Hei!
On ollut mielenkiintoista lukea tätä ketjua! Joukkoon liittyy 38-vuotias nainen, jolla toinen IVF hoito alkamassa. Ensimmäinen IVF vuonna 2016 itsellisenä naisena lahjasiittiöillä Tallinnassa, saaliina 8 kypsää munasolua, ICSI, pitkästä viljelystä selvisi vain yksi alkio blastokystivaiheeseen eikä raskaus sillä käynnistynyt. Pian tämän jälkeen tapasin nykyisen mieheni, jonka kanssa olemme yrittäneet raskautta vuoden ajan tuloksetta. Mieheni on 42-vuotias. Kummallakaan meistä ei ole aiemmastaan lapsia. Miehen siittiöiden määrä ja liikkuvuus todettu hyviksi. Mitään kromosomi- tai fragmentaatiotutkimuksia ei ole vielä tehty. Itse ovuloin ainakin testien mukaan, kierto on suht säännöllinen 27-30 pv. Ei ole PCO:ta, endometrioosia tms. Selittämätön lapsettomuus sinänsä, varmastikin ikä alkaa molemmilla vähän jo painaa...
Nyt on yksityisesti Dextrassa ensimmäinen yhteinen hoitomme alkanut, IVF lyhyellä kaavalla. Edellisen kierron loppuvaiheessa Progynova tabletit, nyt tähän kiertoon Orgalutran kierron kolmena ensimmäisenä päivänä, sitten Elonva 150 ug, johon kuudennesta päivästä lähtien yhdistetty vielä Menopur 300 IU 4 pv ajaksi + Orgalutran jarru samaan aikaan. Irrotuspiikeiksi suunniteltu Ovitrelle + Gonapeptyl, siirron jälkeen Terolut.
Muuten minulla on käytössä Thyroxin (vähän alakanttisen T4V:n takia), Metforem, D-vitamiini 100 ug x1, Magnesium, Sinkki, Kromi, Ubiqinoli 100 mg 2x1, Monivitamiini, B12 vitamiini+foolihappovalmiste, Omega-3.
Ensimmäinen ultra oli 3.11.17, jolloin todettiin 10 + 6 kasvavaa follikkelia. Toisella puolella tosin follikkelit olivat paljon pienempiä, mikä vähän huolestuttaa. Huomenna sitten toinen ultra edessä. Jännittää, ovatko follikkelit kasvaneet kunnolla... Perjantaina eli 10.11.17 on alustavasti punktio suunnitteilla.
Mitään ihmeempiä sivuvaikutuksia en ole mistään lääkityksistä kokenut. Alussa jonkinlaista täyteläisyyden tunnetta alavatsalla Elonvan jälkeen, mutta sekin on aikalailla poistunut. Toki jännä nähdä mikä on olo noiden irrotuspiikien jälkeen...
Stressi on tietysti aika korkealla, kun nyt ei vielä ole tietoa siitäkään, miten miehen siittiöt oikeasti toimivat. Uskalletaanko jäädä pelkän IVF:n varaan. Entä jos yksikään munasolu ei hedelmöity?? Tai vain pari... Olisi aika katastrofi. Tietysti nyt ensin jännätään että montako kypsää munasolua löytyy.
Rahaa kun kuitenkin palaa se reilu 3000 e per IVF hoito täällä yksityisellä. Olisi niin ihana saada jotain pakkaseenkin!
Olemme myös jonossa julkiselle puolelle, Naistenklinikalle, minne saimme pikaisesti ensikäyntiajan. Mutta onko IVF jonot sitten miten pitkät täällä pääkaupunkiseudulla? Olen lukenut useiden kuukausien IVF jonoista, kääk! Paljoa kun ei aikaa enää ole, julkisen puolen ovethan käsittääkseni sulkeutuvat 40-vuoden iässä, eli itselläni sillä suunnalla enää 1,5 vuotta mahdollista hoitoaikaa jäljellä.
Jotenkin usko omiin soluihin on niin huono, että olen jo tosissani ryhtynyt miettimään lahjamunasoluhoitoakin, mihin sitten lähdettäisiin ulkomaille. Mutta pitäisi tietysti pystyä pitämään toivo vielä yllä, ja ainakin pari hoitokierrosta malttaa katsoa tuloksia.
Tulipa aika pitkä sepustus. Mutta tällainen tilanne siis meillä. Tulevan viikon aikana tapahtuu paljon, saa nähdä miten käy.
