IVF hoidoissa oleville/sinne joutuville

@Sabriiiina ultraa aikaistettiin maanantaille vuodon takia. Muutoin ois ollut keskiviikkona. Mutta jos syke löytyy, niin kyllä kai se pitäisi olla nähtävillä 6+6, joka ultrapäivänä sitten on?
Kyllä tässä sydän syrjällään ollaan koko ajan, näemmä..

 

@Sabriiiina ultraa aikaistettiin maanantaille vuodon takia. Muutoin ois ollut keskiviikkona. Mutta jos syke löytyy, niin kyllä kai se pitäisi olla nähtävillä 6+6, joka ultrapäivänä sitten on?
Kyllä tässä sydän syrjällään ollaan koko ajan, näemmä..

Kyllä yleensä näkyy,riippuu paljon laitteista ja ultraajasta. mutta jos ei mitään näy, älä oo siitäkään huolissas koska niin yksilöllistä. <3
Lohdutan sua sen verran, sä tuut olemaan sydän syrjällään aina lapsestasi,se ei tähän lopu.
Ootetaan rv 12, rakenneultraa,synnytystä että meneekö kaikki hyvin. kun lapsi syntyy,kasvaa,lähtee liikkumaan, hoitoon ja kouluun.. se huoli on aina toisesta.

 

Hei, mun pitää nyt kysyä teiltä viisaammilta.. meillä on menossa toinen IVF-kierros. Eka oli lyhyellä kaavalla ja toinen eli tämä on pitkällä kaavalla. Nyt on menossa Synarela ja Gonal-F. Viimeksi wi ollut Synarela vaan oli Gonal-F ja Orgalutran. Miksei nyt ole Orgalutrania vai tuleeko vielä? Nyt on kolmas piikitys päivä ja viimeks kait Orgalutran tuli jo kuvioihin tässä vaiheessa?

 

Orgalutran oli kai jarru (?) ja nyt pitkässä kaavassa synarela toimii jarruna.

Aivan! Kiitos vastauksesta

 

En tiedä miksi tuntuu siltä kuin raskausoireet ois hiipuneet viimeisen viikon aikana. Myöskään juuri mitään vatsatuntemuksia kohdussa ei ole. Muistan ekassa ivf-raskaudessani maha oli alkuviikot usein kipeä. Nyt ei tunnu.. miltään. Vain satunnaisia nipistyksiä. Jos kokeilee alavatsaa, ei tunnut kädelläkään että kohtu ois pyöristynjt. Ei tunnu mitään. Muistan ekassa odotuksessa että sen pystyi rv7 tuntemaan kädellä kiinteänä ja pyöreänä sen luun ”alla”. Nyt en tunne mTurvotusta kyllä on, mutta tukilääkkeethän pyörii koko ajan.
Siirsin sitte ma ultran takaisin alkuperäiselle keskiviikon ajalle vain siksi, että mieskin pääsee mukaan. Vuotohan jäi siihen yhteen kertaan. Mutta mua pelottaa, että vastassa on tyhjä kohtu, koska mitään mahatuntemuksia ei ole ja haluan että mies tulee mukaan ”tuomiolle”, koska silloin hän pääsee. Eipä juuri pahoinvointiakaan ole ollut enää juuri yli viikkoon. Vain pieniä hetkiä.

Tällainen negatiivisuus, joka minussa on ollut nyt koko hoidon ajan, ei ole mulle tyypillistä. Se alkoi siitä kun pistin Gonal-f:n tukemaan kiinnittymistä ja seuraavana päivänä mun mieli syöksyi tosi mustiin vesiin eikä ole sieltä noussut. Vaikuttaakohan Zumenon ja Lugesteron näin pahasti mielialaan...

 

En tiedä miksi tuntuu siltä kuin raskausoireet ois hiipuneet viimeisen viikon aikana. Myöskään juuri mitään vatsatuntemuksia kohdussa ei ole. Muistan ekassa ivf-raskaudessani maha oli alkuviikot usein kipeä. Nyt ei tunnu.. miltään. Vain satunnaisia nipistyksiä. Jos kokeilee alavatsaa, ei tunnut kädelläkään että kohtu ois pyöristynjt. Ei tunnu mitään. Muistan ekassa odotuksessa että sen pystyi rv7 tuntemaan kädellä kiinteänä ja pyöreänä sen luun ”alla”. Nyt en tunne mTurvotusta kyllä on, mutta tukilääkkeethän pyörii koko ajan.
Siirsin sitte ma ultran takaisin alkuperäiselle keskiviikon ajalle vain siksi, että mieskin pääsee mukaan. Vuotohan jäi siihen yhteen kertaan. Mutta mua pelottaa, että vastassa on tyhjä kohtu, koska mitään mahatuntemuksia ei ole ja haluan että mies tulee mukaan ”tuomiolle”, koska silloin hän pääsee. Eipä juuri pahoinvointiakaan ole ollut enää juuri yli viikkoon. Vain pieniä hetkiä.

Tällainen negatiivisuus, joka minussa on ollut nyt koko hoidon ajan, ei ole mulle tyypillistä. Se alkoi siitä kun pistin Gonal-f:n tukemaan kiinnittymistä ja seuraavana päivänä mun mieli syöksyi tosi mustiin vesiin eikä ole sieltä noussut. Vaikuttaakohan Zumenon ja Lugesteron näin pahasti mielialaan...

Haluan vain lohduttaa, että mulla ei ole ollut tissi kipua lukuunottamatta mitään oireita koko raskauden aikana eli se ei tarkoita yhtään mitään. Näin myös edellisestä kahdesta lapsesta.

Tietysti ymmärrän, että huolestuttaa. Mieki olin paniikissa ensimmäiset kolme kuukautta, kun pitkän odotuksen ja hoitojen jälkeen vihdoin plussa. Tsemppiä ja toivottavasti ultrassa kaikki hyvin

Jonxu rv 34+6

 

En tiedä miksi tuntuu siltä kuin raskausoireet ois hiipuneet viimeisen viikon aikana. Myöskään juuri mitään vatsatuntemuksia kohdussa ei ole. Muistan ekassa ivf-raskaudessani maha oli alkuviikot usein kipeä. Nyt ei tunnu.. miltään. Vain satunnaisia nipistyksiä. Jos kokeilee alavatsaa, ei tunnut kädelläkään että kohtu ois pyöristynjt. Ei tunnu mitään. Muistan ekassa odotuksessa että sen pystyi rv7 tuntemaan kädellä kiinteänä ja pyöreänä sen luun ”alla”. Nyt en tunne mTurvotusta kyllä on, mutta tukilääkkeethän pyörii koko ajan.
Siirsin sitte ma ultran takaisin alkuperäiselle keskiviikon ajalle vain siksi, että mieskin pääsee mukaan. Vuotohan jäi siihen yhteen kertaan. Mutta mua pelottaa, että vastassa on tyhjä kohtu, koska mitään mahatuntemuksia ei ole ja haluan että mies tulee mukaan ”tuomiolle”, koska silloin hän pääsee. Eipä juuri pahoinvointiakaan ole ollut enää juuri yli viikkoon. Vain pieniä hetkiä.

Tällainen negatiivisuus, joka minussa on ollut nyt koko hoidon ajan, ei ole mulle tyypillistä. Se alkoi siitä kun pistin Gonal-f:n tukemaan kiinnittymistä ja seuraavana päivänä mun mieli syöksyi tosi mustiin vesiin eikä ole sieltä noussut. Vaikuttaakohan Zumenon ja Lugesteron näin pahasti mielialaan...

Voi että,ymmärrän kyllä että huolestuttaa, mutta koita olla positiivisin mielin! Muista että jokaisessa raskaudessa on eri oireet ,ettei kaikki mene samalla kaavalla. Ekalta mulla oli niin hirvee pahoinvointi että jouduin tiputukseen, toisesta makasin kolme viikkoa pahoinvointi lääkkeiden tukena alussa, viime raskaus ja näköjään tämäkin hoituu sillä että syö vaikka väkisin n 3h välein, kun tulee vähääkään nälän tunne.

