kuulkaa ketutti! Jouduin ravaamaan kahden päivän välein HCG-mittauksessa, jotta voitiin seurata tilannetta. Käsittämätöntä oli, että hormonit nousi, joskin liian hitaasti. Tämä tuki oletusta kohdun ulkopuolisesta raskaudesta.
No eipä mennyt kuin 9 päivää ja alkoi kunnon verivuoto. Sairaalassa todettiin raskauden keskeytyneen. Olin niin rikki, etten osaa edes kuvata tuntemusta.
Tästä kahden viikon päästä minun piti mennä kontrolliultraan, jotta voitiin varmistaa kaiken tulleen ulos. Ja mitä ihmettä!!! Kohtu oli täynnä verta ja kaiken mössön keskellä sykki pieni sydän. Minä pyörryin ja lääkäri hoki ääneen; "tämä on kyllä mysteeri."
Olin sairauslomalla, koska vuoto jatkui koko ajan. Pelkäsin mennä vessaan, sillä pelkäsin, että sikiö tulee ulos. HCG:tä seurattiin koko ajan ja se jatkoi epänormaalin hidasta nousua.
Sitten tuli seuraava pommi. Klinikalta ilmoitettiin, että laboratoriossa oli käynyt köpä. Pakastuksen yhteydessä meidän 9 alkiosta oli vahingossa päästetty sulamaan viisi. Tilanne oli siis se, että olin epämääräisesti raskaana ja alkioreservi oli yli puoliksi tuhoutunut.
No vuodelepo jatkui, päivät ja tunnit kuluivat, samoin vuoto. Raskausviikot jätättivät ja syytä ei keksitty. Lopulta lääkärit hokasivat, että minulla oli etinen istukka. Siitä johtui heikko HCG, verivuodot jne.
Pakkolepo jatkui, aikaa tapettiin, vauvan keuhkoja kypsytettiin kortisonipistoin jne. Lopulta, kun istukka petti. Oltiin päästy rv 30. Vauva syntyi hätäsektiolla ja oli teholla viikko tolkulla. Minä kuitenkin sain vauvan, joka jäi eloon!!! Olin tuolloin 38 v.
Keskosen hoito oli todella raskasta, mutta en valita. Olin sentään lopulta äiti. Vuoden kuluttua loput säästyneet alkiot siirrettiin vuoron perään. Kaikista passeista tuli nega.
Sitten aloitettiin pistoshoito alusta. Nyt kokeiltiin Elonvaa. Tiesin heti, että ko. lääke ei tehoa minuun. Munasoluja tulikin vain kaksi. Ne olivat niin epäkypsiä, että ICSI:iä ei edes yritetty. Ja taas murruin. Lopetin Luget ja vedin pari siideriä. Meni pari päivää ja klinikalta soitettiin. He olivatkin jättäneet munikset lämpökaappiin ja ne olivat kypsyneet itsekseen. ICSI oli tehty ja yhtäkkiä pitikin lähteä siirtoon. Voi järkytys!
No pari viikkoa ihmeteltiin ja testissä tuli tyylipuhdas nega. Tämän saattoi arvata, kun hormoonit ehti olemaan hetken tauolla.
Taas meni pari kuukautta ja jälleen tehtiin uusi pistoshoito.halusin palata siihen samaan hormoonikoktailiin, jolla ensimmäinen lapsemme sai alkunsa. Lääkemäärää nostettiin entuudestaan ja lopputuloksena tuli 9 munasolua, joista 7 hedelmöittyi, 6 lähti jakaantumaan, kaksi nuupahti ja 4 jäi. Kaksi siirrettiin tuoreena ja kaksi pakastettiin.
Kaksi viikkoa piinaa ja selvä nega testistä. Heitin testin roskiin ja jälleen kerran itkin. Muutaman tunnin päästä kaivoin testin esiin ja siinä oli hento viiva. Voi helvetti! Ei kun apteekkiin ja uutta testiä kehiin. Ja niin se viiva vahvistui!
Olin siis raskaana! Tämä vauva tuli ajallaan ja synnytys meni hyvin. Täytin viikon päästä vauvan synnytyksestä 42 vuotta.
Eli älkää antako periksi! Älkää pelätkö! Ihmeitä tapahtuu, minä tiedän sen.
Rakkaudella kahden ihmeen äiti