mun on kyllä tosi vaikea uskoa että klinikalla olisi tarkoitettu ettei teiän ees kannattaisi yrittää uusiksi! Varmaan vain tuota rahotuspuolta tossa meinaavat jos julkinen palvelun kerta niiltä osti. Kyllähän se on täälläkin nähty miten erilainen lääkitys voi jo auttaa ja tulos olla erilainen... ja vielä sekin kun kaikki lääkkeet ei oo kelakorvattavia. Luulin että katto tuli täyteen jo viime hoitojen aikana, mutta tulikin vasta ihan tämän tokan hoitoni lopussa. Mutta en tiiä miten tuota voisi jälkikäteenkään sen kummemmin setviä.Miehen siittiöiden laatu oli tiedossa joten oltiin suoraan icsissä. nyt yllätyksenä myös mun munasolut on surkeita.Voi surkuus @millionnea miten kävi
muoks: ai ei se ookkaan niiin kallis ku luulin.. Ihanaa, että pääsen ensimmäistä kertaa jännäämään ja vaikkei pakkaseen jäänytkään mitään ja jos tästä ei toivottua plussaa tule niin sitten vaan leuka pystyyn ettei kruunu tipu ja 2.ivf kohti.. mutta nyt peukut ja varpaat pystyyn Jään aina suustani kiinni million mistäkin lääkärin kanssa, ja sitte jälkikäteen mietin, että tulikohan kaikki asiat puhuttua mitä miettinyt Meillä oli vain 175 puregonia! ja 7päivää
ihmettelinkin niin pirun lyhyttä hoitoa. Kolme jarrua ehdin laittaa. tän takia varmaan huono tulos niin munasoluis ku niiden laadussakin Nyt on jännät ajat edessä, pidetään kovasti peukkuja! siis niillä kellä ei ole esim ovulaatiossa vikaa kun sillä vaan pikkaisen tuetaan kehon omaa toimintaa Mullakin ois ne ovi-naksut ollut niinku viimeksikin, ellei limis ja johtofolli ois ollutkin niin ripeästi kasvanut kuin nyt. Hurjasti tsemppiä teille uuteen hoitoon! Pelottaa, jännittää ja tunteet myllertää... Kaikki oli mennyt hyvin, ja sikiö oli täydellinen, mutta syy oli kohtuun päässyt infektio (ja kuulemma todella huono tuuri). Sen jälkeen olemme yrittäneet (enemmän ja vähemmän aktiivisesti), mutta uusi raskaus ei ole alkanut. Vuoden 2015 lopulla päätimme, että hakeudumme hoitoihin. Aloitimme hoidot julkisella puolella ja inseminaatiota ollaan kokeiltu siellä 2 kertaa; tuloksetta. Keväällä sovimme sitten viimeisen inseminaatioyrityksen jälkeen, että ivf-hoidot aloitetaan nyt syksyllä. Aloituskäynti oli vajaa 2 viikkoa sitten ja mun kierto alkoi eilen. Tänä iltana siis ensimmäinen Gonal F pistetty... Ammutaan kuulemma heti kovilla ja päiväannos on 350. Oon miettinyt että eikö siihen voisi millään saada humautusta... Oon yrittänyt psyykata itteäni, että moni muukin on sen kestänyt, kyllä säkin sen siis kestät! Mutta silti aivan hengitystä salpaa kun ajattelenkin sitä. Se ennen inseminaatiota tehty aukiolotutkimus oli ihan hirveää! Se sattui ja vihloi niin että mä aloin aivan hyperventiloida ja mun kieli puutui ja kädet... Ja pelkään, että se ei ollut silti mitään verrattuna tähän tulevaan punktioon! Toki punktioon saa ilmeisesti kunnon suonensisäiset kipulääkkeet ja jonkun rauhoittavankin alkuun pyydettäessä... Kylmähiki nousi pintaan ja sydän jyskytti, ja oli pakko mennä makuuasentoon hetkeksi... Mies joutui sitten pistää sen piikin. Tuollainen tuntuu niin julmalta. Kauhistelu on kiinnostavampaa. Jännää päästä taas yrittämään pitkästä aikaa! Edellinen pas oli 9.5. Vaikka en kyllä juuri usko onnistumiseen, mutta kiva että on edes joku mahdollisuus. Ärsyttää kyllä olla näin kova jännittäjä! TAYS:iin mennään sitten kun on punktion aika.@Mariah33 hyvän kuuloinen setti! Missä ootte hoidoissa? Eihän tosta tuu todennäköisesti ku yhdeksän - yksitoista päivää pistämistä, kyllä selviät hienosti!
Mun mies on onneksi lähihoitaja joten mulla on ammattilainen täällä kotona pistämässä! Kunhan vaan olis sitten aina kotona kun on sen aika, heh.. No, mutta pakon edes mun on PAKKO pystyä tehdä se itse! Siksi eilenkin meinasin, että jos nyt vain heti itse kokeilisin, mutta tosiaan pelkkä ohjeiden lukeminen sai veren pakenemaan päästä... Ihan sellainen ”semi” neulakammo siis! No kaikkeen tottuu, eiköhän siis tuohonkin. Ja pitää vain pitää ajatukset siinä että mitä tällä kaikella kärsimyksellä voi mahdollisesti saavuttaa. 