Ja noi kaikki lääkke tekee enemmän ja vähemmän alkuraskauden kaltaisia oireita. Ennen siirtoa aloitin luget, taisin täällä sanoakin että voisin vannoa olevani raskaana vaikka siirtoa ei oltu tehty. Nekin sivuoireet vaikuttaa yksilöllisesti, joten neki on voi tehdä enemmän ja vähemmän oireita ja loppua omaan tahtiin.
Viime rakaudessa pahoinvointi (joka ei siis ollut paha kun muisti syödä) helpotti n rv7 ja olo oli kuin ei olisikaan raskaana.
Nyt alavatsa kipuja on enemmän ja vähemmän, ihan kun menkat alkais. Johtuuko lugeista,raskaudesta vai onko siellä ees kaikki hyvin.. väkisin itsekin miettii mutta koitan olla levollisin mielin.

Koita olla kiinnittämättä huomiota oireisiin tai oireettomuuteen,varmasti kaikki on hyvin <3

 

Mun on pakko päivittää vielä tänne, pp11 https://aijaa.com/hqbr1R en kyllä jaksa uskoa.. tänään labraan hcg ottaa ja panikoidaan

Mulla loppui jo luget eilen, paketti loppui ja kysyin sit että tarviiko kahden laiton takia käydä ostaa uutta pakkausta niin sanoivat että ei tarvii. Mulla oli siirto luonnolliseen kiertoon.

 

Mun on pakko päivittää vielä tänne, pp11 https://aijaa.com/hqbr1R en kyllä jaksa uskoa.. tänään labraan hcg ottaa ja panikoidaan

Mulla loppui jo luget eilen, paketti loppui ja kysyin sit että tarviiko kahden laiton takia käydä ostaa uutta pakkausta niin sanoivat että ei tarvii. Mulla oli siirto luonnolliseen kiertoon.

Ihanaa jos=kun saadaan toisistamme vertaistukea Mahtavaa!

 

Anteeksi nyt tulee vuodatusta, mikä jonkun korvaan varmasti kuulostaa kiittämättömältä valitukselta - joten skippaa suosiolla jos ärsyttää kun raskaaksi tullut valittaa aiheesta. Ymmärrän enemmän kuin hyvin.

En vielä tiedä verikokeen tulosta, mut joo raskaana ollaan. Mulla vaan iloa asiasta lannistaa mies, ja hänen suhtautuminen koko asiaan. Ehkä voin syyttää asiasta vain itseäni. Hän on tosi ihana ja luonteva muiden lasten kanssa, ja sen vuoksi olen varma, että hänestä tulisi hyvä isä - jopa parempi vanhempi kuin minusta äiti.
Mutta. Hän siis ei ehkä alun perin olisi lasta halunnut, ja taipui asiassa minun takia. Hän ilmeisesti kokee, että olen pakottanut hänet noihin hoitohin mukaan. Sinänsä vaikea olisi oikeasti ketään pakottaa, jos hän ei purkkiin tavaraansa tee, niin
Ehkä itsellekin tämä plussa tuli hieman yllätyksenä, kun tästä on muodostunut eräänlainen prosessi, jota vain mekaanisesti suorittaa. Mies siis ilmeisesti toivoi negatiivista, ja tämä latistaa omaa asennetta tähän nyt todella paljon. Mietin, että olikohan tämä sittenkään hyvä idea. En tiedä haluanko lasta niin kovasti, että olisin valmis hänet kasvattamaan yksin.
Toivoisin, että tämä olisi vain alkushokkia, joka hiljalleen menee ohi, mutta... Ja toisaalta taas en usko, että ikinä antaisin itselleni anteeksi jos nyt tarkoituksella keskeyttäisin raskauden - se varsin olisi parisuhteen loppu.
Noh, luotan toisaalta eräänlaiseen johdatukseen, uskon, että asiat menevät kuten ne on tarkoitettu. Toki tässä tapauksessa tarkoitusta on kyllä lääketieteellisesti avustettu.

Äh, meinasin poistaa koko tekstin, mutta olkoot. Ei kaikilla ole niin täydellistä, mitä somekanavat on pullollaan. Katsotaan mitä lähiviikot tuovat tullessaan.
Toivottavasti teillä muilla on puolisot, jotka tukevat teitä tässä matkassa.

//vuodatus päättyy

 

@Sabriiiina ja @jonxu , kiitos kun autatte tuntematonta naista mäessä rohkaisevilla kommenteillanne!!!!!
Luulin tosiaan, että kun on jo yksi lapsi, ei tämä toiseen raskauteen liittyvät tunteet olisi niin vaikeita, mut väärässäpä olin!
@jonxu hyvää loppuodotusta sulle! Ja @Sabriiiina varmaan hyvä hcg arvo mittauksessa tänään! On sulla ollut melkoiset raskaudet, tsemppiä myös sulle näihin alkuviikkojen hermoja raastaviin olojen kuulostelu- ja vertailutilanteisiin.
@janitainen uskon että aiheesi on yleisempi ilmiö, kuin mitä ehkä täällä tulee esiin. Meillä oli miehen puolelta korkeaa kynnystä mennä tähän toiseen hoitoon. Kyllä hän toisen lapsen halusi, mutta oisi toivonut, että se olisi tullut luonnostaan, ei niin että tarvii ”tehdä se päätös ja tekemällä tehdä ja alkioita siirrellä”. Siirtoon päädyttiin, koska minä ajoin asiaa niin voimakkaasti. En tiedä onko näihin liittyvät vaikeudet yleisiä, mutta tuskin aina kaikille niin selkeitä. Miehelläsi voi olla paljon fiiliksiä, joita ei itsekään oikein tunnista, varsinkin jos eka lapsi hänelle. Lisäksi hoitoihin voi miehelläkin paljon liittyä vaikeita ajatuksia, ja ne voi näkyä ”saamattomuutena” ja passiivisuutena. Raskaus on miehelle pitkään aika epäkonkreettinen ja hän varmaan kyllä kasvaa pikkuhiljaa ajatukseen.
Mutta hyvä kun näistäkin puhutaan. Välillä kun seuraa keskustelua, tulee olo että muiden miehille on hyvin selkeää että esim hoitoihin mennään tai niitä jatketaan. Meillä tästä pas:sta keskusteltiin varmaan vuosi, ennen kuin asia eteni.

 

Anteeksi nyt tulee vuodatusta, mikä jonkun korvaan varmasti kuulostaa kiittämättömältä valitukselta - joten skippaa suosiolla jos ärsyttää kun raskaaksi tullut valittaa aiheesta. Ymmärrän enemmän kuin hyvin.

En vielä tiedä verikokeen tulosta, mut joo raskaana ollaan. Mulla vaan iloa asiasta lannistaa mies, ja hänen suhtautuminen koko asiaan. Ehkä voin syyttää asiasta vain itseäni. Hän on tosi ihana ja luonteva muiden lasten kanssa, ja sen vuoksi olen varma, että hänestä tulisi hyvä isä - jopa parempi vanhempi kuin minusta äiti.
Mutta. Hän siis ei ehkä alun perin olisi lasta halunnut, ja taipui asiassa minun takia. Hän ilmeisesti kokee, että olen pakottanut hänet noihin hoitohin mukaan. Sinänsä vaikea olisi oikeasti ketään pakottaa, jos hän ei purkkiin tavaraansa tee, niin
Ehkä itsellekin tämä plussa tuli hieman yllätyksenä, kun tästä on muodostunut eräänlainen prosessi, jota vain mekaanisesti suorittaa. Mies siis ilmeisesti toivoi negatiivista, ja tämä latistaa omaa asennetta tähän nyt todella paljon. Mietin, että olikohan tämä sittenkään hyvä idea. En tiedä haluanko lasta niin kovasti, että olisin valmis hänet kasvattamaan yksin.
Toivoisin, että tämä olisi vain alkushokkia, joka hiljalleen menee ohi, mutta... Ja toisaalta taas en usko, että ikinä antaisin itselleni anteeksi jos nyt tarkoituksella keskeyttäisin raskauden - se varsin olisi parisuhteen loppu.
Noh, luotan toisaalta eräänlaiseen johdatukseen, uskon, että asiat menevät kuten ne on tarkoitettu. Toki tässä tapauksessa tarkoitusta on kyllä lääketieteellisesti avustettu.

Äh, meinasin poistaa koko tekstin, mutta olkoot. Ei kaikilla ole niin täydellistä, mitä somekanavat on pullollaan. Katsotaan mitä lähiviikot tuovat tullessaan.
Toivottavasti teillä muilla on puolisot, jotka tukevat teitä tässä matkassa.

//vuodatus päättyy

Nyt ehkä sanoisin että ei mies ole voinut painostuksen alla käydä näytettä antamassa, se on kyllä aika epätodennäköistä.
Kuullostaa aika normaaleilta tuntemuksilta,paniikilta kun ei plussaa uskaltanut ehkä täysin odottaa?
Ja nää saattaa joidenkin korviin kuullostaa kauhistuttavalta, että kaiken sen jälkeen mitä on joutunut hoitojen eteen kokemaan ja sä epäröit, mutta hei, ne on ihan normaaleja tuntemuksia, oli luomuna tai ei.
Sanoisin että mene päivä kerrallaan ja juttele miehesi kanssa KUNNOLLA ettei ole mitään väärinkäsitystä tapahtunut.
Palaset loksahtaa kohdalleen vaikka ei nyt tuntisikaan siltä! Tsemppiä!

 

Hei. Kyselisin HUS lapsettomuushoitojen jonojen pituudesta eli tietääkö kukaan kuinka pitkä jono tällä hetkellä on? Saakohan pas-hoitoon ajan nopeammin vai meneekö kaikki saman (ivf)jonon kautta?

 

Huomenta kaikille ja ensiksi iso kiitos myötelämisestä kaikille. Hitto kun en pääse koneelle kovin usein (rauhassa!) niin en pääse kommentoimaan kaikkea mitä haluaisin, puhelimella kirjoittamisesta ei meinaa tulla mitään.

Tuutikki kyseli missä me ollaan hoidoissa, ollaan siis julkisella puolella, mutta pohjoisessa suomessa. Ja ilmeisesti tosiaan noita biologeja jotka voi työskennellä alkioiden parissa ei kasva kuin sieniä sateella, eli se on todella, todella pieni osa, joka pystyy alkioiden kasvatuksen parissa työskentelemään, eli erittäin tärkeitä henkilöitä, mutta ilmeisen vähän arvostettuja valitettavasti..

Mitä kuuluu @Liiby ja @Sabriiiina ? Molemmilla jännät paikat tänään ilmeisestikkin, sekä sitä piinaavaa odotusta. Pidän peukut pystyssä molempien puolesta ja aidosti toivon onnistumisia.

@janitainen, onko sun puoliso normaalistikkin sitten vähän sellainen-ei niin räikeä- tyyppi? Sellainen hillitty? Meillä vuosia sitten kun tahkottiin näitä hoitoja läpi niin mies oli aivan kuutamolla kaikesta. Kyllähän se jotain kai yritti, mutta tottahan se on, että naiseen nämä hoidot kohdistuvat ja miehen on ihan älyttömän hankala olla siinä tunnemyrskyssä, kalenterihelvetissä ja tunteissa mukana kun itse soittelet sitä ovulaatioultraa, laitat pillupalloja epäuskoisena, kyttäät vuotoja ja oloja yms. Samaan aikaan se mies on siinä sohvalla autuaan tietämättömänä, että naisella juoksee se miljoona asiaa päässä sillä hetkellä.

Kun sitten vihdoin PAS:sista aikanaan plussa tuli, mies oli hölmistynyt. Se oli tyyliin "OK" ja that´s it. Ei tullu kukkakimppuja eikä mitään spesiaalia vaan elämä jatkui normaalisti eikä asiasta puhuttu. Muistan, kun itkin silloin omissa hormonihuuruissa sitä, että vuosia ollaan yritetty ja lopputulos positiivisesta testistä olikin "OK".
Näin meni ainakin 2kk, ennenkuin pahoinvointi alkoi. Kun mieheni näki minun ensimmäisen kerran oksentavan (kaupan lattialle!) niin silloin hän jotenkin tajusi missä tilassa olen, ja sen reissun jälkeen alkoi ihan erilainen huolehtiminen, kysely. Se tunne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta silloin, jotain tapahtui miehen päässä silloin kun se näki niin konkreettisesti sen, että olen raskaana ja voin pahoin.
Tänä päivänä hän on mitä lempein isä lapselleen. Ei edelleenkään hypi riemusta eikä raivoa pahasta tuulesta, on vain hyvin tasainen ja pitkään harkitseva tyyppi.
Voin siis vain sanoa, että odota rauhassa, keskity omaan hyvään oloon ja hyvinvointiin. Nauti raskaudesta. Ne tunteet vaihtelee laidasta laitaan joka tapauksessa. Jos asiat eivät kirkastu, käykää pariterapiassa ja satsatkaa toisiinne. Siellä voi olla paljon sitä sanomatonta pahaa mieltä molemmilla, mistä eri ongelmat johtuvat, mutta ovat kuitenkin selvitettävissä

Omaa napaa erittäin huolensekaisin tuntein. Tänään on folliultra, tein PC:n testin aamulla ja se on kyllä melkein plussa mun mielestä. Tänään on siis kp11.
Jos ovuloin tänään, niin käsittääkseni alkionsiirtoa ei taaskaan voida tehdä koska ne 3-päiväiset. En tiedä, en oikein jaksa omalta osaltani uskoa onnistumiseen nyt mitenkäänpäin. Tämä on nyt se 4:s kerta PUTKEEN kun yritämme aktiivisesti ja kohta tulee 11kk täyteen tätä sooloilua. 11:sta kuukauteen 3 yritystä, joista yhdessäkään yrityksessä emme ole päässeet edes klinikalle saakka. Eli siis yrityksen yrityksen yritys. Phuh.

 

@Nato tuo odottominen ja päivien laskemimen on niin tuskastuttavaa! 2019 mulla meni 2 ovista väärälle päivälle ja muistan sen itkun ja tuskan, tuntu niin ikuisuudelta

Eilen pp11 virallinen testipäivä, juuri soittivat hcgn, 588 oli lukema sen osalta voin nyt huokaista,mutta nyt panikoidaan varhaisultraan että kaikki olis hyvin. Soitin myös omaan neuvolaan ajan joka on viikko klinikan ajan jälkeen,mutta otan yhteyttä sinne sitten aikasemmin jos en malta odottaa. Turha liian aikaisin sinne mennä, kun ei välttämättä saa kunnolla näkymään mitään.

Kiitos kaikille jotka on ollu tukena tässä matkassa, tämä oli meidän viimeinen pas kokonaisuudessaan niin toivottavasti kaikki menee hyvin
Pyörin täällä enemmän ja vähemmän kuitenkin, en osaa varmaan olla käymättä katsomassa mitä teille kuuluu

 

Noh, täältä taas huonoja uutisia lisää. Ovulaatiotesti positiivinen ja soitin klinikalle, ei siirtoa tässäkään kuussa kun osuisi viikonlopulle. En jaksa enää tätä. Ei mulla ole sanoja edes.

 

Noh, täältä taas huonoja uutisia lisää. Ovulaatiotesti positiivinen ja soitin klinikalle, ei siirtoa tässäkään kuussa kun osuisi viikonlopulle. En jaksa enää tätä. Ei mulla ole sanoja edes.

Voi että mua harmittaa sun puolesta meille ehdotettiin sen toisen hudin jälkeen, että jos kolmas menee vielä ohi niin sit lääkkeelliseen kiertoon. Onko teille ehdotettu?

 

@Liiby tsemppiä ultraan <3

Mulla alko jäätävät alavatsa poltot, kestäny nyt jonkun puoltuntia, niinköhän tää oli tässä :'( vuotoa ei vielä tuu mutta tuntuu kyllä sille ettei siihen kauaa mee.

 

@Liiby tsemppiä ultraan <3

Mulla alko jäätävät alavatsa poltot, kestäny nyt jonkun puoltuntia, niinköhän tää oli tässä :'( vuotoa ei vielä tuu mutta tuntuu kyllä sille ettei siihen kauaa mee.

Eikä! Otat Panadolin ja menet lepäämään, jospa olis vaan kohdun kasvukipuja? Tsemppiä!!! Kyllä sulla on hyvät arvot, joten jospa nyt vain säikytellään!!!

Nato, sulla on ollut järkyttävän huono tuuri, kyllä on mielestäni piittaamattomuutta ja huonoa hoitoa, jos ei ehdoteta lääkkellistö siirtoa!! Nyt vaadit sitä, jos eivät nyt omatoimisesti ehdota. Se hyvä puoli yksityispuolelle on, että potilas ei huku massaan vaan aina mennään potilas edellä, julkisella puolella se on ”tunteettomanpaa” ja näin voi käydä. Ihan hitosti harmittaa sun puolesta!
Onnea plussanneille, ihania ja tuttuja pohdintoja @janitainen , tunnistan paljon samaa ajatuksissasi. Meilläkin tämä kolmas enemmän minun ”projekti”...

 

Eikä! Otat Panadolin ja menet lepäämään, jospa olis vaan kohdun kasvukipuja? Tsemppiä!!! Kyllä sulla on hyvät arvot, joten jospa nyt vain säikytellään!!!

Nato, sulla on ollut järkyttävän huono tuuri, kyllä on mielestäni piittaamattomuutta ja huonoa hoitoa, jos ei ehdoteta lääkkellistö siirtoa!! Nyt vaadit sitä, jos eivät nyt omatoimisesti ehdota. Se hyvä puoli yksityispuolelle on, että potilas ei huku massaan vaan aina mennään potilas edellä, julkisella puolella se on ”tunteettomanpaa” ja näin voi käydä. Ihan hitosti harmittaa sun puolesta!
Onnea plussanneille, ihania ja tuttuja pohdintoja @janitainen , tunnistan paljon samaa ajatuksissasi. Meilläkin tämä kolmas enemmän minun ”projekti”...

Harmi vain että hyvät arvot ei takaa sitä että raskaus jatkuu kunnolla kohta kaks tuntia polttanu yhtä soittoa eikä särkylääke auta.

 

Meille ei ole ehdotettu mitään. Kukaan ei soita, lääkäri ei kysy. Tuntuu, että riippuu myös kuka hoitaja puhelimeen vastaa. Kysyin, ollaanko me tehty jotain väärää, ollaanko me väärän näköisiä vai miksi meille käy näin ja miksi kukaan ei kuuntele meitä. Miksi kukaan ei soita? Pitääkö potilaan itse määrätä hoidoistaan ja kertoa sinne googlen perusteella valmiiksi mitä tehdään, eikö se olisi sen lääkärin virka? Mulla tulee ikäkin vastaan, luulen että seuraavaksi ne sanoo, ettei mitään tehdä koska olen liian vanha. Ja sekin on meidän syy.
Me halusimme monta lasta. Mutta emme pääse edes yrittämään. Jos siirtyisimme yksityiselle, en tiedä miten ne laskut saisi edes maksettua me emme ole hyvätuloisia, mutta meillä olisi lämmin koti tarjota ja rakastavat vanhemmat. Mutta se ei aina riitä, eikä julkisella puolella ketään kiinnosta. Mun tekee mieli luovuttaa. En tiedä voiko edes joku potilasasiamies auttaa, voiko kukaan auttaa. Olen peiton alla, itkenyt vuorokauden putkeen ja tehnyt tätä ns surutyötä ettei me tulla onnistumaan tässä koskaan eikä ketään kiinnosta ja rahaa ei ole.

 

Ainiin, ja tänään 28.10 ovistesti on edelleen plussalla. Silti siirto ei kuulemma käy ensiviikolla, tai ei kuulemma tarvita edea ultraa varmistaakseen että onko follikkeli vielä paikallaan, koska mikään ei vaan käy. Ei blastoksi viljely, ei 4-päiväiseksi viljely, ei mikään kuulemma käy. Jos ovulaatio ois huomenna (...!) niin sitten kävisi, mutta asiaa ei kuulemma edes ultralla tarvitse varmistaa mikä tilanne mulla on, kun johtofolli oli eilen jo niin suuri. Yritin kaikkeni, ihan kaiken. Kun ei käy, niin ei käy.

 

Voi @Nato en löydä sanoja miten pahoillani oon puolestasi on tosiaa kylmää palvelua teillä, jos olisi voimia niin mainitsisin asiasta ylemmälle taholle.
Paljonhan on yksityisellä että voi maksaa erissä, me tehtiin 2 icsiä yksityisellä puhtaasti pankkilainalla, sinne meni 10000. Toivotan sulle oikein paljon voimia, jaksamisia ja ison halauksen sinne peiton alle jaksamaan päivä kerrallaan eteenpäin <333

 

Minun aavistukseni tyhjästä kohdusta osoittautuivat tänään ultrassa todeksi. Nyt edessä lääkkeellinen tyhjennys. Hyvin surullinen olo.

 

Voimia @Liiby <3