:'( mistähän aloittaisin... ei ole oikein ketään kelle puhuisin ja kuka oikeasti kuuntelis. Mutta kerron tänne sitten, jos täällä autettaisiin ja kuunneltaisi mua =)
Eli minulla on 1v 3kk poika. Mä olen tietenkin hoitanut häntä 24 h/ vrk ja joskus itsellanikin on huonoja ja kärttyisiä päiviä, ikävä kyllä :ashamed:
Hän on aivan ihana,rakastan häntä yli kaiken. Mutta tuntuu että olen ihan poikki..henkisesti.. mulla on ainaisia rahahuolia miehen kanssa ja hän maksaa kaiken elämisen tässä perheessä. Töitä olen yrittänyt hankkia mutta ei tärppää. Muutenkin täällä päin paljon työttömyyttä..
Mies käy töissä ja mä hoidan poikaa kotona. No nyt se vasta villi onkin kun oppi 2 kk sitten kävelemään ja hauskaa pitää koiran kanssa leikkien ja mun kanssa. Käydään päivisin ulkona ja tietenkin perhekerhossa viikottain.
Mutta mulla aina välillä saattaa hermot palaa ihan totaallisesti vaikka kuinka olen itselleni toitottanut että ÄLÄ HUUDA!!! mutta jos lapsi tekee jotain.. esim. teen ruokaa hän tulee itkemään jalkoihin, otan syliin, lasken maahan annan jotain naposteltavaa, mehua tai maitoa kunhan jotain että jättäs mut rauhaan siksi aikaa että ruoka ei pala pohjaan... mutta ei hän itkee ja kiljuu jaloissa vaikka kuinka sanon.
No sitten pinna palaa ja rupean huutamaan että " koita ymmärtää että äiti tekee ruokaa ja ruoka palaa pohjaan" odota hetki... ei mitään.
Sitten saan ihan mielettömän pahan mielen itselleni jos huudan hänelle, kun tiedän että ei se pieni ymmärrä ja ihmettelee miksi tuo äiti on tuollainen :snotty:
Laitan lapsen nukkumaan ja itken itseni päikkäreille..tulee niin huono olla ja hävettää miten huono äiti olen kun karjun. Parhaani haluan pojalle ja mä oikeesti yritän että hänellä on hyvä olla ja hauskaa.
Mutta sitten kun mulla on huono päivä ja lapsi tekee jotain saatan karjaista... Noloa tosiaan ja miten tyhmää.
Olen hirveän tempperamenttinen luonne muutenkin. Teen ensin ajattelen myöhemmin..se on mun motto ollut koko ikäni. Nytkin huomaan että taas teen sitä. En vain tajua suuttumukseni hetkellä laskea 10 ja rauhoittua :x
Mitähän lapsikin ajattelee??? voi miten ihana kun se rupeaa kunnolla ymmärtämään puhetta voin hänen kanssa kommunikoida jutellen ja hän ymmärtää anteeksi pyyntöni. :ashamed:
Kyllä mä tiedän että rauhoitu laske 10:neen, mene toiseen huoneeseen, laita lapsi tekemään jotain kiinnostavaa jne. mutta kun se tilanne tulee nään punaista ja sit on jo myöhäistä.
Yleensä sen jälkeen kun olen karjaissut rupean itkemään ja pyydän anteeksi ja sitten halitaan ja kaikki on hyvin. Tuota pinnan palamista on tällä viikolla ollut yhden kerran tällä viikolla.
Lapsi on joka toinen viikonloppu mummolassa yötä, otetaan miehen kanssa yleensä kännit silloin. Se on mun nollaus. Varaa kun ei ole tehdä mitään mitä haluaisi tehdä... mutta jos teillä on jollain sama kun mulla kirjota mulle tähän ja kerro miten itse toimit jne...kiitos
Eli minulla on 1v 3kk poika. Mä olen tietenkin hoitanut häntä 24 h/ vrk ja joskus itsellanikin on huonoja ja kärttyisiä päiviä, ikävä kyllä :ashamed:
Hän on aivan ihana,rakastan häntä yli kaiken. Mutta tuntuu että olen ihan poikki..henkisesti.. mulla on ainaisia rahahuolia miehen kanssa ja hän maksaa kaiken elämisen tässä perheessä. Töitä olen yrittänyt hankkia mutta ei tärppää. Muutenkin täällä päin paljon työttömyyttä..
Mies käy töissä ja mä hoidan poikaa kotona. No nyt se vasta villi onkin kun oppi 2 kk sitten kävelemään ja hauskaa pitää koiran kanssa leikkien ja mun kanssa. Käydään päivisin ulkona ja tietenkin perhekerhossa viikottain.
Mutta mulla aina välillä saattaa hermot palaa ihan totaallisesti vaikka kuinka olen itselleni toitottanut että ÄLÄ HUUDA!!! mutta jos lapsi tekee jotain.. esim. teen ruokaa hän tulee itkemään jalkoihin, otan syliin, lasken maahan annan jotain naposteltavaa, mehua tai maitoa kunhan jotain että jättäs mut rauhaan siksi aikaa että ruoka ei pala pohjaan... mutta ei hän itkee ja kiljuu jaloissa vaikka kuinka sanon.
No sitten pinna palaa ja rupean huutamaan että " koita ymmärtää että äiti tekee ruokaa ja ruoka palaa pohjaan" odota hetki... ei mitään.
Sitten saan ihan mielettömän pahan mielen itselleni jos huudan hänelle, kun tiedän että ei se pieni ymmärrä ja ihmettelee miksi tuo äiti on tuollainen :snotty:
Laitan lapsen nukkumaan ja itken itseni päikkäreille..tulee niin huono olla ja hävettää miten huono äiti olen kun karjun. Parhaani haluan pojalle ja mä oikeesti yritän että hänellä on hyvä olla ja hauskaa.
Mutta sitten kun mulla on huono päivä ja lapsi tekee jotain saatan karjaista... Noloa tosiaan ja miten tyhmää.
Olen hirveän tempperamenttinen luonne muutenkin. Teen ensin ajattelen myöhemmin..se on mun motto ollut koko ikäni. Nytkin huomaan että taas teen sitä. En vain tajua suuttumukseni hetkellä laskea 10 ja rauhoittua :x
Mitähän lapsikin ajattelee??? voi miten ihana kun se rupeaa kunnolla ymmärtämään puhetta voin hänen kanssa kommunikoida jutellen ja hän ymmärtää anteeksi pyyntöni. :ashamed:
Kyllä mä tiedän että rauhoitu laske 10:neen, mene toiseen huoneeseen, laita lapsi tekemään jotain kiinnostavaa jne. mutta kun se tilanne tulee nään punaista ja sit on jo myöhäistä.
Yleensä sen jälkeen kun olen karjaissut rupean itkemään ja pyydän anteeksi ja sitten halitaan ja kaikki on hyvin. Tuota pinnan palamista on tällä viikolla ollut yhden kerran tällä viikolla.
Lapsi on joka toinen viikonloppu mummolassa yötä, otetaan miehen kanssa yleensä kännit silloin. Se on mun nollaus. Varaa kun ei ole tehdä mitään mitä haluaisi tehdä... mutta jos teillä on jollain sama kun mulla kirjota mulle tähän ja kerro miten itse toimit jne...kiitos