@PinkyPie tekee mieli vastata, vaikka minäkin olen täysin lapseton vielä.
Itselläni e ole mitään lääkityksiä, mutta keskenmenoriski ja ennenaikaisena syntymisen riski on aika iso, kun kohtuni rakennevika saattaa aiheuttaa sikiölle tilanpuutetta.
Minä olen aikanaan haaveillut suurperheestä, mutta luopunut haaveestani, kun tuon rakennevian lisäksi on niin monta muutakin vikaa etten usko kehoni pystyvän siihen. Jos saan ees sen yhen joskus maailmaan asti niin en osaa sanoa uskallanko toista yrittää, varmaan näkee näitten hoitojen kautta mikä omalla kohallani on totuus keskenmenoista ja muista.
Minä kuitenkin noin teoriassa haluaisin maholliselle lapselleni sisaruksen, vaikka yrittämisessä riskinsä onkin. Mutta tilanteet muuttuu kuten joku jo sanoi.
Ehkä kannattaa jonkun lääkärin kanssa vielä jutella ja miettiä. Voisiko asiaa miettiä vaikka sen kautta, miten mahollisten riskien toteutuminen vaikuttaisi perheeseenne? Ja sitäkin että jos se lääkityksen vaihtuminen tekee olosi hyvin huonoksi että miten vaikuttaa ja mitä riskejä siinä on jos sivuoireet ei helpotu, mitä mieltä lääkäri on ollut tilanteesta....?
Mutta nämä nyt tämmöisä heittoja vaan lapsettomalta, vaikea tilanne se on varmasti, tsemppiä.
Muillekin tsemppiä ja jaksamista kaiken keskelle.
Itse oottelen ensi viikkoa kun ilmeisesti katsotaan miten puktiosta palautuminen on sujunut. Innolla ootan, josko sitten pääsisi seuraavassa kierrossa siirtohommia puuhaamaan.
Itselläni e ole mitään lääkityksiä, mutta keskenmenoriski ja ennenaikaisena syntymisen riski on aika iso, kun kohtuni rakennevika saattaa aiheuttaa sikiölle tilanpuutetta.
Minä olen aikanaan haaveillut suurperheestä, mutta luopunut haaveestani, kun tuon rakennevian lisäksi on niin monta muutakin vikaa etten usko kehoni pystyvän siihen. Jos saan ees sen yhen joskus maailmaan asti niin en osaa sanoa uskallanko toista yrittää, varmaan näkee näitten hoitojen kautta mikä omalla kohallani on totuus keskenmenoista ja muista.
Minä kuitenkin noin teoriassa haluaisin maholliselle lapselleni sisaruksen, vaikka yrittämisessä riskinsä onkin. Mutta tilanteet muuttuu kuten joku jo sanoi.
Ehkä kannattaa jonkun lääkärin kanssa vielä jutella ja miettiä. Voisiko asiaa miettiä vaikka sen kautta, miten mahollisten riskien toteutuminen vaikuttaisi perheeseenne? Ja sitäkin että jos se lääkityksen vaihtuminen tekee olosi hyvin huonoksi että miten vaikuttaa ja mitä riskejä siinä on jos sivuoireet ei helpotu, mitä mieltä lääkäri on ollut tilanteesta....?
Mutta nämä nyt tämmöisä heittoja vaan lapsettomalta, vaikea tilanne se on varmasti, tsemppiä.
Muillekin tsemppiä ja jaksamista kaiken keskelle.
Itse oottelen ensi viikkoa kun ilmeisesti katsotaan miten puktiosta palautuminen on sujunut. Innolla ootan, josko sitten pääsisi seuraavassa kierrossa siirtohommia puuhaamaan.