On ollut mielenkiintoista lukea tätä ketjua! Joukkoon liittyy 38-vuotias nainen, jolla toinen IVF hoito alkamassa. Ensimmäinen IVF vuonna 2016 itsellisenä naisena lahjasiittiöillä Tallinnassa, saaliina 8 kypsää munasolua, ICSI, pitkästä viljelystä selvisi vain yksi alkio blastokystivaiheeseen eikä raskaus sillä käynnistynyt. Pian tämän jälkeen tapasin nykyisen mieheni, jonka kanssa olemme yrittäneet raskautta vuoden ajan tuloksetta. Mieheni on 42-vuotias. Kummallakaan meistä ei ole aiemmastaan lapsia. Miehen siittiöiden määrä ja liikkuvuus todettu hyviksi. Mitään kromosomi- tai fragmentaatiotutkimuksia ei ole vielä tehty. Itse ovuloin ainakin testien mukaan, kierto on suht säännöllinen 27-30 pv. Ei ole PCO:ta, endometrioosia tms. Selittämätön lapsettomuus sinänsä, varmastikin ikä alkaa molemmilla vähän jo painaa...
Nyt on yksityisesti Dextrassa ensimmäinen yhteinen hoitomme alkanut, IVF lyhyellä kaavalla. Edellisen kierron loppuvaiheessa Progynova tabletit, nyt tähän kiertoon Orgalutran kierron kolmena ensimmäisenä päivänä, sitten Elonva 150 ug, johon kuudennesta päivästä lähtien yhdistetty vielä Menopur 300 IU 4 pv ajaksi + Orgalutran jarru samaan aikaan. Irrotuspiikeiksi suunniteltu Ovitrelle + Gonapeptyl, siirron jälkeen Terolut.
Muuten minulla on käytössä Thyroxin (vähän alakanttisen T4V:n takia), Metforem, D-vitamiini 100 ug x1, Magnesium, Sinkki, Kromi, Ubiqinoli 100 mg 2x1, Monivitamiini, B12 vitamiini+foolihappovalmiste, Omega-3.
Ensimmäinen ultra oli 3.11.17, jolloin todettiin 10 + 6 kasvavaa follikkelia. Toisella puolella tosin follikkelit olivat paljon pienempiä, mikä vähän huolestuttaa. Huomenna sitten toinen ultra edessä. Jännittää, ovatko follikkelit kasvaneet kunnolla... Perjantaina eli 10.11.17 on alustavasti punktio suunnitteilla.
Mitään ihmeempiä sivuvaikutuksia en ole mistään lääkityksistä kokenut. Alussa jonkinlaista täyteläisyyden tunnetta alavatsalla Elonvan jälkeen, mutta sekin on aikalailla poistunut. Toki jännä nähdä mikä on olo noiden irrotuspiikien jälkeen...
Stressi on tietysti aika korkealla, kun nyt ei vielä ole tietoa siitäkään, miten miehen siittiöt oikeasti toimivat. Uskalletaanko jäädä pelkän IVF:n varaan. Entä jos yksikään munasolu ei hedelmöity?? Tai vain pari... Olisi aika katastrofi. Tietysti nyt ensin jännätään että montako kypsää munasolua löytyy.
Rahaa kun kuitenkin palaa se reilu 3000 e per IVF hoito täällä yksityisellä. Olisi niin ihana saada jotain pakkaseenkin!
Olemme myös jonossa julkiselle puolelle, Naistenklinikalle, minne saimme pikaisesti ensikäyntiajan. Mutta onko IVF jonot sitten miten pitkät täällä pääkaupunkiseudulla? Olen lukenut useiden kuukausien IVF jonoista, kääk! Paljoa kun ei aikaa enää ole, julkisen puolen ovethan käsittääkseni sulkeutuvat 40-vuoden iässä, eli itselläni sillä suunnalla enää 1,5 vuotta mahdollista hoitoaikaa jäljellä.
Jotenkin usko omiin soluihin on niin huono, että olen jo tosissani ryhtynyt miettimään lahjamunasoluhoitoakin, mihin sitten lähdettäisiin ulkomaille. Mutta pitäisi tietysti pystyä pitämään toivo vielä yllä, ja ainakin pari hoitokierrosta malttaa katsoa tuloksia.
Tulipa aika pitkä sepustus. Mutta tällainen tilanne siis meillä. Tulevan viikon aikana tapahtuu paljon, saa nähdä miten käy.
Viimeksi muokattu: